Elikkäs, minulla on 6-vuotias poika, joka nykyisellään kiukkuaa IHAN kaikesta. Ruoasta, leluista, hoitoon lähtemisestä, nukkumaan menosta, pukemisesta... kaikesta. Lisäksi sanoo vastaan kaikessa ja inttää minkä jaksaa. Mistä tämä voi johtua? Miehen (ei ole lapsen isä) mielestä johtuu kasvatuksesta ja yleisesti huonosta käyttäytymisestä, mutta eihän kukaan kukaan huvikseen ole koko ajan kiukkuinen! Olen ruvennut miettimään että voiko poika oikeasti oireilla kotioloista tms. Meillä on ollut aika vaikeaa viime aikoina kotona, niin miehen kuin lasten kanssa. Yritin myös kysellä että kiusataanko häntä hoidossa, mutta kuulemma ei. En millään saa oikein otetta tähän tilanteeseen, enkä selvyyttä mistä pojan olo kumpuaa. Kenelläkään antaa hyviä neuvoja että miten edetä..?
6-vuotiaan kiukku, apuja...
- Viestiketjun aloittaja pei
- Ensimmäinen viesti
Ihan persukuusivuotiaalta olotilalta tuo kuulostaa 
. Sitähän se on, kun on pieni ja kuitenkin iso.
Älä ihan kaikkiin kiukkuamisiin mitään menekään käestämään, vaan yritä venyttää sietokykyäsi (juu, helpommin sanottu kuin tehty, kun lapsi nurisee joka asiassa - tuttua huttua). Puutut sellaisiin, jotka selvästi menevät ns. yli ja överiksi. Peruskäytöstavoista pidätte tiukasti kiinni sekä perheenne rajoista ja sovituista säännöistä. Mutta niin kauan kun ei tee itselleen eikä ympäristölleen vahinkoa, niin anna toisen temuta. Huomaa nopeasti, että turhaahan se on, kun ei saa omalle asialleen huomiota.
Ja jos teillä puree, niin käyttäkää huumoria tilanteiden laukaisijana.
Voimia :hug:, kyllä se ohi menee.
. Sitähän se on, kun on pieni ja kuitenkin iso.Älä ihan kaikkiin kiukkuamisiin mitään menekään käestämään, vaan yritä venyttää sietokykyäsi (juu, helpommin sanottu kuin tehty, kun lapsi nurisee joka asiassa - tuttua huttua). Puutut sellaisiin, jotka selvästi menevät ns. yli ja överiksi. Peruskäytöstavoista pidätte tiukasti kiinni sekä perheenne rajoista ja sovituista säännöistä. Mutta niin kauan kun ei tee itselleen eikä ympäristölleen vahinkoa, niin anna toisen temuta. Huomaa nopeasti, että turhaahan se on, kun ei saa omalle asialleen huomiota
.Ja jos teillä puree, niin käyttäkää huumoria tilanteiden laukaisijana.
Voimia :hug:, kyllä se ohi menee.
Arvasinkin että yleisin vastaus varmaan onkin että normaalia on
Itse pystyn kyllä aika pysymään viilipyttynä useimmissa pojan kiukunpuuskissa, mutta miehellä se ongelma tässä onkin.. Hänen mielestään kun 6-vuotiaan pitäisi jo osata ilmaista kiukkuaan "rakentavasti". Olen vähän kahden tulen välissä tässä, kun en halua rajoittaa poikaa tunteidensa ilmaisussa (tokikaan ketään ei saa satuttaa eikä haukkua), mutta miehen mielestä pojan käytön on vaan suoraan sanottuna huonoa. Vaikea tilanne kun pitäisi yrittää ymmärtää poikaa ja myöskin kai vähän tuota ukkoa..
Itse pystyn kyllä aika pysymään viilipyttynä useimmissa pojan kiukunpuuskissa, mutta miehellä se ongelma tässä onkin.. Hänen mielestään kun 6-vuotiaan pitäisi jo osata ilmaista kiukkuaan "rakentavasti". Olen vähän kahden tulen välissä tässä, kun en halua rajoittaa poikaa tunteidensa ilmaisussa (tokikaan ketään ei saa satuttaa eikä haukkua), mutta miehen mielestä pojan käytön on vaan suoraan sanottuna huonoa. Vaikea tilanne kun pitäisi yrittää ymmärtää poikaa ja myöskin kai vähän tuota ukkoa..
uts
oli kiukkua ja uskomattomia raivaraita uskomattomista asioista mutta nyt itketään kaikesta ja ikävöidään äitiä kesken eskaripäivän... oisko nää nyt niitä esimurkkuiän harjoitteluja?