8 kk vaikeus keskittyä syömiseen, kokemuksia ja neuvoja?

Onko muilla vastaavaa: Aloitimme kiinteät 6 kk täysimetyksen jälkeen, nyt kiinteidsen syöminen sujunut ongelmitta jo monta viikkoa ja syö suositusten mukaiset määrät joka aterialla. Lapsemme on aina ollut herkkä lakkoilemaan imetettäessä, ja nyt taas on vaihe jolloin imetys ei murusta oikein kiinnosta (ilm. aika tavallista tässä iässä). Mutta nyt kotona kiinteidenkin syöminen on ruvennut takkuilemaan, kun säilöö kaiken soseen poskiinsa eikä millään viitsi nielaista vaikka antaisin vettäkin kyytipojaksi. Sitten jos epähuomiossa laitan peräkkäin useamman lusikan, niin yskii varsin dramaattisen kuuloisesti kaikki soseet suustaan ulos. Äsken käytin tunnin puolikkaan purkin syöttämiseen, ja ainoa tapa saada lusikalliset nielaistuksi oli leikkiä joka lusikan välissä lattialla!! Aikaisemmin tänään söi kaksi ateriaa kodin ulkopuolella ilman mitään ongelmia, eli kun ympärillä tapahtuu jotain muuta kiinnostavaa, niin huomaamattaan syö oikein reippaasti! Onko muilla tämmöistä ja kuinka kauan se on kestänyt? Pitäisikö tässä vaan jämäkästi itsuttaa syöttötuolissa vaikka syöminen kestäisi ikuisuuden vai yrittää jotain muuta? Eli voiko tämän ikäinen jo tarkoituksella pelleillä syödessään vai onko nyt vaan jokin sellainen kehitysvaihe, että ei malttaisi keskittyä syömiseen. Neuvola on vasta ensi viikolla, mutta lapsemme on aikaisemmin kasvanut hyvin, tosin ollut hieman hoikan puoleinen. Ei syö yöllä. Saa samaa ruokaa kuin aikaisemminkin.

 

Meidän 8-kuisella on havaittavissa samanlaista keskittymiskyvyn puutetta, ei kuitenkaan noin paljoa . Me annetaan pojalle yleensä käsiin joku juttu mitä tutkia. Kaikkein paras keino on antaa jotain sormiruokaa mitä ite mussuttaa ja sitten välillä laitetaan lusikalla sosetta suuhun. Ja tahti täytyy pitää nopeana Nokkamukia tutkiessa ja siitä juodessa pojalle saattaa myös mennä yllättävän paljon ruokaa. En tiedä onko näistä apua, kun teilllä kuitenkin taitaa olla vähän vielä levottomampi sielu siellä syötettävänä =)

 

No en vissiin ihan tähän kuulu, mutta kirjoitan kumminki.
Meillä poika siis vajaa puolivuotias. Syönnit on aivan kamalia! Ensi alkuun saattaa syödä ihan reippaasti, viisikin lusikkaa. Sitten, kuin salama alkaa parkua ihan täyttä huutoa. Siihen ei auta mikään, ei mikään. Ja evästä ei meinaa saada millään alas. Ei varsinkaan iltaisin. Huuto alkaa jo kun tenava näkee lusikan. Ja maidolla ei poika kauaa jaksa, vaan tarvitsis kuitenkin jotain tuhdinpaa... Ollaan kokeiltu jo ihan kaikkee... Konstit alkaa olla jo vähissä.

 

Meillä on myös ongelmia syömisen kanssa! Poika on nyt 8kk ja 1vko! Syöminen on yhtä tuskaa...Maito (korvike) menee ennen kiinteitä hienosti (150ml-180ml) mutta sitten kun mennään pöytään ja kiinteitä pitäisi saada alas niin ei vaan onnistu...Muutama lusikallinen saattaa mennä hyvin mutta sitten ei suu vaan enää aukee. Ja syötetään samaa mikä on ennenkin mennyt hvyin alas...Eli siis aamusin ei mee puuro, klo12.30 saattaa joskus mennä pienipurkki liharuokaa+maito, päikkäreitten jälkeen ei taas maistu mikään muu kun maito eikä illallakaan ennen nukkumaan menoa mene mikään muu kun maito! Neuvolaan on vähän vajaa 2kk! :/ Pitäisikö olla tosissaan huolissaan vai onko tämä vaan joku vaihe!?! Hampaita on meillä tulossa mutta ei ne ennekään oo noin paljoo haitannu! :| APUA!!!

 

Meillä likka on parin viimisen viikno aikana tehnyt sitä, että säilöö poskiinsa kaiken ruuan kuin pieni hamsteri :headwall:
Eikä siihen tunnu olevan keinoa :/ Vettä jos annan niin sen mukana päästää suustaan kaiken ruuan ulos.

Ja sitten likka on keksinyt sellasen jutun, että jos syöminen ei jaksa kiinnostaa niin alkaa kyökkimään ja kyökkii niin kauan, että oksentaa! :headwall: |O Eikä voi olla kyse kokkareista kun jos on mielenkiintoista katseltavaa/kuunneltavaa (lue: joku muu kuin isi tai äiti lähellä ) niin ruoka menee kuin vettä vaan.. niin ja yökkii välillä täysin sileää kaupan sosetta jossa ei kokkareita ollenkaan :headwall:

Tyttö nyt 9kk.

*Muoks* Niin sitä piti vielä sanoa, että istutan tytön kyllä tiukasti syöttötuolissa ja pidän toisesta olkapäästä kiinni kun haluaisi aina renkkua pää alaspäin. Siinä sitten tökötetään vaikka maailman tappiin, tietty määrä on syötävä (no joo, tää kuulostaa vähän rajulta, tottakai noin píenen kanssa joustetaan =) )
Olen huomannut, etää jos teen yhtäkkiä jonkun ihmeellisen ja korkean äänen niin tyttö unohtaa syömisprosessin, avaa suunsa ja ihmettelee vaan sitä ääntä
Leluja meillä ei pöytään oteta, olen päättänyt sen heti kiinteiden alettua kun olen nähnyt niin monta muksua joille täytyy ensin kerätä koko pöytä täyteen tavaraa ja sitten vasta syödään :headwall: Niin ja on siinä sekin, että tyttö työntää kaiken suuhunsa eikä siitä ruuan syömisestä tulisi mitään...

 

Tutulta kuulostaa, se ympäröivä maailma alkaa kiinnostaa koko ajan enemmän ja enemmän eikä aikaa viitsisi tuhlata paikallaan olemiseen ja johonkin niin turhaan juttuun kuin syömiseen Mun mielipide on että ohi menevä ja pitkää pinnaa vaativa vaihe mutta terveen merkki. Toki on rauhallisestikin syöviä lapsia eikä se tietenkään tarkoita etteikö olisi terve mutta siis ettei musta ole mitään ylivilkkautta tms vaan luonnollista meno vaihetta. Ja jos ruoka määrät hetkellisesti pienenee niin tuskin syytä huoleen jos kasvua tapahtuu kuitenkin ja lapsi on muuten hyvinvoiva.

 

Myös meidän tytölle oli jossain vaiheessa (ehkä seitsemän kuukauden iässä) vähän hankalaa tuo kiinteiden syöminen. Muutama lusikallinen meni alas, mutta sitten alkoi tökkimään.

Meillä ruoka alkoi maistumaan, kun tyttö sai mahdollisuuden keskittyä ruokapöydässä nimenomaan ruokaan. Annoin tytölle lusikan omaan käteen ja ruokalautasen niin lähelle, että hän pystyi itsekin lusikalla tai kädellä koskemaan ruokaan. Joskus lusikka menee suuhun, toisinaan taas ei... Mun mielestä leluja ei kuitenkaan kannata ottaa ruokapöytään, koska siinä ollaan juuri ruuan takia. Meidän piipero onkin saanut lelujen sijaan tutkia ruokaa halutessaan vaikkapa käsin kosketellen. Sotkuahan siinä syntyy, mutta saahan sen siivottua. Joskus annan tytölle näkkärin tai ruisleipäpalan käteen, jolloin typykkä leivän nakertamiseen keskittyessä malttaa syödä. Toisinaan taas laitan tytön eteen leivän muruja, jotain raastetta tai vaikkapa muutaman rusinan. Myös vesihuikat nokkamukista itse otettuna tai syöttäjän antamana saavat ruuan menemään paremmin alas. Kun toinen saa keskittyä ruokaillessa tavalla tai toisella ruokaan, syöminen sujuu lähes aina ongelmitta.

Jos ruoka ei kuitenkaan maistu, jätetään ruokailu siltä kerralta sikseen ja syödään paremmin sitten seuraavalla kerralla. Ruoka alkaa maistua varmasti ihan jokaiselle lapselle enemmin tai myöhemmin. Ei siis kannata asiasta liikaa huolehtia, jos lapsi syö kuitenkin jotakin ja on tyytyväinen.

 

Kiitos vastauksista ja neuvoista! Lohdullista kuulla, että tämäkin on normaali ja ohimenevä vaihe. Eilinen sujuikin taas jo paremmin ja sekin auttoi kun vaan kärsivällisesti odottelin nielaisua. Kokeilen hyviä ehdotuksianne ja yritän löytää konstit, jotka toimivat meillä parhaiten. Pikkuisemme on löytänyt tavaroiden pudottelun ilon, joten ainakin toistaiseksi niin oma lusikka kuin esim. ruisleivän palat eivät pysy montaakaan sekunttia kädessä, mutta pitää kokeilla Katziinan ehdotusta antaa kädellä koskea ruokaan. Positiivinen asia on, että oma kärsivällisyyskin kasvaa tässä vauva-arjessa myös kummasti

 

meillä on aina ollu aika huono syöjä, tarvitsee kai jotenkin vähän ruokaa. mutta heikoimpina hetkinä sorruin siihen, mitä ajatteli ikinä olla tekemättä-annoin lapselle kirjan ruokapöytään. sitä selailemalla se ruokakin maistui.. nyt jossain 1½v iässä siitä päästiin eroon, mutta ei noi syömiset vieläkään huippua ole-lounas on usein 10 lusikallista, ja sillä tuo lapsi kuvittelee pärjäävänsä tosi hyvin