"Vieras"
8,75 lähti multakin.
Ja mä ymmärsin myös, että rahaa kerätään muillekin osastoille.. Tai tavaraako se oli. Ainakin isä puhui paljon "kerrosta ylemmästä osastosta", jossa siis lasten syöpäos.
Ja mä ymmärsin myös, että rahaa kerätään muillekin osastoille.. Tai tavaraako se oli. Ainakin isä puhui paljon "kerrosta ylemmästä osastosta", jossa siis lasten syöpäos.
"a.p"
Sunnuntai 7.4.2013 klo 21:58 - Kristiina Hämäläinen
875 grammaa. Mitä se itse asiassa on?
Se on ei ole edes kahta voipakettia. Se ei ole oikeastaan yhtään mitään. Mutta kuitenkin on.
875 grammaan saa mahtumaan elämän ihmeen ja sitkeän ihmisen alun.
Toimeliaan keskosvauvan isän alulle panema feissarisivusto on ylittänyt uutiskynnyksen valtakunnallisesti. Sivusto on saanut valtavan suosion ja tänä iltana sillä oli jo yli 90.000 tykkääjää. Olen itsekin seurannut sivustoa lähes alusta asti ja voin vain ihmetellä sosiaalisen median tehokkuutta, tällä kertaa ehdottoman hyvässä mielessä.
Isän voimannäyttö sivuston päivityksissä ja kertomuksissa ovat osoitus siitä, että pienilläkin teoilla voi olla suuria vaikutuksia. Ihmiset haluavat auttaa, tukea, lohduttaa ja jakaa kokemuksia. Ei yhteisöllisyys siis ole mihinkään kadonnut, vaikka niin väitetään.
Isän tempaus on myös esimerkki siitä, miten joissakin ihmisissä elämän kriisitilanteet laukaisevat toiminnan. Halu saada aikaan muutosta on ilmiö, jota tässä yhteiskunnassa tarvitaan laajemmassakin mittakaavassa. Halu lisättynä myös konkreettisella toiminnalla vilpittömin metodein, on ehdottoman tehokas keino muuttaa maailmaa. Sitä soisi näkevänsä useamminkin.
Omalla kohdallani olen esikoisen kohdalla joutunut törmäämään tehohoitoon, kun synnytys ei mennyt aivan kuten Strömssöössä. Meillä kuitenkin tilanne kääntyi lopulta hyvin ja pääsimme siirtymään normaalille vastasyntyneiden vuodeosastolle viiveen jälkeen. Saatan kuitenkin ehkä kyetä kuvittelemaan ne ensitunnelmat, jotka lapsen syntymän jälkeiseen hätään elämänlangan jatkumisesta voivat liittyä.
Seurattuani sivustoa, voin todeta olevani erityisen ilahtunut, ettei siellä ole koko kahden viikon aikana näkynyt näille niin tyypillisiä kyynikköjä, mitätöijiä tai muuten vaan suun soittajia muutamia poikkeuksia lukuunottamatta. Sen sijaan se on täynnä tarinoita, kokemuksia, kannanottoja ja myös ehdotuksia siitä, miten me kaikki voisimme yhdessä tehdä enemmän hyvää.
Sivuston avulla Isä on paitsi saanut aikaiseksi kymmenien tuhansien erojen lahjoitukset hyvään tarkoitukseen, myös onnistunut yhdistämään yritysmaailman perheiden hyvinvoinnin tukemiseen. Se tuntuu hienolta.
Kaikkinensa en voi olla ihailematta paitsi Isän kekseliäisyyttä projektin eteenpäin viennissä, myös hänen tapaansa viestiä. En tiedä mikä hän on "oikealta ammatiltaan", mutta selvästi kykyä ihmisten voimien yhdistämiseen on olemassa korkealla tasolla.
Lisäksi yritysten heittäytyminen mukaan projektiin on ollut ilahduttavaa. Mieleeni ovat erityisesti jääneet ravintoloiden ja hotellien tarjoamat alennukset ja edut sairaalassa hoidossa olevien lasten perheille, myös erään yrityksen tarjoamat hemmotteluhoidot. Ne ovat ehkä joistain hölynpölyä, mutta kaiken arjen touhotuksen keskellä jää usein vanhempien itsensä hoitaminen ja huoltaminen puuttumaan täysin.
875 grammaa- ryhmä on myös tuonut hienosti esiin pätevien ja osaavien hoitajien sekä lääkäreiden tärkeyden. Resurssien on oltava kunnossa sekä osaamispääoma oltava turvattuna. Osaavat ja motivoituneet hoitajat sekä lääkärit ovat sairaalatyön runko. Siinä piileekin suuri huolestumiseni aihe. Yliopistollisissa ja keskussairaaloissa podetaan henkilöstöpulaa siinä missä jokaisessa muussakin hoitoalan laitoksessa. Kuitenkin hoidon tulee olla ensiluokkaista ja korkeatasoista. Elämää säästävää ja pelastavaa. Päivittäisiä arjen ihmetekoja.
Terveydenhuollon osaaminen on monien vuosien työnteon tuotos, jonka menetys on työyhteisölle ja organisaatiolle vaikeasti korvattavissa. Tässä piileekin jujun ydin.
Odotan mielenkiinnolla millaista yhteiskunnallista keskustelua aiheesta syntyy. Milloin alamme julkisesti olemaan huolissamme terveydenhuollon osaamisen varmistamisesta tulevina vuosina? Milloin alamme olemaan huolissamme resurssien vähenemisestä rahapulan yhä uhatessa? Kuinka paljon terveydenhuollosta voidaan karsia menojen tasaamiseksi ilman, että se maksaa ihmishengen tai työntekijän jaksamisen arjen työelämässä?
ps. 875 grammaa ryhmän löydä feissarista: https://www.facebook.com/875grammaa?ref=ts&fref=ts
pss. katso lisää aiheesta: http://yle.fi/uutiset/keskostyton_isa_liikuttui_kaikilla_perheilla_ei_ole_asiat_yhta_hyvin/6567861
tän kopioin teille
875 grammaa. Mitä se itse asiassa on?
Se on ei ole edes kahta voipakettia. Se ei ole oikeastaan yhtään mitään. Mutta kuitenkin on.
875 grammaan saa mahtumaan elämän ihmeen ja sitkeän ihmisen alun.
Toimeliaan keskosvauvan isän alulle panema feissarisivusto on ylittänyt uutiskynnyksen valtakunnallisesti. Sivusto on saanut valtavan suosion ja tänä iltana sillä oli jo yli 90.000 tykkääjää. Olen itsekin seurannut sivustoa lähes alusta asti ja voin vain ihmetellä sosiaalisen median tehokkuutta, tällä kertaa ehdottoman hyvässä mielessä.
Isän voimannäyttö sivuston päivityksissä ja kertomuksissa ovat osoitus siitä, että pienilläkin teoilla voi olla suuria vaikutuksia. Ihmiset haluavat auttaa, tukea, lohduttaa ja jakaa kokemuksia. Ei yhteisöllisyys siis ole mihinkään kadonnut, vaikka niin väitetään.
Isän tempaus on myös esimerkki siitä, miten joissakin ihmisissä elämän kriisitilanteet laukaisevat toiminnan. Halu saada aikaan muutosta on ilmiö, jota tässä yhteiskunnassa tarvitaan laajemmassakin mittakaavassa. Halu lisättynä myös konkreettisella toiminnalla vilpittömin metodein, on ehdottoman tehokas keino muuttaa maailmaa. Sitä soisi näkevänsä useamminkin.
Omalla kohdallani olen esikoisen kohdalla joutunut törmäämään tehohoitoon, kun synnytys ei mennyt aivan kuten Strömssöössä. Meillä kuitenkin tilanne kääntyi lopulta hyvin ja pääsimme siirtymään normaalille vastasyntyneiden vuodeosastolle viiveen jälkeen. Saatan kuitenkin ehkä kyetä kuvittelemaan ne ensitunnelmat, jotka lapsen syntymän jälkeiseen hätään elämänlangan jatkumisesta voivat liittyä.
Seurattuani sivustoa, voin todeta olevani erityisen ilahtunut, ettei siellä ole koko kahden viikon aikana näkynyt näille niin tyypillisiä kyynikköjä, mitätöijiä tai muuten vaan suun soittajia muutamia poikkeuksia lukuunottamatta. Sen sijaan se on täynnä tarinoita, kokemuksia, kannanottoja ja myös ehdotuksia siitä, miten me kaikki voisimme yhdessä tehdä enemmän hyvää.
Sivuston avulla Isä on paitsi saanut aikaiseksi kymmenien tuhansien erojen lahjoitukset hyvään tarkoitukseen, myös onnistunut yhdistämään yritysmaailman perheiden hyvinvoinnin tukemiseen. Se tuntuu hienolta.
Kaikkinensa en voi olla ihailematta paitsi Isän kekseliäisyyttä projektin eteenpäin viennissä, myös hänen tapaansa viestiä. En tiedä mikä hän on "oikealta ammatiltaan", mutta selvästi kykyä ihmisten voimien yhdistämiseen on olemassa korkealla tasolla.
Lisäksi yritysten heittäytyminen mukaan projektiin on ollut ilahduttavaa. Mieleeni ovat erityisesti jääneet ravintoloiden ja hotellien tarjoamat alennukset ja edut sairaalassa hoidossa olevien lasten perheille, myös erään yrityksen tarjoamat hemmotteluhoidot. Ne ovat ehkä joistain hölynpölyä, mutta kaiken arjen touhotuksen keskellä jää usein vanhempien itsensä hoitaminen ja huoltaminen puuttumaan täysin.
875 grammaa- ryhmä on myös tuonut hienosti esiin pätevien ja osaavien hoitajien sekä lääkäreiden tärkeyden. Resurssien on oltava kunnossa sekä osaamispääoma oltava turvattuna. Osaavat ja motivoituneet hoitajat sekä lääkärit ovat sairaalatyön runko. Siinä piileekin suuri huolestumiseni aihe. Yliopistollisissa ja keskussairaaloissa podetaan henkilöstöpulaa siinä missä jokaisessa muussakin hoitoalan laitoksessa. Kuitenkin hoidon tulee olla ensiluokkaista ja korkeatasoista. Elämää säästävää ja pelastavaa. Päivittäisiä arjen ihmetekoja.
Terveydenhuollon osaaminen on monien vuosien työnteon tuotos, jonka menetys on työyhteisölle ja organisaatiolle vaikeasti korvattavissa. Tässä piileekin jujun ydin.
Odotan mielenkiinnolla millaista yhteiskunnallista keskustelua aiheesta syntyy. Milloin alamme julkisesti olemaan huolissamme terveydenhuollon osaamisen varmistamisesta tulevina vuosina? Milloin alamme olemaan huolissamme resurssien vähenemisestä rahapulan yhä uhatessa? Kuinka paljon terveydenhuollosta voidaan karsia menojen tasaamiseksi ilman, että se maksaa ihmishengen tai työntekijän jaksamisen arjen työelämässä?
ps. 875 grammaa ryhmän löydä feissarista: https://www.facebook.com/875grammaa?ref=ts&fref=ts
pss. katso lisää aiheesta: http://yle.fi/uutiset/keskostyton_isa_liikuttui_kaikilla_perheilla_ei_ole_asiat_yhta_hyvin/6567861
tän kopioin teille
millam89
Tänne liittymällä voi lahjoittaa kampanjaan 1 euron: http://www.ostohyvitys.fi/875grammaa