Aamut sujuviksi 5-vuotiaan kanssa?

Kertokaapa miten saisi aamut sujuviksi 5-vuotiaan kanssa? Tyttö haaveilee, lauleskelee, aloittaa leikkejä jne, vaikka olisi kiire päiväkotiin. Laitan aamupalan valmiiksi, sen syömisessä (ja haaveilussa) menee aikansa; laitan vaatteet valmiiksi, niiden pukemisessa (ja tanssimisessa) menee aikansa; sitten tulee mieleen että pitäisi käydä vessassa, kertoa joka juttu, näyttää jotain, etsiä unilelu, jne jne jne jne...
Yritän kaiken aikaa vahtia ja keskeyttää haaveilun ja muun ylimääräisen toiminnan heti kun sitä alkaa esiintyä, mutta siitä huolimatta siinä vaiheessa kun ollaan lähdössä, ollaan jo auttamattomasti myöhässä, ja auttamattomasti riidan partaalla. Tuntuu ettei pyyntöni vaatteiden pukemisesta tai muustakaan tehoa - tai siis tehoaa, ei mitään niskoitteluja ole, mutta kaikki kestää niin järkyttävän kauan!!! Miten saisin tyttöön vähän nopeutta ja tehoa, että vältyttäisiin näiltä aamukinasteluilta? Sitten on molemmilla paha mieli, kun on tullut jäkätettyä ja korotettua ääntä :'( Kuitenkin tyttö on aivan ihana, enkä haluaisi että heti aamusta jää ikävä olo hänelle...

 

Selitä asia hänelle päivällä ja sovitte aamun tominnan etukäteen josta voit sitte aamulla muistutella..

 

Ollaan jo kokeiltu tuota... valittu seuraavan päivän vaatteet yhdessä että menisi sujuvasti päälle, katsottu yhdessä lelut ja pakattu laukku jne... keskusteltu asiasta ja muistuteltu... silti vaan se aamu menee siinä haaveillessa ja lauleskellessa, ja siinä että voikkarista irrotetaan kuoret jotta ne voi sitten syödä jälkikäteen... siis ette voi uskoa mitä kaikkea ylimääräistä touhuilua 5-vuotias voi keksiä...

 

Varaa enemmän aikaa aamutoimille jos mahdollista. Ja/tai käyttöön tarrataulu, jokaisesta ripeesti sujuneesta aamusta saa tarran, tietyllä määrällä tarroja saa jotain mukavaa.

Parin vuoden päästä sitten huomaat että yhtäkkiä sinä olet se jota aamuisin odotellaan kun pitäis jo mennä... tai näin mulle on käynyt.

 

Näitäkin kokeiltu... pidempi aika antaa vain tilaisuuden lallatella pidempään (enemmän mahdollisuuksia hermostua myös), ja tarrataulu/muut palkitsemissysteemit ei ole toiminut ainakaan muissa asioissa (esim. siinä että laittaisi ulkovaatteet naulaan, eikä jättäisi kaikkea lojumaan eteisen lattialle). Ehkä vain pitää hyväksyä se, että tyttö on täydellisen huoleton tapaus, mutta voi kun se joskus kiristää omia hermoja....

 

Vielä tuosta tarrataulusta - tyttö ei vain ole palkittavissa tuolla keinoin, eli tarrojen keräily on hänen mielestään ihan se-ja-sama. Vastaavasti rankaisukeinoilla ei ole merkitystä - ei auta karkkipäivien kieltäminen, lelujen poisotto tms. Tytöllä on sellainen mielikuvitus että pistää puolessa minuutissa leikit pystyyn vaikka hiekanmurusista. Tavallaan valtavan ihailtavaa kyllä...

 

Muuta en ole keksinyt kuin talutuksen vessaan ja kun tulee sieltä pois, ohjaan vaatepinolle ja autan pukemisessa. Yhtään jos on luppoaikaa tai otteeni irtoaa (henkisesti), alkaa haaveilu, uuden unilelun etsintä ym. Paras jos voin herättää 15 min ennen lähtöä ja taluttaa tokkuraisen lapsen pihalle.

 

Däääääämn taitaapi olla hankalampi tapaus sitten kuin meillä. :/

Sit vaan mielikuvitusta peliin, ehdotappa lapselle saako tälläisella tanssiliikkeellä paidan päälle jne. Siihen perään oodi pipolle joka haluaa päähän keikkumaan...

Ja yritä olla hermostumatta, sanoa voi tiukastikkin itse siitä hermostumatta (ei oo kyllä helppoa, mutta mahdollista se kuitenkin on).

 

Tuo tokkurassa pihalle toimii meilläkin parhaiten, erityisesti kun isä sen hoitaa (pakko myöntää että olen itsekin surkea näiden aamulähtöjeni kanssa :ashamed: )
Tuntuu vaan turhauttavalta jo kohta kuusivuotiaalle kiskoa sukkiksia jalkaan. Sitäpaitsi olen muutaman kerran nähnyt, kun kaikki vaatteet ovat olleet puolessa minuutissa päällä ja ovi vain on perässä kolahtanut (jos vaikka pääsee kaverille yökylään), eli kyllä sitä nopeuttakin tarvittaessa löytyy...
hmmm...ehkäpä opetan muksun juomaan espressoa, niin avautuu silmät aamulla? Tuo aamupukemistanssahtelu voisi ainakin auttaa hermojen kiristymiseen, mutta pelkään pahoin että se vaan hidastaa lähtöä entisestään... ja juu, pitäisi itse vaan kiristellä niitä hampaita, ettei tulisi jäkätettyä, kun siitä vain seuraa paha mieli koko päiväksi - molemmille

 

Ihanaa, että muillakin... :ashamed: Ehkäpä se ikä korjaa tilanteen, tai sitten nää lapset vaan on iltavirkkuja... Meillä onneksi kerhot sun muut iltapäivällä, että ollaan saatu aamut rauhoitettua suurimmaksi osaksi. Ja kyllä, jos jotain superkivaa tiedossa, pikkareista täyteen ulkovarustukseen talven kurakeliaikana onnistuu tarvittaessa 10 minuutissa...

 

Reilun vuoden päästä pitäisi tyttönen lähettää kouluunkin, ja siellä tuo liukuva työaika ei toimi samalla lailla kuin päiväkodissa... toisaalta mä stressaan ihan turhasta tuon päikkärinkään suhteen - siellä vaan aina näytetään nyrpeää naamaa kun lapsen vie vähän myöhemmin, ja aika ajoin huomautellaan että lapsen pitäisi osallistua aamupuuhiin yms (askartelu ja mitä niillä milloinkin on). Jaa mutta kun tuo ei halua, kun olen kysynyt - ilmeisesti se askartelu hälisevässä lapsijoukossa ei ole hänen mielestään järin mukavaa? Hoitajan mielestä lapsi ei vain tajua mitä se puhuu...no kyllä nyt kohta 6-vuotias tajuaa mitä askartelu on.
Ehkäpä mä vaan aloitan itsekin aamurallattelut ja unohdan kaiken aamustressin ja kiireen, pysyy ainakin iloinen mieli!