ADHD + konttaaminen

  • Viestiketjun aloittaja juuulia
  • Ensimmäinen viesti
juuulia
Bongasin tuosta taaperoiden keskustelupalstalta jutun, missä sanottiin, että konttaamattomuudella ja ADHD:lla olisi jotain yhteyttä. Surffailin netissä ja löysinkin muutamia tutkimuksia joissa oltiinkin tätä mieltä. Tutkimusten tieteellisyydestä ei minulla ole tietoa.

Nyt kysyisinkin äideiltä, keiden lapsella on ADHD diagnosoitu (tai itse sitä epäilette) konttasiko lapsenne ja menikö tämän kehitys näiden "perusnormien" mukaisesti eli ryömi, konttasi, käveli jne.

Mitä muita oireita näin jälkeenpäin ajatellen olisitte lapsenne vauvaiässä voinut havaita?

Kyselen näitä siksi, koska olen paljon miettinyt lapsemme ylivilkkautta ja muutenkin hieman erikoista luonnetta sekä erittäin vaativaa vauvaikää. Lapsemme on vasta reilun vuoden eli mitään diagnooseja tietysti ei vielä tehdä.

Muutamia omasta mielestäni erikoisia (tai tietysti osa ihan tavallisiakin oireita) on meillä; jatkuva liike, ei siis ole ikinä sekuntia kauempaa aloillaan, sylissä tiukasti ei viihdy, nukahtaa vain liikkeeseen, syöminen hankalaa, koska ei jaksa keskittyä hetkeäkään vaan pitää keksiä aina jotain oheisviihdettä että syöminen sujuu, todella hankalat univaikeudet, ei malta nukahtaa, kun nukahtaa heräilee yössä edelleen 5-10 kertaa, saanut kauheita raivonpuuskia jo useamman kuukauden ajan, autossa ei voida matkustaa koska huutaa kun "sidotaan" paikalleen, kaikki vieraat kommentoivat aina tätä ylivilkkautta jne...ja nyt kun huomasin tuon keskustelun niin tuli mieleen, että meillä ei ikinä ryömitty eikä kontattu (tosin liikuttiin kyllä karhukävelyllä, liekö tuokin kuitenkin sitä ristikkäisliikettä ja rinnastettavissa konttaukseen?)

Tuossa oli "muutama" piirre lapsestamme. Olisin tosi kiitollinen, jos joku jaksaisi vastata ja kertoa omista kokemuksistaan.
 
Huomasin että kaipailit lisää tietoa ja ikävä kyllä ei asia faktaa ole pienistä lapsista :(

Olen tekemisissä ala-aste ikäisten ongelmakaverien kanssa eli sitä kautta ollut joillain koulutusjaksoilla ja siellä juuri noussut esiin tuo konttaamattomuus.

Omasta mielstäni tuotakaan konttaamattomuutta ei heti voi yhdistää mihinkään ja yleensäkin noilla koulutusjaksoilla löydän itsestänikin aina aina oireita jotka sopisivat vaikka mihin..

Kuulostaa aika vaativalle kaverille teidän lapsukainen ja tsemppiä jaksamiseen!
Toivottavasti saat hoitoapua ym että jaksat!

Toivottavasti saat hyviä vastauksia, koska aihe on oikeasti mielenkiintoinen.

Itse poistun lomille, etten varmaan ole ihan heti lukemassa :whistle:
 
Jonsered
Kaikki neljä lastani konttasivat... eipäs! Yksi (siis se, jolla EI ole diagnoosia edes haussa) ryömi ja siirtyi sitten kävelemään. Jokainen käveli n. 10 kk ikäisenä, puhui hyvin varhain ja kehittyi ikään kuin "pikakelauksella".

Tyttöni eivät ole koskaan olleet fyysisesti yliaktiivisia, paikallaan olo luonnistuu, kunhan sormet saavat nysvätä. Itse olen saman lainen, pää käy ylikierroksilla, asiat unohtuvat ja sekoittuvat, unohdun omiin ajatuksiini ja sen sellaista.

Poika on vilkas, ei ihan ylivilkas, mutta äärettömän impulsiivinen ja kolhii itseään jatkuvasti. Yhdellä tytöllä on aistiyliherkkyyksiä, toisellakin jossain määrin.

Adhd-lapset 8ja aikuiset) ovat hyvin erilaisia yksilöitä, mitään ei voi suoraan siirtää omaan tilanteeseensa.

Noin 5-6-vuotiaalle voidaan (luotettava) diagnoosi antaa.
 
juuulia
Kiva Bertta kun vaivauduit tännekin =)

On totta, että eri lapsilla/aikuisilla on aivan eri tyyppisiä oireita. Mutta alkoi vaan kovasti kiinnostamaan tuo konttaamattomuus...eli kertoilkaa jos jaksatta ADHD lasten vanhemmat (tai sitä epäilevät) miten teillä oli.

Ja tosi mielelläni kuulisin vielä noita tarinoita, mitä poikkeavaa jälkikäteen oli ehkä vauvaiässä.

Mulla tuli vielä yksi asia mieleen tästä meidän taaperosta. Eli on ollut ihan syntymästään saakka aivan järjettömän itkuinen. Voihan se itkuisuus selittyä kivuillakin, mutta toisinaan tuntuu, että itkee ihan tavan vuoksi. Meillä on aurinkoiset päivät laskettavissa puhtaasti yhden käden sormilla :(
 
Meidän ADHD-neiti kyllä konttasi-tosin ei kovin kauan, miltei heti sen jälkeen nousi jaloilleen ja liike alkoi. Oikeastaan siitä kun tyttö alkoi kävelemään itse, aloin epäillä jotain. Kävely nimittäin oli niin kivaa että neiti käveli koko ajan ja sai jopa rakkulan siitä jalkapohjaansa. En ikinä ollut sellaista kuullut.
 
meillä kaksoset lähtivät liikkeelle ihan normaalisti, ryömiset, konttaamiset ym. tulivat ihan ajallaan. Ainoa poikkeus oli pojan pinsetti ote, joka jäi puuttumaan. Sen sijaan syöminen, nukkuminen ym. ei sujunut kummallakaan koko vauva aikana. Sitten kun he lähtivät liikkeelle heitä ei saanut pysymään paikoillaan hetkeäkään, jopa lasten ohjelmat he katsoivat seisoen ja paikoillaan teputtaen. Pihalla he eivät istuneet hiekkalaatikolla vaan juoksivat koko ulkoilun ajan, minä perässä. Jokeltelussa oli jälkeen päin ajatellen ihan selvästi puutteita, eli heillä ei ollut äänteissä mitään konsonanttia, vaan heidän jokeltelu oli sellaista mölinää. Puhe ei lähtenytkään kehittymään ja 2½ vuotiaana vein heidät puheterapeutille. Siitä tukimukset sitten lähti käyntiin.
 
juuulia
Kiitos Liisa ja Miisu!

Tosi tuttuja nuo teidän tarinat...voihan olla tietty ihan sattumaakin. Meillä on lapsi myös siitä lähtien kun lähti kävelemään, kävellyt oikeastaan taukoamatta. Iltaisin vaikka on jo aivan väsynyt, kävelee ja kävelee vaan. Kaatuilee ja kolauttelee päätään tosin silloin koko ajan, huutaa hetken (lujaa!!!) aloillaan ja taas mennään. Ollaan koitettu laittaa erilaisia lastenistuimia ja tyynyjä sekä patjoja lattialle, josko hetken istahtaisi, mutta ei...Aiemmin mietin, että lapsen kauhea itkeminen vähän vähentyisi kun lähtee liikkeelle, mutta sekään ei pitänyt paikkaansa. Nyt itkee ja kävelee...huokaus.

Meillä ei vielä tietty katsella muutenkaan juuri telkkaria, mutta kun sieltä lapsen mielestä tulee jotain katsomisen arvoista, niin katselee seisaaltaan ja tekee sellaista kyykkyliikettä taukoamatta. Eli kuulosti tosi tutulta tuo Miisunkin tarina lastenohjelmien katselusta!!

Vielä tuosta taukoamattomasta liikkumisesta..kaupassa on hankala käydä, koska lapsi yrittää koko ajan kiipeillä ostoskärryistä tai rattaistaan pois ja tosiaan tuo autolla matkustaminen on kauheaa! Olen elänyt siinä toivossa, että helpottaisi kun lapsi kasvaa, mutta saa nähdä. Silloin kun satutaan autoilemaan lapsen "uniaikana" nukahtaa kyllä samantien autoon, mutta muuna aikana oikeastaan ihan mahdotonta.
 
juuulia
Meillä muuten jokeltelusta puuttuu myös konsonantit. Oikeastaan ei juuri jokeltele vaan ärisee ja murisee suurimmaksi osaksi. Tästäkin olen ajatellut, että jotain voisi olla vialla.

Tässä kun miettii niin koko ajan tulee lisää mieleen. Kirjoitin tuosta kaupassa käynnin vaikeudesta. Lasta ei voi juurikaan missään vieraassa ympäristössä päästää "aloilleen", koska on kuin hirmumyrsky. Parissa sekunnissa ehtii tehdä jo tuhojaan.
 
tiivitys
Minä itse olin lapsi joka ei ikinä kontannut, mutta ei minulla adhd:ta ole, ja muutenkin (omasta mielestäni) ihan normaali ihminen olen :whistle: .

Mutta minä epäilin itse pojastani tuota adhd:ta, itseasiassa olin asiasta aivan varma koska kaikki merkit olivat "ihan selvät": synnytyksessä oli lapsella hapenpuutetta (aiheuttaa adhd:ta), lapsen suvussa on adhd:ta, ja tietysti vauva-aikana (ensimmäiset 2 vuotta) löysin pojastani vaikka mitä piirteitä: liikkeessäIHAN KOKOAJAN, juoksi, hyppy, pomppi, riehui, liikkui, liikkui, liikkui..... Vauvanakin ei ollut paikoillaan hetkeäkään! Sylissä ei viihtynyt, pelkäsi kovia ääniä, oli herkkä kokkareiselle ruualle, ei vierastanut, oli univaikeuksia, nukkui vähän, uhma alkoi aikaisin, itki paljon, jne jne jne... listaa voisi jatkaa loputtomiin!!!!!!

Mutta niin vaan kävi että nykyisin tuo 4-vuotias on ihan normaali, fiksu pieni mies, jolla vauhtikin on kummasti rauhottunut, jos ei nyt ihan ylirauhalliseksi niin ainakin ihan normaalille tasolle.

Tahdon siis vain sanoa että älkää tehkö samaa virhettä kuin minä, että itkette vauvan ekat vuodet "ihan varmaa" adhd-vauvaa. Nauttikaa vauvastanne, tuon ikäisestä ei mielestäni satavarmasti voi sanoa että on adhd tms. Minä olin "ihan varma", ja onneksi erehdyin. Nyt vaan jälkikäteen harmittaa että väkisin etsin niitä piirteitä lapsestani....
 
juuulia
Kiitos muistutuksesta :flower:

En oikeastaan pelkää ADHD:ta, suurin huoleni taitaa olla oma jaksaminen tämän taaperon kanssa. Lapsellamme on myös toisenlainen sairaus (ei neurologinen), mikä aiheuttaa paljon huolta ja sairaalassaoloa. Tämä sairaus voi tietysti aiheuttaa osan näistä "poikkeavuuksista", joita aiemmissa viesteissäni luettelin.

Silti kovasti kiinnostaa kuulla näitä ADHD lasten vanhempien tarinoita ehkä poikkeavastakin vauvaiästä.

Kiitos jo vastanneille, lisää luetaan mielellään.
 
Missään nimessä ei ADHD-diagnoosi ole mikään maailman loppu. Meillä ainakin diagnoosi otettiin ilolla vastaan, meidän huomaamat ongelmat johtuivat konkreettisesti jostain -joten pystyimme lasta paremmin auttamaan.
Meidän arki ei poikkea tällä hetkellä millään tavalla tavallisesta. Neiti ei poikkea normaalisti millään tavalla sisaruksistaan -no ehkä siinä että on aina ensimmäinen, pukemisessa, läksyjen teossa, siivouksessa... =)
 
äiti 74
No mun lapsella todettiin nyt vuosi sitten adhd ja poika on siis nyt jo 15v. On aikaisempi diagnoosi lievä älyllinen kehitysvammaisuus. Aluksi se lääkäri joka Poikaa hoitanut ottanu tätä adhd juttua tosissaan vaan laittoi sen häiriö käyttäytymiseksi. Mut vaihdettiin sit lääkäriä joka sitten teki tutkimuksen. Koulussa siis oltiin enmmän ton adhd puolella kuin ton häiriö käyttäytymisen. Tohon adhd diagnoosin tekemiseen ja siihen mitä on ongelmana vaaditaan aika paljon ennen ku se todetaan. Me saatiin lyhytvaikutteinen lääkitys josta on tosi paljon ollut apua. Käytetään lähinnä koulupäivinä vain näitä lääkkeitä.
 
teneriffa
\
Alkuperäinen kirjoittaja 26.02.2007 klo 16:19 Jonsered kirjoitti:
Kaikki neljä lastani konttasivat... eipäs! Yksi (siis se, jolla EI ole diagnoosia edes haussa) ryömi ja siirtyi sitten kävelemään. Jokainen käveli n. 10 kk ikäisenä, puhui hyvin varhain ja kehittyi ikään kuin "pikakelauksella".

Tyttöni eivät ole koskaan olleet fyysisesti yliaktiivisia, paikallaan olo luonnistuu, kunhan sormet saavat nysvätä. Itse olen saman lainen, pää käy ylikierroksilla, asiat unohtuvat ja sekoittuvat, unohdun omiin ajatuksiini ja sen sellaista.

Poika on vilkas, ei ihan ylivilkas, mutta äärettömän impulsiivinen ja kolhii itseään jatkuvasti. Yhdellä tytöllä on aistiyliherkkyyksiä, toisellakin jossain määrin.

Adhd-lapset 8ja aikuiset) ovat hyvin erilaisia yksilöitä, mitään ei voi suoraan siirtää omaan tilanteeseensa.

Noin 5-6-vuotiaalle voidaan (luotettava) diagnoosi antaa.

tää on niin uskomatonta kuinka toiset kävelee 10 kuisina jatoiset vasta yli 2vuotiaina.
 
Aika hauska tämä konttaamattomuus, en kyllä ole koskaan aiemmin kuullutkaan... Mutta hauska siksi , että meillä ei kumpikaan lapsista kontannut (poika asperger ja adhd sekä tyttö adhd) vaan liikkuivat istuvillaan ja varsinkin tyttö jätti kävelemisen kokonaan väliin ja siirtyi suoraan juoksemaan :LOL:
 
juuulia
Näin pikaisesti näyttäisi, että tässä porukassa tuo tutkimus ei pitäisi paikkaansa :)

Tosin Elsan lapset menneet tämän "kaavan" kautta.

Joskus jostain toiselta keskustelupalstalta lueskelin juttua, missä ADHD lasten vanhemmat kertoilivat lapsiensa vauvaiästä (harmi, kun en muista yhtään missä se oli) ja siellä oli useampi tarina, missä vauvaikä oli selvästi poikennut ns. "normaalista" vauvaiästä. Tosin onhan muutenkin hirvestä hajontaa esim. tempperamenttisuuksien välillä. Meillä lapsi on kyllä muutenkin todella voimakastahtoinen ja tempperamenttinen tapaus ja lisäksi ei me vanhemmatkaan olla kumpikaan mitään rauhallisia ja aloillaan pysyviä...
 

Yhteistyössä