adhd-lääkitys

Miehelläni on 10-vuotias poika, jolla diagnosoitu adhd. Näin "ei-biologisena vanhempana" katsottuna poika on tavallaan ihan fiksu, vaikkakin kehityksessä muihin ikäisiinsä nähden jäljessä. Hän ei osaa käyttäytyä sosiaalisesti, se on suurin ongelma. Hän on ns. kohelo. Riehuu, metelöi, kierii lattialla, mölisee kuin eläimet, hutiloi, sinkoilee edestakaisin, jne. Tästä johtuen ei niin suosittu kaveri muille lapsille..

Poika on nyt jonkun aikaa syönyt Concerta-lääkitystä. Se auttaa ja ei auta. Lääkityksestä huolimatta poika on välillä aivan kahjo. Äiti kuulemma lisää omaa aloitteisesti välillä lääkeannosta (ei mielestäni niin fiksua..). Hän perustelee sitä sillä, että kaikki muut jaksaisivat poikaa ja kaikilla olisi parempi olla.

Minusta tuntuu kaameelta, että kasvavalle, kehittyvälle pojalle syötetään keskushermostoon vaikuttavia lääkkeitä jotta muut ihmiset kestäisivät poikaa..
Tämäkö on pojan tulevaisuus? Lääkekoukussa pienestä asti? Oppiiko hän koskaan käyttäytymään ja hallitsemaan itseään ilman lääkkeitä? Joutuuko hän lopun ikänsä syömään lääkkeitä jotta muut ihmiset kestäisivät häntä?

Entä kun hän kasvaa.. Pojat kuitenkin jossain vaiheessa kokeilevat olutta jne. Kolmiolääkkeet ja alkoholi on aika vaarallinen yhtälö..

Entä miten tällaiset keskushermostoon vaikuttavat lääkkeet vaikuttavat lapsen kehitykseen (mikä nyt jo on jäljessä)?

Onko kellään kokemuksia, tietoa?

 

Ainoastaan sen tiedän, että hoitamaton adhd altistaa monelle pahalle... huumeet, alkoholi, masennus, alisuoriutuminen, syrjäytyminen, kaikki mahdolliset riippuvuudet, rikollisuus...

Mutta ei lääkeannosta saa omin lupinensa mennä muuttamaan. Lapsilla käsittääkseni lääkettä käytetään vain koulupäivinä, ettei toleranssi suotta kasva. Lääke on aina kemikaali, lääkäri on tarkkaan punninnut edut ja haitat. Koukkuun ei jää. Ainoastaan adhd-ihminen voi jättää amfetamiinin kerta laakista. Adhd ei "parane", piirteet voivat lievittyä, mutta moni kärsii niistä vielä aikuisenakin.

Kehitys ei liity adhd:hen tai lääkitykseen. Nerolla voi olla adhd, kuten kehitysvammaisellakin. Sosiaaliset taidotkin ovat yksilökohtaisia.

E-EPA suurehkoina annoksina, magnesium, sinkki ja karnosiini lievittävät oireita joillain.

*itsekin Concertalla*<br><br>

 

Jep, olen lukenut noista uhkista joita voi seurata hoitamattomasta adhd:stä. Tosin uskon että nämä uhkat ovat olemassa joka tapauksessa, on lääkitystä tai ei, on adhd:tä tai ei. Toisilla riski on vaan isompi ja toisilla pienempi.

Silti minua askarruttaa onko oikeasti niin että poika ei osaa koskaan käyttäytyä ihmismäisesti ilman lääkitystä?

Eikö adhd-ihmisille ole muuta keinoa opettaa itsehillintää ja käyttäytymistä kuin lamaannuttaa keskushermostoa?

Tuntuu kurjalta pojan puolesta..

 

Ei laamannuta...

Kognitiivisesta psykoterapiasta voi olla hyötyä joillekin. Mutta sinunkin on tärkeää muistaa, että kyseessä on neurologinen tila, siis vähän vastaavaa, kuin jos vaadittaisiin, että ms-potilas pystyisi kontrolloimaan oireitaan.

Adhd-liiton sivuilta löytyy paljon tietoa.

 

Siis vielä halusin muistuttaa, etä adhd lääkkeet ovat yleisimmin stimulantteja, eivät rauhoittavia lääkkeitä. Tosin esim. joitain epilepsian hoitoon tarkoitettuja lääkkeitä voidaan käyttää impulsiivisuutta vähentämään. *niistä tuli zombi-olo* Mutta oikea tapa hoitaa oireyhtymää on yrittää korjata aivojen välittäjäaineiden välinen epätasapaino ja tämän lisäksi antaa riittävä oiretiedostus ja vaihtoehtoisia toimintamalleja sekä potilaalle, että lähipiirille.

Jos asut lähistöllä, olet tervetullut koulumme adhd- ja erilaistenoppijoiden iltaan syksyllä!

 

itse ajattelen, että lääke ns. normalisoi tyttäremme olon. Ei lääke häntä lamaa tai "puuduta", joinakin päivinä jutut sujuvat paremmin toisinaan huonommin, vire tila kun vaihtelee, ei lääke mikään ihme-parantaja ole. Meillä tyttö on koululomilla ilman lääkettä, viikonloput sujuvat kohtuu hyvin ilmankin. Ainoastaan jos lähdemme esim. ostoksille, kylään tai juhliin lääke annetaan. Mutta pitkillä lomilla hiihto, syys, joulu + kesälomilla tyttö tuskaantuu itse yleensä jo kolmen päivän jälkeen kun ei pysty keskittymään ja on levoton olo. Pitkillä lomilla rytmi on yleensä kolme päivää ilman lääketä sitten muutama päivä läkkeen kanssa tms.

Sitä joutuuko hän syömään kuinka kauan concertaa ei tiedetä, syksyllä on taas kokeilu ilman lääkettä jotta nähdään missä mennään. Jos lapsella on muutakin ongelmaa kuin tarkkaavaisuushäiriö, lääke ei välttämättä auta niihin, esim. meillä tytöllä on ADHD:n lisäksi autismi johon concerta ei vaikuta. Esim. concerta on auttanut häntä keskittymään koulussa joten lukemaan oppiminen on sujunut, mutta muista ongelmista johtuen hän ei tahdo ymmärtää/muistaa lukemaansa.
Lääke annosta ei saa omin päin muutella, annostuksen suurentaminen on aina lääkäri tehtävä.

 

\

Ei laamannuta...

Kognitiivisesta psykoterapiasta voi olla hyötyä joillekin. Mutta sinunkin on tärkeää muistaa, että kyseessä on neurologinen tila, siis vähän vastaavaa, kuin jos vaadittaisiin, että ms-potilas pystyisi kontrolloimaan oireitaan.

Adhd-liiton sivuilta löytyy paljon tietoa.

Lisään vielä Jonseredin vinkkiin www.adhd-center.com, tuolta saa myös ammattiapua ja neuvoja erilaisten terapioiden löytymiseen.

 

miisulle,

Kun olen nyt vihdoin saanut itselleni lääkityksen, ymmärrän tytärtäsi hyvin. Jos olet koko ikäsi ollut ulkona räntäsateessa, siihen on jo tottunut, vaikka epämukavaahan se on. Sitten joku avaa oven ja kutsuu sisään lämmittelemään muiden kanssa ja kun olet lämmennyt ja vaatteesi ovat kuivuneet, sinut heitetään takaisin räntäsateeseen. Siinä sitten huomaat, että räntäsade on enemmän, kuin epämukavaa, sillä olet nähnyt muutakin. Suunnilleen siltä tuntuu lääkkeetön jakso.

 

minkä iköisenä adhd lääkkeen voi aloittaa?Poikamme täytti vasta 4 vuotta.Hän sai f83 dg 2 vuotta sitten.Se varmaan muutetaan myöhemmin adhd ksi.Poika on todella vilkas, levoton ja keskittyminen mihinkään on vaikeaa.

 

\

minkä iköisenä adhd lääkkeen voi aloittaa?Poikamme täytti vasta 4 vuotta.Hän sai f83 dg 2 vuotta sitten.Se varmaan muutetaan myöhemmin adhd ksi.Poika on todella vilkas, levoton ja keskittyminen mihinkään on vaikeaa.

Kouluikäiselle voi lääkityksen saada n. viikon osasto ja laitoskoulujakson jälkeen. Mutta en menisi kasvavan lapsen lääkehoitoon ilman painavia syitä. Esim. Concerta aiheuttaa aivoihin muutoksia ja lääkkeillä on aina mahdollisia sivu- ja haittavaikutuksia.

Ja entäpä, jos lääke on auttanut hyvin, mutta joudutaan jostain syystä lopettamaan? Miltä lapsesta mahtaa tuntua, kun on saanut hetken maistaa selkeämpää elämää ja sitten tuupataan takaisin miljoonien, yhtä "tärkeiden" ärsykkeiden maailmaan?

Jokainen tilanne tietenkin on punnittava erikseen.

 

\

Eikö adhd-ihmisille ole muuta keinoa opettaa itsehillintää ja käyttäytymistä kuin lamaannuttaa keskushermostoa?

Tämä särähti pahasti silmään/korvaan... Emme me mitään koulutettavia, kurittomia elukoita ole, jotka vain lobotomialla tai vastaavalla toimenpiteellä saadaan yhteiskuntakelpoisiksi.

Alkoholi lamaa keskushermostoa.

 

\

\

Eikö adhd-ihmisille ole muuta keinoa opettaa itsehillintää ja käyttäytymistä kuin lamaannuttaa keskushermostoa?

Tämä särähti pahasti silmään/korvaan... Emme me mitään koulutettavia, kurittomia elukoita ole, jotka vain lobotomialla tai vastaavalla toimenpiteellä saadaan yhteiskuntakelpoisiksi.

Alkoholi lamaa keskushermostoa.

Tätähän todella tarkoitan.. Että onko tosiaan niin että kasvuiässä olevaa alakouluikäistä poikaa ei saa yhteiskuntakelpoiseksi muutakuin syöttämällä lääkkeitä? Lobotomiaa en tässä kohtaa miettinyt, mutta en tiedä onko lääkitys, joka vaikuttaa keskushermostoon aika rajulla tavalla, kasvavalle lapselle yhtään sen parempi. Itse juuri kirjoitit että Concerta lääkityksellä on vaikutusta aivoihin ja saattaa aiheuttaa haittavaikutuksia.

Kukaan ei vielä tiedä minkälaisia vaikutuksia näillä lääkkeillä on kasvavaan adhd-lapseen. Onko aikuisiässä sitten tulevaisuudessa jotakin havaittavissa, mikä oli selkeä haittavaikutus lääkkeestä. Ei ole paljonkaan kokemuksia, koska yksikään lapsesta saakka adhd-lääkitystä syönyt ei taida vielä olla aikuinen.

Ymmärrän että lapsille syötetään lääkitystä jonka vaikutus on hengissä pysyminen. Jos muuta vaihtoehtoja ei ole, muuten lapsi menehtyy... Mutta että kolmiolääkkeitä sitä varten että lapsi osaisi käyttäytyä ja muut sietäisivät häntä, niin todella peräänkuulutan muita keinoja. Onko oikeasti niin ettei muita keinoja ole?

En todellakaan haluaisi että tämä poika tulee aikuisena kärsimään siitä että hänen vanhempansa eivät jaksaneet hänen riehumistaan ja sen seurauksena syöttivät hänelle kolmiolääkkeitä, jotka vaikuttivat hänen kehitykseensä...

Kyllä, alkoholi lamaannuttaa keskushermostoa. Niin tekee myös kolmiolääkkeet. Mitäs kun poika lähestyy teini-ikää ja kavereiden kanssa kokeillaan olutta... Kolmiolääkkeet ja alkoholi yhdessä.. Ei kovin terveellinen yhdistelmä.

Mietin todella että onko eettisesti oikein rauhoittaa ylivilkkaat lapset lääkkeillä!

 

Jos muuta keinoa ei ole, kuin lääkkeet, on piittaamatonta jättää mahdollisuus käyttämättä.

Vertasin aiemmin adhd:ta ms-tautiin, siihenkin saa helpotusta lääkkeillä, joilla toki voi olla sivuvaikutuksia. Pitäisikö se jättää hoitamatta?

Lähtökohta ei saa koskaan olla se, että lapsi lamataan lääkkeillä tai millään muulla konstein, siksi, että muiden elämä olisi helpompaa. Tärkeintä olisi miettiä asiaa lapsen kannalta, mikä on lapsen oman edun mukaista. Sekö, että kahlaa koulun läpi ja hukkaa mahdollisuutensa jatkokoulutukseen huonon menestyksen vuoksi vai se, että kaikki muut keinot koitettua, autetaan lääkityksellä pärjäämään ns. normaalielämässä.

Nyt en oikein tiedä, mitä haet kirjoituksillasi. Tuntuu toisaalta siltä, että haluat lapselle apua, mutta toisaalta tunnut syyllistävän lapsen vanhempia siksi, että he ovat apua hakeneet.

Jos sinulla on taoisenlainen näkemys adhd-lapsen hoidosta, olen kiinnostunut sen kuulemaan. Itselläni on ristiriitainen suhtautuminen lääkehoitoon, yleensäkin. Edut ovat useassa tapauksessa kiistattomat, mutta haittavaikutuksetkin on otettava huomioon ja pohdittava jokaista tilannetta erikseen.

Lapseni käyvät pientä, vaihtoehtoista koulua siksi, että he suuremmalla todennäköisyydellä selviävät kauemmin ilman lääkitystä. Kaikilla ei ole tätä mahdollisuutta valita, sekin on hyvä muistaa. Mutta olen jo henkisesti valmistautunut siihen, että viimeistään ammatti- tai yliopisto-opintojen aikana lääkkeen hyöty verrattuna haittoihin on niin suuri, että siihen päädytään.

Alkoholin käytöstä on paras puhua reilusti lapsen kanssa ja kertoa vaaroista. Ja jopa muistuttaa kaveriporukalle, että JOS kielloista HUOLIMATTA lapsi on joskus holtittomassa humalassa, parempi soittaa lapsen kotiin tai toimittaa varoiksi lääkäriin ja kertoa rehellisen kaunistelematon tilanne.

Kyseessä ei siis ole ylivilkkaan lapsen rauhoittaminen lääkkeillä, vaan tarkkaavaisuushäiriöisen lapsen aivokemian korjaaminen, joka puolestaan mahdollistaa ns. normaalin ärsykkeiden käsittelyn. Adhd-aivoissa stimulantit voivat todella rauhoittaa oloa, sillä ei enää ole tarvetta reagoida samaan aikaan kaikkeen ja saa jopa yksittäisen tehtävän loppuun.

Jos tarkoitus olisi vain rauhoittaa rasittava, vilkas lapsi riittäisi se, että lapseen pumpataan rauhoittavia lääkkeitä, ei stimuloivia.<br><br>

 

Kiitos Jonsered vastauksestasi. Siinä oli asiaa.

Hyvin luet rivien välistä että haen toisaalta apua lapselle, toisaalta syyllistän lapsen vanhempia siitä että ovat päätyneet siihen että apu on lääkitys.

Olen ollut tämän pojan elämässä nyt neljä vuotta ja minulla on sellainen vahva sisänen tunne, että muita apukeinoja ei ole tarpeeksi kokeiltu. Itse yrittäisin kuitenkin vielä muita keinoja, kuten kovempaa selkeämpää kuria, ruokavalion muutosta, säännöllisempää aikataulusta enemmän, pitempiä yöunia. Nämä ovat niitä asioita joissa mielestäni olisi vielä varaa yrittää. Mutta kun en ole lapsen äiti, en pysty muutakuin sanomaan mielipiteeni. Mieheni on mielipiteeni kuullut ja vienyt sitä eteenpäinkin, ja vaikuttaa siltä että hän on vähän ristiriitaisin mielin kallistunut äidin tahtoon, ei ole vielä luonut selvää kantaansa. Pojan äiti haluaa pojalle lääkityksen, koska hän kokee olevansa väsynyt pojan kanssa, näin pääsee helpommalla. Kuten taisin jo mainitakin niin hän on itse lisäillyt annostakin jotta "kaikilla olisi parempi olla". Ja kyllähän noiden asioiden muuttaminen tiukemmaksi energiaa ja voimia veisikin, se on totta. Ja jos ei itsellä voimia enää riitä, niin ei kun pojalle nappia suuhun...

Tämä on se, miksi olen niin kriittinen tähän lääkitykseen. Tässä omassa esimerkissäni minulla on tunne että lääkitystä voi käyttää helpottaakseen vanhempia oloa yhtä paljon kuin helpottaakseen lapsen oloa.

Edelleen olen sitä mieltä että mikään lääke ei ole terveellinen kasvavalle kehittyvälle lapselle, varsinkaan keskushermostoon vaikuttava ja siksi se pitäisi olla aivan äärimmäinen keino.

PS: Ei kaikki lapset voi olla eikä tarvitsekaan olla priimoja koulussa. Sekään ei ole mielestäni tarpeeksi hyvä perustelu lääkityksen aloittamiselle, että koulu ei suju mallikkaasti. Aina on ollut sillä saralla menestyvämpiä ja vähemmän menestyvämpiä ihmisiä. Ei voida ajatella että jos ei pysty lukemaan itseään maisteriksi, pitää alkaa syömään lääkkeitä -tyyliin.

 

Ai niin unohtui..

Vertasit Jonsered adhd:n hoitoa ms-taudin hoitoon. Ok, kroonisia keskushermoston sairauksia molemmat, mutta nään kyllä joitain selkeitä eroja hoitojen perusteisiin.Mm. se että ms-tauti on pääsääntöisesti aikuisten sairaus, jolloin kasvua ja kehitystä ei siinä määrin enää tapahdu. MS-taudissa oireena on myös kipu, jota tietenkään ei tässä lääkistyvässä maailmassa enää tarvitsisi kenenkään kestää. Adhd:ssä ei tietääkseni fyysistä kipua ole. MS-taudin etenemistä yritetään hoidolla estää ja sen ns. toissijaiset syyt saattavat johtaa jopa eliniän lyhenemiseen. Näin ei liene adhd:n hoidossa ellei toissijaisia syitä lähdetä kaukaa hakemaan.

 

\

Ai niin unohtui..

Vertasit Jonsered adhd:n hoitoa ms-taudin hoitoon. Ok, kroonisia keskushermoston sairauksia molemmat, mutta nään kyllä joitain selkeitä eroja hoitojen perusteisiin.Mm. se että ms-tauti on pääsääntöisesti aikuisten sairaus, jolloin kasvua ja kehitystä ei siinä määrin enää tapahdu. MS-taudissa oireena on myös kipu, jota tietenkään ei tässä lääkistyvässä maailmassa enää tarvitsisi kenenkään kestää. Adhd:ssä ei tietääkseni fyysistä kipua ole. MS-taudin etenemistä yritetään hoidolla estää ja sen ns. toissijaiset syyt saattavat johtaa jopa eliniän lyhenemiseen. Näin ei liene adhd:n hoidossa ellei toissijaisia syitä lähdetä kaukaa hakemaan.

Onhan se noinkin, kuten sanot, mutta pointtini oli lähinnä se, että kummassakaan tapauksessa ihminen ei itse voi vaikuttaa oireissnsa, pelkällä tahdonvoimalla.

Mutta rutiinit ja selkeät säännöt ovat kaikille lapsille tärkeitä, erityisesti adhd-lapsille. Mutta kuri on kaksi teräinen miekka. Ruokavaliota muuttamalla saadaan ehkä hieman helpotusta. Unenmäärään- ja laatuun ei voi vaikutaa, eräs adhd:n oire on levoton ja häiriintyvä uni ja yöheräily.

Ja alisuoritujaksi jääminen jättää jälkensä psyykeen. Eli jos resursseja olisi lääkityksen kanssa selvitä haasteista, lääkitys mielestäni kannattaa. Tietyin varauksin. Eivät lääkkeet lisää oppimiskykyä, eli ei nillä priimus-oppilaita tehdä.

Tässä linkki lääkkeettömään hoitoon http://www.youtube.com/watch?v=zcRCpKkTzbE<br><br>

 

Hei Arja!
Etsipä käsiisi kirja nimeltä ADHD aikuisena. Kirjoittajaa en nyt muista, mutta oisko ollut joku anneli ja psykologi taisi olla ammatiltaan. Siinä on mukavasti selostettu monta asiaa ADHD:n kannalta ja löytyy erilaisia vaihtoehtoja. Toki poika josta kerroit on vasta aikuisuutta lähestymässä, mutta lukemisen arvoinen kirja joka tapauksessa! :wave:

 

Meidän pojalta kanssa tutkittu adhd:ta mutta ei ollut kuin keskittymis vaikeuksia vain.OPETTAJA kehotti hankkimaan adhd lääkityksen pojallemme kun saa kuulemma helposti ja auttaa keskittymään mutta emme suostuneet.Todella törkeää opettajalta ehdottaa edes pitämään poika rauhallisena lääkkeiden avulla

 

Meidän pojalta kanssa tutkittu adhd:ta mutta ei ollut kuin keskittymis vaikeuksia vain.OPETTAJA kehotti hankkimaan adhd lääkityksen pojallemme kun saa kuulemma helposti ja auttaa keskittymään mutta emme suostuneet.Todella törkeää opettajalta ehdottaa edes pitämään poika rauhallisena lääkkeiden avulla

1. Sitä ei saa helposti.
2. Se on stimulanttia. Ei toimi, jos ei ole ADHD:tä, tai sitten toimi toisinpäin ja lisää kierroksia.

 

Meidän pojalta kanssa tutkittu adhd:ta mutta ei ollut kuin keskittymis vaikeuksia vain.OPETTAJA kehotti hankkimaan adhd lääkityksen pojallemme kun saa kuulemma helposti ja auttaa keskittymään mutta emme suostuneet.Todella törkeää opettajalta ehdottaa edes pitämään poika rauhallisena lääkkeiden avulla

Omituinen opettaja. Itse laittaisin lapseni vaikka toiseen kouluun, ettei tarvitsisi olla noin moraalittoman ihmisen vaikutukselle alttiina.

Ja kuten LisaMarie jo sanoikin, lääkkeitä ei helposti saa (onneksi) ja jos ei ole adhd:ta, hukkaan menevät kalliit napit, jos muuten vain popsii...

 

Meidän poika on tosi innostunut baletista -ollankin juuri lähdössä tunnille- ja juuri tänään soittelin hänen opettajalleen, että baletti on tehnyt todella hyvää pojan itsetunnolle. Myös aivojen ja kehon vaativa yhteistyö on selvästi tehnyt hyvää keskittymiskyvylle laajemminkin.
Mun mielestä sitä siis voisi sanoa terapiaksi. Jos olisi virallinen diagnoosi olemassa hakisin kelalta korvausta tanssituntien maksuun, merkitys on niin ilmiselvä.
Mieleinen ja riittävän vaativa harrastus siis näyttäisi olevan varsin suositeltava apu.

 

Ratsastus... Meidän cowboylla.

 

meillä aloitettiin pojalla lääkitys viime keväänä concerta 18mg sitten 36 ja nyt 54mg on auttanut kyllä keskittymiseen nyt vaan paino-pituus seurannassa...

lääkäri (psykiatri) keväällä vajaassa tunnissa totes että lääke voi auttaa...sitä ennen juostiin neurologisen puolen tutkimuksset kaikkiläpi.......nyt poika on innokas tokaluokkalainen pienluokassa