ADHD vai villi lapsi, mistä voi tietää?

Kertokaas, millasia teidän adhd-lapset on ollu vauvana / 2 tai 3-vuotiaina?

Onko ollut jotain sellaista poikkeuksellista jo silloin, josta olet ajatellut, ettei kaikki ole ihan normaalisti?

Meillä on 2v4kk poika, joka on aina ollut hirvittävän temperamenttinen ja voimakastahtoinen.

Vauvana huusi ekat 8kk selkä kaarella paljon piti kanniskella. Yöt oli todella surkeita, saattoi herätä 5-10 kertaa yössä. Vieläkin herää kerran, pari. Mitään syytä ei silloin vauvana löytynyt itkuisuudelle.

Mitkään EI-kiellot ei tahdo mennä millään jakeluun, toistaa kerta toisensa jälkeen niitä kiellettyjä juttuja, jos vähääkään pääsee pitkästymään.

Kova on ollut tähän asti huutamaan, se on nyt alkanut pikkuhiljaa väheneen, kun on huomannut, ettei sillä saa periksi.
Nyt on tullut uutena karkailua, saattaa mennä vaikka kuinka kauas, alkaa kyllä äitiä huuteleen jos katoan näköpiiristä, mut heti kun näkee mut uudestaan lähtee vauhdilla käpälämäkeen.

On kovin tapaturma-altis, tipahtelee tuon tuostakin jostain, minne on kiivennyt(kova rimpuilemaan joka paikkaan) tai sitten ihan tuolilta/sohvalta. Ikään kuin unohtaa, että siinä tuolissa on reunat. Se on minusta outoa, ettei tunnu oppivan mitään näistä vaan kohta taas tipahtaa uudestaan.

Ilkeä ei ole, ei lyö, eikä kiusaa ketään, vaan oikein iloinen ja sosiaalinen on toisten lasten seurassa. Meillä on kolme muutakin lasta, eikä kukaan heistä ole tämmöinen. Siksipä huolestuttaa tämä poika, mistä sen tietää onko joku häiriö, vai onko vain tavallista villimpi?

 

Sen vielä unohdin mainita, et lapsi vaikuttaa olevan 100-0 fiksumpi, kuin kukaan sisaruksistaan tuossa iässä. Hoksaa ihan uskomattomia juttuja, esim. kaikenlaiset lapsilukot on oppinut availeen tuossa n. puolitoistavuotiaana.

 

Lähes vastaava aloitus/ keskustelu oli täällä noin kuukausi sitten, johon kirjoittelin enemmänkin meidän arjesta, mutta meidän adhd oli maailman kiltein vauva (nukkui yöt, söi hyvin, ei kitissyt turhia) siihen asti kunnes aloitti kiipeilemisen siinä 8kk:n iässä. Sen jälkeen on vauhtia riittänyt.

 

Ota huomioon että lapsella on vanhempia sisaruksia, joista ottaa mallia. Ei ymmärrä ettei kaikki, vanhempien lasten tekemiset ole viellä sen ikäiselle. Ja kerkeätkö antamaan tarpeeksi yksilöllistä huomiota hänelle? Voi olla stressaantunutkin ?

 

Ota huomioon että lapsella on vanhempia sisaruksia, joista ottaa mallia. Ei ymmärrä ettei kaikki, vanhempien lasten tekemiset ole viellä sen ikäiselle. Ja kerkeätkö antamaan tarpeeksi yksilöllistä huomiota hänelle? Voi olla stressaantunutkin ?

Ne vanhemmat sisarukset on 15v ja 13v, eli aika "eri piireissä" liikkuvat kuin tää meidän 2v
Pikkusisarus on 7kk, joten voi olle hyvinkin totta, etten ehdi hänelle tarpeeksi antaa huomiota.

 

Lähes vastaava aloitus/ keskustelu oli täällä noin kuukausi sitten, johon kirjoittelin enemmänkin meidän arjesta, mutta meidän adhd oli maailman kiltein vauva (nukkui yöt, söi hyvin, ei kitissyt turhia) siihen asti kunnes aloitti kiipeilemisen siinä 8kk:n iässä. Sen jälkeen on vauhtia riittänyt.

Minkä ikäinen teidän lapsi on? Onko hänellä diagnoosi/lääkitystä?

 

Ei sitä voikaan vielä tietää. Meillä 7v vauhtiveikko, aina ollut kauhea menemään, tapaturma-altis, omapäinen, jne. On kuulemma vaan liian vauhdikas, ei neurologisia häiriöitä (käyty lastenpsykiatrilla).

 

[QUOTE="vieras";28815846]Ei sitä voikaan vielä tietää. Meillä 7v vauhtiveikko, aina ollut kauhea menemään, tapaturma-altis, omapäinen, jne. On kuulemma vaan liian vauhdikas, ei neurologisia häiriöitä (käyty lastenpsykiatrilla).[/QUOTE]










Huojentavaa kuulla

 

up!

 

Eikö ole ketään ylivilkkaiden lasten vanhempia paikalla?

Ois mielenkiintoista kuulla lisää.

 

Meilllä on eskun alottava jolla on paljon ADHD-piirteitä ja lastenneuro+psykologi tätä mieltä. Vauvasta asti levoton, vähäuninen, aistiherkkyttä jne..isompana liikkelle lähdettyään ei olekaan pysähtynyt ja motorisesti tosi levoton, kokoajan kiemurtaa, hyppii,juoksee, äänessä,sohlaa ja satuttaa itteään. Hankaluuksia oman toiminnan ohjauksessa ja aistisäätelyssä. Paikallaan ei ole edes nukkuessaan vaikka nykyään nukkuu jopa melatoniinin voimin. Päiväkodissa on pienryhmässä jossa vahva kuvallinen tuki ja erityisosaamista. Älyssä ei ole vikaa, testien mukaan on jopa ikäisiään fiksumpi, nuo olemisen hankaluudet vain häiritsevät oppimista ja tekemistä.
Rajoja on haettu todella lujasti, alkaa olla jo ihmisiksi, silti se ei tuota oireilua ole poistanut jos joku ajattelee että se on vaa kasvattamaton.

 

Ja poika oli 3v kun asiasta ruvettiin puhumaan neuvolassa ja hoidossa. Ei menny normivilliyden piikkiin. AHDH ei oo helppo tunnistaa. Me olimme sitä keskenämme miettineet ennenkun ulkopuoliset tahot sanoivat ääneen että joku tuossa lapsessa on. Ja 5v testattiin neurologin+psykologin toimesta. Emme tiedä tuleeko diagnoosia koskaan,mutta sinne se viittaa.

 

Meillä 6-vuotias erityislapsi (ollut eskariin asti erityispaikkalainen, mutta varsinaista diagnoosia ei haettu, koska elton mielestä kouluvalmiudet ovat muuten niin hyvät, että tullee pärjäämään normaaliluokassa) ja 5-vuotias erittäin temperamenttinen "tavallinen" lapsi. Kun lapsi ei tottele annettua käskyä, ja kysyn jälkikäteen syytä, vastaa tämä "tavallinen" lapsi, että ei vaan halunnut tehdä niin kuin käskettiin. Erityislapsi vastaa itkien, ettei tiedä, miksi ei totellut. Siinä se ero. Eli tämä erityislapsi ikäänkuin "joutuu putkeen",josta ei osaa itse ulos, vaan tapahtumat seuraavat toisiaan, jos ei kukaan häntä ota kiinni. "tavallinen" lapsi kykenee kääntämään kelkkansa missä tahansa tapahtumavaiheessa, jos motivaatiota on,

Ja meillä tosiaan tämä erityinen oli vauvana ja taaperona enemmänkin tutkiskeleva ja harkitseva. Nyttemmin matemaattisesti ja kielellisesti varsin lahjakas ja kaipaa selvästi älyllisiä haasteita, joiden ääressä usein rauhoittuukin.

 

[QUOTE="kahden äiti";28816325]Meillä 6-vuotias erityislapsi (ollut eskariin asti erityispaikkalainen, mutta varsinaista diagnoosia ei haettu, koska elton mielestä kouluvalmiudet ovat muuten niin hyvät, että tullee pärjäämään normaaliluokassa) ja 5-vuotias erittäin temperamenttinen "tavallinen" lapsi. Kun lapsi ei tottele annettua käskyä, ja kysyn jälkikäteen syytä, vastaa tämä "tavallinen" lapsi, että ei vaan halunnut tehdä niin kuin käskettiin. Erityislapsi vastaa itkien, ettei tiedä, miksi ei totellut. Siinä se ero. Eli tämä erityislapsi ikäänkuin "joutuu putkeen",josta ei osaa itse ulos, vaan tapahtumat seuraavat toisiaan, jos ei kukaan häntä ota kiinni. "tavallinen" lapsi kykenee kääntämään kelkkansa missä tahansa tapahtumavaiheessa, jos motivaatiota on,

Ja meillä tosiaan tämä erityinen oli vauvana ja taaperona enemmänkin tutkiskeleva ja harkitseva. Nyttemmin matemaattisesti ja kielellisesti varsin lahjakas ja kaipaa selvästi älyllisiä haasteita, joiden ääressä usein rauhoittuukin.[/QUOTE]

Jep. Erityislapsen ohjaaminen on toista kun normaalin villlin jonka saa sentään toimimaan. Mun erkka sitä itseki tuskailee kun ei pysty olla rauhassa jne. Ei tee sitä tahallaan. Luultavasti tulee kouluunkin menemään pienluokalle. Ei pärjää normiryhmässä nytkään.

 

Ei sitä itse tarvitse tietää, kyllä siihen saa ammattilaisen apua.

Yhdellä meidän lapsista keskittymisvaikeuksia ja on hyvin vilkas, juuri todettiin ettei ole neurologista diagnoosia, ei ole adhd, on vain vilkas ja keskittymisvaikeuksista kärsivä.

 

2-3 vuotiaasta on vielä tosi vaikea tietää mistä on kyse. Voi olla vain levoton, tai voi olla adhd. Olen kuullut ettei diagnoosia anneta mielellään alle 5-vuotiaille, ja nekin tutkitaan kunnolla, eli ihan noin vain ei diagnoosia saa. Mutta erityislapsen kanssa on kyllä monin tavoin rankempaa kuin tavallisen levottomankin lapsen kanssa. erityislapselle kiellot ei ns. mene perille, eli vanhemmalta vaaditaan aika paljon. Rajat kannattaa pitää, eikä antaa erityislapsen alkaa pompottaa koko huushollia käytöksellään.

 

Kiitokset kaikille vastanneille, hyvä kuulla, ettei tuo vauva-ajan levottomuus ainakaan välttämättä ennusta käytöshäiriötä myöhemmin. Kyllähän meillä paljon menee uhman piikkiin, mutta silti välillä tuntuu, et kyllä tässä lapsessa jotain tosi erilaista, verrattuna muihin lapsiimme. Toki kaikki on yksilöitä, eikä sais liikaa verrata muihin.

Kuulisin mielellään lisää, jos jollakin on kerrottavaa

 

Mun esikoinen oli aikanaan tosi villi tapaus ja olin vihreenä kateudesta kun kaverien lapset totteli ja osas olla paikallaan paljon. Multa usein kysyttiin et onko mun pojalla adhd kun oli niin villi, mut mä itse en ole kyl koskaan ollut sitä mieltä et olis adhd ollut. Poika vaan on omatahtoinen ja menevä. Kävin perheneuvolassa joskus juttelemassa pojan menemisestä kun kaikki painosti sinne menemään ja siellä psykologit totesivat et on ihan normaali vilkas ja suuresti tunteva poika ja nykysin ihan liian paljon yritetään adhd diagnoosia laittaa kun on vähän vilkkaampi laps. Nykysin poika on yhdeksän ja koulun käynti on sujunut hienosti ja luonnekin tasaantunut, mut into ja virta pojasta ei lopu kesken ja ne on just semmosia piirteitä jotka on mun pojan vahvuus. Äkkipikasen luonteensa lienee perinyt multa.

Se mitä mä opin perheneuvolakäynnistä, oli se etten tajunnut et annoin pojalle käytöksen vuoks aika paljon negatiivista palautetta ja aloin tsemppaamaan niin et annoin vaan hyvää, vaikka kuinka olis tehnyt mieli torua. Aika nopeasti sillä sai poikaa ojennukseen pahimman kiukun keskeltä

 

Dg. ei anneta alle 5-vuotiaille, mutta jos lapsella on viitteitä yliaktiivisuudesta, niin puhuisin asiasta eteenpäin. Päiväkodista saatu palaute kannattaa ottaa todesta ja hakea apua ajoissa, koska Se on vain lapsen parhaaksi. Pk kuitenkin on niin paljon lapsia, että huomaavat nopeasti, jos jotain lapsella on.

 

Meillä yli kahden vuoden ikäinen poika. Ei tottele mitään. Menee pöydän päälle yhä uudestaan kun on otettu pois, sanottu ei ja katsottu tiukasti silmiin. Pöydältä tippuu usein kun pelleilee silti ei vain ota opiksi. Kuin unohtaisi koko jutun. Ottaa myös sisaruksiaan hiuksista kiinni, joskus lyö ja puree. Jos laitetaan sänkyyn, yrittää kiivetä pois ja kerran on jo pudonnut. Mehua tai muutakaan nestettä hänelle ei voi antaa pulloon/mukiin, sillä purskaisee suusta ulos tai kaataa lattialle.
Kaapeissa lapsilukot, muuten kaikki tavarat lattialla levällään.

 

Jep tollanen se oli, koko ajan piti vahtia koska kiipeili kirjahyllyyn, ja ties minne. Koko ajan menossa ja koheltamassa, karkaamassa.päiväkoti kun alkoi tuli kuvioon mukaan myös lyöminen yms. Ilmeisesti rasittu nii. Että tuli lidää kierroksia.

Varsinaisesti havahduin kun tajusin että muiden 2-3v lasten äidit pystyi jopa juomaan kahvinsa lämpimänä, ja joskus jopa tekee ruokaostokset ilman huutoa ja tappelua, mä lämmitin kahvini 10 kertaa ja lopulta hörppäsin kylmänä kiireesti. Kauppareissut pääty aina huutoon ja rimpuiluun.

Ei osannut rauhottuu nukkuu, eikä osaa vieläkään ilman melatoniinia.

Ruokailut yhtä kaaosta, koko ajan menossa. Hammaspesulla heitti harjan mäkeen, purskutus vedet seinälle, hammastahnat sylki pahimmillaan jonkun naamalle.
Joka rajoittamiSesta hirveet raivarit. Ei yksin alottanu leikkei, veti kaiken alas. Kylässä meni laatikoille, kassajonossa edellä olevan tädin käsilaukulle :O , miten me oikein selvittiin hengissä... huh.

Mutta siis tällä adhd kaverilla on vissiin tän kunnan pahin adhd oireisto, kun päiväkodin johtaja sano että on hänen 20v uran aikana haastavin lapsi. Ekat 3v koulussa päin mäntyä. 4lk suju avustajan.ja lääkkeiden kanssa ihan ok. 5,lk jopa käytös numero 9 !

Koko ajan siis opillisesti pärjäsi 8-9-10 lähes kaikki numerot. Mutta käyttäytyminen ensimmäisinä vuosina... huh

Kertokaas, millasia teidän adhd-lapset on ollu vauvana / 2 tai 3-vuotiaina?

Onko ollut jotain sellaista poikkeuksellista jo silloin, josta olet ajatellut, ettei kaikki ole ihan normaalisti?

Meillä on 2v4kk poika, joka on aina ollut hirvittävän temperamenttinen ja voimakastahtoinen.

Vauvana huusi ekat 8kk selkä kaarella paljon piti kanniskella. Yöt oli todella surkeita, saattoi herätä 5-10 kertaa yössä. Vieläkin herää kerran, pari. Mitään syytä ei silloin vauvana löytynyt itkuisuudelle.

Mitkään EI-kiellot ei tahdo mennä millään jakeluun, toistaa kerta toisensa jälkeen niitä kiellettyjä juttuja, jos vähääkään pääsee pitkästymään.

Kova on ollut tähän asti huutamaan, se on nyt alkanut pikkuhiljaa väheneen, kun on huomannut, ettei sillä saa periksi.
Nyt on tullut uutena karkailua, saattaa mennä vaikka kuinka kauas, alkaa kyllä äitiä huuteleen jos katoan näköpiiristä, mut heti kun näkee mut uudestaan lähtee vauhdilla käpälämäkeen.

On kovin tapaturma-altis, tipahtelee tuon tuostakin jostain, minne on kiivennyt(kova rimpuilemaan joka paikkaan) tai sitten ihan tuolilta/sohvalta. Ikään kuin unohtaa, että siinä tuolissa on reunat. Se on minusta outoa, ettei tunnu oppivan mitään näistä vaan kohta taas tipahtaa uudestaan.

Ilkeä ei ole, ei lyö, eikä kiusaa ketään, vaan oikein iloinen ja sosiaalinen on toisten lasten seurassa. Meillä on kolme muutakin lasta, eikä kukaan heistä ole tämmöinen. Siksipä huolestuttaa tämä poika, mistä sen tietää onko joku häiriö, vai onko vain tavallista villimpi?

 

Kuulostaa perus adhd meiningiltä.. eikä.muuten opi vaikka putois sata kertaa koska impulssi kontrolli ei toimi.

venttiili nokkamuki käyttöön! Meillä käytti sitä 5v ikään asti jos ei ehtinyt ihan vieressä vahtii.

Meillä yli kahden vuoden ikäinen poika. Ei tottele mitään. Menee pöydän päälle yhä uudestaan kun on otettu pois, sanottu ei ja katsottu tiukasti silmiin. Pöydältä tippuu usein kun pelleilee silti ei vain ota opiksi. Kuin unohtaisi koko jutun. Ottaa myös sisaruksiaan hiuksista kiinni, joskus lyö ja puree. Jos laitetaan sänkyyn, yrittää kiivetä pois ja kerran on jo pudonnut. Mehua tai muutakaan nestettä hänelle ei voi antaa pulloon/mukiin, sillä purskaisee suusta ulos tai kaataa lattialle.
Kaapeissa lapsilukot, muuten kaikki tavarat lattialla levällään.

 

Perus ylivilkas pienokainen

 

Kaapeissa lapsilukot, muuten kaikki tavarat lattialla levällään.

Ei mahdu leikkimään siinä, niin kiipeää pöydälle? Mitä te muut siellä teette silloin?