Adoptiolapsen nimestä

Mitenkäs ootte ajatelleet toimia adoptiolapsen nimen kanssa? Säilytättekö lapsen alkuperäisen nimen kutsumanimenä? Vai säilytättekö nimen toisena/kolmantena nimenä? Vai haluatteko täysin suomalaisen nimen lapselle?

Entä miten se nimi käytännössä vaihdetaan? Ilmoitus maistraattiin, vai?

Entä ristiäiset? Jos lapsi kuuluu eri uskontoon, järkkäättekö ristiäiset? Ja jos onkin jo kristitty, niin järkkäättekö jonkinmoiset nimijuhlat silti?

Olis kiva kuulla muiden suunnitelmista!

 

Minusta lapsen alkuperäinen etunimi tulisi säilyttää vähintäänkin toisena tai kolmantena nimenä, se on tärkeä osa elämän alkuvaiheita. Ison lapsen nimeä ei ehkä kannattaisi vaihtaa ainakaan kysymättä asiasta lapselta. Riippuu sitten nimestä, että toimiiko se suomalaisena etunimenä vai ei. Jos nimessä on paljon vieraita kirjaimia tai jos se on suomalaisen mahdoton lausua oikein, on ehkä hyvä idea valita uusi etunimi. Nimen vaihtaminen onnistuu ilmoituksella maistraattiin.

 

Itse olen ajatellut että ainakin ehdottomasti alkuperäinen nimi jäisi toiseksi nimeksi (etunimi onkin jo mietitty valmiiksi vaikkei lapsesta ole vielä pitkään aikaa tietoakaan Mutta pidän myös auki sen mahdollisuuden että jos nimi on mielestäni kaunis ja suomalaiseen suuhun sopiva niin silloin voisi alkuperäisen nimen jättää kutsumanimeksikin. Ja jos lapsi olisi vanhempi (esim yli 3v) niin silloin varmaankin jättäisin alkuperäisen nimen ellei se olisi suomeksi jotain kamalaa.

 

Samoilla linjoilla kuin muutkin vastanneet, jossain muodossa nimi säilytetään ehdottomasti. Onhan nimi olennainen osa sitä, kuka ihminen on. Mitään periaatepäätöksiä siitä, tuleeko alkuperäinen nimi olemaan ensimmäinen vai toinen nimi, ei olla tehty. Katsotaan sitten, mikä tilanne tulee olemaan, onko lapsi jo isompi jne.

 

Aikuistuneet adoptiolapset ovat kai kommentoineet, että olisivat toivoneet että alkuperäinen nimi olisi kutsumanimi. On myös ehkä ristiriitaista olla afrikkalaisen näköinen ja nimeltään Maija. Mutta toki tässä vaikuttaa juuri nämä seikat mitä kirjoititte. Liian vaikea nimi voi olla käytössä rasite, vaikka siitä saisikin kivan lempinimen.

Se on minusta tärkeintä, kuka nimen on antanut. Jos on biosuvun antama, se on minusta tärkeämpi kuin lastenkodin antama. Ja joka tapauksessa mekin siis säilytetään nimi, mutta ei välttämättä kutsumanimenä.

 

Mitenkäs ootte ajatelleet toimia adoptiolapsen nimen kanssa? Säilytättekö lapsen alkuperäisen nimen kutsumanimenä? Vai säilytättekö nimen toisena/kolmantena nimenä? Vai haluatteko täysin suomalaisen nimen lapselle?

Minäkin rohkaistun vastaamaan, vaikka olen vasta todella, todella alussa tässä asiassa..

Olen miettinyt sellaista, että jos saisimme tytön Kiinasta, niin kiinalainen nimi saisi olla joko 1. tai 2. nimi. Mutta siinä aika ratkaisevaa on myös se, millainen nimi on. Jos se on erittäin vaikea suomalaiseen suuhun, niin sitten minusta se saa olla 2. nimi.

Ymmärrän myös heitä jotka antavat lapselle täysin suomalaisen nimen. Moni suomalainenkin vaihtaa omaa nimeään, eli en osaa tätä nimiasiaa nähdä mitenkään kauheana ongelmana. Ja voihan lapsi myöhemmin niin halutessaan vaihtaa nimensä.

Ja kyllä järjestäisin kastejuhlan lapselle, jos sellaisen saisin. Minusta on aika luonnollista, että lapsi saa kuulua samaan uskonnolliseen tai uskonnottomaan yhteisöön kuin vanhempansa.