äidiksi 20- vai 40-vuotiaana?

Minä olen kyllä sitä mieltä, että lapsen kannalta on parempi saada 4-kymppinen äiti kuin 2-kymppinen. 4-kymppisillä vanhemmilla on talous kunnossa, juoksut juostu, talot ja tavarat hankittu ja koulut käyty. Lapselle on enemmän aikaa. Ei ole enää tarvetta juosta ravintoloissa ja ulkona kavereiden kanssa.

 

niin.. nelikymppinen voi rauhassa odotella sitä eläkeikää.. vanhuusiän sairauksia ja sitä että pian se viikatemies kolkuttelee ovella. Juu kyllä vaan on parempi saada nelikymppinen äidiksi kuin kaksikymppinen.

 

Ei nyt nelikymppinen vielä odottele vanhuusiän sairauksia
Kyllä parikymppinen voi mielestäni olla hyvä äiti. Puhun omalta kohdaltani, kun sain siinä iässä ensimmäisen lapseni. Mutta ihan yhtä hyvä äiti on nelikymppinen tai vielä vanhempi. Muut asiat kuin ikä kuitenkin merkitsevät. Se on totta, että "iäkkäämpänä" malttaa ja jaksaa paremmin olla lapsen kanssa. Ei ole niin hoppua huveihin ja omiin juttuihin.

 

\

Ei nyt nelikymppinen vielä odottele vanhuusiän sairauksia
Kyllä parikymppinen voi mielestäni olla hyvä äiti. Puhun omalta kohdaltani, kun sain siinä iässä ensimmäisen lapseni. Mutta ihan yhtä hyvä äiti on nelikymppinen tai vielä vanhempi. Muut asiat kuin ikä kuitenkin merkitsevät. Se on totta, että "iäkkäämpänä" malttaa ja jaksaa paremmin olla lapsen kanssa. Ei ole niin hoppua huveihin ja omiin juttuihin.

Ei varmaan ole niin hoppua omiin huveihin ja juttuihin kun saa rollaattorilla päästellä kun lapsi on teini-iässä

Karseeta lukea vanhojen eukkojen kotkotuksia vauvan hankinnasta. Eikö niitä lapsia nyt ihan todella voisi hankkia aikonaan eikä sitten mummana ja paappana ruveta asiasta haaveileen.

 

Jaa
kovin harvoin 60-vuotiaat rollalla ajelevat Iän takia ainakaan. Kyllähän rollaattoria voi tarvita missä iässä tahansa eikä sen käytössä mitään hävettävää ole.

 

[/quote]
Karseeta lukea vanhojen eukkojen kotkotuksia vauvan hankinnasta. [/quote]

Voi sentään, eikö sinulla reppanalla ole muuta tekemistä kuin lukea meidän ikäloppujen juttuja!? Kannattaisiko hankkia ihan oma elämä, niin ei tarvitsisi täällä vastentahtoisesti roikkua!

 

En ole samaa mieltä. LAPSEN kannalta nuori vanhempi on nimenomaan parempi.
Monille iskee neljänkympin ja viidenkympin villityksetkin ja kyllä silloin voi menojalkaa ihan yhtälailla kutkuttaa kuin nuorenakin.

 

Tiedoksi teille kaikille parikymppisille, jotka naurattel vanhoille ja pidätte 35 v täyttäneitä ikäloppuina, 40+ v pystyynkuolleina:

Väistämätön totuushan on se, että PERÄSTÄ TULLAAN

Te kaikki tulette kokemaan ja näkemään tämän saman iän, vanhuuden ja vaivat. Sekä nuorempien halveksunnan pelkän iän perusteella. 4-kymppisenä

Ilmeisesti ette arvosta vanhempiannekaan, ilmeisesti teidän 4-5 kymppiset tai jopa vanhemmat vanhempanne joutaisi viedä montun reunalle ja ampua. Vähintään sukuvehkeet voisi leikellä pois, ei niillä vanhat enää mitään tee, kun ei seksi ole sallittua 40 täyttäneille.

 

Onko tämä nyt sitten tasokasta keskustelua ko.aiheesta? Ei uskoisi 40+ palstaksi! Olen saanut esikoiseni aikoinaan 24-vuotiaana ja oli mielestäni hyvä ikä saada lapsi.Olen aina haaveillut saavani suht nuorena lapset ja onneksi toiveeni toteutui

Oliko se tutkija Riitta Keltikangas-Järvinen joka sanoi osuvasti jossain haastattelussa:"lapsilla on oikeus nuoriin vanhempiin",allekirjoitan tuon lauseen.

 

Olen saanut lapseni 20 ja 23 v. Kun lapset olivat pahimmassa murrosikässä, olin heille kuitenkin ikäloppu, tylsä, rajoittava ja mistään mitään ymmärtämätön joka vain rajoitti ja kiusasi ja oli muutenkin pystyynkuollut ja elämänsä ehtoopuolella.

Vanhemmat ovat aina aina vanhoja lapsilleen.

Tuolloin tuttavapiiriini kuului yli 30 v nainen, jolla oli kaksi kouluikäistä lasta ja sitten pieni lapsi, samaa ikäluokkaa omieni kanssa. Minusta hän oli kamalan vanha, koska oli yli 30 v, ja sillä tavalla tuntui hassulta että jollakulla oli seksielämää ja sai lapsia niiiiinkin vanhana kuin yli 30 vuotiaana!!! - en muista kuinka paljon yli, oliko 35 vai 39 v.????

mutta olimme hyviä ystäviä, lapset kavereita, siinä pullaa leipoessa ja lastenhoidosta puhuttaessa olimme samalla viivalla, en kokenut itseäni kakaraksi tai häntä ikälopuksi eikä mielessäni edes käynyt että hän olisi liian vanhana tämän nuorimmaisensa tehnyt tms.

 

\

Onko tämä nyt sitten tasokasta keskustelua ko.aiheesta? Ei uskoisi 40+ palstaksi! Olen saanut esikoiseni aikoinaan 24-vuotiaana ja oli mielestäni hyvä ikä saada lapsi.Olen aina haaveillut saavani suht nuorena lapset ja onneksi toiveeni toteutui

Oliko se tutkija Riitta Keltikangas-Järvinen joka sanoi osuvasti jossain haastattelussa:"lapsilla on oikeus nuoriin vanhempiin",allekirjoitan tuon lauseen.

No sehän on mukava kuulla että sinun toiveesi toteutui mutta kaikilla ei käy yhtä hyvä onni.

 

Vastaavankaltaista ikärasismia kuin täällä en ole muualla kohdannut. No avartavaa lajissaan tämäkin. En jaksa provosoitua.

 

olen saanut lapseni alle 20 ja päälle 20 ja lähelle 40.jokainen ikä on ollut ihan hyvä. ehkä esikoisen saamisessa olisin voinut olla vanhempi, eli myöhemminkin olisi ehtinyt, mutta hyvä näin.

 

Kokemusta on 20:tä ja liki 40:tä äityidestä ja voin vain todeta että, nuorempana sitä jaksoi enemmän kuin myöhemmällä iällä. Yö valvomiset eivät tuottaneet minkäänlaisia vaikeuksia ja palautuminen oli paljon nopeampaa.Taloudellinen tilanne oli nuorena todella heikko mutta tsemppi ja yrittämisen meininki todella valtava. Ja baareissa käytiin 20:ä ja käydään vieläkin 40:ä , eikä siinä mitään kiellettyä tai pahaa ole, kohtuuden rajoissa kuitenkin. Toivottavasti, toivottavasti minusta ei IKINÄ tule niin vanhaa äitiä etten baareissa kävisi!
Se kummasti piristää arkea ja rutiineja ja siellä näkee ja tapaa kaikenlaisia ihmisiä, aivan toisenlaisia kuin hiekkalaatikon reunalta. No, jokaisella oma tapa elää ja olla äiti, mutta kunnon tyttöjen iltaa vaikka baarissa ei ole voittanutta!!! Ja baari illan jälkeen sitä jaksaa taas kummasti niitä koti ja arkirutiineja, tosi on!

 

kaksikymppisenä ei ollut minkäänlaisia mahdollisuuksia tulla äidiksi, kun 1/asia ei edes kiinnostanut 2/ ei ollut kumppania. Menojalka vipatti, opiskeluissa monta rautaa tulessa jne.
Kuopuksen syntyessä oli 38v. ja ihan hyvä ikä minulle. Jaksoin hyvin, raskaus meni siinä sivussa ja synnytys oli ripeä ja palautuminen kävi kuulemma kuin kaksikymppisellä ensisynnyttäjällä. Yövalvomiset eivät haitanneet. Ja nyt kun olen kohta 50, murkkujen kanssa jaksan ja kykenen ihan hyvin. Kehtaavat käydä kaupungillakin knssani!

 

minä tulin äidiksi 20v ja 40v molemmat iät hyviä.Nuorempana kaikki oli uutta ja jännittävää jaksoi touhuta lapsen kanssa,vanhempana paljon viisampi mutta väsyneempi.

 

Me emme yrityksistä huolimatta niitä lapsia parikymppisinä saatu. Jostain syystä korkemmalla taholla oli päätetty, että olemme kypsiä vanhemmiksi vasta vanhemmalla iällä ja ihan hyvä näin, kun jälkikäteen ajattelee, vaikka silloin ei tuntunut hyvältä.

 

rahat, koulutus, baarit

Minä en nyt tiedä, onko 25 v laskettavissa vielä näihin "20-v äiteihin", joita tässä aloittaja nyt niin morkkasi, mutta kerronpa tuon ikäinen joka tapauksessa olin kun ensimmäiseni sain.

Tuohon ikään mennessä mulla oli takana 2 ammattitutkintoa ja kolmas tulossa (samaa alaa, jatkokoulutin vain itseäni). Puolitoista vuotta ulkomaista työkokemusta omalta alaltani ja aivan kunnioitettava määrä baarissa istumistakin, sekä pari vakavampaa ihmissuhdetta ennen nykyistä aviomiestäni takana.

Tapasin mieheni, menimme naimisiin, hommasimme auton ja omistusasunnon. Miehellä myös opiskelut takana ja molemmilla meillä vakituinen työpaikka. Tulot keskiluokkaa, mutta riittävät meille hyvin.

Että ei sitä välttämättä tarvitse olla 40 vuotias, että ois kaikki edellämainitut asiat kunnossa.

Mun tuttavapiirissä on tällä hetkellä nuorin äiti 19 vuotias ja vanhin äiti 40 vuotias. Monen monta äitiä tunnen, ketkä on iältään siltä väliltä. Ja kyllä se vaan näyttää niin olevan, että se lapsiperheen arki on aivan samanlaista joka puolella äidin ikään katsomatta. Äidin luonne siinä enemmän ratkaisee kuin ikä.

 

Hei
Kiitos viimeiselle kirjottajalle asiallisesta viestistä.
Kyllä se lasten hoitamisen ja kasvattamisen erot on pitkälti luonteesta kiinni eikä iästä. Olen itse tehnyt ensimmäiset lapset 22 ja 23 vuotiaina ja seuraavat vaille 40 ja 40 vuotiaana ja mielestäni toimin ja touhuan ihan samanlailla kaikkien lasten kanssa. Välissä olen vaihtanut alaa ja opiskellut, vähän matkusteltiinkin lasten kanssa ennen pieniä. En tunne itseäni vanhaksi vieläkään, kaikki raskaudet on tärpännyt parin kierron sisällä, raskaudet meni ilman mitään ongelmia, töissä olin äitiyslomaan asti ilman yhtään sairaspäivää, kaksi viimeistä synnytystä meni alle kolmen tunnin. EN ole väsyneempi yöheräilyistä enkä lastenhoidosta, vaikka pienet nukkuvat huonosti vaan oikeastaan päin vastoin.
Kaikesta uudesta olen edelleen kiinnostunut, kestoja käytetään huggikset ja ergot on kovassa käytössä jne. Kunto on hyvä, perheen kanssa liikutaan paljon ja urheillaan, retkeillään (leffat, teatterit, matkat, luoto).
Nyt kun omat lapset on murrosiässä kuten useimman kaverinkin (~40v), niin niin monta on erilaista murrosikäistä kun on nuortakin, niin vaikeaa kun helppoa ja niin on yhtä monta erilaista vanhempaa jaksamisineen.
Samoin fysinen kunto, tiedän niiin monta alle kolmekymppistä, joilla on jos mitä remppaa ja vikaa ja ongelmaa ja sitten on meitä nelikymppisiä, joilla ei ole oikeastaan koskaan mitään, edes flunssaa kunnolla ja toisten päin.