Äidiksi nuorempana vai vanhempana?

Minusta joku 23 v on ihan liian nuori vielä, ainakin elämänkokemusmielessä. Itselläni ei siihen aikaan olisi paljoakaan annettavaa vielä ollut...

Sen nuorten äitien kokemattomuuden puutteen näkee mm. siinä kuinka täällä kysellään, että "voiko tätä ja tätä tehdä" ja "onko riittävästi jos pukee vauvan näin" tai kuinka ollaan ihmeissään ja loukkaantuneita siitä, kuinka joku neuvoo lapsen hoidossa. Kun on ikää hieman enemmän, on terve itsetunto jo todennäköisesti kehittynyt ja osaa suhtautua asioihin terveellä järjellä ja muiden kommentit suodattaen.

Vaikka sulla ei 23v iässä olisi ollut paljoakaan annettavaa, se ei tarkoita sitä ettei kenelläkään muullakaan olisi =)
Olet kiinnittänyt huomion tuollaisiin avauksiin, mutta onko tullut mieleen, että läheskään jokainen 2kymppinen ei niitä avauksia tee?
Mielenkiinnolla kuulisin, miten vaikkapa 3kymppinen äiti on alusta alkaen parempi? Mun mielestä on tosi yksinkertaista kuvitella, että mitä enemmän ikää, sen fiksumpi. Eiköhän perusluonne, elämänkokemukset jne. ole enemmän merkityksellisiä =)

Juuri näin ja minä sain ekan lapseni 19v.ja olin kyllä valmis äidiksi ja elämänkokemustakin oli enempi ku riittävästä ja koko ajan tulee lisää =) Eikä tarkoita sitä että vaikka oisit 30v niin oot jo kaiken kokenut ja kaiken nähnyt,uutta opittavaa tulee vielä silloinkin.Elämä on yhtä oppimista =) Ja jos on kysyttävää niin tattakai sitä saa kysyä,kaikkea ei voi tietää ja ikä ei liity siihen välttämättä milläänlailla.

 

Minusta joku 23 v on ihan liian nuori vielä, ainakin elämänkokemusmielessä. Itselläni ei siihen aikaan olisi paljoakaan annettavaa vielä ollut...

Sen nuorten äitien kokemattomuuden puutteen näkee mm. siinä kuinka täällä kysellään, että "voiko tätä ja tätä tehdä" ja "onko riittävästi jos pukee vauvan näin" tai kuinka ollaan ihmeissään ja loukkaantuneita siitä, kuinka joku neuvoo lapsen hoidossa. Kun on ikää hieman enemmän, on terve itsetunto jo todennäköisesti kehittynyt ja osaa suhtautua asioihin terveellä järjellä ja muiden kommentit suodattaen.

Vaikka sulla ei 23v iässä olisi ollut paljoakaan annettavaa, se ei tarkoita sitä ettei kenelläkään muullakaan olisi =)
Olet kiinnittänyt huomion tuollaisiin avauksiin, mutta onko tullut mieleen, että läheskään jokainen 2kymppinen ei niitä avauksia tee?
Mielenkiinnolla kuulisin, miten vaikkapa 3kymppinen äiti on alusta alkaen parempi? Mun mielestä on tosi yksinkertaista kuvitella, että mitä enemmän ikää, sen fiksumpi. Eiköhän perusluonne, elämänkokemukset jne. ole enemmän merkityksellisiä =)

Juuri siksi sanoinkin, että minusta ei olisi ollut 23-vuotiaana äidiksi. Mistä ihmeestä voisin tietää, onko sinusta. Piireissä, joissa liikuin tuohon aikaan tuskin kukaan muukaan olisi ollut, kun oltiin kaikki opiskelijoita eikä lapsi oikein sovi siihen elämänvaiheeseen, oli ihan muut asiat, kuten matkustelu, mielessä. Mutta ehkä jossain toisessa elämänvaiheessa olevat, esimerkiksi ammattikoulun käyneet tai opiskelemattomat, jo työelämässä olevat, voivatkin olla siinä elämäntilanteessa, että se hoituu. Mistä sitä tietää kenestäkään, män asiat on ihan itse päätettävä.

En ole missään sanonut, että lähtökohtaisesti 3-kymppinen äiti on parempi kuin 2-kymppinen äiti. Kaikissa ikäryhmissä on ihmisiä, jotka on hyviä äitejä ja jotka eivät sitä ole. Olen vain todennut, että on parempi juosta juoksunsa ennen lasten hankkimista, ettei sitten myöhemmin kaduta, kun tuli sitouduttua liian aikaisin.

 

Minusta joku 23 v on ihan liian nuori vielä, ainakin elämänkokemusmielessä. Itselläni ei siihen aikaan olisi paljoakaan annettavaa vielä ollut...

Sen nuorten äitien kokemattomuuden puutteen näkee mm. siinä kuinka täällä kysellään, että "voiko tätä ja tätä tehdä" ja "onko riittävästi jos pukee vauvan näin" tai kuinka ollaan ihmeissään ja loukkaantuneita siitä, kuinka joku neuvoo lapsen hoidossa. Kun on ikää hieman enemmän, on terve itsetunto jo todennäköisesti kehittynyt ja osaa suhtautua asioihin terveellä järjellä ja muiden kommentit suodattaen.

Vaikka sulla ei 23v iässä olisi ollut paljoakaan annettavaa, se ei tarkoita sitä ettei kenelläkään muullakaan olisi =)
Olet kiinnittänyt huomion tuollaisiin avauksiin, mutta onko tullut mieleen, että läheskään jokainen 2kymppinen ei niitä avauksia tee?
Mielenkiinnolla kuulisin, miten vaikkapa 3kymppinen äiti on alusta alkaen parempi? Mun mielestä on tosi yksinkertaista kuvitella, että mitä enemmän ikää, sen fiksumpi. Eiköhän perusluonne, elämänkokemukset jne. ole enemmän merkityksellisiä =)

Juuri näin ja minä sain ekan lapseni 19v.ja olin kyllä valmis äidiksi ja elämänkokemustakin oli enempi ku riittävästä ja koko ajan tulee lisää =) Eikä tarkoita sitä että vaikka oisit 30v niin oot jo kaiken kokenut ja kaiken nähnyt,uutta opittavaa tulee vielä silloinkin.Elämä on yhtä oppimista =) Ja jos on kysyttävää niin tattakai sitä saa kysyä,kaikkea ei voi tietää ja ikä ei liity siihen välttämättä milläänlailla.

Suo anteeksi, mutta nyt on ihan pakko alkaa saivarrella. 19-vuotias ja elämänkokemus eivät edes sovi samaan lauseeseen. Todennäköisesti ymmärrät sen itsekin hieman vanhempana, kuinka lapsellinen on häthätää kaksikymppinen, vaikka kuinka kuvittelee olevansa jo aikuinen ja maailmaa nähnyt. En taida edes tuntea ketään, joka ei olisi tätä samaa asiaa vanhetessaan todennut...

 

Minusta joku 23 v on ihan liian nuori vielä, ainakin elämänkokemusmielessä. Itselläni ei siihen aikaan olisi paljoakaan annettavaa vielä ollut...

Sen nuorten äitien kokemattomuuden puutteen näkee mm. siinä kuinka täällä kysellään, että "voiko tätä ja tätä tehdä" ja "onko riittävästi jos pukee vauvan näin" tai kuinka ollaan ihmeissään ja loukkaantuneita siitä, kuinka joku neuvoo lapsen hoidossa. Kun on ikää hieman enemmän, on terve itsetunto jo todennäköisesti kehittynyt ja osaa suhtautua asioihin terveellä järjellä ja muiden kommentit suodattaen.

Vaikka sulla ei 23v iässä olisi ollut paljoakaan annettavaa, se ei tarkoita sitä ettei kenelläkään muullakaan olisi =)
Olet kiinnittänyt huomion tuollaisiin avauksiin, mutta onko tullut mieleen, että läheskään jokainen 2kymppinen ei niitä avauksia tee?
Mielenkiinnolla kuulisin, miten vaikkapa 3kymppinen äiti on alusta alkaen parempi? Mun mielestä on tosi yksinkertaista kuvitella, että mitä enemmän ikää, sen fiksumpi. Eiköhän perusluonne, elämänkokemukset jne. ole enemmän merkityksellisiä =)

Juuri näin ja minä sain ekan lapseni 19v.ja olin kyllä valmis äidiksi ja elämänkokemustakin oli enempi ku riittävästä ja koko ajan tulee lisää =) Eikä tarkoita sitä että vaikka oisit 30v niin oot jo kaiken kokenut ja kaiken nähnyt,uutta opittavaa tulee vielä silloinkin.Elämä on yhtä oppimista =) Ja jos on kysyttävää niin tattakai sitä saa kysyä,kaikkea ei voi tietää ja ikä ei liity siihen välttämättä milläänlailla.

Suo anteeksi, mutta nyt on ihan pakko alkaa saivarrella. 19-vuotias ja elämänkokemus eivät edes sovi samaan lauseeseen. Todennäköisesti ymmärrät sen itsekin hieman vanhempana, kuinka lapsellinen on häthätää kaksikymppinen, vaikka kuinka kuvittelee olevansa jo aikuinen ja maailmaa nähnyt. En taida edes tuntea ketään, joka ei olisi tätä samaa asiaa vanhetessaan todennut...

Mää en viiti alkaa sulle saneleen mitä kaikkea oon nähnyt ja kokenut jo alaikäisenäkin,sen sanon että oon joutunut aikuistuun jo melko nuorena!Ja huolehtiin sisaruksista jne.Mutta mistäpä sinäkään kaikkea voit tietää ja kuten sanoin elämä on koko ajan uuden oppimista

 

Minusta joku 23 v on ihan liian nuori vielä, ainakin elämänkokemusmielessä. Itselläni ei siihen aikaan olisi paljoakaan annettavaa vielä ollut...

Sen nuorten äitien kokemattomuuden puutteen näkee mm. siinä kuinka täällä kysellään, että "voiko tätä ja tätä tehdä" ja "onko riittävästi jos pukee vauvan näin" tai kuinka ollaan ihmeissään ja loukkaantuneita siitä, kuinka joku neuvoo lapsen hoidossa. Kun on ikää hieman enemmän, on terve itsetunto jo todennäköisesti kehittynyt ja osaa suhtautua asioihin terveellä järjellä ja muiden kommentit suodattaen.

Vaikka sulla ei 23v iässä olisi ollut paljoakaan annettavaa, se ei tarkoita sitä ettei kenelläkään muullakaan olisi =)
Olet kiinnittänyt huomion tuollaisiin avauksiin, mutta onko tullut mieleen, että läheskään jokainen 2kymppinen ei niitä avauksia tee?
Mielenkiinnolla kuulisin, miten vaikkapa 3kymppinen äiti on alusta alkaen parempi? Mun mielestä on tosi yksinkertaista kuvitella, että mitä enemmän ikää, sen fiksumpi. Eiköhän perusluonne, elämänkokemukset jne. ole enemmän merkityksellisiä =)

Juuri näin ja minä sain ekan lapseni 19v.ja olin kyllä valmis äidiksi ja elämänkokemustakin oli enempi ku riittävästä ja koko ajan tulee lisää =) Eikä tarkoita sitä että vaikka oisit 30v niin oot jo kaiken kokenut ja kaiken nähnyt,uutta opittavaa tulee vielä silloinkin.Elämä on yhtä oppimista =) Ja jos on kysyttävää niin tattakai sitä saa kysyä,kaikkea ei voi tietää ja ikä ei liity siihen välttämättä milläänlailla.

Suo anteeksi, mutta nyt on ihan pakko alkaa saivarrella. 19-vuotias ja elämänkokemus eivät edes sovi samaan lauseeseen. Todennäköisesti ymmärrät sen itsekin hieman vanhempana, kuinka lapsellinen on häthätää kaksikymppinen, vaikka kuinka kuvittelee olevansa jo aikuinen ja maailmaa nähnyt. En taida edes tuntea ketään, joka ei olisi tätä samaa asiaa vanhetessaan todennut...

Mää en viiti alkaa sulle saneleen mitä kaikkea oon nähnyt ja kokenut jo alaikäisenäkin,sen sanon että oon joutunut aikuistuun jo melko nuorena!Ja huolehtiin sisaruksista jne.Mutta mistäpä sinäkään kaikkea voit tietää ja kuten sanoin elämä on koko ajan uuden oppimista

Todella ikävää, että sinulla on ollut rankka elämä. Onneksi asiat eivät keskiverto 19 v:llä kuitenkaan noin huonosti ole ja silti katsotaan, että ollaan aikuisia. Sitä tarkoitin, en pelkästään sinun elämääsi.

 

En todellakaan lukenut koko ketjua mutta minusta tästä asiasta on turha vääntää ja on niiin huvittavaa kun annatte omia perustelujanne miksi pitäisi tehdä niin tai näin kun jokainen kuitenkin tekee niin kuin itselleen parhaiten sopii. Minusta äitiyteen kypsyy odotusaikana ja lasta hoitaessa ja minä en ole mielestäni vieläkään mikään asiantuntija vaikka minulla on 5 lasta. Vanhimmaiseni on 10 vuotias ja voin vakuuttaa että olen täysin untuvikko esim murkkuikäisten kasvattamisessa. Antakaa nyt hyvänen aika muiden elää omaa elämäänsä! Ja eläkää tekin omaanne! Miksi pitää aina olla arvostelemassa muita? Minusta todellista kypsyyttä on se, että sallii erilaisuutta ympärillään eikä näe asioita aina niin pirun mustavalkoisesti. Lisäksi on turha sanoa että kun meillä oli näin ja näin ja näin ja ihmetellä että kuinkas teillä nyt on noin. Tässä maailmassa on yli6 miljardia ihmistä ja varmasti yhtä monta ihmiskohtaloa ja tapaa elää.

 

Minusta joku 23 v on ihan liian nuori vielä, ainakin elämänkokemusmielessä. Itselläni ei siihen aikaan olisi paljoakaan annettavaa vielä ollut...

Sen nuorten äitien kokemattomuuden puutteen näkee mm. siinä kuinka täällä kysellään, että "voiko tätä ja tätä tehdä" ja "onko riittävästi jos pukee vauvan näin" tai kuinka ollaan ihmeissään ja loukkaantuneita siitä, kuinka joku neuvoo lapsen hoidossa. Kun on ikää hieman enemmän, on terve itsetunto jo todennäköisesti kehittynyt ja osaa suhtautua asioihin terveellä järjellä ja muiden kommentit suodattaen.

Vaikka sulla ei 23v iässä olisi ollut paljoakaan annettavaa, se ei tarkoita sitä ettei kenelläkään muullakaan olisi =)
Olet kiinnittänyt huomion tuollaisiin avauksiin, mutta onko tullut mieleen, että läheskään jokainen 2kymppinen ei niitä avauksia tee?
Mielenkiinnolla kuulisin, miten vaikkapa 3kymppinen äiti on alusta alkaen parempi? Mun mielestä on tosi yksinkertaista kuvitella, että mitä enemmän ikää, sen fiksumpi. Eiköhän perusluonne, elämänkokemukset jne. ole enemmän merkityksellisiä =)

Juuri näin ja minä sain ekan lapseni 19v.ja olin kyllä valmis äidiksi ja elämänkokemustakin oli enempi ku riittävästä ja koko ajan tulee lisää =) Eikä tarkoita sitä että vaikka oisit 30v niin oot jo kaiken kokenut ja kaiken nähnyt,uutta opittavaa tulee vielä silloinkin.Elämä on yhtä oppimista =) Ja jos on kysyttävää niin tattakai sitä saa kysyä,kaikkea ei voi tietää ja ikä ei liity siihen välttämättä milläänlailla.

Suo anteeksi, mutta nyt on ihan pakko alkaa saivarrella. 19-vuotias ja elämänkokemus eivät edes sovi samaan lauseeseen. Todennäköisesti ymmärrät sen itsekin hieman vanhempana, kuinka lapsellinen on häthätää kaksikymppinen, vaikka kuinka kuvittelee olevansa jo aikuinen ja maailmaa nähnyt. En taida edes tuntea ketään, joka ei olisi tätä samaa asiaa vanhetessaan todennut...

Mää en viiti alkaa sulle saneleen mitä kaikkea oon nähnyt ja kokenut jo alaikäisenäkin,sen sanon että oon joutunut aikuistuun jo melko nuorena!Ja huolehtiin sisaruksista jne.Mutta mistäpä sinäkään kaikkea voit tietää ja kuten sanoin elämä on koko ajan uuden oppimista

Todella ikävää, että sinulla on ollut rankka elämä. Onneksi asiat eivät keskiverto 19 v:llä kuitenkaan noin huonosti ole ja silti katsotaan, että ollaan aikuisia. Sitä tarkoitin, en pelkästään sinun elämääsi.

No joo,paljon on tullut opittua matkan varrella ja yli noistakin on päästy =) Mutta kyllä nää mua tarkotit tolla aiemmalla kirjotuksellas että ei mulla voi olla juuri yhtään mitään kokemusta ku oon niin nuori,opit juuri senkin että kaikilla ei oo niin helppo elämä mitä kuvittelet YLEENSÄ monilla olevan.

 

Sain lapseni ollessani 21 ja 24. Juoksut juoksin jo alaikäisenä ja miehen löydettyäni (17 vuotiaana) ei baarissa juokseminen enää kiinnostanut. Molemmat lapset oli toivottuja ja odotettuja. Nykyään liki kolmekymppisenä käyn ystävien kanssa baarissa pari kertaa vuodessa, eikä siellä ole meno muuttunut miksikään: sinkkujen mestoja, etsivät sitä oikeaa, mitäpä tekemistä siellä rouvittuneella äiteellä on?
Ja jokainen varmasti itse tietää parhaiten minkä ikäisenä on valmis äidiksi, mutta minä olen sitä mieltä että jo parikymppinen voi olla täysin valmis vanhemmuuden vastuuseen, kunhan on jo hetken asunut omillaan ja joutunut ottamaan muutenkin vastuuta omasta elämästään. Mamman vanhat nelikymppiset kultapojut, joille äiti vieläkin kantaa pöperöt nokan eteen tuskin ovat koskaan valmiita isyyteen.

 

Minusta joku 23 v on ihan liian nuori vielä, ainakin elämänkokemusmielessä. Itselläni ei siihen aikaan olisi paljoakaan annettavaa vielä ollut...

Sen nuorten äitien kokemattomuuden puutteen näkee mm. siinä kuinka täällä kysellään, että "voiko tätä ja tätä tehdä" ja "onko riittävästi jos pukee vauvan näin" tai kuinka ollaan ihmeissään ja loukkaantuneita siitä, kuinka joku neuvoo lapsen hoidossa. Kun on ikää hieman enemmän, on terve itsetunto jo todennäköisesti kehittynyt ja osaa suhtautua asioihin terveellä järjellä ja muiden kommentit suodattaen.

Vaikka sulla ei 23v iässä olisi ollut paljoakaan annettavaa, se ei tarkoita sitä ettei kenelläkään muullakaan olisi =)
Olet kiinnittänyt huomion tuollaisiin avauksiin, mutta onko tullut mieleen, että läheskään jokainen 2kymppinen ei niitä avauksia tee?
Mielenkiinnolla kuulisin, miten vaikkapa 3kymppinen äiti on alusta alkaen parempi? Mun mielestä on tosi yksinkertaista kuvitella, että mitä enemmän ikää, sen fiksumpi. Eiköhän perusluonne, elämänkokemukset jne. ole enemmän merkityksellisiä =)

Juuri siksi sanoinkin, että minusta ei olisi ollut 23-vuotiaana äidiksi. Mistä ihmeestä voisin tietää, onko sinusta. Piireissä, joissa liikuin tuohon aikaan tuskin kukaan muukaan olisi ollut, kun oltiin kaikki opiskelijoita eikä lapsi oikein sovi siihen elämänvaiheeseen, oli ihan muut asiat, kuten matkustelu, mielessä. Mutta ehkä jossain toisessa elämänvaiheessa olevat, esimerkiksi ammattikoulun käyneet tai opiskelemattomat, jo työelämässä olevat, voivatkin olla siinä elämäntilanteessa, että se hoituu. Mistä sitä tietää kenestäkään, män asiat on ihan itse päätettävä.

En ole missään sanonut, että lähtökohtaisesti 3-kymppinen äiti on parempi kuin 2-kymppinen äiti. Kaikissa ikäryhmissä on ihmisiä, jotka on hyviä äitejä ja jotka eivät sitä ole. Olen vain todennut, että on parempi juosta juoksunsa ennen lasten hankkimista, ettei sitten myöhemmin kaduta, kun tuli sitouduttua liian aikaisin.

Katsopa noita korostettuja kohtia

 

19v oli ainakin mulle sopiva ikä tulla äidiksi :heart:

 

Niin tyypillistä tekstiä...."jos en olisi ehtinyt elää nuoruuttani"...liiba laaba. Toiset nelikymppiset bailaa kovemmin ja enemmän kuin toiset kaksikymppiset. Turha on yleistää noita bailaus-juttuja. Esim. itse en ole bailannut koskaan!

Ei siinä edellä kyllä yleistettykään, päinvastoin. Mutta ainakin MINÄ (en yleistä myöskään) bailasin mieluummin nuorena, kun lapsia ei ollut. Toki sitä voi nelikympisenäkin harrastaa, mutta ei se samanlaista ole. Jos olisin tehnyt/saanut lapset nuorempana, en tietäisikään, mistä jäin paitsi, koska elämä olisi ollut erilaista. Mutta nyt kun minulla tietyt kokemukset (enkä tarkoita vain biletystä) on, niin ajattelen, että tämä aika on hyvä, kun on vähän vanhempi, ja on saanut sekä nuo ihanat kokemukset nuorena että lapset.

 

Suo anteeksi, mutta nyt on ihan pakko alkaa saivarrella. 19-vuotias ja elämänkokemus eivät edes sovi samaan lauseeseen. Todennäköisesti ymmärrät sen itsekin hieman vanhempana, kuinka lapsellinen on häthätää kaksikymppinen, vaikka kuinka kuvittelee olevansa jo aikuinen ja maailmaa nähnyt. En taida edes tuntea ketään, joka ei olisi tätä samaa asiaa vanhetessaan todennut...

Ei välttämättä elämänkokemus, mutta viisaus voi sopiakin.

 

En olisi kyllä MISSÄÄN nimessä ollut alle kaksikymppisenä sopiva äidiksi! Ei lapsille lapsia, sanon mä!!

 

En olisi kyllä MISSÄÄN nimessä ollut alle kaksikymppisenä sopiva äidiksi! Ei lapsille lapsia, sanon mä!!

Kyllähän tähän maailmaan ääntä mahtuu...

 

Oon saanut lapseni 22 (melkein 23)-, 25-, 27- ja 34-vuotiaana ja aina oon tuntenut itseni valmiiksi saamaan lapsen... Enemmän kun iästä on kysymys elämäntilanteesta, asenteesta, parisuhteesta ja monista muista asioista =)

 

Olin melkein 23 kun esikoinen syntyi, enkä koe että olisin ollut liian nuori. Jotkun vaan on valmiita äidiksi jo parikymppisenä ja toiset ei välttämättä vielä kolmekymppisenäkään. Eiköhän se ole niin että iästä riippumatta sen lapsen myötä kasvaa ja kypsyy. Ei se että on kolme tai nelikymppinen automaattisesti tarkoita sitä että olis parempi äiti kuin parikymppinen.

 

mun mielestä silloin raskaaksi kun itse on siihen valmis ja on tietonen siitä että se lapsi ei ole nukke joka sysätään kaappiin kun ei enää jaksa!! joku voi siis olla valmis äidiksi 17v ja joku toinen vasta 40v..

mut mun mielestä alta 35v pitää olla toisaalta aattelen näin että mä en ainakaan halua että mun äiti on sitten eläkkeellä oleva vanha mummu kun menen esim riparille..

 

En olisi kyllä MISSÄÄN nimessä ollut alle kaksikymppisenä sopiva äidiksi! Ei lapsille lapsia, sanon mä!!

Kyllähän tähän maailmaan ääntä mahtuu...

Ja miten 19vuotias ja 20vuotias eroaa toisistaan? Yhtään mitenkään?

 

Sen ihmeemmin en aio sinun henkilökohtaiseen hyökkäykseesi minua kohtaan todeta kuin että täällä palstalla on suurin osa nuoria äitejä ja usein keskustelunaiheiden ja kysymysten taustalta paistaa yleinen elämänkokemattomuus. Monet asiat tuntuvat hieman vanhempana yksinkertaisemmilta, kun on taustaa, jota vastaan peilata. Ehkä sinullakin sitten joskus.

Ja usein on ollut ketjuja myös siitä, kuinka anoppi tai muu hieman vanhempi ja kokeneempi on erehtynyt neuvomaan nuoria äitejä ja kuinka se on heillä ottanut itsetunnon päälle. Harvoin noita ketjuja yli kolmekymppiset aloittaa...

Mutta yhtä kaikki, minulle on aivan sama mitä mieltä sinä olet minun elämänkatsomuksestani tai ajatusmaailmani mustavalkoisuudesta. Sen verran aikuinen olen, että mielipiteesi eivät haittaa minua ollenkaan.

Henkilökohtaista tuossa ei ollut mitään muuta kuin, että opettele ajattelemaan elämän värejäkin jota sinä yrität käyttää minuun aseena henkilökohtaisuuksina, naurettavaa. Ehkä sinullakin joskus sitten on siellä päässäsi muutakin kuin oletus asioista, ehkä hitusen faktaakin, jolla ponnistaisit ja kertoisit asioita, ehkäpä sitä ei sinulle koskaan tulekkaan.
Kyllä, olet jo toitotottanut kuinka "aikuinen" sinä olet, mitä sinä minulle sitä yrität selitellä. Olet aika hauska, mutta samalla yllättävän tyhmä.

 

että on mennyt ihmisellä ajatukset sekaisin olen itse 20 vuottias lapsia 2kk, 2,3v. olen nuori mutta itseni mielestä hyvää äitikin. tykkään bilettää ja käyin mieheni ja kavereiten kanssa usenkin baarissa. tekekö se sitten jonkun mielestä huonon äidin ette oo 24h lasten kaa??? päivällä olen lasten kaa ja hyvä äiti, illallakin olen vieläkin hyvää äiti mutta kykenen olemaan nuori ja pitämään hauska, olemaan mieheni kanssa yhdessä. miehethan kyllästyy sellaiseen istuskeluun ja koko ajan lasten huomioimiseen tai niistä mihumiseen ellei sitten oo itse sellainen himassa kökkijä. kulturi vaati että jo 12vuotiana olis mies ja lapsia. lapset jotenkin kuitenkin siellä kunjoittavat äitejään ja isiään paremmin, mistäköhän sekin johtuisi, ei ainakaan iästä, koska isovanhematkin hoitelee lapsen lapsiaan hyvin. miks te koko ajan jauhatte tosta ijästä. ei ikä tee susta paremman vaimon eikä ees äidin... sori kirjoitus virheitä.

 

Ensimmaista kertaa luen tata listaa ja pyydan anteeksi aakkosiani koska kirjoittelen ulkomailta, enka jaksa vaihtaa kirjaimia.
Halusin kuitenkin myos puuttua keskusteluun iasta. itsellani on kaksi lasta ensimmaisen sain 19-vuotiaana ja toisen 26. Ystavani ovat saaneet lapsia myohemmin ja itse olen miettinyt paljon oliko jarkeva tehda lapsi niin nuorena. Tietenkin olen paatynyt vastaukseen kylla!
Ymmaraan kylla kommentit elaman kokemuksen puutteesta, tietenkin voin itsekkin sanoa, etta olin kokemattomampi ensimmaisen lasen kohdalla ja jos nyt saisin viela kolmannen huh! mika kokemus. Mutta mitapa tuosta kokemuksesta?
Ei kait kokemus ja tiedon maara ole hyvan aityden mitta??
Mina ja mieheni olemme kasvaneet yhdessa lastemme kanssa, elaneet ainut kertaista elamaa. Lapset ovat olleet mukana rinnoissa ja matkoilla. Nahneet vanhempiensa opiskelua ja paljon ystavia.
Mielestani lapset ovat luonnollinen osa elamaa, elan yhdessa lapsieni kanssa en vain lapsiani varten.

 

Mä sain esikon 25v ja se tuntuu/tuntui just oikealta, ei liian nuori, ei liian vanha. Mutta tietysti jokaisella on se oma ikänsä just se paras..

 

Viela haluasin kysya etta, mita ihmiset tarkoittavat noilla kokemuksilla, joista taalla paljon puhutaan ja joita voi olla vai nuorilla lapsettomilla ihmisilla?
Onko se rajatonta bailaamista, miehia, aikaa itsella vai mita?
Anteeksi, mutta en oikein ymmarra.

 

mä en ollut valmis äidiksi kun esikoistani 20vuotiaana rupesin odottaan,raskausaikana kasvoin henkisesti ja valmistauduin äitiyteen. ongelmia ei ole ollut,ainakaan mitään minkä se ikä olisi tuonut. täytin 21v juuri ennen kun lapsi syntyi. lapsi kasvattaa äitiyteen,kukaan ei ole koskaan siihen valmis. lapsi ei ollut yllätys vaan halusin sitä kauan. nyt oon 25v ja saan kohta kolmannen lapsen. kasvan vieläkin äitiydessä,koskaan ei tuu valmista. arvostella ei voi sen mukaan minkä ikäinen on. 30vuotias lapseton voi olla vielä paljon lapsellisempi kun 19vuotias äiti.

 

Viela haluasin kysya etta, mita ihmiset tarkoittavat noilla kokemuksilla, joista taalla paljon puhutaan ja joita voi olla vai nuorilla lapsettomilla ihmisilla?
Onko se rajatonta bailaamista, miehia, aikaa itsella vai mita?
Anteeksi, mutta en oikein ymmarra.

osa varmaan tarkoittaa juurikion sitä bilehumuelämää. mun henkilökohtainen mielipide on se ettei lapsettoman ja lapsellisen elämänkokemuksia voi edes vertailla.