äidin eroahdistus

Haen tässä vaan vertaistukea, en niinkään neuvoja...
Lapsi on aloittamassa päivähoitoa (pph) ja äiti potee syyllisyyttä ja tuskaa. Harjoitteluvaihe on menny ihan hyvin, hoitaja ok, lähtöitkut on vähentyny ja lapsi on toistaiseksi sekä syöny että nukkunu hoitopaikassa jne. Mutta nytkin kun vein alle neljäksi tunniksi hoitoon niin just ja just sain OMAN itkuni pidäteltyä kotiin saakka eikä loppua näy. Mietin vaan koko ajan, voisinko jäädä kuitenkin vielä kotiin.
Että kamalaa on ero, eikö?

 

Voih, voimia ja halauksia vaan sinne kovasti! :hug: Ymmärrän kyllä miltä itsestäsi varmasti tuntuu. Itse olen vielä kotona 1,5-vuotiastamme hoitamassa ja jo pienikin ero lapsesta välillä tuntuu todella kauhealta. Tämän vuoksi en pystyisi häntä vielä edes hoitoon laittamaan eikä nyt onneksi tarvitsekaan, kun meille syntyy muutaman kk:n päästä toinen lapsi.

En voi ottaa kantaa tuohon, että voisitko/kannattaisiko sinun jäädä vielä kotiin, se on jokaisen oma päätös enkä halua tuomita ketään. Mielestäni kuitenkin jos lapsesi harjoitteluvaihe pph:ssa on mennyt hyvin ja itkuitta, niin miksipä ette jatkaisi sitä. Varmasti oma eroahdistuksesi lievenee ajan mittaan, mutta aikaa siihen varmasti menee. :flower:

 

Enpä osaa minäkään asiaan auttaa enkä vertaistukeakaan antaa kuin itse olen kotiäitinä 1 v 2 kk tytön kanssa. Mielelläni tuuletun muutaman tunnin kun mies on tytön kanssa, mutta hoitoon en olisi valmis laittamaan. Jokaisen henkilökohtainen päätöshän lapsen hoitoon vieminen aina on ja jokainen ratkaisu on varmasti ihan yhtä hyvä; hyvää vanhemmuutta voi toteuttaa monella tavalla. Itse olen tyytyväinen omaan valintaani olla kotona kunnes tyttö täyttää kolme 3 v. tai jos lapsia siunaantuu lisää niin vielä pidempäänkin

 

Älä huoli. Eipä se eroahdistus ja syyllisyys tunnu yhtään vähenevän, vaikka lapsi kasvaakin. Meidän poika on lähdössä syksyllä hoitoon, täyttäähän hän jo 3 vuotta ensi kesänä. Ja jo nyt äidin eroahdistus ja syyllisyys hoitoon viennistä vaivaa. Poika on kyllä reipas ja pärjää varmasti päiväkodissa, mutta entäs minä itse? Tuntuu aivan kamalalta vielä lapsi vieraaseen paikkaan ja vieläpä sitten koko pitkäksi päiväksi. *Huokaisu* No, ehkäpä tämä tästä vielä hellittää syksyn mittaan kun itselle tulee muutakin ajateltavaa töiden merkeissä. :|

 

Hei

Meillä 13kk ikäinen poika aloitti juuri päiväkodissa 3pv/viikko. Joka aamu poika tirauttaa itkut päiväkotiin mentäessä mutta muuten on hyvin viihtynyt ja sopeutunut. Kuulemma 1vee ikäiset sopeutuu päivähoitoon helpommin entä vanhemmat.

Kyllähän se pahalta tuntuu jättää noin pieni "vieraalle" hoitoon ja ikävä on kaikilla kova mutta pitää ajatella niitä positiivisiakin asioita ja nauttia niistä kotipäivistä sitten kaksin verroin.

Voimia :hug:

 

Itse en tuntenut mitään eroahdistusta, vaikka vein pojan jo vuoden ikäisenä hoitoon. Meillä on se onnellinen tilanne, että isäni on eläkkeellä ja hoitaa poikaa täysipäiväisesti. On tuttu ja turvallinen paikka minne viedä hoitoon.
Syyskuun alusta poika aloittaa päiväkodissa, koska silloin on jo kaksi vuotias. Lapsemme on ainoa ja rupeaa jo nyt kaipaamaan toisten lasten seuraa. Hän on ollut tähän asti vain aikuisten seurassa.
Itse aloitin työt, koska en jaksanut olla enää kotona. Olisin ehkä ollut
pidempään kotona, jos ei olisi ollut mahdollisuutta viedä vaarille hoitoon.

:saint:

 

Meillä lapset(8,6 ja 4-vuotiaat) on hoidettu kotona n.4v asti kunnes ovat menneet puolipäivähoitoon tai kerhoon pari krt viikossa. Samoin toimitaan tämän nuorimman kohdalla (nyt 1v7kk). En olisi pystynyt eroamaan heistä mitenkään pienempinä. Onneksi on ollut taloudellisesti mahdollista olla kotona. Nyt pystyn käymään yksin asioilla ja nauttimaan rauhallisesta hetkestä kun lapset ovat isän kanssa tai mummilla. Aiemmin en pystynyt lähtemään kotoa eli tiedän tuon eroahdistuksen tunteen.