Äidin "traumat"lapsen hoitoon viemisestä

Heippa!

Täällä on meneillään parikin ketjua siitä, että voiko taaperon viedä yökylään vai ei. Kerran aiemmin olen ollut yhden yön poissa, mutta silloin mies hoiti pojan. Mutta nyt on pakkotilanne tulossa loppuviikosta, mieheni kusipäisyyden takia. Olen ilmoittanut lähteväni ulkomaille kilpailumatkalle tänä ajankohtana jo helmikuussa ja eikös miehen kutale ottanut työvuoroja koko ajalle. Olen niiiiiiiiiiiiiiiin pettynyt ja vihainen. Hän otti työvuorot sen takia, että on vakaasti sitä mieltä, että tuon ikäisen (1 v 1kk) pitää jo olla yötäkin hoidossa välillä.

Poika menee minun vanhemmilleni to-pe, isä hoitaa työvuoron välissä mummolassa pe-la yön ja poika on vihaamani anopin hoteissa la-su. Eihän tuo siis mikään järkyttävän pitkä eroaika ole, mutta minä olen itkeskellyt asiaa nyt viikon verran ja olo on ihan kamala. En pysty reissuani perumaan, koska minun pitää huolehtia 12 alaikäisestä tytöstä ko. reissulla, eikä toista valvojaa tällaisella varoitusajalla enää saatu.

Eli mitenkä hemmetissä minä pääsen tästä asiasta yli, ja pystyn hoitamaan työni reissun ajan. Ja antamaan vielä miehelleni asian anteeksi...Mieheni mukaan olen liian takertuva...

 

Ymmärrän hyvin tunteesi. Mutta asia kun on nyt niinkuin on, niin yritä ajatella positiivisesti! Oma fiiliksesi heijastuu myös lapseen.Lapsi menee kuitenkin tutuille hoitoon (eikä ihan ventovieraalle) ja kaikki menee varmaan ihan hyvin. Omasta kokemuksesta voin sanoa, että sen harvan kerran kun omat lapset ovat olleet hoidossa (ja vanhempi yökylässä) kaikki on mennyt paremmin kuin olen etukäteen uskonutkaan ja lapset sopeutuu yleensä hyvin kun vanhempia ei ole näkösällä... Äläkä suotta kiukuttele miehellesi, tulee vaan paha mieli kaikille ja reissuun lähtösi on entistä hankalampaa. Miehet eivät ole ihan niin kovasti tunteella kiinni lapsissa tällaisissa tilanteissa kuin me äidit. Pian olet taas takaisin kotona lapsen luona! Tsemppiä! :hug:

 

Voi sinua, ymmärrän että olo on varmasti surkea, mutta uskotko että tuollaisissa tilanteissa kun lapsi pitäisi viedä hoitoon äidistä se tuntuu paljon pahemmalle kun lapsesta. Me olemme kerran jättäneet poikamme mummolaansa viikonlopuksi... Minä äitinä itkin valmiiksi viikon ikävä ja olisin varmasti perunut koko reissun jos mieheni ei oli pysynyt suunitelmissa...
Mutta mitäs vielä.. poika oli niin onnessaa vielä toisenki yön jälkeen. ja siitä lähtien kun käymme mummolassa hän olisi aina jäämässä sinne yöksi. Ja kun meidän poika ei ole mitään "reippainta" mallia (näin aikuisen näkö kulmasta) eli vaikka hän on jo nyt 2,5v nukkuu edelleen meidän vieressä... itkee aina meidän perään ja koko ajan hänen täytyy olla meidän lähettyvillä kotonakin.

Et ei muuta kun iloista mieltä teille kaikille! Edessäsi ei ole kauheasti vaihtoehtoja joten positiivisuutta!!!!

 

aika takertuvalta kyllä kuulostat jos tuon takia yöuniasi menetät.

 

ymmärrän sinua oikein hyvin. kyllä minä vaatimalla vaatisin miestä perumaan työvuoronsa. kyllä lapsenne on vielä aikas pienoinen viettämään tuon ajan erossa sekä sinusta että isästään.
prkl noita ukkoloita.

 

Meillä on oltu yökylässä mummulassa jo tosi pienestä, mutta eipä ole tyttö mitään traumoja näyttänyt saavan. Päinvastoin mielestäni mummun/papan suhde tyttöön on jotakin niin ihanaa, että sitä voi ainoastaan ihailla. Emma on aina innoissaan jäämässä hoitoon ja ei edes muista läheskään aina vilkuttaa, kun niin on isovanhempiinsa tykästynyt. Ja itselläkin on hyvä mieli jättää hoitoon, kun ei itke perään. Omasta mielestäni en ole mitään peruuttamatonta tällä käytökselläni tehnyt. Tiedän kyllä kaikki Sinkkosen opit tunti/ikäkuukausi erossa olemisesta, mutta vakaasti olen sitä mieltä, että riippuupi lapsesta. Itse olen siis ammattini puolesta erittäin paljon saanut koulutusta tästä aiheesta, mutta maalaisjärki on mielestäni paras apu tässäkin. Itse ainakin tuntuu, että pienten erojen jälkeen on paljon enemmän annettavaa lapselle. Mutta jokainen tyylillään, mutta kyllä isovanhempien kannattaa antaa nauttia ajastaan lapsenlapsensa kanssa jo pienestä alkaen niin on sitten hyvä pohja rakentaa sitä suhdetta jatkossakin. Toivottavasti teillä kuitenkin kaikki menee hyvin tämän hoidon aikana ja tulethan sinä sieltä ulkomailta sitten takaisinkin ja näet taas muksusi.

 

\

ymmärrän sinua oikein hyvin. kyllä minä vaatimalla vaatisin miestä perumaan työvuoronsa. kyllä lapsenne on vielä aikas pienoinen viettämään tuon ajan erossa sekä sinusta että isästään.
prkl noita ukkoloita.

Noh samaa vois sanoa sitten ap:lle. Perupa työkeikkasi...

Vaan, mun mielestä lapsi hoitoon ja mamma reissuun. Äläkä sitä anoppi vihaasi lapseesi tartuta, aika mukavan pojan se on vissiin tehnyt kun sen kanssa lapsiakin olet väsännyt..

 

Moi!

Kiitos vastauksista, sain niistä lohtua. Tänä yönä on lähtö sitten edessä ja ilta oltiin pojan kanssa yhdessä totuttelemassa hoitopaikkaan. Tämä on se paras hoitopaikka, joten tänne pystyn jättämään pojan mielihyvin. Paniikki alkaa vasta perjantaina, kun poika menee anoppilaan.

Mies vaihtoi vuoroja niin, että pääsee perjantai-illaksi vapaalle ja on illan, yön ja aamun pojan kanssa anoppilassa. Eli poika on vaan yhden yön ja kaksi päivää siellä itsekseen. Se helpotti minun tuskaani aika lailla, ja en ole enää niin vihainen miehelleni, koska jousti hieman. Korostan vielä, että hänen ei olisi tarvinnut ottaa tätä työkeikkaa, pystyy valkkaamaan milloin on töissä ja milloin ei...Siksi olin siis niin vihainen.

Mitä tuohon anoppivihaan tulee, niin yritän kyllä pojalta sitä kovasti peittää, mutta vaikeaa on. Mulla on todella hirveitä kokemuksia takana anopin kanssa. Hän on mm. repinyt lapsen multa rinnalta kesken imetyksen, "imettänyt" itse nurkan takana, ottaa jatkuvasti lapsen pois kaikilta muilta ja vie pois näkyviltä, hylännyt oman vammaisen tyttärensä jne. Hänellä on ilmeisesti jonkinasteinen persoonallisuushäiriö, mutta ei suostu sitä myöntämään - eikä suostu hoitoon. Hän on itse menettänyt lapsensa kätkytkuoleman takia, eikä ole ilmeisesti käsitellyt kaikkea sitä kunnolla, koska purkaa nyt omistushalunsa sairaalla tavalla meidän lapseen. Kuitenkaan hän ei aina pysty huolehtimaan pojasta kunnolla omien oikkujensa takia. Hän on jättänyt pojan nukkumaan ruokapöydän reunalle (osasi silloin jo kääntyä), koska ei uskaltanut laittaa vauvaa vaunuihin tai sänkyyn koska "siellä se tukehtuu". Mm. näistä syistä pojan sinne hoitoon jättäminen on minulle todella, todella vaikeaa, vaikkakin appiukkoon luotan 100 %. Tosin hän ei lapseen saa koskea pitkällä tikullakaan, jos anoppi on paikalla...En vaan kaiken p''kan jälkeen pysty luottamaan anoppiini pätkääkään. Mieheni taas luottaa, mikä rassaa meidän suhdetta välillä pahastikin. Eikä kukaan anopin omasta perheestä uskalla todella puuttua tilanteeseen, koska hän saa niin älyttömiä raivareita, että niiden pelossa kaikki vain hyssyttelevät. Jättäisittekö itse lapsenne tuollaiselle ihmiselle hoitoon?!?!

Anteeksi kaikille, ketkä ovat joutuneet kuuntelemaan minun anoppihöpötyksiä useammin. En ole vielä päässyt ammattilaisen kanssa asiasta keskustelemaan ja mies ei halua äidistään puhua, joten tämä on ainut paikka, missä voin asiaa purkaa :'(

 

No, jos tuo kaikki edellä mainittu on totta (enkä sitä halua kyseenalaistaa), niin en kyllä jättäisi lastani sellaiselle ihmiselle hoitoon!! Toki ihmiset muuttuvat, mutta noi asiat on kuitenkin tapahtunu ihan lähiaikoina, suurinpiirtein viimeisen vuoden aikana, joten ei onnistuis multa hoitoon jättäminen....

Toivottavasti tällä kertaa kaikki menee hyvin ja anopilla on näytön paikka, jospa tämä olisi se kerta, kun asiat muuttuu parempaan suuntaan :hug: