Äiti läpsii, lapsi kiistää

Kumpaa sosiaaliviranomaiset uskovat?
Lapsi kokee vääryyttä kotona, jolloin äiti on läpsäissyt lasta muutamia kertoja vuosien aikana, antanut tukkapöllyä, laittanut jäähylle ulos terassille ilman kenkiä tai päällysvaatteita ja lukinnut kellarin oven taakse rauhoittumaan? Äiti tekee itsestään ilmoituksen, mutta lapsi kiistää kaiken ja sanoo äitin vaan olevan ihana, joka auttaa läksyissä yms. Äiti tahtoisi apua, kumpaa sossut uskovat?

 

Oletko se äiti sinä?

 

Olen.

 

No eiköhän ne sitä äitiä usko. Lapset nyt puhuu kaikennäköistä, niin hyvässä kuin pahassa.
Ja kuka nyt tekisi itsestään perättömän ilmoituksen?

 

Käy juttelemassa psykologin kanssa. Puhu asiasta ehkä kouluterveydenhoitajan kanssa. Sossuja et koko hommaan välttämättä todellakaan tarvitse. Olet väsynyt, sinulla saattaa olla ongelmia vihan hallinnassa. Puhu lapsesi kanssa ja kerro rehellisesti, että sinusta tuntuu pahalta, kun olet käyttäytynyt lasta kohtaan noin. Tee hänelle selväksi, ettei äiti saa läpsiä häntä yms. Kun oma kiukkusi nousee, mene vaikka kävelylle. Lupaa lapsellesi, ettet enää satuta häntä ja pidä lupauksesi. Sinulla ei ole oikeutta satuttaa lastasi, vaikka sinusta tuntuisi miltä. Hienoa, että olet hakenut apua, se on ensimmäinen askel, mutta sossut ei välttämättä ole oikea tie. Tsemppiä.

 

Jaa a. Mahdollisesti äitiä, JOS äiti aikuisena kertoo kaiken vähättelemättä, eikä oletettavasti kärsi psykoottistasoisista häiriöistä (ei ei ole aihetta epäillä harhaisuutta sen suhteen, että valehtelisi tällaista).

Kyllähän monet ammattilaiset tietää, että lapset saattavat suojella vanhempiaan, mitä hirveimpien asioiden suhteen.

 

Mylla on kaksi asiaan liittyvää pelkoa, häpeän pelko ja Se, että tuo ekaluokkalainen viedään pois. Vaikka sitä mä kyllä toivonkin.

 

Mylla on kaksi asiaan liittyvää pelkoa, häpeän pelko ja Se, että tuo ekaluokkalainen viedään pois. Vaikka sitä mä kyllä toivonkin.

Minulla on sellainen pelko, että lapsesi on tuntenut turvattomuutta ja pelkoa.
Hän on oppinut vääristyneitä ihmissuhdemalleja ja käytöstapoja käyttäytyäkseen välttää tietyt asiat.
Eniten pelkään sitä, että jos asioita ei hoideta ajoissa, nämä asiat tulevat vaikuttamaan hänen tulevaisuuteensa.

Sinun tunteesi otetaan huomioon mutta niiden on aika jäädä lapsen tarpeiden taa.

 

Mielenkiintoinen pointti. Mutta miksi lapsen kokiessa turvattomuutta ja pelkoa, hän vie ärsyttämisensä aina viimeiseen tippaan asti? Jos kokisi pelkoa, niin olettaisin lapsen välttelevän sitä, että äiti hermostuu. Ja ei, tämä lause ei oikeuta tekosiani, mutta rupesin pohtimaan miksi lapsi provosoi niin kauan, että sen joutuu esim. Niskalenkillä poistamaan tilanteesta rauhoittumaan kun ei sanaa tottele.

 

Mun mielest on ihan ok noi tukkapöllyt ja muut kuhan aikuinen käyttää hallitusti voimiaan. Mut toi kellariin lukitseminen
Menee jo pikkusen yli. Neuvolasta lähtisin hakemaan apua tai ainaki meidän paikkakunnalla toimii sosiaali psykiatrisen
Säätiön auttava puhelin ja keskustelupaikka. Semmosesta osaisivat varmana antaa apua. Koska oot menettänyt
Hallinnan tilanteessasi niin on hyvä että et oo jääny jumiin vaan rohkeasti päättäny muuttaa tilanteen
Ja hakea apua.

 

Tänään siis laitoin lapsen tuonne kellarikerrokseen johtaviin portaisiin istumaan ja rauhoittumaan. Mä en kertakaikkiaan enään keksinyt muuta, koska ei pysynyt nurkassa eikä omassa huoneessa. Oli pikkuveljen kimppuun menossa koko ajan. Ainoa tapa minkä keksin pysäyttämään lapseni, oli nostaa hänet lukkojen taakse istumaan. Mä en vaan voi ymmärtää mitä mun aurinkoiselle lapselle on tapahtunut, kun on nykyään niin täynnä vihaa. No minä varmaan olen syyllinen, mutta kun lapsi saa huomiota kyllä muutenkin kuin vain hölmöilemällä.

 

Mielenkiintoinen pointti. Mutta miksi lapsen kokiessa turvattomuutta ja pelkoa, hän vie ärsyttämisensä aina viimeiseen tippaan asti? Jos kokisi pelkoa, niin olettaisin lapsen välttelevän sitä, että äiti hermostuu. Ja ei, tämä lause ei oikeuta tekosiani, mutta rupesin pohtimaan miksi lapsi provosoi niin kauan, että sen joutuu esim. Niskalenkillä poistamaan tilanteesta rauhoittumaan kun ei sanaa tottele.

Lapsi kysyy sillä että "rakastatko vieläkin, vaikka teen vielä näin ja näin?" Toiset lapset ei usko sitten millään, jankkaavat ja jankkaavat uudestaan ja uudestaan. Toiset uskovat muutamasta kerrasta ettei kannata suututtaa äitiä.

Onneksi lapset on joustavia, kestokykyisiä, pystyvät kestämään vuosikausia huonoa kohtelua ja silti vieläkin rakastamaan vanhempia. Voi kun me äiditkin ostattais olla samanlaisia, rakastaa, vaikka se lapsi haastaa yhä uudelleen, vuosikausia!

Luulen että paremmin auttaisi jos puhuisit asiastasi lääkärille/psykiatrille, kuin lastensuojeluun. Et ole tehnyt vielä mitään peruuttamattomasti kamalaa, kaikki äidit vaikuttaa tavalla tai toisella lapsen kehitykseen (osa jopa rankaisemalla fyysisesti, suurin osa vain psyykkisesti eivätkä itse sitä edes yleensä huomaa)

 

Psykologeilla ja lääkäreillä on ilmoitusvelvollisuus, joten avautumiseni heille johtaisi lastensuojeluilmoitukseen.

 

Psykologeilla ja lääkäreillä on ilmoitusvelvollisuus, joten avautumiseni heille johtaisi lastensuojeluilmoitukseen.

EI minusta tehty ilmoitusta, vaikka psyykkisen sairastumisen myötä kaikki kohteluni tuli ilmi, itse kerroin hoidon alettua!! Nimenomaan sanoivat että eivät kerro! Kai nekin osaa käyttää järkeään ja arvioida mikä on oikeasti traumaattista kohtelua lapselle, ei puolen vuoden välein kovempi rangasitus sitä ole!

 

Mielenkiintoinen pointti. Mutta miksi lapsen kokiessa turvattomuutta ja pelkoa, hän vie ärsyttämisensä aina viimeiseen tippaan asti? Jos kokisi pelkoa, niin olettaisin lapsen välttelevän sitä, että äiti hermostuu. Ja ei, tämä lause ei oikeuta tekosiani, mutta rupesin pohtimaan miksi lapsi provosoi niin kauan, että sen joutuu esim. Niskalenkillä poistamaan tilanteesta rauhoittumaan kun ei sanaa tottele.

No, mutta miksi sinä viet tilanteen aina pahoinpitelyyn asti, kun lapsi "provosoi"?
Jos ymmärrät lapsen provosoituvan, luulisi sinun välttelevän näitä tilanteita?

Muitakin keinoja on kasvattamiseen, kuin väkivalta.
Mitäs sitten, kun niskalenkki ei enää auta, siirrytkö vahvempiin konsteihin?

 

Sitähän ei nyt sitten tiedä kuinka käy. Halu olisi kova mennä pyytämään apua, mutta pelko suuri. Toisaalta epäilen lapsellani olevan jotain häiriöitä, koska koulussakin on keskittymisvaikeuksia ja kuuntelemisen vaikeutta.

 

Hyvä kysymys, miksi vien tilanteen siihen pisteeseen, että nappaan tukasta kiinni tai läimäytän käsivarteen. En luota lapseeni, että voisin poistua tilanteesta niin, että jäisi veljensä kanssa kahden. Pakko saada tämä isompi siitä pois enkä tiedä miten saan puheella pois, kun ei puhe auta? Ja tämä on siis alkanut vasta reilu vuosi sitten, ei ole aina ollut tällainen.

 

[QUOTE="vieras.";29230444]EI minusta tehty ilmoitusta, vaikka psyykkisen sairastumisen myötä kaikki kohteluni tuli ilmi, itse kerroin hoidon alettua!! Nimenomaan sanoivat että eivät kerro! Kai nekin osaa käyttää järkeään ja arvioida mikä on oikeasti traumaattista kohtelua lapselle, ei puolen vuoden välein kovempi rangasitus sitä ole![/QUOTE]

Ammattilaisilla on _velvollisuus_ ilmoittaa _vakavista rikoksista_ eteenpäin.
Kyse ei ole traumaattisuudesta, vaan yksinkertaisesti siitä mikä on lain mukaan _vakava rikos_.

Ja ed. mainitusta esim. psykologilla on velvollisuus ilmoittaa poliisille.
Se ilmoittaako, jääköön jokaisen psykologin/vastaavan omalletunnolle.

 

Oletko tullut ajatelleeksi että lapsi on mustasukkainen ja aina vain äärimmäisemmillä tavoilla etsii sinun huomiotasi? On huomannut, että pikkuveli on pienempänä sinun erityisen huomion kohteena, joten kohdistaa veljeen sellaista käytöstä jonka tietää provosoivan sinua, jotta saa sinulta huomiota.

Oletko koittanut antaa isosiskolle jakamatonta huomiotasi? Voisiko joku muu hoitaa pienempää, että pääsette kaksistaan tekemään jotakin kivaa tytön kanssa. Ehkä tilanne voisi hiukan rauhoittua.

Jos omissa ajatuksissasi toisaalta toivot että lapsi viedään pois, niin mitä luulet siitä heijastuvan tyttöön vaikket asiaa ääneen lausuisikaan? Hän koettelee sinua, rakastaako äiti vielä vaikka teen näin. Osoita hänelle että rakastat silti, kovasti, mutta et hyväksy mitä hän tekee.

Joka tapauksessa tarvitset apua, ota vaikka terveydenhoitajaan yhteyttä, hän osaa sitten ohjata tarvittaessa sosiaalityöntekijällekin. Lapsen etuahan aina haetaan, ei se teidän tilanteessanne varmaankaan ole lapsen sijoittaminen pois kotoa vain siksi että äiti on pinna kireällä. On niitä muitakin tukimuotoja sitä ennen.

 

Ei ne äitiä usko vaan lasta. Oikeudenkäynneissäkin uslotaan lapsen mielikuvituksellisia muistoja.

 

Lapsihan voi provosoida, kiukutella, ärsyttää, tehdä mitä vaan. Saadakseen terveen ja turvallisen ihmissuhdemallin hänen pitää saada kokemus, että häntä rakastetaan, kunnioitetaan ja arvostetaan riippumatta siitä miten hän käyttäytyy. Että äiti on turvallinen äiti riippumatta siitä mitä hän tekee. Tottakai huonosta käytöksestä tulee rangaista, mutta lapsen läpsiminen, tukasta riepottaminen, lukitseminen kellariin ja jättäminen ulos ilman vaatteita eivät ole mitään loogisia rangaistuksia hänen teoistaan vaan ainoastaan ilmauksia sinun voimattomuudestasi ja kyvyttömyydestäsi käsitellä asiaa. Sinun aggressiosi ja mielivaltasi ilmentymiä. Jos et tiedä mitä lapsen kanssa teet, niin silloin kannattaa ottaa yhteyttä ammattikasvattajiin ja pyytää apua. Kyllä sitä saa, vaikka lapsi sanoisi mitä.

 

Että minkäikäinen lapsi kyseessä, kun koululaisesta puhut. Kyllä luulisi jo jonkin verran ymmärtävänkin puhetta. Olisi varmaan hyvä saada apua molemmille, jos ilmennyt muitakin ongelmia. Kyseessä ei välttämättä ole pelkkä mustasukkaisuus.

 

Ammattilaisilla on _velvollisuus_ ilmoittaa _vakavista rikoksista_ eteenpäin.
Kyse ei ole traumaattisuudesta, vaan yksinkertaisesti siitä mikä on lain mukaan _vakava rikos_.

Ja ed. mainitusta esim. psykologilla on velvollisuus ilmoittaa poliisille.
Se ilmoittaako, jääköön jokaisen psykologin/vastaavan omalletunnolle.

laitoksiin suomen kaikki lapset laittettais jos noista ilmoitettais? Iltiksessä oli joskus sellainen kysely, lapsen fyysisestä kurittamisesta, jossa 46% suomalaisista sitä myönsi tekevänsä!! Eli melkein puolet suomalaisten muksuista huostaan?

 

7vuotias. On ollut erittäin hankala eskarista lähtien. Neljä vuotiaana käytös alkoi muuttua. Silloin huomasin, että mun kuuliainen ihana lapseni rupesi muuttumaan. Mikään ei oikeuta tekojani, ei mikään. Yhteistä aikaa me järjestetään. Mitä enemmän sitä kivaa on, sitä hölmömmäksi käytös muuttuu. Esim. pelattiin Afrikan tähteä ja yhtäkkiä lapsi nousee pöydästä, juoksee keittiöön, nappaa leipäpussin ja juoksee lällätellen ulos ?!?

 

Eiköhän ne äitiä usko tuossa tapauksessa. Eikä tuossa riitä perusteet vielä lasta sulta pois ottaa, tukitoimia sä kyllä tarvit. Hanki apua ennenkuin teet lapselle peruuttamatonta vahinkoa.