"Äiti, miksi sä aina huudat meille?"

Näin sanoi minulle tyttäreni 8 v. tänään. Niinpä. Huudan liikaa. Lisäksi tyttäreni sanoi, että äiti, sä olet ainaa niin ärtynyt. Niin olenkin. Eli ärtynyt huutaja.

Antakaa rakentavia vinkkejä muutokseen, rakkaat kanssasisaret (jos niitä löytyy). Ei syyllistämistä kiitos, sitä osaan itse omasta takaa.

Kyllä, olen raskaan ja vaativan työn takia stressaantunut. Kovat työpaineet, ei mahdollisuutta nyt hellittää. Kyllä, mies ottaa vastuuta ja hoitaa paljon lapsia. Heitä siis kaksi 8 v ja 4 v.

Eniten kaipaan apua niihin konkreettisiin tilanteisiin, jolloin helposti huudan. Iltapalapöydässä olen jo päivän haasteiden jälkeen ihan piipussa, lapset eivät tottele mitään, villeilevät jne. Helposti karjahdan. Myös sänkyynmenovaiheessa. Ehkä alan pitää huutopäiväkirjaa ja kun olen saavuttanut viikon huutamatta. Palkitsen itseni. Mutta mitä jos en osaa?

Tietysti niitä kilttejä ja lempeitäkin, huutamattomia äitejä on. Toivottavasti myös kaltaisiani. Ehkä jopa joku sellainen, joka on osannut muuttua.

Nyt lähden 10 tuntisen työpäivän jälkeen kauppaan. Iltapalalla yritän olla huutamatta. Kiitos, joku joku jaksaa vastata, ehkä yön tunteina tulen mahdollisia vastauksia lukemaan.

 

Ruokavaliosta pois sokeri ja valkojauhot.. syö paljon siemeniä, pähkinöitä.. Juo riittävästi vettä..Nuku tarpeeksi, ulkoile..Vähennä töitä jos vain mahdollista, ajattele hieman itseäsikin.. Ja yritä rentoutua ja olla armollinen toisille ja itselle, ajattele, että lapsille yhteiset hetket muistuvat vielä vanhanakin..

 

Tsemppiä sinulle!Olen kiinnittänyt samaan asiaan itsessäni huomiota.Ja teen myös pitkää päivää vaativassa työssä hektisessä työympäristössä.Se auttaa ainakin minua,kun yritän hermostumistilanteessa laskea kymmeneen ja ajatella,kuinka pelottavana lapsi sen kokee,jos ärjähdän hänelle.Muista ap,että me olemme kaikki ihmisiä puutteinemme ja vikoinemme.Yli- ihminen ei kenenkään tarvitse olla.

 

Itse tilanteisiin en osaa sanoa, mutta hyvällä ravitsevalla ruokavaliolla voit vahvistaa stressinsietokykyä ja vähentää ärtyisyyttä, joten tarkistapa mitä syöt. Sokerit ym roska pois. Ota laadukasta, vahvaa kalaöljyä! Paljon kasviksia ym ravitsevaa.

 

Voi kiitos! Kyyneleet silmissä luen. Tosiaan syön karkkia ja suklaata päivittäin, vain itseäni lohduttaakseni. Yritän tosissaan jättää ne pois ja ostan siemeniä. Jospa se tästä. Kyllä tuo työelämä puristaa nyt mehut minusta.

 

Muista myös että lapsen sanavarastossa "aina" ja "ei koskaan" tarkoittaa jotain ihan muta kuin meidän aikuisten sanoina.

 

lapsille tarrataulu kannustukseksi iltapalapöytään voisi auttaa?

 

Niin ja jos tulee lapsille tarrataulu palkitsemiseen niin miksipä ei samaa voisi toteuttaa äidillekin? Siinä missä lapset saavat tarran siitä, että käyttäytyvät kiltisti (tämä pitää tietysti määritellä tarkemmin lapsille), niin samalla lailla äidille tarra huutamatta menneestä illasta lasten kanssa. Silloin lapsetkin huomaavat, että vanhempikin yrittää muuttua eikä vaan pahoittele joka kerta tulistuttuaan. Sovitte sitten vaikka yhteisen kivan palkinnon, jonka toteutatte kun kaikki ovat saaneet omat tarransa kasaan.. Vaikka leffassa käynti tai uimaan meno? Ei ehkä kuitenkaan ruokaan liittyvää palkitsemista..

Tämä juolahti mieleeni. En tiedä onko toteuttamiskelpoinen ajatus?? Minulla on vasta pienet lapset, joten tuollaista tilannetta en ole joutunut kohtaamaan...

 

Tuohon on paha sanoa, jos ei kerran töissä pysty yhtään löysäämään. Ehkäpä vastapainoksi jotain rentouttavaa, joogaa tms.
Ei äitinkään tartte olla mikään yli-ihminen, vaan kun on väsynyt, niin silloin tulee helposti räjähdettyä. Tärkeä että selität lapselle vaan se, että ei ole lapsen vika, vaan äiti vaan on väsynyt.
Toisaalta itse ajattelen niin, että työ ei ole se tärkein asia maailmassa, vaan nimenomaan perhe, perheen hyvinvointi ja oma hyvinvointi. Hankala ottaa kantaa kun ei tiedä perheen tilannetta tarkemmin eikä arkijärjestelyitä.
Kiinnittäisin huomiota ehkä arjen järjestämiseen kotona niin että se ei enää stressaa enempää. Kerran viikossa käydään kaupassa, ruoka tehdään edellisenä iltana valmiiksi, että sen voi lämmittää kotiin tultua ja aikaa jää vaikka pallon peluulle lasten kanssa. Aikaa lasten kanssa, rentoutumista työpäivän jälkeen, vaikka vaan makaamalla keskellä lastenhuoneen lattiaa kun lapset leikkii.

 

Poltatko tupakkaa? Itse kessutteluaikoinani olin kyllä jatkuvasti ärtyinen. Joten jos kessutat, niin heitä pois.

 

No, ei se ole lasten vika että sulla on 10 tunnin työpäivät. Kai sun täytyy miettiä pitkällä aikavälillä prioriteetit kuntoon vaikket juuri nyt voisikaan hellittää.

Jos sun hermo ei kestä iltapalaa niin lähde siksi aikaa vaikka 15min kävelylle ja anna miehen hoitaa, sinä voit sitten hoitaa pesut ja pusut ja sadut kun tuut sisään, ehkä vähän virkistyneenä.

 

Oletko käynyt työterveydessä juttelemassa?

Itse sain esimieheen kunnollisen kontaktin omasta jaksamisestani vasta, kun olin käynyt työterveyshoitajalla itkemässä uupumustani. Järjestimme yhteisen tapaamisen, jossa työterveyshoitaja oli välimiehenä ja saimme purettua työtaakkaa pienempiin osiin. Seurauksena mm. lyhennetty työaika, selkeämmät päivystystunnit jotta en joutuisi koko ajan olemaan valmiustilassa (vastapainoksi rauhallisempia toimistotöitä jolloin voisin rauhassa keskittyä vain niihin) jne. Oli todella hyvä keskustelu.

Jos olet tunnollinen työntekijä jolla on paljon työkuormaa, niin jossain se lasti purkautuu. Valitettavasti usein juuri turvallisessa ympäristössä, rakkaimpien luona, joita ei missään nimessä haluaisi satuttaa mutta kun se on ainoa paikka jossa voi antaa itsensä "olla".

 

Ostin siemeniä ja vissyä. Jääkaapin ovessa on "huutolista" tosin perjantain kunniaksi unohdin autuaasti, eträ ensaa syödä makeaa...
Kun yt-neuvottelut on firmassa menossa, niim ei passaa lähteä vointiaan valittelemaan. On oltava tehokas ja kestävä, että juuri sinut tarvitaan ja sinun työsuhteesi jatkuu. Lastenkin kustannuksella. Ehkä kuitenkin parempi huutava palkansaaja-äiti kuin työtön. Silloin huutaison rahapulassani. Mutta yritän muuttua.

 

Lopetat sen huutamisen, olet aikuinen ihminen ja se ei johdu mistään ruokavaliosta. Exäni huutaa lapsille ja en tykkää yhtään, huutaminen ja haukkuminen on pahinta henkistä väkivaltaa. Mustelmat ja murtumat paranee mutta henkisten vaurioiden korjaamiseksi tarvitaan elinikä.

 

Ostin siemeniä ja vissyä. Jääkaapin ovessa on "huutolista" tosin perjantain kunniaksi unohdin autuaasti, eträ ensaa syödä makeaa...
Kun yt-neuvottelut on firmassa menossa, niim ei passaa lähteä vointiaan valittelemaan. On oltava tehokas ja kestävä, että juuri sinut tarvitaan ja sinun työsuhteesi jatkuu. Lastenkin kustannuksella. Ehkä kuitenkin parempi huutava palkansaaja-äiti kuin työtön. Silloin huutaison rahapulassani. Mutta yritän muuttua.

Ei.

Ei lasten kustannuksella.

Mikään mitä elämässäsi teet, ei ole niin tärkeää kuin esimerkki jota annat lapsillesi.

Haluatko antaa tällaisen esimerkin lapsillesi? Haluatko että he toimivat aikuisena kuten sinä?

 

Näihin huutamisiin yleisesti:

Entäs jos huutaja olisi joku toinen aikuinen? Sulattaisitko?

Opettajana olen tullut siihen tulokseen, että monet lapset eivät vaan usko ennen kuin äänen nostaa. On varmaan ihan vaan temperamenttierojakin lapsissa. Osa kuitenkin on vaan oppinut kotona, että sitten tarvii vasta kuunnella tai totella kun huudetaan. Kovin on turhauttavaa. Ei tunnu erityisen pedagogiselta, ja muutenkin ikävää kun en ole henkilökohtaisessa elämässäkään vihaisena huutaja. Töitä varten piti opetella vihaiselta kuulostava äänen nosto, jonka sitten laskee heti kun huomio ja tauko riehumiseen on saavutettu. Onneksi osa lapsista uskoo ihan puhettakin.

Ei siis tarkoituksena vaan syyllistää, mut tuoda esiin ongelman eräs nurja puoli. Huudolla kasvatettuja on vaikea ryhmissä saada puheella uskomaan mitään, kun opetussuunnitelmat painavat päälle ja koko ryhmän oikeus rauhalliseen opetukseen pitäisi turvata.

 

Täällä myös yksi herkästi huutaja ja kiukkupersekohtauksia saava varsinkin vsäyneenä. Olen vuosien aikana pyrkinyt muokkaamaan käytöstäni ja jossain määrin onnistunutkin mutta ei voi mitään että joskus keittää yli. Pyydän kyllä anteeksikin jos liikaa tulee meuhkattua. Silti uskon olevani ihan kohtuuäiti ja lapset ainakin pitävät minusta kuin hullu puurosta. Yleensä kai huudan asioista, sotkuista, tuhmuuksista yms, en hauku tai pilkkaa lapsia - no ehkä se yksi huuto on "miten te olette noin porsaita- täällä eletään kuin siat pellossa" yms. Tosin ehkä juuri niin olen saanut vähennettyä huutojani, että pyrin ottamaan vähemmän pultteja ja toisaalta opettamaan lapsia mikä on ärsyttävää tai vääärin. En todellakaan ole mikään siisteys tai järjestysfriikki muuta toki joskus kaipaa siistiä kotia ja rauhallisesti leikkiviä ja toimivia lapsia. Onneksi lapset ovatkin ehkä jopa keskimääräistä paremmin yhdessä leikkiviä. Minä myös työssä käyvä ja välillä pakosta pitkää päivää mutta vapaa-ajalla paljon ollaan yhdessä ja olen lasten tavoitettavissa.
Niin-ja 2 tärkeää perusasiaa on hyvä uni ja hyvä ruoka. Itse tulen kiukkuiseksi jos en saa proteiinia, lihaa ja juustoa yms.

 

Järjestä arki mahdollisimman helpoksi, ettei kaupassa tarvitse käydä työpäivän jälkeen. Palkkaa kodinhoitaja, siivooja tms. Opettele rentoutumistekniikoita, joiden avulla osaat päästää irti työpäivän stressistä ja keskittyä lasten kanssa läsnäoloon.

 

Täältä löytyy yksi huutaja myös. Yleensä alan huutamaan siinä vaiheessa kun lapset tappelee keskenään eikä sille meinaa löytyä loppua. Hermostun että minkä hel...tin takia niiden täytyy "aina" tapella. Toinen paha paikka on myös iltapala, lapset alkaa pelleilemään, hommat ei meinaa edetä, sata kertaa saa sanoa että syö ja mene pesulle. Itse jo siinä vaiheessa iltaa väsyneenä helposti menee huutamiseksi. En haluaisi huutaa, mutta aina vaan räjähdän, oma pinna on niin lyhyt. Huudan aivan liikaa lapsille eikä ne enää taida tavalliseen puheeseen edes reagoida... Tosin luulen että koulussa ovat kyllä ihan nätisti ja normaaleja.
Vähän kyllä epäilyttää että voisko joku ruokavalio tälläiseen vaivaan auttaa? Tarrataulu äidille vois olla ihan hyvä? Vaiko sittenkään... hemmottelua itselle kun viikon ollut huutamatta?

 

[QUOTE="vieras";28981350]Järjestä arki mahdollisimman helpoksi, ettei kaupassa tarvitse käydä työpäivän jälkeen. Palkkaa kodinhoitaja, siivooja tms. Opettele rentoutumistekniikoita, joiden avulla osaat päästää irti työpäivän stressistä ja keskittyä lasten kanssa läsnäoloon.[/QUOTE]

Palstamammoilla taas päässä välähtää täällä, ihan kuin YT-neuvotteluiden alla kukaan irtisanomisuhan alla oleva tuosta vaan palkkaa kodinhoitajaa..yms nostaa kuluja perheessä.

 

voi kun joku tietäisikin jonkin taikakeinon jota poikalapset tottelevat ilman äänen korotusta. kokeiltu on kaikki lempeät puheet, kädestä pitäen ohjaus, ym pehmeät keinot.

kummasti meillä alkaa tapahtua kun ensin sanon 5 krt normaalilla äänellä ja sitten korotan ääntä niin heti tapahtuu. johtuuko se siitä että lapset eivät kunnioita meitä aikuisia tarpeeksi.

 

voi kun joku tietäisikin jonkin taikakeinon jota poikalapset tottelevat ilman äänen korotusta. kokeiltu on kaikki lempeät puheet, kädestä pitäen ohjaus, ym pehmeät keinot.

kummasti meillä alkaa tapahtua kun ensin sanon 5 krt normaalilla äänellä ja sitten korotan ääntä niin heti tapahtuu. johtuuko se siitä että lapset eivät kunnioita meitä aikuisia tarpeeksi.

Sama täällä. Kävin sitten putsauttamassa pojan korvat. Vaarana oli joutua humauttamaan koko poika ja operoimaan kivettyneet vaikut korvasta pois, mutta onneksi saatiin ilmankin.

Lääkäristä tullessa ensimmäinen kysymys oli "Äiti, miksi sä puhut niin kovaa?"

Myös muu hälinä estää häntä kuulemasta puhetta.

 

Lasten kanssa yhdessä sovitte ettei kukaan korota ääntä tai huuda. Samoin jos aikuinen puhuttelee, niin ekalla täytyy vastata. Tottelemattomuuksista ikään sopivat rangaistukset.
Sokeria syöt sen takia, koska olet väsynyt ja nopea energia tuo mielihyvää.
Itsellä kovakorvainen mies ja lapsi, tätä harjoitellaan meillä edelleen...

 

Mä ärryn ja kiukkuan helposti ja turhaan. Mulla on auttanut niinkin konkreettinen asia, että kuvittelen tilanteen mielessäni etukäteen:
- lähdetään päiväkotiin, lapset temppuilee kenkien pukemisen kanssa ja kiireessä alan tiuskimaan ja lapsi hermostuu ja alkaa parkumaan ja minä ärryn entisestään

Sitten suunnittelen, että mitä teen tilanteessa ettei näin kävisi tai kuinka voin hillitä / muuttaa omaa käytöstäni. Usein toimii, että lasken hitaasti lapselle viiteen ja viitoseen mennessä kenkien on oltava jalassa. Muistutan itseäni, että lapsille siirtymätilanteet on supervaikeita ja mä voin aikuisena helpottaa sitä sillä, että kenkien pukemista voi harjoitella muulloinkin ja vähemmän stressaavassa tilanteessa. Ja jos hiillyn, pyydän anteeksi. Se on uskomattoman tärkeää.

Ärryn myös jos ruokailutilanteissa temppuillaan. Siinä minulla on oikeus pitää tiukempaa kuria, koska hyvät pöytätavat ovat tärkeät. Mutta. Olen huutamisen vähetessä huomannut, että lapsille tehoaa hyvin normaalilla äänellä sanottu nuhtelu: "Tuo on rumaa. En halua, että uitat lusikkaa maidossa. Maito voi kaatua, muistatko, että niin kävi". Ja teen sitä, että olen etukäteen miettinyt, että jos tämä ei riitä, niin poistan lapsen pöydästä "No niin, mene omaan huoneeseen, kun et kerran muista miten käyttäydytään", ennen kuin tilanne yltyy huutokonsertiksi: "Enkö minä sinulle hemmetti sanonut, että et uita sitä lusikkaa!!!"

Eli ennakointi ja toimintamallien suunnittelu. Ja ennen kaikkea: ole läsnä, keskity lapsiin kun olet heidän kanssaan. Älä kelaile silloin työkuvioita, selaa kännykkää, lue lehteä tai touhua sataa muuta asiaa. Jos ylilyöntejä tapahtuu, muista se anteeksipyyntö. Tunnetaitoja voi opetella

 

[QUOTE="vieras";28981594]Palstamammoilla taas päässä välähtää täällä, ihan kuin YT-neuvotteluiden alla kukaan irtisanomisuhan alla oleva tuosta vaan palkkaa kodinhoitajaa..yms nostaa kuluja perheessä.[/QUOTE]

No miksi siellä töissä ollaan 10h/päivä, jos ei rahan ansaitsemista varten? Rahalla sitä arkea voi helpottaa kummasti.