Äiti on kipeä ja väsynyt, isi lähti pois..

Millainen mies jättää vaimonsa kun saa tietää, että vaimo on sairas?
Pois, kauas, ettei tarvitse nähdä, kuulla, eikä auttaa. Yksin pienten lasten kanssa.
Näin on kuulemma paras, miehellä ei enää kiinnosta olla yhdessä.
Sairaus on, ja pysyy, tulevaisuudessa pahenemista odotettavissa.
Sen lisäksi pelko ja tutkimusket pahenevista sydänoireista.
Nyt ihan ok kunnossa. Mutta kauhea, julma ja sydämetön mies!
Kaiken anteeksi aina saanut, aina. KAIKKI on nielty, otettu vastaan, unohdettu ja jatkettu elämää, ne pettämiset ja toiset naisetkin. Koskaan ei ole kostoa joutunut pelkämään.
Mies lupasi, se h*lvetti lupasi myötä- ja vastamäessä.
Yrittää selittää, parempi näin. MIKSI????
Tuntuu, että lähtiessä mies pieksi henkisesti.
Mies suuttui, kun kuuli kivuista, surusta ja siitä pelosta, että jos ei äiti aamulla herää.
Niin ei saisi ajatella, pitää hymyillä, vaikka kipeää tekee, vaikka olisi surullinen.
Surua siitä, että pitäisi olla töissä, vaikka ei pysty, ei vaan pysty. Surua siitä, että ei pysty tekemään enää samoja asioita kuin muut.
Miten voi koskaan päästä katkeruudesta? On niin pettynyt olo, miksi aina käy huonosti, vaikka yrittää vain elää?
Aina, pienestä asti. Miksi olen vain niin luuseri, ei tämmöistä ihmistä ole eläjäksi tarkoitettu. Diagnoosilistani on pitkä, mutta olen sentään pystynyt elämään suht. normaalia elämää. Mutta nyt tämä uusin, johon joudun taas nöyrtymään.
En minä itselleni ole koskaan elänytkään, nyt vielä vähemmän. Kun vain saisin lapset kasvatettua, en muuta pyydä tältä surkealta elämältäni. Mutta kyllä valtava urakka on edessä ja sydän itkee verta! Niin pelkään, että en jaksa.
Nyt vielä, mutta mitä viiden vuoden pästä? Onneksi lapset kasvavat ja minulla on läheisiä apuna, ilman heitä en olisi jaksanutkaan viime vuosia.
Olisin toivonut, että mies olisi ollut tuki ja turva, pilari johon voi nojata kun ei itse enää jaksa seisoa.
En ikinä anna anteeksi. Mies halasi, itki ja lähti.

 

Tuli todella paha mieli puolestasi. hitto mikä mies...

 

Pelkurimies, heikko ihminen. Jotenkin minua kyllä vähän vaivaa se, että sinä olet itse (omasta vapaasta tahdostasi) antanut miehelle anteeksi useita vieraita naisia ja nyt olet katkera siitä. Huonoa itsetuntoa ja marttyyriytta on ilmassa. Olisi ollut hyvä, jos sinä olisit hakenut aikaisemmin apua huonoon itsetuntoosi, niin olisi nyt paremmat lähtökohdat jatkaa eteenpäin ja kenties elämä olisi mennyt aivan toisin. No, voisithan sinä nytkin hakeutua ammattiavun piiriin, tilanteesi on kaikin puolin raskas ja se voisi auttaa eteenpäin.

 

Syy on aina miehen. Aina. Naisessa ei ikinä ole mitään vikaa.

 

Ei elämä niin mene, että kun on huono lapsuus ja sitten sen seurauksena ei osaa ajatella itseään ja valitsee paskan miehen, jolta sietää vaikka mitä, niin yhtäkkiä muka kaikista kärsimyksistä palkittaisiin ja mies muuttuisi taikaiskusta luotettavaksi. Sinulla on hirveän epärealistinen uhriasenne.

 

[QUOTE="vieras";28931806]Ei elämä niin mene, että kun on huono lapsuus ja sitten sen seurauksena ei osaa ajatella itseään ja valitsee paskan miehen, jolta sietää vaikka mitä, niin yhtäkkiä muka kaikista kärsimyksistä palkittaisiin ja mies muuttuisi taikaiskusta luotettavaksi. Sinulla on hirveän epärealistinen uhriasenne.[/QUOTE]
Ja miehen kannalta jos tilsnnetta ajattelee, niin onko se julmaa, jos ei halua uhrata omaa elämäänsä suhteeseen, josta ei saa mitään. Onhan mies jo monella tavalla näyttänyt ettet ole hänelle tärkeä (vaikka olet yrittänyt siltä silmäsi ummistaa), niin miksi nytkään jäisi säälistä kanssasi olemaan. Miksi sinä suostuisit olemaan suhteessa, jossa toinen ei sinua rakasta? Miksi koet, että ansaitset hoivaa ja ymmärrystä vääränlaisesta ihmiseltä? Millaista esimerkkiä lapsillesi näytät rakkaudesta? Yritä päästää irti itsesäälistä ja tunnusta oma osuutesi kaikessa mitä on tapahtunut. Olisiko ollut fiksumpaa olla sietämättä ihan kaikkea.

 

Voihan sen tulkita noinkin.
Olemme käyneet terapiassa muutama vuosi sitten, olen hakenut vaikeina aikoina apua. Olen ollut urhea ja vahva, kannatellut kaikkea jaksamisen äärirajoilla. Sen vuoksi, koska miehellä on ollut huono itsetunto, narsistisen isänsä vuoksi ja ollut koulukiusattu. Säälin. Mies kävi kyllä tarapiassa ja kävimme yhdessä. Asiat käsiteltiin, jatkettiin elämää.
Kun ei ne asiat vain mene niin!!
Olemme menneet naimisiinkin kaiken kaaoksen jälkeen, ne jäi taakse.
Mutta missä kiitos, kun häntä tarvitsen!? Kyllä hän on heikko, mutta koska minä saan olla? Onko ihan pakko aina vaan jaksaa. Entä kun sairaus uuvuttaa, ei siinä enää milen lujuutta kysytä. Kyllä se niin kipeää tekee luopua siitäkin. Suututtaa olla tällaisessa kunnossa, ei tämä ollut suunnitelmissa.
Mutta en olisi uskonut että näin käy. Mies haluaa nyt vaihtaa työtä ja keskittyä siihen.
Minut siis näin vain hylättiin, kaikki se työ mikä suhteen vuoski tehtiin, oli turhaa.
Mies lohdutti niin, että kyllä nätti nuori nainen uuden löytää.
Surettaa lastenkin puolesta, mies aikoo korvata isyyden rahalla, että eivät joudu elämään kurjuudessa. En vain voi käsittää, ei lapsilla mikään raha kiinnosta. Isä ei pysty heitä uuden, kaukana olevan työn vuoksi enää näkemään kuin harvoin.

 

Kaksi rikkinäistä ihmistä mennyt yhteen ja yrittänyt pysytellä yhdessä vääristä syistä. Mies teki minusta rohkean teon siinä mielessä, että antoi periksi, kun tiesi ettei suhteessa ole mitään pelastettavaa. Ymmärtämällä muita ei ansaitse ymmärrystä, kannattelemalla muita ei ansaitse kannattelemista. Rakkautta ei ansaita. Sitä saadaan oikeanlaiselta kumppanilta. Sinä valitsit väärin ja olit väärä valinta. Nyt molemmat korjaatte elämäänne omalla tavallanne.

Sinun osuutesi tulee olemaan tästä lähtien isän ja lasten suhteen vaaliminen, joten katkeruudesta on työllä luovuttava, ettet syyllistämällä karkota isää lasten elämästä lopullisesti. Nyt mies varmaan joka tapauksessa pitää tauon.

 

En jaksa selittää.
En ole aina ollut rikki. Olen iloinen, vahva ja empaattinen ihminen perusluonteeltani.
Olemme olleet yhdessä siis jo kohta 13 vuotta, luovutettu olisi jo aikoinaan, mutta kun sitä rakkautta oli, se kesti kyllä myrskyt. On sitä vieläkin.
En aio sekaantua lasten ja isän väleihin, mitä siitä saisin? Tajuan kyllä.
Mutta eikö minulla ole lupa olla katkera?

 

Olisin tarvinnut jotain positiivista ja kannustavaa tilanteeseeni. Ei täältä sitä kannata odottaa, teillä on tarve vain yrittää päteä näköjään.

 

Luulenpa, että useimmilla ei ole tarkoitus edes päteä. Aihe on vaikea,siihen on vaikea kirjoittaa oikein. Tai siis niin,mitä ap kirjoittaja (tai vastaava) ehkä haluaisi omaksi lohdukseen.

 

Ja lapsuudestani.. Ei minulla huono lasuus ollut, rankka vain. Äiti oli sairas ja isä oli töissä. Minä hoidin ruuan, kodin ja talon lämmityksen haloilla, autoin isää töissä. Tein oikeasti töitä jo lapsena.
Olen haudannut monta sukulaislasta, monta nuorta sukulaista ja kaikki isovanhempani. Kaikki ympäriltä kuolee. Olen ollut siskoni kuolinvuoteella ja toisen siaruksen vierellä teholla. Rukoilen koko ajan syöpäsairaan siskoni puolesta, syöpäsairaan äitini puolesta ja isäni puolesta, jolta tämän taudin perin.
Me emme olisi elossa ilman naurua ja iloa ja mies rakastaa sukuani, vaikka sairasta sakkia ollaankin. Hänellä on kylmänkiskoisia ja negatiivisia sukulaisia pääosin, eikä ole juuri tekemisissä heidän kanssaan.
Ja yhteen asiaan on pakko kommentoida.. Uskon oikeasti siihen, että ihminen voi kantapään kautta oppia ja muuttaa toimintaansa.

Kyllä tämä tuntuu silti niin epäreilulta! En ole itkenyt, koska tämä ei ole pahin paikka elämässäni. Olen vain täynnä pettymystä ja niin hämmentynyt. On paha olla.

 

On tänne silti ihan hyvä kirjoittaa. En halua kertoa vielä kenellekkään.Itse koitan sopeutua.
Onneksi pääsen tutkimuksiin, seurantaan ja kuntoutukseen.
Sydämen toiminta pelottaa siksi, koska minulle on tehty niin monta ekg:tä, holteria ja ultrausta, joissa on löydöksiä. Lisäksi on lääkitys koko ajan, mutta jos joku on muuttunut. Oireet ovat pelottavia.
Herään niihin öisin, joskus montakin kertaa.

 

Ja siksi se onkin niin epäreilua että mies lähtee juuri nyt!!!! Heti kun tulee paikka, että häntä oikeasti tarvitsen. Itse en ikinä hylkäisi näin. Olisin vierellä kuolemaan asti.

 

voi että.olisi hyvä jos päättäisit nauttia loppuelämästä,juuri sinä.arvokas ihminen. Voimia ja lämpöä!

 

Mutta onko se vahvuutta, jos uhrautuu, sietää, kestää, yrittää olla iloinen, vaikkei ole? Se on vaan epäterve selviytymistapa, jolla saa itsensä sellaiseen tilanteeseen, jossa ei haluaisi olla. Läheisille se on rankkaa ja niille erityisesti, joilla ei voimavaroja muutenkaan liiemmälti ole. Omasta itsestään saa päättää, jos suhtautumisen haluaa pitää, mutta joku toinen ehkä haluaa, että on muutakin. Vain muille eläminen ja sen tekeminen, mikä on muka näennäisesti oikein, käy raskaaksi.

Voit ajatella kaiken keskellä, että mies ei jaksanut, mutta sinä teet nyt asiat niinn, että sinä jaksat. Älä enää kannattele ihmisiä ja siedä mitä tahansa.

 

Oikein suuri halaus sinulle! Kyllä sinä vielä tämänkin kestät! Mies teki ikävästi, mutta jos on noin raukkamainen, ei olisi kuitenkaan ollut sinun tukena. Älä ajattele asioita pitkälle vaan tee lyhyen tähtäimen suunnitelma siitä, miten te ja sinä pärjäätte. Älä enää kestä mitään kakkaa keneltäkään vaan ajattele vain itseäsi ja lapsiasi, ja tee itsekkäitä päätöksiä. Tsemppiä!

 

Nykyään ei enää ymmärretä sitoutumista. Ihmiset on itsekkäitä ja haluavat olla parisuhteessa vaan niin kauan kun he itse kokevat saavansa siitä jotain ja siks niin paljon tulee eroja. Mutta ei se oo rakkautta. Oikee rakkaus on epäitsekästä. Älä odota saavas empatiaa tältä palstalta. Täälä on suurin osa sokeita nyky-yhteiskunnan uhreja, jotka ei ymmärrä syvällisempiä elämänarvoja, eikä siis tiedä alkuunkaan mitä todellinen rakkaus on. Voimia sinulle. Koita ajan kanssa antaa miehellesi anteeksi, ei hänen vaan itsesi takia.

 

Vahva ihminen ei anna loputtomasti anteeksi sitä, että tulee petetyksi ja loukatuksi. Vahva ihminen ymmärtää milloin pitää lähteä ja tekee sen päätöksen, että lähtee. Ap, sinä et ole vahva ihminen, koska olet jäänyt sinua tuhoavaan parisuhteeseen ja altistanut itsesi huonolle kohtelulle. Vahva ihminen olisi lähtenyt jo ajat sitten.

 

Läheisriippuvuus on sana, jota aina aletaan ajamaan takaa, kun joku ei ole lähtenyt suhteesta ensimmäisten ongelmien tullessa.

 

Syy on aina miehen. Aina. Naisessa ei ikinä ole mitään vikaa.

Niin miehet luulevat, kun eivät kykene kohtaamaan omia virheitään.

 

Sinulla on hyvä perhe ja suku! Saat voimia heidän kanssaan keskustelemalla, et täältä!

Voimia tilanteeseesi!

 

Vahva ihminen ei anna loputtomasti anteeksi sitä, että tulee petetyksi ja loukatuksi. Vahva ihminen ymmärtää milloin pitää lähteä ja tekee sen päätöksen, että lähtee. Ap, sinä et ole vahva ihminen, koska olet jäänyt sinua tuhoavaan parisuhteeseen ja altistanut itsesi huonolle kohtelulle. Vahva ihminen olisi lähtenyt jo ajat sitten.

Vielä vahvempi pitää olla että voi jäädä suhteeseen ja uskaltaa luottaa uudelleen ihmiseen joka on kerran luottamuksen pettänyt. Kummallista silti, että tätä elämää pidetään jonakin suoraviivaisena kilpajuoksuna jossa vain "vahvuutta" arvostetaan.

 

Sinä olet jo pienenä vetänyt päähäsi tämän marttyyrin kruunun, siitä on aika iso työ luopua ja alkaa elämään. Luulit että miehesi vetäisisi sen marttyyrinkruunun päähänsä, ja jäisi sinua säälimään. Hän ei moista kunniaa halunnut, vaan päätti lähteä tekemään rahaa että lapset saavat kasvaa aikuisiksi, usko pois, kyllä mies ottaa lapsista vastuun kun sen aika tulee.

 

Olet sitkeä ja selviät eteenpäin, voimia sinulle. On käsittämätöntä että mies voi jättää lapset. Lapsiaan ei koskaan saa hylätä vaikka puolison hylkäisikin.