Mä oon saanut selkääni vyöllä ainakin 10 kertaa, siihen asti kun laki sen salli silloin äitini lopetti kun sanoin ilmoittavani lastensuojelu viranomaisille. Jäin kiinni varastamisesta n. 6 v sain siitä kotiarestia siihan asti kun olin juuri täyttänyt 15 v alku kuusta ja isäni kuoli työtapaturmaan saman kuun lopussa, se oli mulle tosi vaikee paikka. Arestini oli voimassa silloin kuin kaupat oli auki muun aikaan sain olla pihalla. Ne vähäiset kaverit mitä oli ihmettelivät asiaa mutta en voinut sitä kertoa. Äitini oli perhepäivähoitaja (yksityinen) ja purki muhun pahaa oloaan ja väsymystään. Välit meillä on edelleenkin huonot vaikka ollaan puheväleissä. Remmistä mulla on tosi pahat traumaattiset kokemukset, herään vielä tänä päivänäkin painajaisiin. Tarvitsisin oikeasti asiaan apua, mutta miehenikin sanoo vaan että sun täytyy unohtaa kaikki mennyt, mutta arvaa oonko yrittänyt. Isän kuolemaakaan en ole täysin vielä käsitellyt loppuun, kun sekin palaa mieliin usein se suunnaton ikävä. Voimakkaimmin selkäänsaanti painajaisten jälkeen. Isäni kanssa mulla oli tosi hyvät välit.
Miehelläni ja minulla on ikäeroa 23 v, monet ovat sanoneet että olen hakenut hänestä isäni korviketta, saattaa pitää paikkansa. Meillä on eri kasvatus menetelmät hän on sillä kannalla että lasta saa löydä ja tukistaa, mulla ehdoton ei. Muutaman kerran hän on onnistunut läimäyttämään kämmenellä paljaalle pyllylle ja siitä on jäänyt selvät jäljet. Monet kerrat olen estänyt ja ukko lähtee ovet paukkuen huutaen mennessään että mitä mä täällä teen kun selkäänkään saa antaa, totean et mun lapsien elämää et kyllä pilaa (kaikki 5 on yhteisiä).
|O Minä en kasvata pelolla vaan rajoilla, säännöillä, seuraamuksilla ja rakkaudella.