Äiti-tytärsuhde

Eikö siis kukaan muua ole huolissaan siitä tunteesta, tai siis omaa sitä tunnetta, että jospa tulevaisuus tuokin tullessaan vaan murhetta, eikä saa minkäänlaista palkintoa uurastuksestaan. Lapsiin kuitenkin menee ihan valtavasti aikaa, energiaa, kaikkea... mitäs jos palkinto kaikesta uurastuksesta on epäkiitolliset lapset tms.

Voiko siihen vaikuttaa? Joku kirjoitti ettei ole tarpeeksi yhteistä, eivät voi tehdä mitään... musta se on outoa.

 

Eikö siis kukaan muua ole huolissaan siitä tunteesta, tai siis omaa sitä tunnetta, että jospa tulevaisuus tuokin tullessaan vaan murhetta, eikä saa minkäänlaista palkintoa uurastuksestaan. Lapsiin kuitenkin menee ihan valtavasti aikaa, energiaa, kaikkea... mitäs jos palkinto kaikesta uurastuksesta on epäkiitolliset lapset tms.

Voiko siihen vaikuttaa? Joku kirjoitti ettei ole tarpeeksi yhteistä, eivät voi tehdä mitään... musta se on outoa.

Hmm... en mä koe että mun tarvitsee saada mitään 'palkintoa uurastuksesta' :/ . Mä koen sen niin että tämä on meidän elämä, me ollaan täällä toisiamme varten mutta jokainen sitä omaa elämäänsä eläen. Tottakai toivon että välit on hyvät aina jokaiseen lapseen oli ne isoja tai pieniä, mutta ei se ole mulle mikään palkinto jota tavoitella. Elän tätä hetkeä sellaisena kun se on =)

 

Eikö siis kukaan muua ole huolissaan siitä tunteesta, tai siis omaa sitä tunnetta, että jospa tulevaisuus tuokin tullessaan vaan murhetta, eikä saa minkäänlaista palkintoa uurastuksestaan. Lapsiin kuitenkin menee ihan valtavasti aikaa, energiaa, kaikkea... mitäs jos palkinto kaikesta uurastuksesta on epäkiitolliset lapset tms.

Voiko siihen vaikuttaa? Joku kirjoitti ettei ole tarpeeksi yhteistä, eivät voi tehdä mitään... musta se on outoa.

Hmm... en mä koe että mun tarvitsee saada mitään 'palkintoa uurastuksesta' :/ . Mä koen sen niin että tämä on meidän elämä, me ollaan täällä toisiamme varten mutta jokainen sitä omaa elämäänsä eläen. Tottakai toivon että välit on hyvät aina jokaiseen lapseen oli ne isoja tai pieniä, mutta ei se ole mulle mikään palkinto jota tavoitella. Elän tätä hetkeä sellaisena kun se on =)

Olet ilmeisesti parempi ihminen kun minä. Onnittelut!

Ehkä minäkin vielä tästä pääsen tasapainoon tässä asiassa. Kiitos vastanneille!

 

Sanokaa nyt että on olemassa aikuisia naisia, joilla on ihan hyvä suhde omaan äitiinsä!

Mä oon aikani seuraillut palstoja, ja tuntuu että vallitsevana on se, että suhde omaan äitiin on ellei todella huono, ainakin huono.

Näin tytärten äitinä mua on ruvennut ahdistamaan tulevaisuus. Vähän masentaakin ajatus, että tässä mä nyt rakastan mun aarteitani enemmän kun mitään, unohdan itseni lähes kokonaan (mitä nyt muutama oma harrastus, ystävät ja mieskin on ja tietysti työ) ja pidän lapsiani tärkeimpänä saavutuksenani elämässä.

Miksi? Entäs jos kaikki on ns. turhaa ja he päätyvät vaan inhoamaan mua, eikä ole aikuisina juuri missään tekemisissä kanssani.

Auttakaa mua tässä asiassa jotenkin...

Minulla on oikein lämpimät ja läheiset välit ollut niin tyttäreeni kuin poikiini joilla jo omat perheet. Hyvät on välit myös miniöiden ja vävyn kanssa.
Kiva keskustella aiukuisten lastensa kanssa ja huomata kuinka heillä samoja arvoja elämässään paljon.

 

Olin aikeissa kysyä samasta.

 

vanhemmat asuvat lähes naapurissa. Välit äitiin on todella lämpimät. Pistäydytään lähes päivittäin. On elämän tuki ja turva ja niin rakas!

 

vanhemmat asuvat lähes naapurissa. Välit äitiin on todella lämpimät. Pistäydytään lähes päivittäin. On elämän tuki ja turva ja niin rakas!

<3 <3

 

Sanokaa nyt että on olemassa aikuisia naisia, joilla on ihan hyvä suhde omaan äitiinsä!

Mä oon aikani seuraillut palstoja, ja tuntuu että vallitsevana on se, että suhde omaan äitiin on ellei todella huono, ainakin huono.

Sinkkosen sanoin: et vaadi lapsiltasi liikaa (saisit pudottaa painoasi vähän lisää) etkä väheksy heitä (mitäs sä noin itket, eihän se voi sattua...), ja paljon syliä, hyvänä pitämistä ja nauti tästä hetkestä lastesi kanssa. Tämän enempää ei voi vaatia!

 

Mä oon ainakin onnellinen ettei äitini yritä olla minulla parasta ystävää vaan ihana vanhempi. Vaikka juokin paljon viinaa ja onkin tosi jääräpäinen tapaus niin silti en voisi kuvitella vihaavani häntä..

ä i t i , neljä sanaa sinulle koko elämä minulle. Kutakuinkin noin vaikka tulee vielä aika kun itse sen perheen perustaa.

 

Meillä on äidin kanssa hyvät ja lämpimät välit.

 

Eiköhän äitisuhde ole aika pitkälti äidin käytöksestäkin kiinni... siitä kuinka on kasvattanut, onko kehunut ja osoittanut välittävänsä. Mun äiti on pitänyt mua henkilökohtaisena psykiatrinaan ja olkapäänään 13-vuotiaasta asti eikä ole koskaan ollut tukena mulle. Teini-iässä sairastin vuosia anoreksiaa ja vaikeaa masennusta eikä äiti edes huomannut. En voi sanoa että olisi hyvä äitisuhde...

Hirvittää vielä nykyään yli kaksikymppisenäkin edes soittaa äidille ja kysyä kuulumisia, kun puhelut ja tapaamiset menee aina niin, että äiti valittaa ja itkee elämäänsä mulle 1-3 h eikä suo mulle edes sen vertaa aikaansa että kysyisi, mitä minulle kuuluu. Jos jotain elämästäni jaan hänen kanssa, viimeeksi kyseessä oli tärkeä opiskeluuni liittyvä valinta, niin hän sanoo ehkä "jaaha" ja jatkaa omasta elämästään valittamista. Ei kai kukaan täysjärkinen ihminen voi sanoa, että tämä huono äiti-tytärsuhde olisi minun vikani jollain tavalla?

Jos ap hoidat ne muksusi kunnolla ja rakastavasti ja annat niille huomiota, niin tuskinpa teille huonoja välejä syyttä syntyy. Kyllä niihin aina löytyy syy taustalta, ja voit itse vaikuttaa siihen, millainen äiti olet.

 

[QUOTE="Emma";26967430]Ei kai kukaan täysjärkinen ihminen voi sanoa, että tämä huono äiti-tytärsuhde olisi minun vikani jollain tavalla?
[/QUOTE]

näin Sinkkosta minäkin siteeraan ja sanon että kyse ei ole kohtalosta, vaan siitä millaiseksi teidän suhde muodostuu.

On PALJON hyviä äiti-tytär.suhteita. Siinä missä pojillakin. Lisäksi netissä miehet pui vähemmän huonoja äiti-poika-suhteita, he ryyppäävät ärtymyksensä suusta mahan mölinöihin.

 

Olen viime aikoina miettinyt paljon omaa äiti-suhdettani ja tullut siihen lopputulokseen että äidin kanssa tulisi toimeen jos vain jokaisessa asiassa miellyttäisi häntä,esim. olisi pitänyt ostaa sellainen talo kuin ätini olisi halunnut,lasten lukumäärään hän haluaisi kovasti vaikuttaa,hääpukunikin olisi halunnut valita.
Ja kun olenkin tehnyt itse omat päätökseni niin edellä mainituista kuin lukuisista muista minun ja minun perhettäni koskevista asioista on äitini raivostunut silmittömästi.
Olemme viikoittain tekemisissä mutta siinä olen tarkkana että minulla on oma elämäni ja vaikka kuinka äitini raivostuisi niin loppujen lopuksi se olen minä joka vastaan omasta elämästäni.