Äiti vie lapset ex-anoppilaan

\

Se on minusta outoa, että aina kun näistä asioista keskustellaan, on se ex-vaimo se paha ja heikko lenkki joka ei välitä lapsistaan. Lapsettoman on varmasti toki hankala astua lapsellisen, erityisesti yksin lapsista huoltapitävän kenkiin.
Musta tämä on iso epäkohta sillä suurin osa existä on ihan kunnon ihmisiä, tähän liittyy vaan niin paljon tunnepuolen asioita.

Minusta taas näissä keskusteluissa aivan yhtä usein isä tai äitipuoli on se paha osapuoli. Uskon, että on paljon hyviä lähiäitejä, mutta myös hyviä etäisiä ja äitipuolia. Silloin kun asiat ovat hyvin, niistä vain ei niin usein keskustella näillä palstoilla.
Enpä usko, että miehenikään ex-vaimon tuttavat edes uskoisivat miten hän on meitä ja lapsiaan kohtaan käyttäytynyt. Eivät uskoneet mieheni vanhemmat, eivätkä exän omat vanhemmatkaan, ennen kuin omin silmin ja korvin joutuivat erästäkin tilannetta todistamaan. Nainen käyttäytyi kuin mielipuoli. Ehkä tämä meidän tilanne on poikkeus, mutta ne poikkeuksethan tänne juuri päätyvät, kun ihmiset purkavat pahaa mieltään.
Ja vaikka minun mieheni on asiansa lasten suhteen erinomaisesti hoitanutkin, tunnen toki toisenlaisiakin. Tällöin mielestäni lasten äidillä on oikeus purnata. Mutta kun aiheetta syytellään ja valitetaan jatkuvasti, se tuntuu epäreilulta. Mielestäni usein syyttävänä osapuolena on se, joka on jätetty. Kyse on siis jonkinasteisesta katkeruudesta. Se jättänyt osapuoli tahtoisi vain olla rauhassa. Ja huom... usein, en väitä, että aina, sillä eipä tässäkään asiassa voi yleistää.

 

\

En jaksanut lukea kaikkia viestejä, kirjoitan siis vain aloitustekstin perusteella. Pahoittelen siis, jos jätän tässä huomioimatta joitakin mahdollisia "juonenkäänteitä"! Oli vaan pakko tyrkätä oma lusikkani tähän soppaan, tarina kun kuulostaa kovin tutulta..
Niin kauan kun lapset eivät mitenkään kärsi mummolassa olosta, ei minkään valtakunnan lastensuojelut takuulla puutu asiaan!
Eikös sen pitäisi olla vain huojentavaa, että tietää ainakin varmasti, että lapsilla on mukava ja turvallinen olo, kun saavat olla mummolassa?
Ihan turhaa jaaritusta.
Mahtaako sinua ap harmittaa enemmän se, että tämä ex-nainen on vieläpä noinkin hyvissä ja läheisissä väleissä ex-anopin kanssa (että uskaltaa ja haluaa antaa tämän hoitaa lapsia) kuin se, että sinulla olisi todellakin älyttömän suuri huoli lasten hyvinvoinnista?
Ymmärrän kyllä, että ärsyttää varmasti, kun miehesi ja exä lapsineen joutuvat olemaan sidoksisssa toisiinsa ja itse ei voi sille mitään. Mutta näin se elämä vain menee. Onko miehesi valittanut, että olisi jotenkin kurjaa käydä äitinsä luona lapsia tapaamassa, kun nämä ovat siellä?

Olet oikeassa, kukaan ei asiaan puutu niinkauan kuin lapsilla on kaikki hyvin ja isä mukisematta tottelee ex-vaimon vaatimuksia. Niinkuin edellä kerroin, lastensuojelusta otettiin kyllä yhteyttä isään, kun ex-vaimo kävi siellä valittamassa kuinka raskasta hänellä on. Siitä voit lukea edellisistä meileistä, jos haluat.

Ja kuten myös olen edellä kertonut, ei minua haittaa yhtään, että miehen ex-vaimo on väleissä ex-anopin kanssa. Kovinkaan läheisistä väleistä ei ole kyse, lähinnä hyöty suhteesta. Eikä minua yhtään haittaisi vaikka välit olisivat erityisenkin läheiset, hyvähän se vaan olisi. Mummo on valittanutkin, sitä että muuten ei paljon tekemisissä ole exän kanssa, mutta silloin kun exä tarvitsee lastenhoitajaa tai rahaa johonkin hankintaan, niin silloin kyllä sieltä otetaan yhteyttä.

Eikä minulla ole mikään älyttömän suuri huoli lasten hyvinvoinnista, lähinnä meidän elämästä mieheni kanssa. Mies ei ole valittanut siitä kun käy lapsiaan katsomassa, mutta on kyllä maininnut että hän tuntee velvollisuutta mennä sinne, vaikka oikeasti se olisi äidin tehtävä, lastenhan kuuluisi tuona aikana olla lasten kanssa. Silloin kun lasten kuuluu olla isänsä luona, ne myös ovat meillä, ei mummolassa. Kyllähän lapset äitiäänkin kaipaavat... Nyt lapset näkevät äitiään satunnaisesti muutaman kerran kolmen kuukauden aikana, silloin kun äitiä huvittaa käydä heitä katsomassa. Lisäksi mieheni on valittanut elatusmaksusysteemiä; hänen äitinsä ruokkii heidän lapset, mutta hän maksaa elatusrahaa exälle

Eniten minua tässä harmittaa se, että vaikka lapset ovat kolme kuukautta kokonaan pois äidin nurkista, niin silti mieheni saa viikottain kuunnella exän valitusta, kuinka hänellä on raskasta ja hän haluaa muuttaa tapaamisoikeuksia, jne. Meidän koko elämä menee pelkkään vatvomiseen, että miten niitä muutetaan (ollaan jo muutettu rouvan mielen mukaan kaksi kertaa) ja miten kenelläkin oisi paras. Me olemme aina yrittäneet sopeutua sen hetkiseen tilanteeseen, vaikkei se aina meille mieliksi olisi ollutkaan, mutta ex keksii kerta toisensa jälkeen valittamista ja muuttamista, vaikka koko suku jo hyppii hänen tahtojensa mukaan. Se alkaa pikkuhiljaa väsyttämään \|O lapsilla on niin hyvä vedättää...

 

\

En jaksanut lukea kaikkia viestejä, kirjoitan siis vain aloitustekstin perusteella. Pahoittelen siis, jos jätän tässä huomioimatta joitakin mahdollisia "juonenkäänteitä"! Oli vaan pakko tyrkätä oma lusikkani tähän soppaan, tarina kun kuulostaa kovin tutulta..
Niin kauan kun lapset eivät mitenkään kärsi mummolassa olosta, ei minkään valtakunnan lastensuojelut takuulla puutu asiaan!
Eikös sen pitäisi olla vain huojentavaa, että tietää ainakin varmasti, että lapsilla on mukava ja turvallinen olo, kun saavat olla mummolassa?
Ihan turhaa jaaritusta.
Mahtaako sinua ap harmittaa enemmän se, että tämä ex-nainen on vieläpä noinkin hyvissä ja läheisissä väleissä ex-anopin kanssa (että uskaltaa ja haluaa antaa tämän hoitaa lapsia) kuin se, että sinulla olisi todellakin älyttömän suuri huoli lasten hyvinvoinnista?
Ymmärrän kyllä, että ärsyttää varmasti, kun miehesi ja exä lapsineen joutuvat olemaan sidoksisssa toisiinsa ja itse ei voi sille mitään. Mutta näin se elämä vain menee. Onko miehesi valittanut, että olisi jotenkin kurjaa käydä äitinsä luona lapsia tapaamassa, kun nämä ovat siellä?

Voi ziizus että ihminen voi ymmärtää kaiken väärin! Vai etkö lukenut ap:n tekstiä huollellisesti?
Minulla ei olisi turvallinen ja mukava olo jos tietäisin vanhan mummon viimeisillä voimillaan hoitavan villejä vekaroita. Eikä mummo itse edes ole lapsia hoidettavakseen halunnut, vaan äiti on ne sinne vienyt eikä mummo ole hennonut kieltää. Mukavaahan se on, että ihmiset on hyvissä väleissä ja lapset saavat olla mummonkin kanssa, mutta ei vanhaa ihmistä saisi tuolla tavalla käyttää hyväksi.
Entä onko mielestäsi oikein, ettei lapset ole äitinsä luona kesällä ilmeisesti juuri ollenkaan, ja silti äidille pitää maksaa elatusmaksut koko ajalta? Tiedän, että tästä nousee kauhea metakka koska joidenkin mielestä elatusmaksut kuuluvat AINA ja KOKO AJAN lähivanhemmalle, olipa ne lapset siellä tai eivät. Minun mielestä se ei ole reilua. Tässä tapauksessa elarit pitäisi maksaa tälle mummolle, hänhän niitä lapsia kesällä elättää.
Ja jos tämä äiti kehtaa vielä kaiken tämän jälkeen valittaa ja kitistä, niin jo on kumma. Aivan varmasti yh:n elämä on raskasta ja rankkaa, mutta ei se oikeuta tämmöiseen käytökseen. Ja ihan turha on kenenkään tulla sanomaan etten tiedä yh:n elämästä mitään...

 

No tuota elari asiaa en lähtenyt äsken kommentoimaan enkä kommentoi sitä nytkään.
Ihan en varma ole, mutta mielestäni ap ei kyllä tekstissään maininnut ko mummon olevan erityisenkään vanha tai mitenkään kovin haluton hoitamaan lapsia..? Korjaa toki jos olen väärässä, "Taru"!
Ap:lle toivotan jaksamista ja pitkä pinnaa tilanteen kestämisessä. Eikai tuo tiedän tilanne ikuisesti kestä! :flower:

 

No, mummo on noin kuusikymppinen, eli ei nyt vielä kovinkaan vanha. Hänen halukkuudestaan lasten hoitoon en ole ihan varma; hän on valittanut minulle että se käy heille vaarin kanssa jo aika raskaaksi olla niiden lasten kanssa pitkiä aikoja, mutta toisaalta he kyllä pärjäävät. Tiedän mummon olevan niin kiltti ja hieman höppänäkin luonteeltaan, ettei hän todellakaan kehtaa kieltää jos joku pyytää häntä ottamaan lapset. Lisäksi hän hieman pelkää ex-miniäänsä, varsinkin sitä että tämä kieltää lasten siellä käynnin, on nimittäin kerran tehnyt niin, mutta joutui sen lopulta peruumaan koska tarvii lasten hoitajaa niin usein (jotta itse saa lepoa..). Mummolla on kyllä neljä muutakin lastenlasta, mikä oikeus näillä kahdella on koko kesää siellä mummolla hoidossa olla, voihan olla että muutkin lapset haluisivat sinne mennä. Lisäksi pienemmällä lapsella olisi ollut mahdollisuus olla kesänkin päiväkodissa, mutta se tietenkin maksaisi ja näinhän exä säästää mukavasti. Isompi taas on sen verran iso, että kyllä pärjäisi kotona ne 5 tuntia 4:nä päivänä jotka exä viikossa töissä on. Eli kyllä mielestäni pitäisi olla todella todella kiitollinen mummolle, että pitää lapsia, eikä sitä saisi pitää itsestään selvyytenä.. Ja kuten "tarukin", mikäkin katson että tämä on selvää mummon hyväksikäyttöä.

 

Mummolassa ne minunkin miehen lapset on silloin kun on äitiviikko ja äiti töissä. Se nyt on minulle ihan sama mitä tekevät silloin kun on äidin viikko mutta se kyllä kyrsii, että sieltä tulee vaatimuksia mitä kaikkea täällä pitäisi harrastaa, täällä mies ei saisi olla töissä lainkaan silloin kun lapset täällä ja muutenkin koko ajan pitäisi olla sirkustelemassa ja tekemässä mitä exä sanoo.

 

\

Mummolassa ne minunkin miehen lapset on silloin kun on äitiviikko ja äiti töissä. Se nyt on minulle ihan sama mitä tekevät silloin kun on äidin viikko mutta se kyllä kyrsii, että sieltä tulee vaatimuksia mitä kaikkea täällä pitäisi harrastaa, täällä mies ei saisi olla töissä lainkaan silloin kun lapset täällä ja muutenkin koko ajan pitäisi olla sirkustelemassa ja tekemässä mitä exä sanoo.

Niinpä. Ja kun ei exän pillin mukaan tanssita, tulee haukkumista ja syyttelyä, mielestäni täysin aiheetta. Sitten kun uskaltaa tästä kertoa, heti käännetään niin, että vika onkin isässä ja äitipuolessa, kun poloista rukkaa äitiä syyttävät.

 

\

No tuota elari asiaa en lähtenyt äsken kommentoimaan enkä kommentoi sitä nytkään.
Ihan en varma ole, mutta mielestäni ap ei kyllä tekstissään maininnut ko mummon olevan erityisenkään vanha tai mitenkään kovin haluton hoitamaan lapsia..? Korjaa toki jos olen väärässä, "Taru"!
Ap:lle toivotan jaksamista ja pitkä pinnaa tilanteen kestämisessä. Eikai tuo tiedän tilanne ikuisesti kestä! :flower:

Tuli hieman kärkkäästi aikaisemmn kirjoitettua, minä kun sain ap:n aloituksesta erilaisen kuvan esim. mummon iästä ja voinnista. Mutta voihan toki olla, että itse ymmärsin kaiken väärin...

Ja se minua suututti, kun "uuden naisen" väitetään aina olevan mustasukkainen jos hän arvostelee exää ja tämän tekemisiä. Itse olen monta kertaa tuohon ennakkoasenteeseen törmännyt, kun olen kritisoinut miehen exän toisinaan aivan järjetöntä käyttäytymistä. Että olen kuulemma vain mustasukkainen. No en. Sama homma varmasti toisin päin, eli jos exä arvostelee miehen nykyistä niin silloinkin on kyse aina epäilemättä mustasukkaisuudesta. Varmasti joissakin tapauksissa onkin, en kiellä sitä, mutta että heti automaattisesti kaikki arvostelut pannaan mustasukkaisuuden tai katkeruuden tiliin, sitä en hyväksy.

Ja vielä yksi asia mitä ihmettelen: jos äitipuoli yrittää puuttua miehen lasten elämään, tällä palstalla hänelle heti toitotetaan, ettei se ole oiken, ettei miehen lasten elämä kuulu äitipuolelle. Jos sitten taas otat äitipuolena sen linjan, ettet todellakaan puutu lasten asioihin vaan yrität pysytellä ns. taustalla, niin sekään ei ole hyvä, heti olet tunteeton ja kylmä ja voi lapsiraukkoja kun joutuvat tuommoisen ilkeän äitipuolen kanssa olemaan tekemisissä. Eli tekipä äitipuoli mitä tahansa, aina menee väärin....

Huh, nyt sain purettua kerralla monta mieltä vaivannutta asiaa

=)

 

\

No, mummo on noin kuusikymppinen, eli ei nyt vielä kovinkaan vanha. Hänen halukkuudestaan lasten hoitoon en ole ihan varma; hän on valittanut minulle että se käy heille vaarin kanssa jo aika raskaaksi olla niiden lasten kanssa pitkiä aikoja, mutta toisaalta he kyllä pärjäävät. Tiedän mummon olevan niin kiltti ja hieman höppänäkin luonteeltaan, ettei hän todellakaan kehtaa kieltää jos joku pyytää häntä ottamaan lapset. Lisäksi hän hieman pelkää ex-miniäänsä, varsinkin sitä että tämä kieltää lasten siellä käynnin, on nimittäin kerran tehnyt niin, mutta joutui sen lopulta peruumaan koska tarvii lasten hoitajaa niin usein (jotta itse saa lepoa..). Mummolla on kyllä neljä muutakin lastenlasta, mikä oikeus näillä kahdella on koko kesää siellä mummolla hoidossa olla, voihan olla että muutkin lapset haluisivat sinne mennä. Lisäksi pienemmällä lapsella olisi ollut mahdollisuus olla kesänkin päiväkodissa, mutta se tietenkin maksaisi ja näinhän exä säästää mukavasti. Isompi taas on sen verran iso, että kyllä pärjäisi kotona ne 5 tuntia 4:nä päivänä jotka exä viikossa töissä on. Eli kyllä mielestäni pitäisi olla todella todella kiitollinen mummolle, että pitää lapsia, eikä sitä saisi pitää itsestään selvyytenä.. Ja kuten "tarukin", mikäkin katson että tämä on selvää mummon hyväksikäyttöä.

Mummo itse tietää jaksamisensa rajat ja jos ei tunne jaksavansa se on hänen asiansa se exälle sanoa eikä sinun tehtäväsi siitä huolehtia.

 

\

Mummo itse tietää jaksamisensa rajat ja jos ei tunne jaksavansa se on hänen asiansa se exälle sanoa eikä sinun tehtäväsi siitä huolehtia.

Kaikki mummot eivät pysty sanomaan, etteivät he halua lastenlapsiaan hoitoon luokseen.

Minun hyvä ystäväni oli vajaa kuusikymppinen mummo, kun hän joutui pakosta hoitamaan lapsenlapsiaan. Lapset ovat mummolle rakkaita, mutta mummo väsyi lasten kanssa. Hän on niin hyväsydäminen ja kiltti ihminen, ettei voinut sanoa tyttärelleen, ettei mummo jaksa hoitaa lapsia. Tämän seurauksena ystäväni masentui ja uupui aivan totaalisesti.

Nyt lapset ovat jo isompia, eivätkä niin usein mummolassa. Silti ne harvat kerrat, kun molemmat lapset ovat mummonsa vastuulla, vie kokonaan mehut ystävästäni.

 

\

\

Mummo itse tietää jaksamisensa rajat ja jos ei tunne jaksavansa se on hänen asiansa se exälle sanoa eikä sinun tehtäväsi siitä huolehtia.

Kaikki mummot eivät pysty sanomaan, etteivät he halua lastenlapsiaan hoitoon luokseen.

Minun hyvä ystäväni oli vajaa kuusikymppinen mummo, kun hän joutui pakosta hoitamaan lapsenlapsiaan. Lapset ovat mummolle rakkaita, mutta mummo väsyi lasten kanssa. Hän on niin hyväsydäminen ja kiltti ihminen, ettei voinut sanoa tyttärelleen, ettei mummo jaksa hoitaa lapsia. Tämän seurauksena ystäväni masentui ja uupui aivan totaalisesti.

Nyt lapset ovat jo isompia, eivätkä niin usein mummolassa. Silti ne harvat kerrat, kun molemmat lapset ovat mummonsa vastuulla, vie kokonaan mehut ystävästäni.

Mä olen edelleen sitä mieltä että aikuinen ihminen osaa sanoa missä hänen jaksamisensa raja kulkee.Siihen ei ole tarvis ulkopuolisten puuttua.