Äitiydestä, saa kommentoida

Onko vielä olemassa äitejä, jotka uskaltavat olla hukkumatta mamma-myyttiin? Jotka uskaltavat myöntää, että KYLLÄ välillä v*tuttaa tuo pentu ja tekisi mieli heittää mieskin kaivoon..

Itse olen aina ollut tästä aiheesta aika suorapuheinen ja saanut osakseni hämmentyneitä, jopa vihaisia katseita, kun olen sanonut, että joskus oikeasti on päiviä, että tekisi mieli heittää lapsi pesuveden mukana.

Eihän se, että ajattelee, tai sanoo sen ajatuksensa jopa ääneen, tarkoita sitä, että oikeasti tekisi niin.
Olen sitä mieltä, että monen äidin väsymys ja masennus vähentyisi, jos oikeasti annettaisiin siihen lupa. Ettei vaadittaisi sitä kulissia, että joo-o meillä se pulla aina tuoksuu ja lapsilla on uusimmat haitek-haalarit ym.

Olisi ihanaa, jos äidit antaisivat toisilleen luvan olla myös "huonoja" rajusti sanottuna.
Olisi ihanaa, kun voisi oikeasti sanoa, että nyt ei jaksa.

Äitiys on niin iso juttu, ja vanhemmuus yleensäkin, että olisi mukavaa kun siitä voisi puhua suoraa asioiden oikeilla nimillä.

Ja äitiyden mittahan eivät ole ne haalarit ym. vaan se, että lapset ovat tyytyväisiä ja onnellisia.
Pitää pitää huolta itsestään, että voi huolehtia muista.

Minua eivät ole koskaan kiinnostaneet turvakaukalovertailut ym. mutta jos täältä löytyy ihmisiä, joita kiinnostaa lapsen psyykkinen kehitys, oma henkinen kasvu ym asiat, otan mielelläni meilejä vastaan.
Saa kommentoida!

hanna.leskinen@gmail.com

 

täällä yksi äiti,joka sanoo ääneen että kyrsii ja lujaa! siis silloin kun kyrsii..
olen samaa mieltä siitä,että jos äitit saisivat näyttää todelliset tunteensa,niin se kaikki todellinen ei hautautuisi sisimpään ja aiheuttaisi masennusta ja ahdistusta.
mulla on onneksi semmoisia äitikamuja,joille voin kertoa ihan rehellisesti miltä tuntuu. Jos pinna on katkeamis pisteessä tai muuten vain voimat vähissä huutavien ja kammottavien kakaroiden takia.. Ja tietysti kerromme toisillemme,kun kullannuppumme ovat valloittavimmillaan ja ah,niin suloisia mammanmussukoita.
en koskaan ennen äitiyttä osannut kuvitellakkan,miltä muiden ihmisten luoma paine tuntuu ja se mua kai enemmän järkytti,kuinka muut äidit kilpailee parhaimmuudellaan ja tuomitsevat toiset äidit,ne jotka eivät kulje valtavirrassa..tai muuten vaan eivät sovi muottiin.

Aurinkoisia syyspäiviä kaikille!

 

ja minä kanssa.olen välillä uhannut etsiä lapsilleni jopa toisen äidin :'(

enhän nyt oikeasti niin tee, mutta on tosiaan päiviä että tulee mietittyä miksi noita kakruja on etes tullu tehtyy.luojan kiitos en ole ajatusten kanssa yksin, teitä on siis muitakin =)

mies pitää mua kaiketi hirviönä ja tunne vammaisena kun mulla on tällasia ajatuksia omista lapsista.

mutta silti niitä rakastan ja paljon :heart: :heart: :heart: :heart:

 

\

ja minä kanssa.olen välillä uhannut etsiä lapsilleni jopa toisen äidin :'(

enhän nyt oikeasti niin tee, mutta on tosiaan päiviä että tulee mietittyä miksi noita kakruja on etes tullu tehtyy.luojan kiitos en ole ajatusten kanssa yksin, teitä on siis muitakin =)

mies pitää mua kaiketi hirviönä ja tunne vammaisena kun mulla on tällasia ajatuksia omista lapsista.

mutta silti niitä rakastan ja paljon :heart: :heart: :heart: :heart:

Teksti aivan kuin suustani. Mä myös uhannut etsiä uuden kodin lapsilleni. :'(
Ja rakastan ylikaiken lapsiani, miestänikin tietysti. :heart: :heart: :heart:

Välillä vaan on niitä ajatuksia kun oikeesti v*tuttaa kaikki ja kaikilla huono päivä.
Mutta täysin samaa mieltä olen ap:n kanssa, miksi pitää esittää muuta. En usko sitä, että kenelläkään ei koskaan ole ollut mitään ajatuksia siitä, mitä ap:kin sanoi. :/ <br><br>

 

\

Itse olen aina ollut tästä aiheesta aika suorapuheinen ja saanut osakseni hämmentyneitä, jopa vihaisia katseita, kun olen sanonut, että joskus oikeasti on päiviä, että tekisi mieli heittää lapsi pesuveden mukana.

Eihän se, että ajattelee, tai sanoo sen ajatuksensa jopa ääneen, tarkoita sitä, että oikeasti tekisi niin.

Olisi ihanaa, jos äidit antaisivat toisilleen luvan olla myös "huonoja" rajusti sanottuna.
Olisi ihanaa, kun voisi oikeasti sanoa, että nyt ei jaksa.

Noi olisin voinu ite kirjottaa Mulla on miehen puolen suku tällasta, että mistään asioista ei koskaan puhuta oikeesti.

Onneks mulla on kavereita ja omat vanhemmat, jotka ymmärtää, mitä oikeasti tarkoitan. Ne ymmärtää ettei jokainen päivä voi olla kivaa B) Ja sen saa reilusti myöntää :heart: (Kerran taisin suutuksissani sanoo äitin aikana, että voi vit-tu kun vihaan tätä elämää )

 

Negatiivisia tunteita lasta kohtaan saa olla ja niitä saa purkaa, niin kuin parhaaks näkee.
Ainut kriteeri mun mielestä on se, kenelle purkaa sitä pahaa oloaan. Ystäville, puolisolle jne on ok, mutta ei lapselle mielestäni.
Varsinkin jos on vähänkin isompi lapsi joka jo jotain ymmärtää, saattaa muistaa pitkäänkin, mitä vanhempi on suutuspäissään sanonut. Esim, jos äiti sanoo lapselleen, että olis ollut parempi ettet olis syntynytkään, saattaa se jättää lapseen aikamoisen trauman, vaikka oikeasti äiti ei tarkoittanut sitä oikeasti....Joo mut tää on varmaan siis teille kaikille ihan itsestään selvää asiaa.....kunhan tuli vaan tämmöinen mielen....

Itse useinkin raivoon ja paasaan miehelle kun lapsi syystä tai toisesta raivostuttaa..

 

Tietenkään ei oloaan saa purkaa lapseen.
Huolestuttaa vaan se, että tuntuu, että kovin harvalla on ystäviä,
joille oikeasti voi sanoa, mitä ajattelee. Ettei ole pakko pitää sitä
hyvin meillä menee-kulissia yllä.

Työskentelen nuorten kriisityössä ja siellä surullisen usein törmää siihen,
mitä tapahtuu, kun vanhemmat eivät oikeasti tunne lapsiaan ja tiedä,
todella, mitä heille kuuluu.

Itselläni on kaksi aika eri-ikäistä lasta, 1v. ja 7v. ja olen huomannut
näinkin lyhyessä ajassa, mikä tässä kotilomien välissä on ollut sen
muutoksen, mikä on tapahtunut.

Ketä oikeasti kiinnostaa, paljonko miehesi tienaa tai kuinka iso koti ja ke-
sämökki teillä on?
Sellaiset vertailut ovat mielestäni aika surullisia.

Enemmän pitäisi keskittyä siihen, mitä teille kuuluu?

Oma lukunsa ovat tietysti nämä Meidän maija osaa jo-eikö teidän matti
vielä?
Miksi luoda turhaa painetta jo muutenkin kovan paineen alla elävälle
äidille? Hyvässä hengessä käytynä nämä keskustelut tietysti ok.

Jokainen äiti rakastaa lapsiaan, tietysti. Ja on heille se maailman kaik-
kein paras, ihanin ja rakkain, mutta eikö sitä rakkautta voisi osoittaa
jotenkin muuten kuin materialistisella kilpavarustelulla, josta ei todelli-
suudessa hyödy lapsi, vaan äiti yrittää pönkittää itseään muiden
silmissä.

Jatketaan keskustelua hyvässä hengessä

-Hanna, jolle edelleen saa mailailla

 

tullehan niitä ajatuksia aina välillä mitä sattuu mut todellisuudessa lapset ovat ihania ja opettavat vanhemmille uusia asioita mut joskushan on niitä huonoja päiviäkin =)

 

minä myös väsähdän ja kyllästyn olenhan vain ihminen virheineen, en ikinä kuvitellutkaan tulevani super mammaksi joka paapoo ja paasaa ja pitää päiväkirjaa joka asioista.. ei minun kotonanikaan koskaan niin tehty, minäkin olen sanonut pistäväni kakrut keltaiseen pörssiin ja muuttavani espanjaan, mutta nauranut päälle, joskus hermot vaan menee ja ajatukset on omia ei niitä tunnu aina edes hallitsevan, mietin että olenko ainoa hirviö joka voi ajatella niinkuin vihaisi lapsiaan vaikka rakastaa yli kaiken.. toinen asia mikä minulla on mieltä askarruttanut on se kun asumme rivitalossa, jossa ei muilla ole lapsia, olen leikkikentällä lasten kanssa ja joku saa jonkun uhmakohtauksen niin miten siinäkin komentaa kun muut ihmiset näkevät lapset ihanina pieninä palleroina joille ei voisi korottaa ääntään ja heillä on noin hullu äiti.. aika sekava teksti tuli