Äitiys tekee naisista tylsiä hulluja

Töissä, harrastuksissa ja vapaa-ajalla tapaa ihan normaaleja, kivoja naisia. Mutta lasten kavereiden äidit tuntuvat olevan toinen toistaan hullumpia ja tylsempiä.

Yksi ei saa mitään otetta lapsiin, toisella koko arjen hallinta hukassa. Yksi vouhkaa luontaishoidoista ja kasvisruuasta, toinen hysterisoi bakteereja. Useat ovat täysin kyvyttömiä näkemään omassa lapsessaan mitään vikaa, muiden lapsia kyllä haukutaan. Huumorintaju tuntuu olevan täysin hukassa, sen sijaan jaksetaan jauhaa jotain lässynlässyn-soopaa kasvatusmalleista.

Johtuuko siitä, että sitä vain lasten kautta tutustuu niin eri tyyppisiin ihmisiin kuin nyt esim. töissä? Vai tekeekö äitiys nämä naiset idiooteiksi? Vai ovatko hekin ehkä töissä ja muualla ihan järkeviä ja hauskoja, mutta äidin roolissa tylsiä ja hulluja?
 
r0s
Mä muistan, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta, lasten koulukaverien vanhempien olleen suht normaaleja.

Tosin en mä milloinkaan ole suuremmin jaksanut muiden elämään perehtyä eli kaikki muukin on mahdollista. -Nii, ja se ainakin oli hullua, miten piti tunkea jonnekin hemmetin kynttiläkutsuille ja sit ois muka pitänyt ostaa jotain pahanhajuisia ja kalliita votiivi- (mikä vittu sekin on?) kynttilöitä. :confused:
 
Minä en jaksa yrittää kaveerata lasten kavereiden vanhempien kanssa. Puhuttua tulee lähinnä lapsista ja kasvatuksesta, aiheista jotka ei ole ne mistä kavereiden kanssa jaksaisin jauhaa. Helppo neutraali aihe, ei tarvi avautua tai esittää kiinnostunutta jonkun muun asioista. En edes kaikkien punaniskojen kanssa halua puhua mistään.

Olen vissiin se tylsä mamma :D
 
vierailija
Se johtuu siitä, että olet kyvytön sopeuttamaan itseäsi muihin ympäristöihin. Näet typeriä juttuja siellä kuplissa, mutta se johtuu lähinnä sinusta itsestäsi. Jos olisit kykenevä näkemään muuta kuin näitä mainitsemiasi asioita, niin törmäilisit niihinkin. Eli korjaa asennettasi, mikäli häiritsee.
 
Se johtuu siitä, että olet kyvytön sopeuttamaan itseäsi muihin ympäristöihin. Näet typeriä juttuja siellä kuplissa, mutta se johtuu lähinnä sinusta itsestäsi. Jos olisit kykenevä näkemään muuta kuin näitä mainitsemiasi asioita, niin törmäilisit niihinkin. Eli korjaa asennettasi, mikäli häiritsee.
No tätä olen pohtinut, että onko ongelma vain minussa. Ja varmaan osin onkin.

Mutta en oikeasti tajua tuota useammankin naisen asennetta, jossa oma lapsi nostetaan alustalle ja syytellään vain muiden lapsia. Enkä sitä, että rajoitetaan lapsen elämää omien mieltymysten tähden.
Mutta kaikkein eniten ehkä ärsyttää tuo huumorintajuttomuus.
Kamalan vakavaa porukkaa.
 
vierailija
Minä en jaksa yrittää kaveerata lasten kavereiden vanhempien kanssa. Puhuttua tulee lähinnä lapsista ja kasvatuksesta, aiheista jotka ei ole ne mistä kavereiden kanssa jaksaisin jauhaa. Helppo neutraali aihe, ei tarvi avautua tai esittää kiinnostunutta jonkun muun asioista. En edes kaikkien punaniskojen kanssa halua puhua mistään.

Olen vissiin se tylsä mamma :D
Lastenkasvatusko helppo ja neutraali aihe?

Et ilmeisesti ole koskaan kokeillut mitä tapahtuu, jos tunnustaa jollekulle vaikkapa antavansa lapsille sokeroituja ruokia, kutsuvansa lapsia tytöiksi ja pojiksi tai käyttävänsä kurinpidossa jäähyrangaistusta. Se on välit poikki sillä sekunnilla ja sen jälkeen on ihmishirviön kirjoissa ja todennäköisesti myös lasulta tulee postia jossain vaiheessa.
 
vierailija
Jostain syystä äitiys on naisille valtava identiteettikysymys joka muuttaa heidät ihmisinä ja mm. mullistaa sosiaaliset ympyrät.

Miehille sen sijaan isyys on huomattavasti vähämerkityksellisempi asia ja hyvin harva mies esimerkiksi identifioi itsensä ensisijaisesti isyyden kautta.
 
Lastenkasvatusko helppo ja neutraali aihe?

Et ilmeisesti ole koskaan kokeillut mitä tapahtuu, jos tunnustaa jollekulle vaikkapa antavansa lapsille sokeroituja ruokia, kutsuvansa lapsia tytöiksi ja pojiksi tai käyttävänsä kurinpidossa jäähyrangaistusta. Se on välit poikki sillä sekunnilla ja sen jälkeen on ihmishirviön kirjoissa ja todennäköisesti myös lasulta tulee postia jossain vaiheessa.
Missähän mahdat asua?

Ei täälläpäin ole tuollaista, ei sitten ensinkään. Eskarissa on tytöt ja pojat (lapset itse tuntuu olevan hyvin perillä omista sukupuolistaan) siellä on herkkupäiviä (joo ihan karkkia) palkkiona hyvästä työrauhasta, ja kasvatuksesta kyllä voi puhua vanhempien ja naapurien kesken, kukin tekee sitä tavallaan (mutta kukaan tuntemani ei sillä tavalla että maalaisjärki olisi unohtunut pois).

Annan vinkin, emme elä pääkaupunkiseudulla :D
 

Yhteistyössä