Äitiysneuvolassa käynti raskaana ollessa

Millä lailla ihminen ei hoida asioitaan? Siis onko se että vanhemmat asuvat kaukana tai ovat kuolleet merkki siitä että ihminen on avuton ja kykenemätön huolehtimaan itsestään ja asioistaan?

Kieltäytyikö se terkka sitten vastaamasta kysymyksiin mitä sinulla oli raskauteesi liittyen?

En tiedä, että kysyitkö minulta, mutta siis vastasin vain tuohon "hämmästyneen" kommenttiin, jossa hän sanoi, ettei "terkka ei voi tietää, että olen ihminen joka hoitaa asiansa." Minusta siis ihmisen täytyy osata huolehtia itsestään kovissakin tilanteissa, ensisijaisesti. Tottakai apua saa pyytää, jos tuntuu että sitä tarvitsee. Voi hyvin olla että minäkin tarvitsen joku päivä sitä.

Mä olin siellä neuvolassa kesken työpäivän. En tod. tiennyt että siinä kestää niin jumalattoman kauan, ja oli jo sen puolentoista tunnin päästä kiire takas töihin. Pari kysymystä kysyin, ei osannut vastata, ei se mitään sinänsä, kysyn sit lääkäriltä.

 

en koko ketjua lukenut mutta vastaan silti.

itselleni esikoista odottaessa äitiys neuvolat olivat yhtä h*lvettiä, kyselyä ihan kaikesta.. ymmärtäisin että kysytään vähän miten suhteessa menee ja työt yms kotioloista mutta kun ei jäänyt siihen.. kyseli mm mahdollisia maksuhäiriömerkintöjä? mitä ne neuvolan tädille kuuluu jos niitä olisi ollut. Ja että meinaanko pärjätä lapsen kanssa yksin? sinänsä ok kysymys, mutta satuin jo silloin olemaan naimisissa.. nämä nyt ovat vaan niitä jäävuoren huippuja.. Ja kun yritti kysyä jotain raskauteen liittyvää niin ei vastannut, totesi vain että jos kerran lasta olet hankkimassa niin kai sinä olet asiat selvittänyt..
muuta selitystä tädin käytökseen en keksi kun että olen aikoinani ollut huostaanotettuna, mutta jälkihuoltokin oli loppunut jo useampi vuosi ennen esikoisen odottamista, sen jälkeen ollut vakituisesti töissä ja kaikki asiat ollut niinkuin pitääkin..

Ei tarvitse kysyä, tein kyllä kyseisästä tädistä valituksen, eikä häntä ole enää myöhemmissä raskauksissa neuvolassa näkynyt...

 

[QUOTE="vieras";27592657]Kysyä sinä saat. Ens kerralla sano heti alkuun, että sulla olisi kysyttävää! Tosin voi olla, ettei aika riitä vaan saat ohjelehtisiä lueskeltavaksi.

Eikä oletus ole se, ettet hoida asioitasi. Myönnän, että minustakin tuntui vaivaannuttavalta aluksi kaikki kyselyt. Sulla nyt raskaushormonitkin hyrrää, saattaa herkistää jo mieltä. Mutta totuttaudu siihen, että raskausaikana ja äitiyden myötä sun oma yksityisyys katoaa minimiin! Nyt ei enää tehdä kuten sinä haluat, vaan etusijalla on aina vauva.

Enkä tarkoita, että kuulostaisit itsekkäältä; vaan siltä, että olet tottunut huolehtimaan omista asioistasi itse. Nyt joudut jakamaan paljon asioita vieraiden kanssa.[/QUOTE]

Mies on kyllä sanonut, että olen ollut kiukkunen kuin ampiainen. Voipi olla...

Kootusti siis, yksityisyys on mennyttä ja mitä tahansa voi tapahtua. Aamen Kiitos kaikille kommenteista!

 

Niin no, mulle ei tulis mieleenkään mennä ketään syyttämään omasta elämästäni ja omista valinnoistani. Ei varsinkaan neuvolatätiä.

Mitä tahansa voi sattua, mutta kyllä minä voin vaikka lyödä vetoa siitä, että ymmärrän kovankin hädän hetkellä pyytää apua jos sitä tarvitsen.

Mä en saanut yhtäkään neuvoa siellä neuvolassa, jota en itse ole omatoimisesti käsittänyt.

Okei, sinä olet sitten keskivertotallaajaa huomattavasti vahvempi ja pärjäävämpi tyyppi. Kuitenkaan sillä terkalla ei ole sitä kristallipalloa mistä hän voisi täysin ventovieraasta ihmisestä nähdä tuon heti päällepäin. Siksi hän joutui suhtautumaan sinuun kuin tavalliseen tallaajaan ja noin tiedustelemaan asioita kartoittaessaan tilannettanne.

Kuten sanoin, meillä oli kaikki "täydellistä" esikoista odottaessa, vaikka ne suvut olivat kaukana niin läheltä löytyi hyvä tukiverkosto. Työ- asunto yms asiat kunnossa, samoin parisuhde ja välit sukuihin jne.

Ensimmäiset vastoinkäymiset tulivat kun esikoinen syntyi vammaisena. Seuraaviin muutamaan vuoteen kuului mm toisen lapsen syntymä ja hänellä todettu vamma, esikoisen vammojen toteaminen odotettua syvemmiksi, pikkuveljeni itsemurha, miehen äidin ja yhden hyvän ystävämme kuolema, työpaikan menetys, monen läheisen tukiverkostoomme kuuluvan ihmisen pois muuttaminen ja se etteivät he enää kyenneet auttamaan/tukemaan lastemme kanssa. Myös niin että monien kohdalla roolit kääntyivät siihen että meidän piti jaksaa toimia tukiverkostona jne.

Kyllä asioista on selvitty vaikka se on edellyttänyt tukiverkostojen uudelleen muokkaamista ja senkin ymmärtämistä ettei sellaiset tukiverkostot ole edes mahdollisia että pärjäisimme hyvin ilman ulkopuolista tukea. Itsessäni on ollut se vika että suomalaisena olen kuvitellut liian pitkälle että minun pitää pärjätä omillani (itsehän olen mennyt lapseni tekemään jne...) ja kieltämättä välillä olen joutunut vasta myöhemmin myöntämään että tarvitsemmekin sitä apua mitä tilannettamme kartoittaneet ihmiset ovat meille suositelleet. Näin vaikka itse alunperin pidin noita asioita meille turhana holhoamisena jne. Joskus vaan ulkopuolinen näkee asiat selkeämmin kuin se joka sitä arkea itse elää.

 

Okei, sinä olet sitten keskivertotallaajaa huomattavasti vahvempi ja pärjäävämpi tyyppi. Kuitenkaan sillä terkalla ei ole sitä kristallipalloa mistä hän voisi täysin ventovieraasta ihmisestä nähdä tuon heti päällepäin. Siksi hän joutui suhtautumaan sinuun kuin tavalliseen tallaajaan ja noin tiedustelemaan asioita kartoittaessaan tilannettanne.

Kuten sanoin, meillä oli kaikki "täydellistä" esikoista odottaessa, vaikka ne suvut olivat kaukana niin läheltä löytyi hyvä tukiverkosto. Työ- asunto yms asiat kunnossa, samoin parisuhde ja välit sukuihin jne.

Ensimmäiset vastoinkäymiset tulivat kun esikoinen syntyi vammaisena. Seuraaviin muutamaan vuoteen kuului mm toisen lapsen syntymä ja hänellä todettu vamma, esikoisen vammojen toteaminen odotettua syvemmiksi, pikkuveljeni itsemurha, miehen äidin ja yhden hyvän ystävämme kuolema, työpaikan menetys, monen läheisen tukiverkostoomme kuuluvan ihmisen pois muuttaminen ja se etteivät he enää kyenneet auttamaan/tukemaan lastemme kanssa. Myös niin että monien kohdalla roolit kääntyivät siihen että meidän piti jaksaa toimia tukiverkostona jne.

Kyllä asioista on selvitty vaikka se on edellyttänyt tukiverkostojen uudelleen muokkaamista ja senkin ymmärtämistä ettei sellaiset tukiverkostot ole edes mahdollisia että pärjäisimme hyvin ilman ulkopuolista tukea. Itsessäni on ollut se vika että suomalaisena olen kuvitellut liian pitkälle että minun pitää pärjätä omillani (itsehän olen mennyt lapseni tekemään jne...) ja kieltämättä välillä olen joutunut vasta myöhemmin myöntämään että tarvitsemmekin sitä apua mitä tilannettamme kartoittaneet ihmiset ovat meille suositelleet. Näin vaikka itse alunperin pidin noita asioita meille turhana holhoamisena jne. Joskus vaan ulkopuolinen näkee asiat selkeämmin kuin se joka sitä arkea itse elää.

Mä nyt vielä jatkan. En pidä itseäni yhtään keskivertoa vahvempana tai paremmin pärjäävänä. Enkä mä pidä neuvolaa pahana asiana, päinvastoin, tosi hyvä, että on paikka mistä saa apua jos sitä tarvitsee. Kuten sinä sait kun tarvitsit.

Mutta kuten tuo terveyshoitaja tms. tuolla kommentoi, että jos minulla esim. olisi välirikko vanhempieni kanssa ja koska se nousee esille raskausaikana, niin siitä puhuttaisiin. OK, mutta mä en kyllä puhuis. Aivan mun oma asia, ei kuulu kenellekään muulle ja hoidan äitisuhteeni ihan itse (ennen kuin joku epäilee jotain, niin ei siinä mitään vikaa oikeasti ole). Jos sen takia tulis jotain ongelmia, niin menisin kysymään neuvoa sitten siinä vaiheessa. Minusta ihan normaalia käytöstä perusihmiselle, jos joku haluaa puhua jostain tietystä asiasta niin sitten puhuu, jos ei halua, niin sitten ei puhu.

 

Neuvolassa on suositukset niille käyntimäärille ja ekaa odottaessa voi olla ihan hyvä käydä ne käynnit. Mutta kyllä siellä saa käydä ihan just niin usein kuin itselle sopii. Ne ei siis ole mitään pakollisia käyntejä varsinaisesti.

Jos olet niin osaava ja pärjäävä tyyppi, löydät oleellisen tiedon muualtakin kuin neuvolasta ja oman voinnin mukaan sanot ottavasi neuvolaan yhteyttä ja käyt vain "mittauksilla" keskustelematta sen enempää mistään. Mutta hieman oudollehan se voi neukkutädistä näyttää.

 

Mä nyt vielä jatkan. En pidä itseäni yhtään keskivertoa vahvempana tai paremmin pärjäävänä. Enkä mä pidä neuvolaa pahana asiana, päinvastoin, tosi hyvä, että on paikka mistä saa apua jos sitä tarvitsee. Kuten sinä sait kun tarvitsit.

Mutta kuten tuo terveyshoitaja tms. tuolla kommentoi, että jos minulla esim. olisi välirikko vanhempieni kanssa ja koska se nousee esille raskausaikana, niin siitä puhuttaisiin. OK, mutta mä en kyllä puhuis. Aivan mun oma asia, ei kuulu kenellekään muulle ja hoidan äitisuhteeni ihan itse (ennen kuin joku epäilee jotain, niin ei siinä mitään vikaa oikeasti ole). Jos sen takia tulis jotain ongelmia, niin menisin kysymään neuvoa sitten siinä vaiheessa. Minusta ihan normaalia käytöstä perusihmiselle, jos joku haluaa puhua jostain tietystä asiasta niin sitten puhuu, jos ei halua, niin sitten ei puhu.

Tuota, onko se oikeasti niin vaikea sanoa että meillä on tukiverkostot kunnossa, kaikki isovanhemmat asuu 10km säteellä jne?

Oikeasti, se terkka ei vaan pysty näkemään teidän tilannetta ilman kyselemistä, saati sitten tietämään millainen ihminen olet (pystyt huolehtimaan itse asioistasi, tiedät milloin tarvit apua jne). Uskoisin kyllä että kun hän on saanut kuvan että teillä on kaikki ok niin nuo "turhat utelut" loppuvat siihen. Niin meillä ainakin kävi, riitti ihan hyvin että neuvola uskoi asioiden olevan kunnossa.

Seuraavissa raskauksissa hän on uudelleen kartoittanut tilannetta kyselemällä ja - yllätys, yllätys taaskin päätynyt uskomaan että asiat on kunnossa ja saadaan/osataan hakea sitä tukea mitä tarvitaan. Noin siis vaikkei enää ole ollut kyse ns normitilanteesta.

Kuitenkin on ihmisiä joille asiat ei ole niin selkeitä ja ketkä neuvolan näkemyksen mukaan tarvitsisivat ylimääräistä apua tai tukea ja noin sitä pystytään tarjoamaan. Jollekin ne äidin kanssa poikkimenneet välit ovat jo läpikäyty ja käsitelty juttu, toiselle taas iso akuutti ongelma joka varjostaa koko raskautta. Jälkimmäisessä tapauksessa olisi hyvä jos terkka olisi asiasta tietoinen ja voisi tarjota apuaan.

 

Tuota, onko se oikeasti niin vaikea sanoa että meillä on tukiverkostot kunnossa, kaikki isovanhemmat asuu 10km säteellä jne?

Oikeasti, se terkka ei vaan pysty näkemään teidän tilannetta ilman kyselemistä, saati sitten tietämään millainen ihminen olet (pystyt huolehtimaan itse asioistasi, tiedät milloin tarvit apua jne). Uskoisin kyllä että kun hän on saanut kuvan että teillä on kaikki ok niin nuo "turhat utelut" loppuvat siihen. Niin meillä ainakin kävi, riitti ihan hyvin että neuvola uskoi asioiden olevan kunnossa.

Seuraavissa raskauksissa hän on uudelleen kartoittanut tilannetta kyselemällä ja - yllätys, yllätys taaskin päätynyt uskomaan että asiat on kunnossa ja saadaan/osataan hakea sitä tukea mitä tarvitaan. Noin siis vaikkei enää ole ollut kyse ns normitilanteesta.

Kuitenkin on ihmisiä joille asiat ei ole niin selkeitä ja ketkä neuvolan näkemyksen mukaan tarvitsisivat ylimääräistä apua tai tukea ja noin sitä pystytään tarjoamaan. Jollekin ne äidin kanssa poikkimenneet välit ovat jo läpikäyty ja käsitelty juttu, toiselle taas iso akuutti ongelma joka varjostaa koko raskautta. Jälkimmäisessä tapauksessa olisi hyvä jos terkka olisi asiasta tietoinen ja voisi tarjota apuaan.

Siis kyllä mä ihan kiltisti vastailin niihin kysymyksiin. Mutta jos se joka kerta on samanlaista, niin sitten en tiedä että mitä teen. Mutta kuten monet ovat sanoneet niin se on toi eka kerta ja sitten keskustellaankin jo siitä oleellisesta. Toivotaan näin

 

Olet ehkä ymmärtänyt neuvolan tehtävän jotenkin väärin. Se tehtävä ei ole pelkästään äidin, sikiön ja vauvan voinnin lääketieteellinen seuraaminen. Neuvolalla on paljon muitakin tehtäviä mm. kaikki nämä tukemiset, ennaltaehkäisyt jne. Ja tosiaan perusolettamus varmaan on, että ihminen pärjää ja osaa hakea apua. Ei ammattilaiset silti voi takertua siihen perusolettamukseen. Jos minäkin työssäni (en ole terveydenhuoltoalalla) tukeutuisin vaan siihen, että kaikki menee yleensä rutiinilla saman kaavan mukaan. olisin ihan hemmetin huono työntekijä.

Ensi kerralla sä voit kertoa sille tädille, että et halua puhua henkiklökohtaisista asioistasi vaan haluat, että neuvolakäynneillä keskitytään vaan sinun ja vauvan lääketieteelliseen hyvinvointiin (vai voiko sitä nyt ihan noin sanoa?).

 

Btw, turhasta holhoamisesta ja "typeristä" kysymyksistä. Parhaillani vietän aikaa sairaalassa 2vrk ikäisen kuopukseni kanssa sektion jälkeen. Vointi on ollut loistava niin kuin kaikilla edellisilläkin kerroilla.

Siltikin jokainen kätilö työvuoroon tullessaan ja välillä kesken vuoronsakin kyselee onko kipuja ja tarvetta kipulääkkeille. Ei, ei vieläkään. Ilmeisesti oletuksena on että mikäli minulla olisi kovat kivut ja tarve lääkkeille en osaisi niitä pyytää...

(Tai sitten työhönsä vaan kuuluu varmistaa asia jotta saavat kirjattua koneelleen ettei potilaalla ole kipuja)

 

Siis kyllä mä ihan kiltisti vastailin niihin kysymyksiin. Mutta jos se joka kerta on samanlaista, niin sitten en tiedä että mitä teen. Mutta kuten monet ovat sanoneet niin se on toi eka kerta ja sitten keskustellaankin jo siitä oleellisesta. Toivotaan näin

Noin nimenomaan uskon sen olevankin. Varmaan jonkin verran on niitäkin terkkoja joiden täytyy löytää asiakkaistaan jotain "vikaa", ainakin jos tämä ei muuten miellytä heitä. Valtaosa kuitenkin vaan työnsä puolesta kartoittaa tilanteen ja kun saa kuvan että kaikki on ok niin jatketaan keskittymällä raskauteen.

 

Niin monenlaista tallaajaa monenlaisin ajatusmaailmoin ja kyvyin varustettuina maan päällä on, että on lapsen edun takia hyvä, että kyselevät ja kartoittavat. Minua ei haitannut heidän kyselynsä pätkääkään, koska tiedän kysymysten tärkeyden yleisesti ottaen.

 

Neuvoloissakin aloitetaan nyt noita laajoja terveystarkastuksia, johon kuuluu sitä "tenttausta". Ei siitä kannata ahdistua.

 

Olen kovin pahoillani.

Kuinka paljon niistä neuvolan kyselyistä oli sitten sinulle ennaltaehkäisevää apua?

Ennaltaehkäisevästi ei ehkä ollut apua, mutta raskausaikainen lähtökohta oli heillä hyvin tiedossa. Niinpä neuvolassa ymmärrettiin, kuinka moni iso asia elämässäni romahti kerralla.

 

Minä en lähtisi tuolle linjalle ollenkaan että neuvolaan viedään lapsi vieraan ihmisen sorkittavaksi. Ettekö ole lukeneet myrkkyhoitajista, valelääkäreistä yms? Yleensä äiti tietää parhaiten lapsensa tilanteen, kantsii katsoo esm. Caludia Eve-ohjelmaa jossa luotetaan intuitioon.

 

Jos terkkarin kyseleminen jurppii, niin arvaa kuinka kivaa on jatkossa täytellä kaiken maailman voimavara- ja päihdekyselykaavakkeita... Yhden lapsen kanssa ok, mutta ootas kun niitä on kolme ja eri ikävaiheissa jokaisen kohdalla samat kaavakkeet ruksittavana. Oujeah!

 

"Mielenkiintoista" että valitettavan moni kokee neuvolakäynnit noin ahdistavina.

Itselläni ei ole henkilökohtaista kokemusta asiasta, yllätyin vain kun hyvä ystäväni n. puolisen vuotta sitten kertoi neuvolakäyntien olevan melko kamalia, juurikin tentataan ja että siellä tulee olo ettei osaa mitään, eikä välttämättä pärjää.

Pari viikkoa sitten raskaana oleva työkaverinikin kertoi samaa, lisäksi valitti että sinne täytyy viedä nyt mieskin kuulusteltavaksi.

Miksi se on niin ahdistava paikka? Mikä on pielessä jos moni kokee sen noin?
Senhän kuuluisi olla kaikkea muuta, näin ainakin luulen.

 

ap. Sun yksityisyytesi rippeet Karisee viimeistään siinä vaiheessa kun huudat alapää paljaana synnytyssalissa Jonka ovi on auki käytävään. Sun toosaa ronkitaan Ja sun ulosteita siivotaan sängystä. Ja kun olet synnyttänyt niin Sun lohtua painelee sulle vieras kätilö Ja Kurkkii sun alapäätäsi että taivas varjele mitä sieltä tulee! Siinä sulle kestettävää jos noi kysymykset jo ahdisti.