Ällöttää olla raskaana

Mä vihasin myöskin raskaanaoloa. Sympatiat sinne. :hug:

Minä myös... Koko raskauden ajan jatkunut pahoinvointi, vuodelevossa supistusten takia, hormonit sai mut ihan sekopäiseksi, kammottavat turvotukset, selkä paskana jne.

Tsemppiä hurjasti sinne.

 

Mä oon vasta viikolla 11 ja vihaan tätä raskaanaoloa jo nyt! :/

 

Mä oon vasta viikolla 11 ja vihaan tätä raskaanaoloa jo nyt! :/

Mä olen luojan kiitos jo viikolla 32...

 

Niin.. eihän sitä tunteilleen mitään voi jos raskaanaoloa vihaa.. Mutta pitäs muistaa tosiaan aina että se olotila saattaa päättyä hetkenä minä hyvänsä ei-toivottuun lopputulokseen.
Ja varmasti siinä vaiheessa mietit kerran jos toisenkin että miksi oikeastaan edes valitit mistään..

Kaikki, ja painotan todella KAIKKI koetut vaivat, tuskat ynnä muut on sen elävänä syntyneen vauvan arvoisia.

 

Niin.. eihän sitä tunteilleen mitään voi jos raskaanaoloa vihaa.. Mutta pitäs muistaa tosiaan aina että se olotila saattaa päättyä hetkenä minä hyvänsä ei-toivottuun lopputulokseen.
Ja varmasti siinä vaiheessa mietit kerran jos toisenkin että miksi oikeastaan edes valitit mistään..

Kaikki, ja painotan todella KAIKKI koetut vaivat, tuskat ynnä muut on sen elävänä syntyneen vauvan arvoisia.

Tottakai olen onnelloinen siitä että nämä loppuunasti menneet raskaudet ovat päätyneet elävän ja suht hyväkuntoisen lapsen syntymiin, toivottavasti niin tälläkin tertaa.

Silti olen yhä vakuuttuneemmin sitä mieltä ettei esikoisen raskaus ollut mitään ruusuilla tanssimista, vaikken silloin aikanani onnessani juuri ääneen valittanutkaan. Jälkeenpäin olen kyllä pitänyt "valitustani" ihan oikeutettuna. jotkut raskausajan kokemukset kyllä kuuluvat niihin elämäni ikävimpiin... :x (juu, olen onneksi ollut melkoisen terve muuten)

Ja vaikka siinä lopulta olisi käynytkin huonosti niin kuin meinasi, niin tuskin olisin jälkeenpäinkään katunut sitä että pidin esin kasvohalvausta pirun epämiellyttävänä kokemuksena jolta toivon vastaisuudessa välttyväni.

Ja todellakin täss kolmannessa raskaudessa nimenomaan se teitoisuus siitä ettei kaikki välttämättä menekään ihan suunnitelmien mukaan ei suinkaan helpota ja auta nauttimaan raskaudesta vaan päinvastoin. Joku itsesuojelumekanismi pitää kokoajan varpaillaan niin että yhä rv22(?) sitä miettii missä vaiheessa oikeasti voi alkaa nauttimaan raskaudesta ja tuntemaan sitä huoletonta onnellisuutta. Rakenneultra ei riittänyt tuomaan tuota varmuutta, ehkä sitten kunnolla tuntuvat liikkeet auttaisivat?

 

Mä en osaa tota kopiointia.. :/

Eihän se raskausaika tosiaan välttämättä mitään ruusuilla tanssia ole, niinkuin mulle yks kätilö viimeisimmän raskauden aikana sanoi: ei sitä suotta sanota raskausajaksi.

Ja tietenkään kaikki eivät koe ja tunne asioita samalla tavalla.

Mutta.. kun meidän kakkosen sydän pysähtyi mun sydämeni alle, kun liikkeet loppuivat ja kun lopulta katsoin kuollutta tytärtäni synnytyksen jälkeen ja kannoin hänet uurnassa hautaan niin SE tuska oli suurinta ja pahinta mitä koskaan olen joutunut käymään läpi. Ja kyllä mielessäni monesti mietin että miksi valitinkaan niistä parista ylimääräisestä kilosta..

Eikä seuraava raskauskaan ollut juhlaa, jatkuva pelko, alusta loppuun saakka, varjosti raskautta. Ja se oli kyllä rankkaa aikaa, niin henkisesti kuin fyysisestikin. Mutta Luojalle kiitos, päättyi onnellisesti.

Mulla oma terveys on ollut pieniä reistauksia lukuunottamatta kolkytä vuotta ihan ok, syövän pelko varjostanee lopun ikää mutta senkin ajattelen niin että mieluummin sairastun ite ku menetän enää yhtäkään lasta. Vaikkei se tietysti mikään monivalinta olekaan.

Tieto lisää tuskaa, niinhän se menee. Toivon paljon suojelusta Madicken sinun raskauteesi.

 

Oikeesti, tappeletteko te nyt siitä, että onko raskaana olo kivaa vai ei? Vähän sama kun tappelisitte siitä onko maksalaatikko hyvää vai ei..

Toisilla on helppo raskaus, ilman kummempia pahoinvointeja ja kipuja tai mielen ongelmia. Toisilla taas koko raskausaika on yhtä tuskaa, tulee komplikaatioita, yrjö voi lentää koko ajan, selkä pettää, supistelee liikaa, tulee masennusta (ja tämä usein johtuu siitä, kun on fyysisesti niin kurja olo) ja niin edelleen.
Mikä tuossa on niin vaikeeta tajuta?

 

Niin ja kuka sen päätti, että raskaana ollessa ei saisi valittaa, että olo on kurja?

 

Ihanaa, samoin! Ja voi voi jos se on joltakin pois, että kaikki eivät viihdy siinä valas olotilassa. Vaikka vauva olisi kuinka rakas ja toivottu, ei se tee sitä lyllyvää hyllyvää hyljevartaloa yhtään sen viehättävämmäksi, vaikka en ole koskaan ollut isoimmasta päästä, koen kyllä vastenmieliseksi mm. kun normaalit vaatteet ei mahdu enää kaikki päälle. Onneksi synnytyksen jälkeen ei mene montaa päivää kun taas mahtuvat :flower:

Miten se vartalo hyllyy ja lyllyy jos vaan maha kasvaa kiinteeksi palloksi? Tietty jos lihoo muuten...

 

Ei se olekkaan ihanaa aina, mutta ne potkut ja teto siitä että kohta saa nyytin syliin antaa kyllä voimaa kestää ne vaivat.

 

ja taas nämä "ei raskaanaolosta saa valittaa" -paasailijat ovat a) niitä jotka ovat itse kokeneet helpon raskauden, b) niitä jotka eivät ole koskaan raskautta kokeneetkaan...

Ja ketä tämä raskaanaolon ihanuudesta valittaminen vahingoittaa -ei ketään. Valittajalle kuitenkin tulee varmasti parempi mieli, kun saa huonon olonsa purettua. Oli se huono olo sitten fyysistä tai henkistä... Eikä siitä valittaminen millään tavalla vähennä rakkautta sitä lasta kohtaan. Eihän se sen lapsen vika ole, että on syntymässä tähän maailmaan ja aiheuttaa tulevalle äidille niin paljon harmia. Varmasti jokainen meistä valittaisi jos yötäpäivää monen viikon ajan on pahoinvoiva ja oksentaa kaiken ulos minkä suuhunsa saa... Eikä tuollaisesta vaivasta tai muustakaan vaikeasta olosta tarvitse NAUTTIA! Sitä paitsi eihän kaikki nauti synnytyksestäkään...

 

3 kertaa raskaana ollut ja joka kerta "vihannut" sitä,ei koskaan sitten ollut hyvä olla.Toivottavasti ei ikinä enää

 

Samoja fiiliksiä täällä, jokainen täyttynyt rv on jo saavutus sinällään et tää kärsimys on taas vähän lähempänä loppua

Lapsia voisin ottaa vaikka kuinka monta jollei tarviis kokea tätä 9kk muodonmuutosta naisesta sotanorsuksi. Marraskuuta odotellaan täälläkin kuin kuuta nousevaa ja olen ihan yhtä iloinen siitä että saan oman kroppani takaisin itselleni kuin tämän ihanan pikkuisen syntymästäkin =)

 

mua ällöttää kanssa, ei sen takia et tuntisin itseni rumaksi ( en ole rumistunut ollenkaan)
enemmänkin sen takia et nää lämpimät säät saa mut hulluksi,mulla on kokoaika kuuma ja oksettaa. äsken just menin kattomaan et lapsilla on kaikki ok leikkikentällä ja osuin auringonpaisteeseen.. olo on semmonen et oksennan varmaan ihan just

 

Iso ruma maha, jalat turvoksissa, olo on muutekin ihan perseestä... Tunnen itseni niin rumaksi. Ja vielä 3kk. Voi vittu suoraan sanottuna.

miten kehtaat edes valittaa. Moni olis onnelinen sun tilanteesta.
Musta ainakin raskausajat oli ihania.

Miks raskausaikana ei saa valittaa? Ei se kaikilla ole helppoa ja ihanaa. Mulla edelliset ollu "helppoja" ja nykyinen niiihin verrattavissa aivan kauhea! Yli puolen vlin raskauspahoinvointia, kipeitä supistuksia jatkuvasti, selkä- ja nivus kipuja, närästystä ja väsymystä. Missään välissä ei ole kerennyt tulla sitä "odottaja onnea". Silti odotan ja rakastan tulevaa vauvaa.

 

Mä vihasin myöskin raskaanaoloa. Sympatiat sinne. :hug:

Samat sanat ja saa valittaa kun helteestäkin nalkutettiin viikko tolkulla

juu voin kans kertoa,että täällä ollaan myös aika kypsiä jo. ei mee MITKÄÄN kengät jalkaan,maha painaa,selkään sattuu ja tää turvotus sormissakin on aivan kauheeta huomenna LA ja ei näytä vielä tulevan ulos..
joten tsemppiä vaan ap:lle ! =)

 

Mä oon taas nauttinut raskauksista, mutta nyt täytyy tunnustaa, että nää hel****n helteet on vieneet vähäisetkin nautinnot ja imeneet mehut. Lisäksi tää valvominen. En saa nukuttua öisin ja korvissa vaan humisee ja suhisee :/
Ja turvotus rv 20 alkaen niin, ettei omat kengät oo mahtuneet jalkaan ollenkaan
Koko kesä on täytynyt pitää 43 koon crockseja.

 

Samoja fiiliksiä täällä, jokainen täyttynyt rv on jo saavutus sinällään et tää kärsimys on taas vähän lähempänä loppua

Lapsia voisin ottaa vaikka kuinka monta jollei tarviis kokea tätä 9kk muodonmuutosta naisesta sotanorsuksi. Marraskuuta odotellaan täälläkin kuin kuuta nousevaa ja olen ihan yhtä iloinen siitä että saan oman kroppani takaisin itselleni kuin tämän ihanan pikkuisen syntymästäkin =)

Sama täällä... En olisi tähän toista kertaa ryhtynyt, jos en tietäisi palutuvani takaisin samoihin mittoihin.

 

Ihanaa, samoin! Ja voi voi jos se on joltakin pois, että kaikki eivät viihdy siinä valas olotilassa. Vaikka vauva olisi kuinka rakas ja toivottu, ei se tee sitä lyllyvää hyllyvää hyljevartaloa yhtään sen viehättävämmäksi, vaikka en ole koskaan ollut isoimmasta päästä, koen kyllä vastenmieliseksi mm. kun normaalit vaatteet ei mahdu enää kaikki päälle. Onneksi synnytyksen jälkeen ei mene montaa päivää kun taas mahtuvat :flower:

Ei tarvitse olla hyllyvä hylje vartalo, pitää osata ja muistaa pitää omasta kropasta huolta AINA, myös raskausaikana. Lihakset säilyivät ja ainoastaan kaunis pyöreä vatsa tuli itselle. Katsoin mitä suuhuni laitoin ja liikuin normaaliin tapaan todella paljon. Ja raskausaika oli IHANAA!!!

Kyllä mulla on lihakset ihan kunnossa, lähtöpaino 58kg ja aiemminkin kiloja on tullut max 10 lisää eli vaikka pääosin se pelkkä maha kasvaa, tunnen itseni valaaksi - jo tälläkin hetkellä, rv 19. Olotilaan toki vaikuttaa sekin, että raskaus ei ollut suunniteltu ja plussan tehtyäni oli mm. vatsalihastreenit menossa, harmitti kun joutui jättämään ne tauolle ja vasta lähempänä seuraavaa kesää voi vatsaa alkaa oikein kunnolla treenata. En vaan koe raskausmahaa kauniin pyöreänä, jo tässä kohtaa se tuntuu epämukavalta esim. imuroidessa kun kumartelee.

 

Mä oon vasta viikolla 11 ja vihaan tätä raskaanaoloa jo nyt! :/

Minä en edes ole vielä raskaana ja puistattaa jo valmiiksi Voi voi niitä, jotka eivät ymmärrä että raskauksia on erilaisia ja että ei siitä ole pakko tykätä. En mä kyllä ketään raskaanaolevaa menisi hyllyväksi hyljevartaloksi sanomaan, kun jos toisella on jo paha mieli muutenkin koko olotilasta.