älyköt koulussa

Hei, onko täällä erityisen lahjakkaiden lasten vanhempia? Onko lapsen kyvyt jotenkin huomioitu opetuksessa? Onko joku hypännyt luokan yli?

Meillä eskarilainen on osannut lukea kaksi vuotta, laskee kertolaskuja ja on todettu olevan ns. akateemisissa aineissa useita vuosia ikäisiään edellä. Nyt on ilmassa vähän turhautumista ja kauhulla ajattelen miten jaksaa kiinnostua koulusta kun opittavaa on lähinnä vain henkisellä puolella.

Kertokaa kokemuksistanne. :xmas:

 

Meilläkin on taidot hanskassa, eskaria käydään. Eskari olikin karvas pettymys, kävimme läpi viikon kriisin, kun lapsen mielestä eskarissa ei opeteta/opi mitään, kaikki vaan sählää jne.
Otin silloin napakasti sen kannan, että eskarissa sinun tehtävänäsi on leikkiä, riehua ja touhuta kavereiden kanssa. Ja että ne oppimisasiat pitää tutkia ja oivaltaa kotona ihan itse, taikka äidin ja isän tukemina. Ja että koulussa tulee olemaan sama juttu: yksi opettaja ei ehdi opettaa kuin ihan vaan perusteet - ja se oma oppiminen on kiinni omasta lukemisesta ja kiinnostuksesta.
Nyt poika sitten käy eskaria mielissään. Minusta on tärkeää oppia touhuamaan oman ikäisten kanssa, sitä tietopuolta ehtii kyllä kartuttaa!
Jos ei ole varaa palkata yksityisopettajaa, vuoden tai kahden harppaaminen ei taida peruskoulussa paljon tuntua. Se sosiaalinen -ja tunneälykin vaatii vuosien kypsyttelyä - hiljaa hyvä tulee.

 

En usko minäkään, että luokan yli hyppääminen välttämättä tekee autuaaksi.

Kyllä koulussa kaikesta huolimatta on paljon opittavaa sen lukemisen ja laskemisen lisäksi - juuri ne sosiaaliset taidot, lisäksi liikunta, kädentaidot ym.

Jos opettaja on taitava, kyllä fiksulle lapselle koulussa tekemistä löytyy. Itse ajattelisin asian myös niin, että keskivertoa älykkäämmän ihmisenhän täytyy myös oppia olemaan niiden tavallisten keskiverto-oppijoiden kanssa aikuisenakin, ellei nyt karista ympäriltään kaikkea "tyhmyyden taakkaa" ja valitse puolisokseen toista huippuälykköä ja urakseen yksinäisen tutkimuksen... joten kyllä se on varmaan useimmiten lahjakkaankin lapsen parhaaksi olla samalla luokalla ikätovereidensa kanssa. Useinhan nämä itse aikaisemmin koulun aloittaneet jossain myöhemmässä vaiheessa moittivat ratkaisua, kun kenties vasta murrosiässä tulee jotain ongelmia.

 

Tarkennan vielä että itsekin olen luokan yli hyppäämisen vastustaja. Opettajastahan se todellakin on paljolti kiinni, mien tälläiset lapset huomioidaan. Toisaalta jos oppimisinnostusta ei alaluokilla pääse muodostumaan niin on vaikea uskoa tulevaisuudenkaan olevan kovin kiinnostava.

Edellen kaipaisin KOKEMUKSIA miten tälläiset lapset on huomioitu.

 

Isekin olin luokanyli hyppäämistä vastaan, mutta kun opettaja soitti kotiin, asia tuli selvittää. Pyysin psykologisiin testeihin, joissa tyttöni kävi 3 kertaa, ja he myös ehdottivat ekan luokan yli hyppäämistä ja niin tehtiin. Nyt tyttö 7 luokalla, ja ei olla kaduttu päätöstä. Hyvin on mennyt ja olen sitä mieltä että jos OPETTAJA ehdottaa luokan yli hyppäämistä, se on useinkin ihan aiheellista, mutta itse sitä ei kannanta ehdottaa. Toinen lapsistani osasi jo lukea yms, kun hän aloitti koulun, ja hyvin osasi opettaja huomioida sen. Nykyään puolet lapsista osaa jo lukea kun aloittavat koulun!! Kyllä se siitä..

 

Meilläkin nyt 12-vuotias, kuudesluokkalainen tyttö oppi lukemaan 4½-vuotiaana ja aikanaan miettittiin lähtisikö tyttö jo kuusivuotiaana kouluun. Mut sit juttelin poikamme kummien kanssa, ovat molemmat opettajia ala-asteella ja ovat nähneet paljon näitä, jotka on lähteneet kouluun ennen seitsemää ikävuotta. Suosittelivat mulle, että antaisin tytön mennä oman ikäistensä kanssa kouluun ja näin saisi olla vaikka luokkansa paras kuin sitten vuotta vanhempien kanssa ja olisi keskitasoa tai hännillä. Ja näin me teimme. Tyttö on koko ala-asteen ajan ollut luokkansa paras. Ja nyt kun isosisko on ysillä, kyselee tältä aina koealueen ruotsista, kemiasta, sivistyssanoja jne. ja oppii samalla itse ne asiat. Ehkä tyttäreni ei olisi ollut henkisesti kypsä aloittamaan 6-vuotiaana koulun, en tiedä. Mutta nyt tuntuu hyvältä nähdä kun hänen ei tarvitse paljon tehdä koulun eteen töitä ja menestyminen on loistavaa.

 

Suomessahan on hirveän huonosti huomioitu lahjakkaat lapset, rehellisesti sanottuna. heikoille on erityisopetusta ym., mutta lahjakkaita ei huomioida.

En sitten tiedä, kun ryhmäkoot suurenee valitettavasti koko ajan(ainakin täällä), ehtiikö opettaja huomioida lahjakkaita senkään vertaa, kun ne huomiontavoittelijat ja heikommat vie ajan.

Toisaalta tuntuu, että lasten oppimiskyky on valtava. ehkä lapsesi on ollut isompien seurassa ja oppinut siinä sivussa. toisilla lapsilla ei ole tälllaista mahdollisuutta, mutta kouluopetuksessa ottavat äkkiä kiinni 4-5-vuotiaana lukemaan oppineet...

en tiedä. oma 5-vuotias esikoinen ei osaa lukea eikä ole kiinnostustakaan. muistan kyllä että oma sisareni oppi lukemaan aikaisin, kun seurasi minun tekemisiäni, ja ei hän ole mikään neropatti. keskinkertainen oppilas oli joka suhteessa, joten ehkä se on vaan siitä kiinni mitä on puuhastellut ...

voithan jutelle opettajan kanssa. tai jos vaivaa, ottaa selvää testeistä, joista jotkut puhuivat. vaikeaa, kun yrittää ajatella lapsensa parasta... tsemppia!

 

Kiitos kertomistanne kokemuksista. Luokan ylittämistä ehdotti psykologi joka teki lapselle laajat psykologiset ja älykkyystestit. Esikoulun opettajat eivät halua ottaa asiaan mitään kantaa. En oikein tiedä mistä alkaisin kyselemään vaihtoehdoista, mutta jotai asialle on tehtävä ennen ensi syksyä...

 

Aihe ei oikeastaan vielä kosketa minua kun poika on vasta 3,5v. Kehityksensä näyttää kuitenkin aika lailla samalta kun minulla; kirjaimet ja numerot on hallussa, kirjottelee muutamia sanoja ja on kiinnostunu hirmusti tiedosta (avaruus, ihminen ym.)
Minä menin vuotta aiemmin kouluun aikoinaan kun psykologin testeissä todettiin älykkyysikä 12:ksi. Opettajat eivät osanneet suhtautua ja tylsää minulla oli koko ala-asteen. Ehkä siksi tai sitten jostain muusta syystä minusta tuli jonkinsortin alisuoriutuja. Lukion loppuun asti selvisin lukematta läksyjä. Nyt yritän pitää huolen siitä että poika saa vastauksia kun niitä kaipaa, leikitään kirjaimilla kun siltä tuntuu jne.
Olkaa onnellisia jos opettaja huomaa ja välittää niin että ottaa asian esille!
Kaikkea hyvää!

 

Meillä poika on myös ollut jo kauan aikaa aika haka matikassa ja erityisesti päättelee vastuksia ja selittää miksi jokin vastaus on sellainen. Eipä huomioitu eskarissa ja selvästi turhautui sama homma nyt eka luokalla ei huomioitu vaan sanottiin että on rauhaton. tietysti on kun ei anneta vaativampia tehtäviä kun laskee aina kaikki lisätehtävätkin tunnilla. Mutta mielestäni on parempi että jarrutetaan koska muut taidot ei välttämättä kehity sitten samaa vauhtia ja olisi varmaan pettymys lapselle sitten huomata jos luokan yli hyppäisi ettei osaakaan muuta kuin esim. matikkaa ja muissa aineissa hirveästi joutuisi tekemään töitä. Onhan ne 7 vuotiaat vielä todella lapsia joiden työtä on suurimmaksi osaksi vielä leikkiminen. Pitäisi vain vain huomioida lahjakkaat lapset juuri sillä omalla alueella eli antaa vaikka muutama hankala tehtävä muiden tehtävien lisäksi ei varmaan paljoa resursseja vaatisi.

 

Tyttäreni luokalla on poika, jota voisi kai kutsua neroksi. He ovat nyt seiska luokalla, mutta tämä poika on esim. matikassa käynyt jo tämän syksyn aikana läpi lukion ekan luokan laajan matikan !!!
myös oma tyttäreni on matikassa 10 oppilas,mutta kuitenkin tuossa ihan ikäistensä "sarjassa". Olen jutellut tyttären kanssa tästä nero-pojasta, ja hän on kertonut, että tämä ko. poika on erittäin epäsosiaalinen,hänellä ei ole elä'mässä muuta kuin opiskelu...ei osallistu luokan yhteisiin juttuihin yms.
joten minusta olisi erittäin tärkeeä,että vanhemmat, joilla on neroja lapsia, pitäisivät huolen myös siitä,e ttä lapsella olisi muutakin elämää kuin se opiskelu..vanhempien pitäisi vaikka väkisin pitää nämä nerot lapset välillä poissa kirjojen luota ja opettaa heitä luomaan sosiaalisia kontakteja.
Tämä poika siis pärjää muissakin aineissa hyvin, tietää älyttömän paljon aisiosta, ja kun hän yhdestä kokeesta saikin huonomman numeron kuin meidän tytär, oli katastrofi valmis....poika oli suorastaan rukoillut, että saisi opettajalta paremman numeron...ei siis kestä sitä,e ttä joku muu voisi olla häntä parempi.

 

Meillä poika on itseasiassa luokkansa vanhin ja kuuluisi ikänsä puolesta vuotta vanhempien ryhmään. Hän on "älyllisissä" aineissa paikallisessa (hollantilainen) koulussa jotain viidesluokkalaisten tasolla, kun käy ensimmäistä luokkaa. Hän käy steinerkoulua, joten hänellä on onneksi paljon muuta opittavaa (musiikki, maalaaminen, laululeikit, runot, näytteleminen, käsityöt, jne.). Opettaja on huomioinut lapsen lahjat kuitenkin melkoisen hyvin (ja heikkoudet myös, mm. sen että vasta opettelee hollantia, mikä yksi syys nuorempien kanssa samalla luokalla oloon, toinen syy on se, ettei koulussa olisi muuten ollut paikkaa hänelle). Vaikka luokalla vasta aletaan opetella lukemista, poika on saanut lukea suomeksi ja englanniksi omia kirjojaan koko luokalle ja saanut opettaa niin luokalleen kuin opettajalleen suomea. Viimeksi opetti suomenkielisiä joululauluja. Hän myös saa aina välillä ottaa opettajan tehtäviä, jos vaikka opettajalla on ääni maassa flunssan takia niin poika saa johtaa luokassa laulua (myös toki muut lapset kukin omien taitojensa mukaan). Opettaja ei myöskään ole nostanut mitenkään elämää siitä, että kun pojan mielestä oli liian helppo piirustustehtävä (ns. muotopiirustusta), hän piirsi vasemmalla kädellä, jotta olisi jotain opittavaa.
Opettaja vain totesi minulle vanhempien vartissa, että taitaa sinulla olla aika älykäs poika ja hänellä (siis opettajalla) tulee olemaan haasteita löytää pojalle tarpeeksi kiinnostavaa opittavaa ja tekemistä luokassa.

Meillä ongelmia enemmän kahden kulttuurin eron kanssa. Hollantilaisessa kulttuurissa elämän tempo on kiivaampi kuin suomalaisessa ja ihmiset tulevat lähemmäs, varsinkin kasvojen edessä oleva "oma alue" on pienempi kuin suomalaisilla. Lisäksi pienet eleet ja ilmeet jäävät hollantilaisilta huomaamatta. Jos haluaa sanoa ei täytyy se karjua kovalla äänellä (siis tuntuu meistä siltä) ja vielä toistaa perään, että ihan oikeasti EN TYKKÄÄ TÄSTÄ!!!! Tämä siis luokassa toisten lasten kanssa toimiessa. Ihan oikeasti opettaja oli ihmeissään, kun poikani jaksaa puoli tuntia odottaa kanssani soittotuntiaan luokan ulkopuolella ihan paikallaan. Me juttelemme päivän tapahtumista ja aika menee rattoisasti, mutta täkäläisten mielestä se on epänormaalia. Lapsen ei kuulu käyttäytyä niin.

 

Jännää että muillakin on tuota helpoista tehtävistä haasteen etsimistä! Meillä on poika kans käyttänyt esikoulussa vasenkätisten saksia ja leikannut siis vasurilla . Opettajat olivat luulleet vasenkätiseksi ja käskeneet syödäkin vasemmalla ja siitähän poika ei tykännyt. No, opet sitten testaamaan että onko hän oikea vai vasen kätinen... olivat pyytäneet että kirjoittaisi nimensä. Poika oli kysynyt että kummalla kädellä no, kummalla vaan olivat opet yrittäneet muka ovelina... Siihen poika oli sanonut että voin kirjoittaa vaikka molemmilla yhtä aikaa; Ja sen hän oli myös tehnyt. Olisin halunnut olla näkemässä niiden opettajien ilmeet Näitä juttuja on paljon muitakin mutta tämä oli ehdottomasti huvittavin. Poika kirjoittaa muuten vasurilla täydellistä peilikirjoitusta ja on oikeasti oikeakätinen.

Olisin sataprosenttisen varmasti laittamassa hänet johonkin erityspedagokiikkaa käyttävään kouluun (steiner, freinet...) mutta kun täällä ei sellaista ole.

 

Meillä on myös tyttö, joka oppi lukemaan hiukkasen ennen kuin täytti 4v. Hänellä on myös se piirre, että on kumpikin kätinen. En ole koskaan ajatellut, että se olisi erityistä haasteen etsimistä, että kirjoittaa ja piirtää kummallakin kädellä peilikuvana. Olen vaina jatellut, että kätisyys on hakusessa ja kumpikin käsi on yhtä voimakas. Nyt näkyy painuvan oikeakätiseksi.
Hän on syntynyt helmikuussa, mutta ei silti ole tarkoitus laittaa häntä aikaisemmin kouluun, vaikka neuvolassa on jo mietitty sitä. Olen sitä mieltä, että hänelle kyllä löytyy lisätehtäviä jos on sellaisen tarvetta.
Matemaattisesti tyttö on myös lahjakas. Laskee 4 vuotiaana paremmin kuin 7 vuotias eskariveljensä.

Mutta asiasta toiseen. Erittäin lahjakkaita lapsia ja aikuisia neroja on tutkittu, että heillä on ns. miesaivot. Eli he ovat sosiaalisesti kömpelöitä ja saattavat vaikuttaa ylimielisiltä. he paneutuvat opiskeluun, eivätkä välitä ryhmistä. Eli tämä ei taida aina johtua vanhempien painostamisesta vaan näihin erityislahjakkuuksiin kuuluu monesti luonteenpiirteenä sosiaalinen eristäytyminen.

Oma tyttöni on erittäin sosiaalinen ja olenkin miettinyt, että hänelle tekee terää saada olla ikäistensä kanssa. Oppiminen on hänelle helppoa ja hän tulee olemaan aina luokkansa paras tietoaineissa kuten liikunnassakin. Mutta silti koen, että sosiaalisissa taidoissa hän ei ole kehittyneempi kuin ikäisensä.

 

Niin jatkan siis tuosta tytön molempien käsien käytöstä.
Jo 3v. neuvolassa th.n pyydettyä piirtämään ympyrän, tyttö otti kynän kumpaankin käteen ja piirsi ympyrän. 4v. neuvolassa kirjoitti kummallakin kädellä nimensä ja piirsi ihmisen kuvan kummallakin kädellä samaan aikaan.
Esikoinen on vahva vasuri, äitini kumpikin kätinen ja tyttö näkyy myös olevan samalla tavalla kumpikin kätinen. Käyttää yhtä näppärästi vasenkätisen saksia vaikka nykyisin kirjoittaa oikealla kädellä. Ikää hänellä on nyt 4v. Täyttää kohta 5v.

 

Hei, onko täällä erityisen lahjakkaiden lasten vanhempia? Onko lapsen kyvyt jotenkin huomioitu opetuksessa? Onko joku hypännyt luokan yli?

Meillä eskarilainen on osannut lukea kaksi vuotta, laskee kertolaskuja ja on todettu olevan ns. akateemisissa aineissa useita vuosia ikäisiään edellä. Nyt on ilmassa vähän turhautumista ja kauhulla ajattelen miten jaksaa kiinnostua koulusta kun opittavaa on lähinnä vain henkisellä puolella.

Kertokaa kokemuksistanne. :xmas:

Meillä poika on jo nelosella, lahjakas monessa ja oppi kävelemään, lukemaan, englantia (suomi kotikieli) ajoissa, koulu sujuu loistavasti oikeastaan kaikessa. Olen antanut olla koulussa sellaisena kuin on, mutta vapaa-ajalla poika käynyt muotoiluakatemiassa jo 4 vuotta, jalkapallossa 4 vuotta ja juuri aloitti pianonsoiton, koska oli sitä itse jo harrastanut omatoimisesti. Eli kannustan ahkeruuteen koulussa ja turhautumisen kestämiseen, sosiaalisiin kamusuhteisiin ja tarjoan vapaalle harrastuksia, joissa pääsee ihan eri tasolle kuin koulussa. Olen tähän tiehen ollut tyytyväinen (tosin poika on enkkuluokallla (oppi enkun lähes itse) ja halusi nyt ranskan nelosella valita lisäkieleksi), joten suosittelen tällaista jakoa.

 

KIva nosto 19 vuoden takaa. Nyt olisi kiva tietää, että miten teidän "neroille" on käynyt.

Mä vaan mietin sitä, että mun miehen ÄO on yli 140 ja silti se ei ole koskaan skipannut yhtäkään luokkaa. Eli miten älyttömän neroja ne sitten ovatkaan, jotka niin tekee?

Eikä hän koskaan ole sanonut, että olisi pitänyt mitään skipata.

 

Niin jatkan siis tuosta tytön molempien käsien käytöstä.
Jo 3v. neuvolassa th.n pyydettyä piirtämään ympyrän, tyttö otti kynän kumpaankin käteen ja piirsi ympyrän. 4v. neuvolassa kirjoitti kummallakin kädellä nimensä ja piirsi ihmisen kuvan kummallakin kädellä samaan aikaan.
Esikoinen on vahva vasuri, äitini kumpikin kätinen ja tyttö näkyy myös olevan samalla tavalla kumpikin kätinen. Käyttää yhtä näppärästi vasenkätisen saksia vaikka nykyisin kirjoittaa oikealla kädellä. Ikää hänellä on nyt 4v. Täyttää kohta 5v.

Eli tämäkin ympyränpiirtäjänero on nyt 24v. Mitähän hänelle kuuluu. No taitaa suurin osa älykkäiden lasten vanhemmista jättänyt tämän hommahörhöpalstan ikuisuuksia sitten.

 

Eli tämäkin ympyränpiirtäjänero on nyt 24v. Mitähän hänelle kuuluu. No taitaa suurin osa älykkäiden lasten vanhemmista jättänyt tämän hommahörhöpalstan ikuisuuksia sitten.

Mä arvaan, et kyseenomainen tapaus haahuilee nyt jossain taideyliopistoissa tuottamatta mitään lisäarvoa tälle yhteiskunnalle. Pelkkiä kuluja. Luulee olevansa muita parempi ja sit pettyy elämään. Äänestää vihervasemmistoa.

 

Tyttäreni oli jo pienenä pikkuvanha. Hän oppi kirjaimet kaksi vuotiaana ja lukemaan viisi vuotiaana. Koko kouluajan kiitettävä oppilas ja kirjoitti taidelukiosta ylioppilaalsi hyvin arvosanoin. Pyrki lukemaan biologiaa, pääsi opiskelemaan josta jatkoi lukemaan ympäristötieteitä sekä ympäristöoikeutta. Tanskassa tohtorin väitöskirja.
Ala-asteella oli tuskastunut kun osa oppilaista tavasi vielä toisella luokalla. Kun toiset lukivat lastenkirjoja niin hän luki Narnian tarinoita. Palkittiin aktiivisimpana kirjastonkäyttäjänä useina vuosina. Liikunnallinen, tekninen, taitava käsistään sekä matemaattisesti että kielellisesti lahjakas.