Ärsyttää.. *purnausta*

Käytiin tänään pojan kanssa miun äidin luona iltakahveella. Ja siinä illalla sitten ihan ystävällisesti kysäsin että onkohan niillä tallessa vielä se miun vanha keinuheppa, että jos on niin oliskohan mahdollista et ottaisin sen mukaan kotia, kun poika tykkää jo välillä semmosessa kiikkua, (missä ollaan päästy kokeileen)
Kun kummiskin uus semmonen maksaa aikapaljon, mitä netistä katselin.

Niin voih ja eih, kun oli taas vaikeeta sen kanssa. Siellä se pitää olla, missä käydään max yhden kerran kk, kun se on kuulemma pikkuveljen. (joka 14veenä tuskin enää kiikkuu ja miun vauva kirjassa ihan lukee keneltä mie sen oon joskus saanu)

Muutenkin suoraansanoen vituttaa käydä siellä, kun äiti ei IKINÄ kysele miun kuulumisia, poikaan se on ihan hulluna ja sitä paapoo, mutta mitä mie ikinä sanon tai teenkin ni on ihan peestä.

Miun miehenkin kuulumisia ja jaksamisia se kyselee kyllä senkin edestä.

Tuntuu jotenkin et se ois aina hävenny minuu ja ois onnellisempi jos ei ois minuu tehnykkään.(yläasteella kun olin kerran tokas, et voi kunpa ei ois isän kanssa alkanu olemaan, ni ois yksikin turha avioliitto jääny siitä välistä)

Välillä tekis mieli olla pitämättä enään mitään yhteyttä!

Tiedän että onhan niitä isompiakin ongelmia monilla, mut välillä vi***taa vaan jonkun verran...
 
Ja toinen mikä ärsyttää kun tuntuu että ei arvosta yhtään minua äitinä.
Tänäänkin selitti sen 20 kertaa miten ne ja ne syöttää jo niitten 10kk:lle samaa ruokaa mitä itsekin (siis suolan kanssa)
Ei menny jakeluun että myö syötetetään kans, mutta ilman suolaa, mikä kiire sen suolan kanssa on.

Pienet on ärsytyksen aiheet, mut ois kiva kun joskus kysyis vaikka et mitä kuuluu.

Ja just tuo että harvoin mitään siltä pyydän ja nekin semmosia asioita mitkä miun omia juttuja niin niitäkään saa viedä. tuntuu vaan turhalta ruveta sitä keinuheppaa ostamaan kotiin, kun semmonen olis ihan joutavana.
 

Yhteistyössä