AHDISTAVAT ANOPIT....

En ole törmännyt täällä keskusteluissa tälläiseen aiheeseen..
Tosiaan omalla kohdalla anoppini on sananmukaisessa mielessä ahdistava, hän yrittää olla mukava jne. mutta liika on liikaa!!
Esimerkkeinä meille tullessaan "hyökkää" silittelemään vatsaani vaikka olen useaan otteeseen sanonut että älä viitsi kun en pidä yksinkertaisesti siitä, tai jos keskustelemme jotain kasvatukseen viittaavaa ei mielepiteilläni ole väliä koska odotan esikoistani enkä oikeasti tiedä hänen mielestään vauva/lapsi arjesta mitään...
Nyt olisi taas pakolliset kahvittelut jouluna ja jo pelkkä ajatus heille menosta saa pulssin ja verenpaineen nousemaan ja mikä inhottavinta, olen huomannut saavani supistuksia jo pelkästä stressistä, joka minulle tulee kun yritän edes ajatella asioita parhain päin
Joten onko kenelläkään mitään vastaavaa tai edes neuvoja kuinka voisin sanoa anopille nätisti etten halua hänen hösäävän ja ahdistelevan minua "nurkkaan",!! :'(
Miehelleni en vielä ole uskaltanut supistuksista puhua, hän kyllä on yrittänyt myös sanoa äidilleen että rauhoittuisi vähän, mutta tiedän että jos mieheni suuttuu niin saattaa sanoa liiankin pahasti... :/
Onpa tässä taas aamu mennyt piloille kun on miettinyt ko asiaa.. Anteeksi purkaus :'(

 

Itsellä käytössä noissa tilanteissa taktiikka "toisesta sisään ja toisesta ulos". En todellakaan halua mitään riitaa itseni ja anopin välille. Ja tiedän, että hän saattaisi suuttua tulisestikin jos sanon suoraan ettei neuvot kiinnosta. En kuitenkaan myönnä asioita, joista olen oikeasti eri mieltä. Koitan diplomaattisesti vaihtaa puheenaihetta tai vaan pontevasti sanon suoraan mitä mieltä itse olen.

Tuo mahan koskettelu onkin kinkkisempi juttu. Itse en myöskään tykkää että vieraat käplää masua. Se sinun on vaan sanottava suoraan ettet tykkää siitä.

Vaikka välillä joutuu sanomaan sukulaisille ja läheisille ikävästikin näistä omaan odotukseen liittyvistä asioista, on tärkeää että teet selväksi mikä itsesi mielestä on sallittua ja mitä mieltä itse olet. Muista ikävien asioiden lisäksi kehua ja kiitellä hyvistä neuvoista, vinkeistä ja tuesta minkä saat osaksesi (vaikka siltä ei ehkä nyt juuri tunnukaan). Onnellista ja hyvää odotusaikaa! :wave:

 

Voisithan ystävällisesti mainita että, nyt ON Kyse sinun omasta perheestä eikä anopin. Ja on anoppikin tullu joskus ekaa kertaa raskaaksi, ja "joutunut" tekemään omat virheensä. kiitä ystävällisesti neuvoista mutta sano että teette kuitenkin niinkuin TE parhaaksi näette.

sellaisille ihmisille jotka ei tajua pienistä vihjeistä, täytyy sanoa suoraan, mutta kohteliaasti!

Tsemiä teille!!! Toivottavsti selviää!! :heart: :hug:

 

Pikkumyy 84; kuule etpä ole ainoa jolla on ahdistava anoppi. Mutta kaikista parhaiten pärjäät kun vain hymyilet ja annat hänen juttujensa olla omassa arvossaan. Tee omat päätökset miehesi kanssa asioista ja sanokaa se ystävällisesti anopille. Jos ei ymmärrä niin sitten ei voi mitään.

Itselläni meni anopin kanssa sukset totaalisesti ristiin, kun meillä tehtiin kylppäriremonttia ja olimme hänellä evakossa pari viikkoa. Tämä pari viikkoa kärjistyi siihen että han soitti minulle ja haukkui ihan lyttyyn ja oli pitkin kyliä kertonut ihmisille, että mitä MINÄ olen tehnyt. Itse kun hän on niin hyvä ja paras jne. Hän soitti myös äidilleni ja haukkui hänet ja sanoi ettei äitini ole osannut lästaan kasvattaa kunnioittamaan muita. Kunnioita nyt tuollaista henkilöä. Tällä hetkellä annan hänen juttujensa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Keskustelen vain pakolliset asiat hänen kanssaan ja voin kertoa että sanon hänelle ihan suoraan mitä mistäkin asiasta ajattelen. Että tällainen anoppi täällä.

Muista että pojat on aina äidille niitä kullan nuppuja ja miniät tulee heidän väliinsä.

 

Ja ainiin...tosta masuasiasta. mie sain muut lopettamaan mun masun koskettelun kun sanoin että supistelee kun sitä koskettelee...(ei oikeesti, mutta loppuihan se heti)! :heart:

 

Ja ainiin...tosta masuasiasta. mie sain muut lopettamaan mun masun koskettelun kun sanoin että supistelee kun sitä koskettelee...(ei oikeesti, mutta loppuihan se heti)! :heart:

Toi on muuten hyvä!

 

Mieheni mummo sattuu olemaan tuollainen höösääjä jonka mielestä raskaana olevan vatsa on julkista riistaa.
Ensimmäisen kerran teki niin että nosti paitaani ja taputti mahaa ja kysyi että mitäs tänne kuuluu. Minä hölmistyin täysin. Sitten nostin hänen paitaansa ja taputin mahamakkaroitaan ja kysyin että mitäs tänne kuuluu.

Sitten kun punastui täysin, sanoin että eiköhän kumpikin huolehdita omista vatsoistamme. Siihen loppui taputtelut.

 

Sitten nostin hänen paitaansa ja taputin mahamakkaroitaan ja kysyin että mitäs tänne kuuluu.

Sitten kun punastui täysin, sanoin että eiköhän kumpikin huolehdita omista vatsoistamme. Siihen loppui taputtelut.

*reps*

 

Huomenta.

Itselläni on mukava anoppi ei oikeastaan ole tullut sanomista mistään. Eniten mua hänessä harmittaa kun hän on niin välinpitämätön jossain asioissa.

Ja ne älyttömät tempaukset Aloittaa viikko ennen joulua iso remontti! ja mieheni sinne sitten omien töiden lisäksi tekemään kaikkia juttuja.

Omat vanhemmat taas niin huhhuh mitään ei saa kantaa. Meikkiä ei voi käyttää kun ei sovi raskaana olevalle ja ties mitä. Ruokaa täytyy syödä siellä aina se 2 tai enempi lautasta.

Oma mamma ja hänen miehensä voi ziisus... Sieltä niitä neuvoja satelee!!! Ja niitä en edes halua kertoa muille nostavat kyllä kaikki niska karvat pystyyn. Ja sitten kun siellä pitäisi käydä joka toinen päivä näyttämässä miten voidaan. Jos eivät viikkoon kuule niin mamma menettää yöunet ja pohtii onko vauvalle sattunut jotain. Että mitäköhän tästäkin tulee kun vauva syntyy.

 

Uuuh, "onneksi" muillakin on näit' ahdistus-anoppeja (kenellekään en siis oikeasti semmoista toivoisi, mutta...)

Me ei olla avomieheni kanssa naimisissa, eikä edes kihloissa. Yhteistä matkaa kuitenkin reilu 5 vuotta. Nyt odotellaan esikoista, määrä olisi toukokuussa putkahtaa maailmaan :heart:
Ajatteltiin pikkujouluiksi kertoa molempien vanhemmille perheen lisäyksestä, leivoin piparikorit ja kirjoitin sievät kortit, missä luki se runo "Toivee suuri tpteutuu, kunhan koitta toukokuu jne..." Ajatuksena minusta oikein kiva ja suloinen. No toisin meni, anoppi katsoi korttyia ja tuumas "mitä v*ttua?" Oli hiljaa eikä sanonut mitään, kun mies sitten ihmeissään äitinsä reaktiosta tuumasi, että "no meille tulee vauva" Appi ukkeli lähti samontein katsomaan telkkaria, sanomatta mitään ja anoppi oli vaan ihmeissään, tokaisi vaan, ettei hän ikinä uskonut että me alettaisiin lapsia tekemään. Muiden kohdalla ollaan vuodatettu kyyneleitä ja pyörtyilty, meille tuumattiin näin. Tätä fraasia" en oli kyllä ikinä teistä uskonut..." ollaan kuultu nyt jo aika monta kertaa, alkaa pikku hiljaa kypsyttämään. Asenne noinkin iloiseen asiaan, kun lapsen saantiin, pitää olla nopin nuiva ja itsekäs (anoppi on aina toivonut, että mieheni löytäisi paremman ja jättäisi minut...) Menee hiukan maku tästä joulun vietosta...

Muutenkin anoppi puhuu ihan mitä sylki suuhun tuo! :kieh: Tulee meille, haukkuu uuden kissan pennun rumaksi ja irvistelee jatkuvasti sen rumuudella. Puhuu pahaa selän takana ja tämmöistä :kieh:

Minä tosiaan tykkäsin ennen hänestä, sitten yritin olla ottamatta itseeni ja antaa mennä toisesta korvasta sisään, toisesta ulos, mutta nyt alkaa mitta täyttyä. Tämä ei ole enää hauskaa. Osaan jo odotella kauhulla, mikä sota alkaa lapsen kasvatus metodeista, hän kun ei kunnioita toiveitani edes koirien kohdalla, syöttää niille mitä sattuu ja kaikkea muuta. Tekee siis mitä itse parhaaksi näkee. :kieh:


AAAARGH!!!!! Tämä asia saa minut niiiin raiteiltaan, ihan raivopäiseksi, kun tarpeeksi miettii!

Pitää kestää joulun yli ja sitten alan kyllä sanomaan vastaan ja pahasti, jos ei rouva tajua itse, miten kuuluu käyttäytyä!

 

Mieheni mummo sattuu olemaan tuollainen höösääjä jonka mielestä raskaana olevan vatsa on julkista riistaa.
Ensimmäisen kerran teki niin että nosti paitaani ja taputti mahaa ja kysyi että mitäs tänne kuuluu. Minä hölmistyin täysin. Sitten nostin hänen paitaansa ja taputin mahamakkaroitaan ja kysyin että mitäs tänne kuuluu.

Sitten kun punastui täysin, sanoin että eiköhän kumpikin huolehdita omista vatsoistamme. Siihen loppui taputtelut.

toi on hyvä!!!

 

joo siis kyllä noita neuvojia kuule riittää esikoista odottaville..kunnon suodatin vaan päälle.

meillä kävi miehen kanssa sillai että ennenkuin meillä oli lapsia niin vanhemmat pitivät vähemmän yhteyttä ja äitipuoleni lapsenlapset olivat etusijalla joka asiassa.mut sit kun meille syntyi lapsi niin jokainen halus osallistua elämäämme ja mies koki sen todella häiritsevänä.koko ajan rampattiin kylässä ja annettiin kasvatusohjeita..kyllähän se into siitä laantui ajan myötä ja nykyään kaikki ok.oma isäni on onneksi aina säilyttänyt korrektiuden kaikissa asioissa mutta äitipuoleni,hohhoijaa...
nyt kun odotellaan toista niin ei ole näitä ongelmia

 

täällä kanssa yksi jolla on aivan KAMALA anoppi. eikä se appiukkokaan parhaasta päästä ole!
anoppi esittää pitävänsä musta mutta soittelee sitten taas heti kun on sieltä lähdetty omalle äidilleen ja kertoo mitä kaikkea olen taas sanonut! siis melkein 50 kymppinen nainen soittelee äidilleen että mitä me ollaan taas tehty! ja aina jos mies ja anoppi riitelee niin menee noin 2 tuntia kun miehen mummu soittaa mun miehelle ja haukkuu tämän pystyyn kun on taas äidilleen sanonut niin ja näin! siis ihan sairasta!
ja sitten kun anoppi on ihan hel..tin yksinkertainen, sille saa kaiken vääntää rautalangasta ja muutenkin on jotenkin ihan pihalla tästä maailmasta! ja sen takia etten kestä sitä niin käyn siellä ehkä kolme neljä kertaa vuodessa.

no appiukko sitten... vihaa mua ihan täysillä eikä oikeastaan edes häpeile näyttää sitä! he kun on niin pohattasuku ja rahaa on ja sit mä oon vaan tavis! että olen kehdannut hänen poikansa viedä ja vielä naimisiin ja vielä lapsikin tulossa! miehelleni joskus sanonut ettei hänen tarvitse minusta pitää kunhan mieheni pitää. no onneksi asuu niin kaukana ettei siellä käydä kuin kerran vuodessa!

omat vanhemmat on sentään "normaaleja"! mieskin tulee aina mieluummin mun vanhempien luo kun menee vaikka oman äitinsä luo, eiköhän toikin kerro jo jotain..

 

meillä varmaan toinen ääripää, eli turhankin hienotunteinen ja varovainen anoppi joka ei halua sekaantua meidän asioihin, eli vaikuttaa lähinnä välipitämättömältä ... (ja siis ei oikeasti ole välipitämätön jne)

 

Moips! Oli iiihan pakko kirjoittaa tähän kun kuulostaa NIIIIn tutulle. Mun kokemukset ei nyt ihan kosketa tuota odotusaikaa, mutta jospa joku tästä vaikka ottaisi neuvoksi sen että kannattaa heti puuttua moiseen..

- Mulla on päällisin puolin aivan ihana anoppi ja hän antoi mun odottaa esikoistamme ihan rauhassa mut auta armias kun se syntyi! Sieltä tuli kaikki neuvot ja ohjeet ja kaikki mitä minä tein niin oli hänen mielestään väärin.

Kun imetin niin hän tuli viereen istumaan ja silittelemään vauvaa, katsomaan "onko hyvä imuote?!" Vihasin sitä, mutta en koskaan viitsinyt mainita siitä.. kunnes vauva oli isompi ja imetys häiriintyi siitä todella kun vauva ei malttanut syödä. Monesti anoppi myös tuli ja otti vauvan sylistäni kesken imetyksen.!! pyysin vauvalle ruokarauhaa, aika lailla turhaan kunnes lopetin imettämisen anopin läsnäollessa.

Kun lapsi kasvoi niin ongelmat vaan muuttivat muotoaan, ilmeni mm sitä että kun minä kielsin touhukasta lasta tekemästä jotain väärää niin anoppi oli sanomassa "tee vaan, tai ota vaan" Kerran kun kielsin antamasta suklaakeksejä kun olin tekemässä ruokaa, niin anoppi tokaisi lapselle että "onpa äidillä kylmä sydän kun ei anna lapselle ruokaa" tms. Näihin asioihin puutuin, mutta ihmeen pitkään kestin sitä.

Ei ollut helppo pitää puoliaan, sanoa mielipiteitään, mutta olisi vaan heti kannattanut tehdä selväksi että lapsi on minun ja minä sen äitinä teen päätökset. Ymmärrän kyllä että anoppi saattoi tarkoittaa pelkkää hyvää ja varmasti jotkut neuvot ja ohjeet tuli ihan tarpeeseenkin, mutta kyllä hän välillä "astui varpailleni" ja pahasti. Jälkeenpäin tämä jo naurattaa, mutta ei sillon kun olin ihan uusi äiti epävarmuuteni kanssa opettelemassa arkea ensimmäisen pienen vauvani kanssa.