ahdistuneisuuden fyysiset oireet

Moi. En oo aiemmin tänne kirjotellutkaan. Mulla ollut paniikki/ahdistushäiriö vuodesta 1999, tosin lääkitys+terapiakeskustelut aloitin vasta 2006, eli monta vuotta meni niin ettei osannut aavistaakaan mistä on kysymys. Ahdisti vaan niin pirusti kaikki, ja kärsin huonosta itsetunnosta kauan. Lähinnä ihmissuhdeongelmat oli se pahin syy mikä lopulta mut sai lääkäriin fyysisten oireiden saattelemana: sydämentykytyksiä, itkukohtauksia, hengenahdistusta.... Nyt syön tällä hetkellä Seronil 10mg annosta, väillä se on ollut 60mg.

Tsemppiä ja voimia kaikille ahdistuksesta kärsiville. Hakekaa apua ajoissa!
:hug:

 

[/quote]



"Mulla nimenomaan illat juuri ennen nukahtamista on tosi pahoja, koska en ikäänkuin uskalla rentoutua ja sydän tuntuu heittävän häränpyllyä koko ajan. Toki samoja oireita on myös päivisin mutta pahinta se on iltaisin! Niin ja sitten tulee sellaisia sähköiskuja, tuleeko sulle (tai muille)niitä? Ikään kuin pelästyisi koko ajan (välillä monta kertaa minuutissa)? Ihan selvästi sellainen pelästystila jää päälle (niin kuin CD-levy...)![/quote]"

Heij..

Itseltäni löytyisi seuraavanlaisia oireita. Hmm..mistähän aloittaisin.
Olen ollut joskus lääkityksellä paniikkihäiriön vuoksi muutama vuosi sitten.
Nyt noin 2 vuotta ilman ja alkoi aivan omituinen oireilu enkä tiedä liittyykö se niskoihin, ahdistuneisuuteen, vai kaikkiin niihin.

Aluksi alkoi tulemaan sellaisia outoja tuntemuksia rinnan kohdalla jotka automaattisesti yhdistin sydämeen..vaikea kuvailla mutta sellaista että sydän tuntuu jotenkin erilaiselta tavallaan kuin jokin "koskettaisi" siihen aina välillä. Epämiellyttävä tunne. sellaista "möyrimistä".

Iltaisin sängyssä yleensä väsyneenä ennen nukahtamista tulee sellaisia tuntemuksia joita voi parhaiten kuvata sähköiskuiksi päässä..sellaisia jatkuvia "pelästymisiä" että on noustava oikein ylös! Noiden sähkäreitten aikana sydänkin tuntuu möyrivän miten sattuu. Todella kauheata. Lisäksi huimausta ja sellaista yliherkkyyttä että esim jos tv:stä tulee ohjelma jossa ollaan todella korkealla paikalla niin oma reaktio on todella voimakas?! Niinkuin olisi jonkinlaisessa yliherkkyystilassa ja kaikkea pelästyy.
Ikinä ei ole tälläistä ollut edes silloin kun oli paniikkihäiriö.

Oen lukenut netissä että nuo sähköiskut voivat liittyä myös johonkin niskojen jumissa olemiseen ja niiden hermostoon.
Itse vanhana paniikkihäiriköitsijänä epäilen kuitenkin jonkinlaista ahdistuneisuus ja hermostonyliherkkyys tilaa??

Helppiä kiitos?!

 

Pakko heti vastata, kun tuo kuulostaa ihan minulta ...käsittääkseni kyseessä voi olla tietynlainen hermoston ylikäymistila, johon toisilla on suurempi herkkyys. Hermosto jää ylikierroksille ja sitä on vaikea saada tasaantumaan...voi siis jatkua viikkoja kerrallaan. Minulla auttoi nyt lievä ahdistuslääke, joka tasasi tilanteen...eli pääsin eroon noista sähkärituntemuksista ja siitä tunteesta, että olen koko ajan säikähdyksen partaalla.

 

Nostampa tätä kun on valahtanut alas ja tuntuu että tästä on apua monelle =)

 

En voinut alussa ymmärtää, miten ahdistuneisuus voi aiheuttaa näin paljon fyysisiä oireita. Itse olen aina ollut luonteeltani peljokas ja säikky. Omalla kohdallani on nyt ollut valtava sairauksien pelko. Olen uskotellut itselleni sairastavani ties mitä sairauksia, kuten aivokasvainta, eri syöpiä ja ms-tautia. Lääkärissä olen rampannut monesti ja aina sama diaknoosi, että ahdistusta ja paniikkihäiriötä. Verikokeissa olen ollut ja kaiki on ollut kunnossa.

Itselläni tällaisia fyysisiä oireita:

- jatkuva huimaus
-pahaa oloa ajoittain(en kuitenkaan ole oksentanut)
-niska- ja hartiaseudun kireyttä
-"puristavaa" yhtäkkistä kivun tunnetta käsivarsissa, tuntuu kuin veri ei kiertäisi niissä kunnolla ja olisi jokin tukos verisuonissa.
-tuntuu kuin muurahaisia kävelisi ympäri vartaloa
-samoin elohiiriä ajoittain siellä sun täällä
-väsymystä(vaikka olen nukkunut riittävät yöunet)
-kuristavaa tunnetta kurkussa ajoittain, josta seuraa tukehtumisen pelko
-närästystä

siinä osa tuntemuksistani...niitä tulee aina lisää ja vanhat saattavat kadota itsestään,sitä lääkärikin sanoi etteivät oireeni sovi minkään yhden taudin kuvaan..Eikä edes tiedä mitä osaa minussa alettaisi seuraavaksi tutkia kun on niin hajanaisia oireita ympäri vartaloa. Tämä olo on saanut minut jotenkin jo uupumaan ja ajattelemaan että en jaksa enää...
Toisaalta on kyllä lohduttavaa lukea, etten ole ainoa ahdistukseni ja sen oireiden kanssa.
Voimia kaikille! =)

 

Itse totesin tänään yhden mitä en äkkipäätä täältä huomannut; jonkinlainen ihottuma käsissä, kuiva iho ja siitä aiheutuneet haavaumat. Rasvauskaan ei auttanut kunnolla. Vasta nyt, kun lääkitys mielialaan ja ahdistukseen puree, on käsien ihokin tervehtynyt, ja rasvaus tietysti niille paikallishoitona ja lisänä!

 

kau täällä taas kirjoittelee pitkästä aikaa!
mulla on vieläkin sama tilanne päällä ku keväällä.eli ahistaa ja pelottaa sairaudet ja kuolema!kurkkua puristaa ja aina heikottaa ja väsyttää :'(
tuntuu välillä jo aika toivottomalle tää tilanne!!!pari viikkoo sitte lopetin sertralinin syömisen ku tuntu että niistä ei oo tarpeeksi apua,mutta sittepä tuliki tosi paska olo.kokoajan on ahdistunut olo ja pelottaa ihan vitusti!nyt aloitin uudestaa noi sertralinit ku kait niistä sittenki oli joku hyöty...

 

Heipä hei.
Täällä alle parikymppinen monivaivainen ilmoittautuu. Google-diagnoosieni mukaan olen tähän mennessä sairastanut ms-taudin, aivokasvaimen, leukemian, muutaman aivohalvauksen, keuhkoembolian, lymen taudin, aidsin sekä mitokondrioiden vajaatoiminnan. Jostain syystä kaikkia mainittuja tauteja yhdistää se, että ne ovat tavalla tai toisella vakavia, eikä yhdestäkään kerrottuani ole yksikään lääkäri ottanut olojani kovinkaan vakavasti. :wave:

Mulla alkoi omat oireiluni (jotka nyttemmin koitan selkeinä hetkinä niputtaa pakko-oireiksi, ahdistushäiriöksi, niskajumeiksi sekä mahdollisesti tietzen oireyhtymäksi) huhtikuun lopuilla parina voimakkaana huimaus ja puutumiskohtauksena, joista jälkimmäisen jälkeen ei ole normaalia tuntoa kuulunut kumpaankaan käteen ja väsymystä, huimausta ja sekavuutta esiintyy päivittäin. Selitän tähän niin lyhyesti kuin kykenen oireiden edistymisen, sekä tutkimusten kulun, josko se hieman helpottaisi samoista vaivoista kärsivien pelkoja, ne kun ovat tässä sairastelussa kaikista raastavin osa.

Koska nuo kaksi ensimmäistä, viikon rauhallisella jaksolla erotettua, kohtausta tulivat päälle niin rajusti, oli ensimmäinen epäilyni aivohalvaus. Vasen käsi tuntui turtuvan reilusti oikeaa enemmän ja samanaikaisesti puutui vasen poski, ja vasen silmäkin tuntui alkavan lagailemaan perässä oikean reaktioista. Pari kertaa menin paikalliseen vantaalaiseen keskussairaalaan päivystykseen, kummallakin kerralla vastaanottotäti käännytti pois, toisella vinkkasi, että rauhottavista voisi olla minulle apua, jos en jäisi niihin koukkuun. Kolmannella päivystyskerralla minut armahdettiin ja pääsin tapaamaan lääkäriä, joka passitti minut d-dimerriin, verikokeeseen, josta todennäköisesti veritukokset havaittaisiin. Eipä niitä sitten yllättäen ollutkaan.

Nyt valmistauduin siihen, ettei kyseessä ollutkaan mikään pikkuinen tukos, joka hoidettaisiin pikaisella liuotuksella ja e-pillereiden hylkäämisellä. Nyt oli tosi kyseessä, ja edessä kuukausien tulokseton sädehoito. Kun huomasin saavani julkiselta puolelta lähinnä hermostuneita viittauksia psykoosiin, sinäänsä huvittavaa kun eivät kuitenkaan noinkaan vakavaa tilaa alkaneet hoitamaan vaan ottivat lähinnä vitsinä, hakeuduin neurologin tarkastukseen yksityiselle puolelle. Neurologi teki kliinisiä testejä hermovaurioiden havaitsemiseksi, ei löytynyt mitään kummempia. Kyseessä oli erittäin ymmärtäväinen ja ihana lääkäri, joka kuitenkin laittoi minulle kiireisen lähetteen julkiselle puolelle MRI:hin. Onneksi vasta tutkimuspäivänä vilkaisin lähetettä ja huomasin lääkärin laittaneen kuvauksen syyksi demyelinisaation poissulkemisen, joka taasen viittaa ms:n. Olin melko sopeutunut ajatukseen ms:stä, kunnes lopulta kuulin, että aivokuvatkin olivat täysin kunnossa. Selkäydinpunktiota en lähde kinuamaan, sen päätin aikaa sitten. Joku raja.

Nyt onkin sitten jo marraskuu alkamassa, ja kuin ihmeen kaupalla, edelleen hengissä ollaan. Niskat, yläselkä, kädet, kaula, suu ja isovarpaat :attn: ovat edelleen turran tuntuiset, ja välillä raajoissa tuntuu heikkoutta, jäykkyyttä, sekä kipuja. Päähän särkee kuukautta putkeen. Niskat ja hartiat tuntuvat suurimman osan ajasta kammottavilta, mutta siihen olen aika hyvin entisenä nettipelinarkkina tottunut. Huimausta, sekavuutta ja jo mainittua ajoittain hyvin kiusallista epätodellista oloa esiintyy päivittäin.

Mikäli tässä jännitysniskasta, tai vastaavasta, on kyse, ei paniikkihäiriön kehittyminen tai jatkuva ahdistus varmasti auta oireisiin. Olen itse ainakin selvästi huomannut ylimääräisen stressailun ja uusien tautien keksimisen pahentavan oireita huomattavasti, uutuutena on ilmaantunut lisääntyvissä määrin hengenahdistusta. Heh, juuri nyt törmäsin tietoiskuun ms:n kaverista sm:stä, jonka seurauksena nyt heittää päässä ja kunnolla.

On ikävää tuntea itsensä sairaaksi kokopäiväisesti, mutta yrittäkää jaksaa. Mulla on auttanut ulkoilu, musiikki ja maltillinen linja päihteiden kanssa, jos ei fyysisiin oireisiin, niin ainakin mielialaan hieman. Ja kaksplussan jännitysniska-ketjun lukeminen! Kaikki tuulettava toiminta on eduksi, jos vaan saa aikaan. Lisäksi kaikki muu, mitä voi tehdä terveyden hyväksi tukee erilaisten sairauksien kanssa pärjäämistä, joten esimerkiksi ravinnon laadun tarkkailu, ja tarvittaessa lisäravinteiden, vitamiinien ja hivenaineiden popsiminen voi auttaa jonkinlaisen energiatason ylläpitämisessä.

Voimia
:flower:

(edit: Pyydän anteeksi tekstivyöryä, vaikkakin paljon jäi sanomatta :'D)

 

en viä ehtinyt lukemaan kaikkia mutta yhdyn joukkoon ja tutulta kuulostaa monet mitä luin.. mulla eniten on kuolemanpelkoa, just sitä että apua,lapsilla ei oo sitten äitiä, sydämen tykytystä, ihan ku ois maratonin juossut vaikka makaat sängys, tunne et happi loppuu, päänsärkyä, huimausta ja kaiken pelkääminen jos oikein alkaa miettiin asioita.. ym ym ym..

 

Tätihuoli: Laitoin sulle yksityisviestiä ja kirjottelen tähän sen takia, jos et muuten käy tsekkaamassa. Ajattelin kirjoitella, kun keväällä kirjoittelin tänne ja oireet meni meillä niin yksiin.

Tosiaan oma olo alkaa taas olemaan jännittynyt....sain vuosi sitten synnytyksen jälkeisen masennuksen diagnoosin, kun en saanut nukuttua, ahdisti, jännitti yms. Kovin masentuneeksi en itseäni tuntenut vaan kävin ihan ylikierroksilla, kun nukuin ekat 3kk huonosti ja sitten en enää saanut nukuttua. Siitä seurasi ahdistus, jännitys yms. Sain lääkkeen, jolla nukuin ja hormonihoidolla olo koheni nopeasti. Lopetin lääkkeen keväällä ja kesällä hormonihoidon. Mutta nyt taas tuntuu sama jännitys ja unettomuus palaavan, kun poikamme ollut kipeenä ja nyt 3vkoa nukkunut ihan pätkissä! Eilen alkoi jännittynyt olo taas ja viime yönä en saanut unta Sydän takoi, oli kauhea hiki ja aina, kun meinasin nukahtaa, säpsähdin hereille....kidutusta!!

Kysynkin nyt, mitkä lääkitykset teillä on parhaiten auttanut? Itse söin silloin alkuun mirtazapiinia 15mg, jolla nukuin hyvin, mutta jännittyneisyys ei lähtenyt, kun vasta keväällä, kun lopetin lääkkeen ja hormonihoitoa oli takana useampi kuukausi. Nyt siis mietin, tarvisiko joku lääkitys aloittaa. Hormonihoito aloitettiin heti tänään (sovin lääkärin kanssa, että alusta aloitetaan...) Tiedän, että lääkeasiat ja niiden sopivuudet ovat yksilöllisiä, mutta haluaisin vaan kartottaa minkä tyyppisiä lääkkeitä kyseiseen vaivaan on olemassa.

Halauksia ja jaksamisia kaikille!!

Myrskytuuli

 

mulla on tota samaa hereille säpsähtelyä ja raskauden jälk masennus mikä liittyi oikeastaan vain mun ja miehen erimielisyyteen,ei lapsiiin yhtään.. ym.. ite oon sitä mieltä että nykyään turhan usein annetaan heti lääkkeitä.. tai en tiä, en ole uskaltanut koittaa kun en ainakaan loppuelämää halua syödä.. aina välillä helpottaa,sitten taas pahenee..

 

Mites muuten esiintyykö täällä monillakin depersonalisaatiota? Elikkäs itsen kokemista epätodelliseksi. Eilen oli joku kohtaus minkä vuoksi juostiin päivystykseen yöllä. Päässä heitti, puhe sammalsi, sydän tykytteli ja olo oli kaikinpuolin sekava.
Tällaisia tiloja olen kokenut elämäni aikana näin vahvana olisikohan kuusi kertaa ja jokaisen aikana olen tuntenut olevani "puristuksissa" silmieni välissä jossain pienen pienessä laatikossa tarkkailemassa jonkun aivan toisen ihmisen täriseviä raajoja ja kompurointia yleensä melko epätodellisissa ympäristöissä. Välillä ikäänkuin näen myös itseni ulkopuoleltani välähdyksenomaisesti tai päällekkäin tuon lootavision kanssa.
Rasittavaa. Tarpeetonta varmaankin sanoa, että tuossa kunnossa kun kompuroi vanhalle kunnon arvausklinikalle, joutuu heti jonon hännille kastiin sekakäyttäjät. Tuolloin olin ibuprofeenin sekä kahvin vaikutuksenalaisena, joka on tosin minulta jo aika huimapäistä, kun eihän tässä tohdi enää edes itseään lääkitä "outojen" tuntemusten pelossa. Tämän vuoksi on melko turhaa mennä kinuamaan hoitoa näihin oireisiin, en oikein usko että sieltä tulisi paljoa muuta, kuin yhdentekevää respaa.

 

Moi!
Tänään kävin työterveyslääkärillä ja mulla oli lista mukana mun oireista
Oli lihasjumia,vapinaa,tärinää,pahoinvointia,menkat 3vkoa myöhässä,hengästymistä jne...Juuri noita mitä teidän kirjoituksissakin!Olen aina vain kuvitellut että olen yliylihuolehtivainen poikaa/miestä kohtaan ja stressaan,Mieheni sai 2006 sairaskohtauksen ja sen jälkeen en oikeastaan 3kk nukkunut yhtään kun olin varma että makaa kuolleena ku mun silmä välttää,kävin silloin tk psykologin kanssa puhumassa mutta kyseinen henkilö oli suorastaan pyllystä,vilkuili kelloa kokoajan eikä vaikuttanu oikeasti kiinnostuneelta joten oli vähän niinkuin yhtä tyhjän kanssa..Poikani on kohta 4vuotias astmaatikko huolehdin hänestä ihan hirveästi normi rajojen yläpuolelle jos näin voi sanoa... ja edelleen kun hän nukahtanut käyn useaan otteeseen tarkistamassa häntä.
Olen pelännyt sairauksia (mm sydänkohtaus,veritulppa,syöpä,aivoverenvuoto viime aikaisia omia diagnooseja)
Mutta siis tänään kerroin kaikki nämä työterveyslääkärilleni (joka aivan loistotyyppi)
perjantaina menen labratesteihin (maksa,kilpirauhas jne) EKG ja spirometria
ja ensi viikolla psykologin "paniikkihäiriötesteihin".Ihana olo että joku alkoi tutkimaan eikä pitäny ns.hulluna.
Mä tosiaan oon epäilly itteeni ja mielenterveyttäni kun kokoajan sairaana ja väsynyt.
Miehenikin vähättelee eikä ymmärrä joka laukaisee vaan paskemman olon itsellä.
Töissä jos kiire niin hengästyn ja tulee sellainen kuplassa olemisen olo.
Mutta kiitos teille kirjoituksista jotka auttoivat omaan olooni etten välttämättä olekaan kieroutunut ja seinähullu :ashamed:

 

Moi Kau!Mulla on täsmälleen samat oireet kun sulla,ja nyt olen aloittanut saman lääkkeen 50 mg kuin sulla vajaa pari viikkoa syönyt.Kuristaa,puristaa ja polttaa kaulaa sekä sellaista tuikkimista ja juilimista välillä,joskus ,kun otan rauhoittavaa lääkettä,saattaa vähän helpottaa.Lisäksi koko kaula tuntuu jotenkin paksulta välillä.Tämä on hirveää.Mulla tuntuu aamuisin kun herään jo tämä.Pelottaa.Lisäksi mulla tuntuu välillä sellasta pistelyäkin kaulalla,verikokeet otettu,ne ok.

Sitten mulla on ruokahaluttomuutta ja olen laihtunut kauheasti.Sehän se pelottaa,tosin iltaisin saattaa ruoka maistua ihan hyvin jos ei kurista paljoa.Vatsavaivaa myös,röyhtäyttää ja polttelee,mutta tämän kuristuksen kanssa menettää järkensä.Pelottaa ja ahistaa tosi paljon :'( Pelkään et mulla on kurkussa tai keuhkoputkissa joku ahtauttava juttu ja siitäpä se noidankehä lähtee.Kun järjellä tiedän että tämä vois johtua ahdistuksesta,mutta eipä auta kun kuristaa koko ajan.

Tsemppiä kaikille jotka kärsitään tämmösistä oireista,Kau jos luet tämän niin kerro ihmeessä kuulumisia ja TätiHuoli,sulla on kanssa ollu samantyyppistä,lueskelin noita,kirjotelkaa kuulumisia!

Ois kiinnostavaa kuulla myös onko kellään laihtumista/ruokahaluttomuutta ollut?

Lisään vielä että laihdutin tietoisesti viime syksystä viime kesään,mutta nyt tää ruokahaluttomuus on ollu muutaman kuukauden,kokeilin jo viikon verran,että join joka ilta olutta ja ruokahalut oli kuin hevosella,mutta eihän semmonen peli vetele ja kokeilun jälkeen tilanne palautui ennalleen.

 

Minä kai kuuluisin tähän pinoon. Minulla on ollut jo vuoden verran erinäisiä fyysisiä oireita kehossani, lisääntyvät vain. Nyt viimeisen parin kuukauden aikana tajusin olevani pahasti masentunut ja koen ahdistusta tietyissä tilanteissa ja usein ilman mitään varsinaista tilannettakin. Tämän 'valaistumisen' myötä olen huomannut että kaikki oireeni vahvistuvat silloin kun stressaan jostakin tai olen uuvuksissa. Kai nämä sitten ovatkin psyykkisiä oireita. Menkkojakaan ei ole ollut aikoihin. Minulla on kaikki vaihdevuosien oireet, vaikka olen vasta 27. Ensi viikolla soittelen aikaa miekkariin. Haluan nimen tälle taudille, haluan parantua. Sain pari viikkoa sitten taas uuden oireen. Jos ahdistun, se lisää ahdistumista ja kun ahdistun todella pahasti niin tuntuu kuin rinnassa olisi sydämen paikalla suuri tyhjiö jossa kolibri räpyttelee siipiään tuhatta ja sataa... Minä pelkään pian itseäni... Menettääköhän tässä pian viimeisenkin järjenhivenen... Minä en ymmärrä miksi tulee uusia oireita ja vanhat pahenee, kun kumminkin minusta on tuntunut että olen saanut kirjoittamalla purettua ajatuksia ja edistynyt paranemisessa....

 

Noista tukehtumistunteista, kurkun arkuudesta ja pistelystä mitä ainakin Marilla00:lla ja itsellä on ollut haluaisin huomauttaa, että mikäli olette huomanneet röyhtäilyä tai muuten vain mukavan happoisen vivahteen nousun suuhun, kyseessä voisi olla refluksitauti, eli jatkuva krooninen närästys, joka voi pitkään hoitamattomana jatkuessaan aiheuttaa mm. ruokatorven tulehduksen. Itse olen menossa tapaamaan lääkäriä vaihteeksi tämän vaivan vuoksi piakkoin.
Tuo refluksitauti on siitä erittäin ikävä lisä luulotautiselle, että se aiheuttaa mm. hengenahdistusta ja rinnan alueen kipuja. Tuossa rintalastan seuduilla polttelee ja tikuttelee paikoin hyvinkin kivuliaasti mikä on omiaan herättämään epäilyksiä sydämen vajaatoiminnasta, keuhkoemboliasta ja muista mukavista. Minulla ei ole nyt elokuun jälkeen ollut kuin parisen aamua, jolloin herätessä ei ole kurkku ollut karhea ja kipeä. En ihmettelisi vaikka jatkuva jännitys, stressi ja päivittäinen itkuntuherrus löysyttäisivät noita mahakanaaleja, vai mitäikinä, ja aiheuttaisivat oireiden pahentumista. Toivon todella että kyse on tuosta refluksista, koska siihen on saatavilla tehokkaita lääkkeitä. Vaikkakin niissä on kuulemma säädyttömiä alumiinipitoisuuksia, mutta säilyypähän jotain mistä repiä paranoiaa. :wave:

Hei ja jaksamista paljon myös Dep-Debille. Se on jo iso juttu, kun tajuaa alkaa tiedostamaan mikä on syytä, mikä seurausta, mikä on psyykkistä, mikä fyysistä. Psykiatreilla ja muilla on toki hyvä tuossa vaiheessa alkaa käymään, itse voisit yrittää pistää merkille millaisia assosiaatioita sinulle tulee asioista mitä tapahtuu ympärilläsi ja ajatuksissasi silloin, kun ahdistusoireet pahenevat. Tuntuuko esim. että ympäristösi on silloin jollain tapaa kaoottisempi tai sekavampi, vai onko muutos enemmänkin sisälläsi. Tietenkään kaikilla noita kohtauksia ei voi liittää oikein mihinkään, joka tekee tilanteiden purkamisesta varmasti hankalampaa.
Ite tajusin siinä vaiheessa kun valaisin, joka heijastaa kaikkialle seiniin värittömiä heijastuksia (kuin kristallista tms. ) pisti sydämen tykyttelemään ja naaman puutumaan, että olen kaiken itsen tarkkailun jälkeen alkanut pelkäämään kaikkea "outoa", joka johdattaa ajatukset millään tapaa muuntuneisiin tajunnantiloihin (joihin jokailtaiseksi kauhuksi kuuluu väsymys ). Kun tämän tajusi, opettelin hiljalleen olemaan sujut sen lampun, ja ehkä näin myös osan oireistani, kanssa. Toivottavasti meni ihan sekavaksi.

 

Myrskytuuli: laitoin sulle viime viikolla vastauksen yksäriin ! Kaikille muille ahdistuneille: tsemppiä oireiden kanssa! Itselläni on menossa helpompi jakso, joka taas osoittaa (ties kuinka monennen kerran), että kyse ei voi olla kovinkaan vakavasta sairaudesta, kun se voi näin mennä lähes totaalisen pois välillä.....Tämä lohduksi kaikille muille oireilijoille!!

 

minullakin on otettu kaikki mahdolliset verikokeet ja olen käynyt hierojallakin mutta aina vaan kuristaa kaulaa.välillä enemmän välillä vähemmän.se on todella pelottavaa.sitä pelkää että tukehtuu!!!henkeä ahdistaa aina välillä kovastikin ja se on omiaan ruokkimaan tuota tukehtumis pelkoa!!minulla on usein iho puutunut ja pistelevä kaulan vasemmalta puolelta ja poskesta myös.se on inhottavaa.lisäksi minulla on jatkuva väsymys päällä.se alkaa jo heti aamusta ja vaikka olisit kuinka väsynyt tahansa illalla niin uni ei tule.olenkin syönyt jo melko pitkään imovane nukahtamis lääkettä.
joskus vuosi sitten lääkäri epäili sitä refluksi tautia ja söin kuukauden ajan refluksi lääkettä mutta kuristus ei hellittänyt joten refluksi tauti pois suljettiin.minäkin kyllä röyhtäilen aika paljon...
mut ainakun tuntuu oikein pahalta ja pelottavalta niin yritän ajatella että tämä johtuu vain ahdistuksesta enkä ole oikeasti tukehtumassa ym. minäkin olen käynyt jo ajatuksissani läpi vaikka mitä tauteja ja pelännyt niitä!tämä kuristava tunne on ihan kamalaa ja kaula tuntuu koko ajan ihan pökylältä.tämän takia esim.lääkkeiden nielaiseminen on vaikeutunut kun sitäkin jotenkin jännittää ja lääke jää sitten helposti vain pyörimään suuhun.inhottavaa.kunpa tämä jo helpottaisi!tätä on jo kestänyt vuoden!!!!

 

Kau,kyllä tää niin vit...ja masentaa.Tänään ihan hirvee päivä,aamusta olin tosi levoton ja ahdistunut,vaikka ihmeellistä,herätessä ei ihan heti tuntunut kaulalla niin pahalta.Mulla kun tuntuu usein herätessä niin pahalle,että on noustava sängystä,en osaa oikein selittää.

Sitten tossa iltapäivällä kaula paheni,polttaa(ja muita tuntemuksia) alempaa solisluiden välistä,rintojen välistä ja ylempää kaulalla,meinasin nuupahtaa istualleen ja menin sänkyyn sitten aivan masentuneena peiton alle.Tuntemukset oli kamalia ja vaikeesti selitettäviä,kaulan lisäksi päässä semmonen outo olo,ihankuin aivot olis jotenkin käpertyny rusinaksi tai jotain ja se liittyy jotenkin tuohon kaulan tunteeseen ja hitto et on vaikee selittää mut tosi masentunu ja ahistunu olo :'( Lisäks mahassa tuntuu pienoista poltetta joka tuntuu myös selän puolella,tuun hulluks

Nyt 15 päivää syöty sertraliinia ja samanaikaa pantopratsolia ,jos tää ois ruokatorvityyppistä(refluksia) mut eipä näköjään oo auttanu.

Eilen illalla taas katsoin telkkua ja jossain vaiheessa tajusin etten oo ees ajatellu kurkkuani/kaulaani ja nielaisin,tuntui ihan tavalliselle.Ja nyt joka paikkaa polttelee ja kiristää ja kuristaa.Kohtalotoverit,koitetaan kestää!

Kau,mullakin tuntuu välillä,ettei lääkkeet mee alas,ihan kun kurkun sisällä ois jotain paksua ja ne jäis siihen,sit vaan hörppii vettä,vaikka se on kyllä vaan tunne,ei ne lääkkeet sinne oo jääny.

Jossain viestissä kerroit,että sulla on ollu sellasta läpättävää sydämen sykettä,miten sen kuvasit,levotonta pinnallista läpätystä,just samoin mä kuvailin aiemmin syksyllä,mutta se on jääny pois.Samoin pulssi huiteli jossain hirmulukemissa välillä,mutta tuo pinnallinen läpätys oli vielä pahempaa,näin jälkikäteen muisteltuna.

Tuosta tukehtumisen pelosta,sen oon jotenkin pystyny pitää järjellä aisoissa useimmiten.Paitsi joskus kun tuntuu sellaselle heikolle keuhkoissa,ettei jaksais yskiäkään ja jos sillon vetää vaik vettä väärään kurkkuun.

Väsymys on kans hirveetä,varsinki kun se alkaa heti aamulla.Mullon ollu joskus kauan,kauan sitten sellanen jakso,että heräsin yölläkin siihen kauheeseen väsymyksen tunteeseen(kuullostaa normaalille,et jos herää kesken unien,tuntee väsymystä),mutta se oli totaalista uupumusta.Aamulla jatkui se lyijynraskas väsy,jaksoi ehkä pari tuntia olla pystyssä ja piti ottaa unet.En muista kauanko tuota kesti,mutta muista sen piinaavan lyijynraskaan väsymyksen.Liittyi senhetkiseen raskaaseen elämäntilanteeseen.

Tulipa pitkä sepustus,pitää lähteä käymään ulkona kävelemässä jos sais vähän helpotusta.Tsemppiä meille näistä oloista ja tuntemuksista kärsiville!

 

Luenpa tällä hetkellä Robert Anton Wilsonin lähinnä psykologiaa käsittelevää kirjaa Prometheus Rising, joka antaa apuja lukijan omatoimiseen ajattelun ja mielen toiminnan kehittämiseen. Wilson selventää käsitystään mielen rakenteesta jakamalla sen kahdeksaan piiriin (=circuit (aiemmin vertaa aivoja tietokoneeseen ) ). Ensimmäiseksi kirjassa esitellään bio-survival circuit, joka on nimensä mukaisesti selviytymiseen ja turvallisuuden hakemiseen keskittynyt piiri. Tuosta kappaleesta osui silmään pari lainausta.

"The "wiring" of this circuit, in primitive form, occurred in the first organisms, between three and four billion years ago. In the modern human, this structure remains in the brain stem and in the autonomic ("involuntary" ) nervous system, where it is inter-connected with the endocrine and other life-support systems. This is why disturbances on this circuit act "all over the body at once" and generally take the form of physical symptoms rather than "mental" symptoms and usually get referred to the M.D. instead of the psychiatrist. --- These symptoms included dizzy spells, heart palpitations, wet palms and frequent nightmares."

"Mary Baker Eddy may have been exaggerating slightly when she said, "All illness is manifested fear;" but holistic medicine more and more recognizes that if the damned word "all" is replaced by a more tentative "most," Mrs. Eddy was close to the facts."

Jos teksti on hepreaa ja joku siitä kiinnostuu, voin toki koittaa kääntää siitä jonkinlaisen tiivistelmän. Nyt ei jaksa kun eilen menetti pitkän tekstin päivitysten tai jonkin bugin takia.

Mukavaa tuossa kirjassa on se, että jokaisen kappaleen lopussa on harjoituksia, joiden avulla voi yrittää saada ensikäden tietoa miten kukin mielen mekanismi itsessä ja käytännössä toimii. Tuon bio-survival circuitin tarpeettomien jännitysten ja valmiustilojen laukaisemiseksi Wilson suosittelee tantrista hengitysharjoitusta breath of fireä, joka käytännössä toteutetaan makaamalla selällään ja hengittämällä voimakkaasti suun kautta laskien samalla kahteenkymmeneen ja vaihtamalla sitten rauhalliseen nenähengitykseen, laskien taas kahteenkymmeneen, ja toistamalla tuota sykliä jonkinaikaa. Pitäisi rentouttaa hengitysteitä mukavasti. Itse tein joskus toisenlaista tantrista harjoitusta, missä pointtina oli suorittaa uloshengitykset semmoisina voimakkaina nopeina tuhahduksina, jolloin sisäänhengitys automatisoituu ja keuhkojen tilavuus laajenee ainakin hetkellisesti. En sitten tiedä kuinka kivoja nämä ovat niille, joilla on taipumusta hyperventilaatioon :x

Ai niin ja tuo kirja jakaa myös ihmisen ajattelijana Thinkeriin ja Proveriin. Oma Thinkerisi muodostaa oletuksia, jotka Prover todistaa oikeiksi valikoimalla sopivat tiedot todellisuudesta. Tämän takia on melko varmaa, että mikäli kokee kärsivänsä jostain sairaudesta, vaikka masennuksesta tai syövästä, löytyvät sopivat oireet kovin äkkiä ja koko soppa on valmis. Älkää siis olettako liikaa. Itellä ainakin auttanut paljon ihan semmoinen yksinkertainen wikipedialakko. En sitten tiedä kuinka iso osa teistä on pääasiassa luulotautisia.

"Whatever the Thinker thinks, the Prover proves. People are strangling their inner organs every day because they are afraid."

 

Aeno,laita vaan tiivistelmää jos viitsit!

Itsellä taas kauhea aamu,nukuskelin pitkään puolihorroksessa,tunsin kaulalla ja soliskuopan kohdalla sen painon ja kuristuksen,joten oli pakko nousta.Menin nettiin katsomaan keuhkojen välikarsinan kasvaimesta...mua pelottaa niin ettei mitään rajaa :'( Onko sulla Kau ja muilla koskaan ollut silleen unen läpi näitä tuntemuksia?Oisin kiitollinen jos joku kertois!

Eilen oli oikein hyvä päivä,mielialakin oli ihan ok,eikä juuri pahoja kaulatuntemuksia.Mutta nyt kun ajattelen,pakkohan mulla on olla jotain vakavaa koska olen todella kovasti laihtunut,vaikka ensin laihdutin tietoisesti,mutta paino vaan jatkoi laskuaan ja nyt painan useita kiloja vähemmän kuin koskaan aikuisiällä.

Kunto mulla on kyllä hyvä,mutta...en kestä näitä pelkoja Hyvää lauantaipäivää itse kullekkin kaikesta huolimatta!

 

No minäpä laitan suomennosta Marilla00:lle ja muille Mukavaa, kun joku kiinnostui.

"The "wiring" of this circuit, in primitive form.. "

- Tämän piirin "kytkentä" voidaan alkukantaisessa muodossaan jäljittää kolmen, neljän miljardin vuoden päähän ensimmäisiin organismeihin. Modernissa ihmisessä tämä rakenne on säilynyt aivorungossa ja autonomisessa ("ei-tahdonalaisessa" ) hermostossa, josta se yhdistyy elämää ylläpitäviin järjestelmiin, kuten umpieritysjärjestelmään. Tämän takai häiriöt tässä piirissä ilmenevät koko kehossa yhtäaikaisesti ja välittömästi ja yleensä ottavat fyysisten oireiden muodon psyykkisten sijaan, jonka vuoksi potilas yleensä ohjataan lääkärille psykiatrin sijaan. Tyypillisiä piirin häiriöihin viittaavia oireita ovat mm. pyörryttävät ja tokkuraiset olotilat, sydämen tykytys, kosteat kämmenet ja jatkuvat painajaiset.

"Mary Baker Eddy may have been.."

- Mary Baker Eddy saattoi hieman liioitella sanoessaan, että kaikki sairaudet ovat manifestoitunutta pelkoa, mutta holistinen lääketiede tunnustaa yhä vakaammin, että jos sana "kaikki" korvataan sanalla "useimmat", Eddy oli lähellä totuutta.

"Whatever the Thinker thinks, the Prover proves. People are strangling their inner organs every day because they are afraid."

- Mitä ikinä Ajattelija ajattelee, sen Todistaja todistaa. Ihmiset kuristavat sisäelimiään päivittäin, koska he pelkäävät.

Älkää epäloogisen kuuloisista kieliasuista välittäkö, englanti kääntyy ainakin itsellä suomeksi melko rumasti

Mikäli tuota R. A. Wilsonia on uskominen, murehtimisella tekee itselleen suurinta mahdollista vahinkoa. Tosin siitä, että ihmiset valistavat kuinka syövän jatkuvalla ajattelemisella saa sen syövän heittää minulla lähinnä lisää vettä myllyyn, kun ei se itsensä rentouttaminen ole helppoa, jos ei hetkeksikään saa päähänsä niitä positiivisempia ajatuksia.

Marilla00.. Heräsit siihen että henkeä ahdistaa, heitit peiton syrjään ja lähdit googlailemaan kaikista mahdollisuuksista "keuhkojen välikarsinan kasvainta" Kuulostaa niin absurdilta ja niin tutulta. (Itsehän tein samat heti luettuani viestisi, ja hetkeksi ihan pelästyinkin, kun huomasin että minulla voi olla keuhkokasvi, joka ei ole näkynyt röntgeneissä ) Tuosta muuten löytyi tietoja tuosta syöpälajikkeesta aika niukasti, mutta jotenkin uskoisin, että tuommoiset vakavat sairaudet antaisivat kuulua itsestään aina, riippumatta siitä kuinka paljon uhraat asialle ajatusta, tai kuinka huonossa asennossa olet mahdollisesti nukkunut tms. Lisäksi yleiskunnon lasku on ymmärtääkseni niitä syöpien ym. perusoireita. Että älä panikoi turhaan, mutta tietenkin sinulla on oikeus saada asia tutkituksi, niin kannattaa varmaan yrittää päästä vaikka tuohon tomografiaan Kunhan et terveyskeskukseen mennessäsi ilmoita sairastavasi keuhkojen välikarsinan kasvainta, tai ne pistää sinut lokeroon luulosairaat, mittaa pulssin näön vuoksi ja ilmoittaa että olet perusterve :headwall:

Mertzikin tavoin kävin itsekin eräänlaisella anatomian ammattilaisella, joka selitti, kuinka näin komealla ryhdillä varustetulla liikuntaa karttavalla datiksella voi ilmetä jokaikinen tappo-oire ja enemmän. Hengittäminen on itsellä helpottunut huomattavasti alettuani kiinnittää asentoihin huomiota, niin hankalaa kuin se onkin. Kyseinen fysioterapeutti myös viime käynnillä napsautti tuosta lapojen välistä pari arkaa nikamaa, joilla oli mahdollisesti osuutta rintakehän kireyteen. Lähtivät meinaan erinäiset rintakehän kivut _kokonaan_ useaksi päiväksi. Harmi että alotin kahvilakon samana päivänä, niin en voi olla varma helpottiko mulla närästys vai oliko se tuo niksautus. Nyt tosin parin päivän kahvittelun, polttamisen ja muutaman oluen jälkeen tuntuisivat olevan kivutkin tulossa takaisin.

Kahvista tuli mieleeni, että sen ja muut piristeet on moni paniikkihäiriöpotilas jättänyt, koska sen tuoma pieni täpinä tuntuisi edesauttavan kohtauksien laukeamista huomattavasti.

Tästä tulee taas tämmöinen maratonviesti, mutta tahtoisin vielä selittää vähän noista nosebo-tuntemuksista. Nosebo on plasebon vastakohta, ja tarkoittaa yksinkertaisuudessaan hoitomenetelmien, ruokien ja kaiken muun mahdollisen ihmiseen vaikuttavan systeemin "aiheuttamia" haittavaikutuksia, joista syypää on todellisuudessa mieli ja sen harjoittama itsesuggestio. Eli kun kovasti ajattelee, että esimerkiksi tämä kipu/kuristus/teemukillinen on kuolemaksi, alkaa kehossa myllertämään mitä todentuntuisimpia oireita.

Itse join paikallisessa karvalakkibaarissa eilen tuntemattomasta tuopista, ja sen tajuttuani alkoi olut maistumaan poikkeuksellisen kitkerältä ja jollakin kuolettavalla kemikaalilla höystetyltä. Sitten vihlasi rajusti vatsaa, henki salpaantui, mutta sain kuin sainkin pidettyä mieleni kurissa, pilkkasin itseäni vainoharhaisuudestani, ja oireet alkoivat kadota.

Yrittäkää vaikka seuraavan epämiellyttävän olon saapuessa keskittyä intensiivisesti johonkin itsenne ulkopuoliseen, tai vaikka hymyillä tai nauraa ääneen, jos suinkin onnistuu. Hymyileminen on jo itsessään ihan hyvää itsensä ja muiden parantamista.

 

Joo,kiitos Aeno.Tota mäkin oon aatellu,että kai noi oireet tuntuis ihan koko ajan,mutta mulla on hetkiä jolloin ei kurista niin kovasti.Yleiskunnonkin pitäis olla hyvä,mitä nyt alkusyksystä oli parin viikon jakso jolloin koin olevani oikein huonossa kunnossa,vapisutti ja heikotti kun yritin lenkkeillä mut se hävis.Tosin tää ruokahaluttomuus ja laihtuminen...jokuhan mua näivettää.

Uutena mulla on nyt pökkyräisyys ja pahaolo aamusta,ja rytmihäiriötuntemukset kaulalla ja sydämen kohdalla,pulssia kun mittaa se pompahtaa lisälyönnin kohdalla.Pää on ku Haminan kaupunki ja lapojen tienoota polttaa ja alempaaki.Lihakset kun viulunkieli.

Sitten tossa aamuyöllä heräillessäni tunnustelin alamahaani ja siellä tuntu mielestäni iso möhkäle,koko alamaha yhtä möhkälettä, :/ ai mitennii tarkkailen itteeni

Tässä se vaan pitää yrittää pyristellä,jos on joku kauhea tauti jossain ni minkäs sille voi.Hyi ku pelottaa.Voimia taas meille kaikille!Kirjotelkaa!

 

marilla00,mulla on toisinaan todentuntuisia painajaisia tukehtumisesta.ne on ihan kamalia!!joskus pomppaan sängystä ylös ja haukon henkeä kuin en saisi happea!!menee aina vähän aikaa kun tajuan etten oikeasti ole tukehtumassa. :ashamed:
itseasiassa näin viimeksi painajaista viime yönä.siinä minulla oli taas jonkinlaista hengenahdistusta :x ,eli kyllä nää pelot ja tuntemukset pukkaa uniinki!ei kyl mikään ihmekään ku nää on mielessä melkein 24/7!!!!aika karseeta...
mulla on nyt ollu useamman päivän ajan varsinkin vasen hartia ihan älyn jumissa.käsikin tuntuu ihan voimattomalta.mun istuma ja nukkuma asennotkaan ei tietty oo ihan ergonomisimmasta päästä tieten ettei mikään ihmekään ku hartiat aina jumittaa.lihasjumeilla yritänki itselleni vakuuttaa nämä kuristukset ja ahdistukse mutta välillä on aika vaikeeta ku pelot jyllää ja tekee ihan kreisiksi!

 

täällä on ollut kovin hiljaista viime päivinä.toivottavasti tarkoittaa sitä että olette voineet paremmin!?
mulla on ollu kamala olo viime päivinä!kaulaa puristaa hulluna!sit huomasin että mulla on joku pieni pahkura tuossa leukaluun ja korvan välissä,pari senttiä korvan alapuolella.se ei oo kipeä mutta mun mielikuvitus rupes heti laukkaamaan ja syöpähän se tietty on.maanantaina meen terveyskeskukseen otattaan nielusta hiivaviljelyn ku mulla oli puol vuotta sitten suussa hiivatulehdus ja tuntuu nyt että se ois voinu uusia.mulla on nielussa sellasia pieniä nystyröitä jotka tuntuu niinku ois roskia kurkussa!
onko kellään hajuakaan mitä nuo rakkulat vois olla.ne ei oo kipeitä yhtään.ne vaan tuntuu nielussa hyvin epämiellyttävältä???????????tuun hulluksi!!perhanan rakkulat ja pahkurat!!!!!