ahdistuneisuuden fyysiset oireet

Heissan! Kau =) sun oireet kuulostaa kovin samanlaisilta kun mun. Kun aina tietäskin, mistä mikäkin oire johtuu, helpottas huomattavasti. Mä oon harvakseltaan käyny yhellä hirmu "kivalla" psykoterapeutilla, ja se on kyllä auttanu. Ainoo tietty, et rahan menoohan sekin on (samperin kallista, jos ei saa sitä kelan kustantamaa terapiaa)... mut kai sitä voi "tuhlata" johonki hullumpaankin kun itteensä =) ? Kai sitä pitäs jotenkin vaan oppia hoitaan itteensä, enempi ja vähempi säännöllisellä fysioterapialla ja keskusteluterapialla, ja jollain lailla hyväksyä ittensä (heh, sepä onkin helppoo kaikkine ongelmineen? Tsemppiä =) !!!

 

Hei kaikki jotka painivat tän ahdistuksen kanssa.
On tää niin hidas parannettava et olis kiva kuulla jos teillä on hyviä vinkkejä kokemuksia tän paranemisesta...
Aika on hyvä vinkki mutta kun tän kanssa painiessa ei jaksa odottaa :|

 

Aiemmin,
kun oli burnoutista johtuva ahistus ja episodi, mulla ainakin auttoi avantouinti.
Siis osin mulle auttaa ylipäätään fyysisyyden kokeminen - kuntoilu, urheilu - tai just tuo avantouinti (ei vaan uintia - tai oikeastaan kastautumista - mutta hitonmoinen rohkeuden tunne ja oman kehon. Lisäksi elämänmakuista porukkaa kopeilla ...)
Mulla joskus tuollaisessa tilantessa hämärtyy sekin - aiheuttaako pahan olon nä'lkä, jano, väsy vai joku muu .
Eli varmaan tietyt vitaminiit ja luontaistuoteet kans osin auttaa - E-epa kapselit ja magnesium/kalkki ...
Lisäksi on muutamia mielenrauha jippoja/meditaatiota kuvaavia kirjoja - voin tsekata kirjahyllystä nimiä jos joku kiinnostuu. Eli toinen on tiibettiläistyyppistä , toinen amerikkalaisia konsteja . Sellaisia ajatusmalleja joilla saa itsensä rentoutumaan, tai esim sormien asennolla kiperään tilanteeseen rentoiuttamista. Ikäänkuin assosioidaan juttuja joilla selviää..

t papu

 

Löysin tämän ihan sattumalta...öh...surffaillessani mitäpä muutakaan kuin ahdistuneena keskellä yötä, kun _pitäisi_nukkua . Mulla on pitkälti sama tarina kuin monella...

Oireet alkoivat jo abivuoden jälkeen. Ilmeisesti pudotus turvallisesta koulusta oli liian rankka ja samaan syssyyn osui silloisen poikaystävän isän vakava sairastuminen ja kuolema jne. Sen jälkeen näitä ahdistuskausia, joihin liittyy paniikkikohtaukset, on tullut 14 vuoden aikana noin 4-5 pidempää jaksoa. Välissä sitten ihan ok aikaa, mitä nyt lievää alakuloa ehkä mutta se voi kuulua perusluonteeseen .

Viimeksi mulla on paha kausi 6 v sitten. Se päättyi ensimmäisen lapsen odotukseen ja kaikki on tähän asti mennyt tosi hyvin, nyt lapsia on kolme. Kuitenkin viime vuosi vaati veronsa, liikaa stressiä yhdelle...olisi pitänyt tajuta, ettei kaikkea pidä tehdä yhtäaikaa ja sen seurauksena alkoi sitten taas huono jakso.

Mulla tämä on jotenkin sellainen fyysinen kuormitustila, että elimistö alkaa käyttäytymään kuin paniikkitilanteessa koko ajan. Aivot lähettävät koko ajan viestejä, että taistele tai pakene...välillä pelästymisen tunteita tulee tauotta, vaikkei periaatteessa ole mitään syytä. Pahinta on sydänoireet, kuten monilla teistä. Varsinkin ennen nukahtamista tulee tykytyksiä, jotka säikäyttävät ja sitten en saakaan enää unta, kuten tänään :'( .

Olen aina pelännyt kaikkia lääkkeitä. Imovane-nukahtamislääkettä olen aikanaan syönyt lyhytaikaisesti. Nyt sain tähän ahdistukseen Buspar-lääkityksen, jonka pitäisi olla miedoin ahdistuslääke...Silti hieman pelottaa, että mitä tästä seuraa. Meneeköhän aivoaineet lopullisesti sekaisin =) ...

Ja niitä muita oireita:

- pitkien ahdistuskausien jälkeen lihaskipuja ja kramppeja, puutumistakin
- hengenahdistus, varsinkin uloshengitys vaikeaa
-puristava tunne kurkussa ja rinnassa
- nielemisvaikeuksia pahimpina aikoina
- niska tietty aivan jumissa

Siinä joitakin ja luulosairas olen muuten minäkin, siksi nuo sydänoireet pelottavat, vaikka olen käynyt lääkärillä niiden vuoksi ainakin kaksikymmentä kertaa...Olen aina silti varma, että lääkärit eivät vain ota mua todesta tai osaa asiaansa .

Tsemppiä muille ahdistuneille! Vaikkei tätä toiselle toivokaan, niin kiva silti lukea "vertaistukea"!

 

mulla taitaa olla just tuommonen ahdistus kausi meneillään.kurkkua kuristaa ja kiristää,välillä ahistaa henkeä ja sydän hakkaa tuhatta ja sataa olo on aika kamala.tätä on jatkunut jo 3kk.kuinka kauan sinulla kestää nämä "kaudet"?ja miten tämän saa loppumaan????alan olla jo niin väsynyt tähän.pahinta on nämä kaulan kiristelyt.ja sitten se kun välillä tulee ihan paniikki kohtauksia ja kuoleman pelot sun muut valtaa mielen...

 

Voi miten mukava kuulla..tai siis mukava ja mukava, että muillakin on samaa kuin minulla. Läääriin asti en ole Vielä mennyt, mutta eiköhän sekin aika koeta.
Minulla on nyt viimeisen kuukauden aikana ollut (omasta mielestäni) sepelvaltimotauti, vatsasyöpä, aivokasvain. perjantaina on gyne ja olen ihanvarma että löytyy kohtusyöpää tms. Siis tosi raivostuttavaa.
Olisi ihana nautti elämästä mutta aika menee oman kropan tutkiskeluun.
Olisi myös mukava tietää miten tämmösestä pääsisi irti.

 

mulla taitaa olla just tuommonen ahdistus kausi meneillään.kurkkua kuristaa ja kiristää,välillä ahistaa henkeä ja sydän hakkaa tuhatta ja sataa olo on aika kamala.tätä on jatkunut jo 3kk.kuinka kauan sinulla kestää nämä "kaudet"?ja miten tämän saa loppumaan????alan olla jo niin väsynyt tähän.pahinta on nämä kaulan kiristelyt.ja sitten se kun välillä tulee ihan paniikki kohtauksia ja kuoleman pelot sun muut valtaa mielen...

Tutulta kuulostaa, siis aivan samalta! Mulla on kestäneet ne suunnilleen 4-6 kk yleensä ja parhaillaan siis mullakin menossa "kausi" (inhottavaa!!!!). Hmm...aiemmin on auttanut oikeastaan vain aika eli kun tarpeeksi kauan on muka tehnyt kuolemaa, ei jaksa enää :/ ja sitten alkaa vähitellen rauhoittua ja toipua. Viimeksi tosin otin itseäni niskasta kiinni ja aloin mm. hölkätä iltaisin säännöllisesti niin, että pulssi nousi kunnolla. Aloitin pienestä ja pidensin aikaa joka ilta hieman. Sen jälkeen venyttelin kaikki lihakset läpi ja yritin rentouttaa itseäni (vaikka se oli vaikeaa). En tiedä, oliko siitä apua...

En muista enää, mitä edellisessä viestissä kirjoitinkaan mutta sain siis nyt Buspar-ahdistuslääkkeen kokeeksi. Katsotaan puolitoista kuukautta auttaako se vai ei...Toivoisin kovasti, että siitä olisi apua!

Mulla nimenomaan illat juuri ennen nukahtamista on tosi pahoja, koska en ikäänkuin uskalla rentoutua ja sydän tuntuu heittävän häränpyllyä koko ajan. Toki samoja oireita on myös päivisin mutta pahinta se on iltaisin! Niin ja sitten tulee sellaisia sähköiskuja, tuleeko sulle (tai muille)niitä? Ikään kuin pelästyisi koko ajan (välillä monta kertaa minuutissa)? Ihan selvästi sellainen pelästystila jää päälle (niin kuin CD-levy...)!

 

mulla kans illalla oireet pahenee.imovanen avulla vaan pystyn rentoutuun ja nukkumaan.nytkin kaulaa puristaa ja iho tuntuu puutuneelta.onko muillakin tuota puutumis oiretta?
mullaki on millon ms tauti,aivokasvain,leukemia ja millon mikäki.nää oireet hallitsee elämää koko ajan.ei osaa paljon muuta enää ajatellakaan!
minä yritin saada lääkäriltä ennen joulua jotain ahdistus lääkettä mutta sain vain beetasalpaajia.en oo kyllä syöny niitä ku sydämen tykytyshän on vain oire tästä jännitys tilasta.ei ne poista tätä puristavaa tunnetta.kesällä söin beetoja ku verenpaine oli koholla ja niillä saa vaan laiskan olon.ei jaksanu tehä paljon mitään.tosin ei kyllä nytkään kun tämä sairastaminen vie kaiken energian.
mulla tulee joskus noita sähköiskuja kun yritän ruveta nukkumaan.
hitto ku loppus jo tuo kurkun puristus!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

 

Eihän tästä beetasalpaajasta tosiaan ole kuin sykkeen laskijaksi. Mulla se tosin "hyvinä aikoina" riittää katkaisemaan ahdistuksen eli jos alan jostain syystä ruokkia ylikäymistilaa, niin beetasalpaaja sen yleensä sopivasti katkaisee. Vaan se ei riitä, kun tulee tää huono jakso. Varmasti joku hyvä terapiakin olisi avuksi mutta ne on niin kalliita, että mulla ei ole kyllä varaa sellaiseen...Ainakaan kovin pitkää aikaa. Ihme kyllä sinänsä lääkäri ei edes sitä tarjonnut ja työterveyslääkärikin aikanaan sanoi, ettei niistä psykologin keskusteluista mihinkään ole (hänellä oli itsellään paniikkihäiriö) =) . Itse kyllä uskon, että terapia saattaisi olla säännöllisenä hyvinkin hyödyllistä meidän kaltaisille. Kun on tätä neuroottista oirein kyttäystä muutenkin....

Sun kannattaisi kyllä käydä vielä lääkärissä keskustelemassa jostain pitkäkestoisemmasta lääkehoidosta (esim. tämä buspar tai masennuslääke lievällä annostuksella). Tuo tuntuu sullakin niin hallitsevalta tuo oirehdinta . Ja liikunta kyllä kannattaa, sitä suosittelen, vaikkei se mullakaan mikään ihmelääke ole. Kotikonsteina vielä se venyttely ja rentoutusharjoitukset (nimenomaan kaulan ja niskan alueen) ehkä jossain määrin auttavat. Teen niitä päivittäin...Ns. rauhoittavia en kyllä tähän vaivaan suosittele enkä ole niitä itsekään uskaltanut koskaan syödä. Niihin jää helposti koukkuun ja ne periaatteessa hoitavat vain pahinat oiretta mutta eivät paranna. Nuo masennuslääkkeet sun muut sen sijaan, ainakin periaatteessa, järjestävät aivojen aineenvaihduntaa uuteen uskoon ja siten vaikuttavat myös oireiden syihin, ainakin näin toivon =) .

Mutta siis: kovin on samanlaista meidän oireilumme, ihan yksityiskohtia myöten, mikä ainakin mua rauhoittaa, vaikken tätä muille toivokaan. Välillä olen ajatellut, että olen ainoa tällainen neuroottinen ahdistuja...

 

tuntuu todella lohdulliselta että en ole ainoa näiden oireiden kanssa.kaikista pahinta on olla yksin näiden pelkojen ja ahdistusten kanssa kun luulee että kyse on jostain kuoleman vakavasta sairaudesta.varasin muuten ajan tk lääkärille.aika on 19.2.siihen asti ku sinnittelis.
sain syksyllä keskenmenon ja luulen että se on osa syynä tähän kaulan kiristely vaivaan koska olen ollut jokseenkin poissatolaltani sen jälkeen :ashamed:
minulla olisi noita sepram nimisiä masis lääkkeitäkin tuolla kaapissa.aloitin jokin aika sitten niiden syönnin mutta ne pahensivat unettomuuttani joten lopetin ne.ois ehkä kannattanu yrittää syödä kauemmin niitä kun alussahan niitä sivu oireita saattaa tulla.
tämä kaulan kuristus on kamalaa vaikka kuin yrittää järkeillä että ei oo vakavaa niin eihän sitä usko :/

 

myös täällä =)

Ensimmäiseltä sivulta bongasin heti tutut oireet. Olikos se Kotiäidin kirjoittamaa, joka oli täysin vastaava kun minun oireeni. Mulla tosin on kulumaa niskassa, ja yliliikkuvaa niveltä, mutta luultavasti olen ahdistunut. Kävinkin jo muutamia vuosia sitten terapiassa jonka jälkeen olin muka ihmistynyt. Aloitin yrityksen, lapset (nyt 3,5 ja 2,5v) päivähoitoon, jatkuvaa sairastelua lapsilla ja minulla, mummo kuoli, lomat meni persiilleen, molemmat vanhemmat yrittäjinä, rahahuolet. Tämä kaikki tapahtui reilussa puolessa vuodessa. Sitten etelänlomalla luulin kuolevani. Jalka puutui. Käsi puutui. Rytmihäiriötä, huimausta.. kuolemanpelkoa. Ja sitä rataa on menty. Nyt putkeen viisi kuukautta.

 

Kau: tuo kaulankuristus on tosi ikävä ja ahdistava vaiva mutta yritä uskoa siihen, että se ei ole ikuista. Siitä voi kyllä päästä eroon ja pääsetkin, kunhan aikaa kuluu. Yritän itsekin taas muistaa sen, että se menee aikanaan ohi...Silti kyllä itselläkin välillä masennus valtaa mielen: miksi sitä pitää olla näin neuroottinen, että elämä menee murehtimiseen?! Mulla muuten edellinen paha kausi alkoi nimenomaan keskenmenosta :'( silloin kuutisen vuotta sitten. Ei mikään ihme, jos olet siitä saanut tuon vaivan. Sehän sekoittaa hormoonitoiminnankin ihan täysin (ainakin mulla), joten sekin saattaa vaikuttaa suoraan tuohon ahdistuneisuuteenkin.

Pöpö: kuulostaa niin tutulta tuo stressireaktiosi! Mulla myös työntäyteinen vuosi...samaan yhteen vuoteen lisäopintoja, väitöskirja, talonrakennus ja kolmas lapsi ja kaiketi sitten jonkinlainen burn-out...eli ahdistusjakso, joka paukahti päälle tasan kaksi viikkoa stressin päättymisestä :/ . Juuri silloin, kun olisi ollut tilaisuus nauttia levosta :| . Se taitaa olla aika tyypillistä, ainakin niin totesi lääkäri, joka määräsi mulle ahdistuslääkereseptin.

 

Voi miten mukava kuulla..tai siis mukava ja mukava, että muillakin on samaa kuin minulla. Läääriin asti en ole Vielä mennyt, mutta eiköhän sekin aika koeta.
Minulla on nyt viimeisen kuukauden aikana ollut (omasta mielestäni) sepelvaltimotauti, vatsasyöpä, aivokasvain. perjantaina on gyne ja olen ihanvarma että löytyy kohtusyöpää tms. Siis tosi raivostuttavaa.
Olisi ihana nautti elämästä mutta aika menee oman kropan tutkiskeluun.
Olisi myös mukava tietää miten tämmösestä pääsisi irti.

Aika vaikuttava lista =) . Minäkin tässä yhtenä päivänä naureskelin itsekseni, että mulla on tässä vuosien varrella muka ollut lähes kaikki mahdolliset vakavat ja vähemmän vakavat sairaudet...enää eturauhasvaivat puuttuvat . Mutta siis oikeasti: onhan neuroottinen itsensätarkkailu tosi uuvuttavaa ja rasittavaa. Mulla on hieman hellittänyt, kun lapset ovat syntyneet ja ikää on tullut lisää (ja on huomannut, että tietyt vakavat oireet eivät ole johtaneetkaan kuolemaan....). Olisi todella mukavaa tietää, miten tästä pääsee eroon...

 

Täällä myös yksi jolla kaikenmaailman oireita ja lääkärillä olen käynyt useampaan otteeseen!
Mulla oireet alko joskus loppukesästä: aluksi tuli rytmihäiriöitä ja lääkärissä selvisi että olen raskaana, vuotoa mulla oli ollut parisen viikkoa, vuoto loppui lähes heti lääkäris käynnin jälkeen ja raskaus jatkui, nyt rv 31+5!
Mulla mm tällasia oireita:
ahdistuneisuutta, painajaisia, hengenahdistusta, jalka, käsi ja rintakipuja, puutuneisuutta, rytmihäiriöitä, paikat ihan jumissa, hierojalla käyn noin kerran kuukaudessa...
Tällä hetkellä mulla kädet kipeytyy ja rintalasta kipeänä, eilen oli neuvolalääkäri ja mainitsin näistä, mulla otettu useampaan otteeseen ekg ym!Seuraan ihan liikaa omia vaivoja ja ne vaan paisuu kun niitä miettii...Psykologilla oon muutaman kerran käynyt, mutta nyt en pariin kuukauteen!
Niin ja mulla oireiden osasyynä on varmastikin se kun Toukokuussa menetimme vastasyntyneen pojan ja syksyllä oireet paheni kun mummoni kuoli!
Viime vuosi oli muutenkin rankka, kun rakensimme taloa ja olin aika paljon yksin lasten kanssa ja tein kotityöt ym...
Ois ihana kun osasisi taas nauttia ettei koko ajan ois jostain huolissaan!
Mutta tämmöstä tänne!

 

Ei ihme, että oireilet noiden todella ikävien tapahtumien jälkeen :hug: . Kuulostavat edelleen tosi tutuilta nuo ikävät oireet. Ja ne kun sitten taas tuppaavat lietsomaan itseään eikä itsetarkkailu tietenkään vähennä ikäviä tuntemuksia. Toivottavasti näistä samanlaisista oirekokemuksista on sinullekin hyötyä. Ainakin mulla se edes hieman vähensi ahdistusta, kun huomasi, ettei olekaan ainoa...

 

kylläpä kuulostaa tutulta useampien kirjottajien oireilut. :attn: mä ite kärsin noista sadoista oireista vuosikausia ennenku sitte vakavan sairaskohtauksen jälkimainingeissa ja toipumisajalla aloin nousta ylöspäin.ite en tienny olevani ahdistunut mutta noita kaikenmaailman oireita oli lähes jatkuvasti kropassa.puutumiset,hengenahdistus,päänsärky,huimaus,sydämen muljahdukset ym ym tässä vain muutamia mainitakseni. :| toi sairaskohtaus oli niin vakava juttu et aloin oireilla entistä enemmän sen toipumisen aikana.tuntui että tilanne meni niin pahaksi että koko aika odotin ja olin täysin varma et kohta tulee uudestaan se kohtaus (aivoinfarkti) ja aloin kärsiä jo niin paljon että menin ihan terveyskeskuslääkärin juttusille.hän sitten ohjasi minut terapiaan jossa kävin juttelemassa viikottain muutamia kuukausia.jossain vaiheessa aloitin myös sepram-lääkityksen.(20mg)ensin puolikkaalla ja siitä kokonaiseen ja lopuksi puoleentoista tablettiin.se alkoi sitte noin kuukauden sisällä auttaa mutta kävin edelleen terapiassa juttelemassa.ihan lapsuudesta asti puitiin asioita ja yllätyin kuinka siellä ns.normaalissa/hyvässä lapsuus ja nuoruuajassa oli kuitenki sellasia juttuja jotka yhdessä vaikutti niin että oireilin.en koskaan olisi itse tajunnu et ne asiat (jonkun mielestä todella pienet asiat)voisi aiheuttaa minulle noin huonoa oloa ja noin paljon oireita.söin sepramia vuoden ja 10kk kunnes sitten lopetin sen pikkuhiljaa raskauden viimisen kolmanneksen alkaessa.lääkärin kanssa oltiin koko aika tarpeen mukaan puhelinyhteyksissä ja oli tunne että turvallista on syödä sitä lääkettä kun lääkäri kyseli tasasesti miten minulla menee ja jutteli aina muutaman hetken minun voinnista.sain kysellä jos jotain oli mielen päällä ja sain aina lääkärin mielipiteen miétteisiini. :attn:
edelleen minulla on lääkettä kotona ja jos olo menisi sellaiseksi että toteaisin että lääkettä tarvin nii saisin alottaa sen uudelleen ja sitten ottaa samaan lääkäriin yhteyttä.nyt kuitenkin olen ollut 4kk ilman lääkitystä eikä mitään oireita ole tullut eli erittäin hyvin siis menee.
aloin tätä siksi kirjottamaan koska halusin vain rohkaista että niistä kehon oireiluista on mahdollsta päästä eroon eli nyt vaan jokainen joka vielä tuskailee oireittensa kanssa niin menee lääkärille ja sitä kautta asia etenee ja parempi elämä alkaa. :attn: :hug: aikaa siihen tarvitaan mutta kyllä tää elämä on niin erilaista nykyään kun ei noita oireita enää ole.mä ainakin kärsin niistä suunnattomasti ja kuolemanpelko ja vakavan sairastumisen pelko oli jatkuvasti yhtenä oireena ja nyt kun niistä ei enää tarvi kärsiä niin olo on erittäin hyvä ja huojentunut.jaksaa taas keskittyä ihan vaan tähän arkeen ja elämään eikä pipokaan oo niin kireellä ku ei enää ahdista ja ole oireita :attn:

 

YOodottaja66 minä olen miettinyt kans tuota avantouintia, sullako auttoi ahdistukseen? minä olen hyvin kylmän arka, en tykkää kylmästä vedestä mut olen ymmärtänyt et avantouinnissa sillä ei niin kauheasti merkitystä ole, siinähän tulee se hyvänolontunne kuulemma niin voimakkaana et kylmyys unohtuu. Kannattaisko kokeilla?
Hei ja jos viittit niin laita niitä kirjojen nimiä, jos jostain vaikka sais ne käsiinsä ja lukaisis.Kiitos!

 

Aah..Luin uudelleen ketjun.
TätiHuoli kirjoitti myös täsmälleen mun oireista.
Nyt mua pelottaa nämä rintatuntemukset. Sydän muljahtelee, vaikken (muka) ole paniikissa, mutta KIELTÄMÄTTÄ KUULOSTELEN KOKO AJAN jokonytjokonyt..

**oireisiin:

Minullakin oli rintalasta tulehtunut. En voinut edes kävellä kun oli niin kipeä. Sen jälkeen kipeytyi pohkeet, jälleen niin että piti kävellä koko ajan. Varjele jos istahti paikoilleen, niin pohkeet jämähti HETI. Yön jälkeen itkua väänsin kun en päässyt ylös. Lihakset muutenkin kramppailee, ilmeisesti jännitystilasta.
Huimaa, niska jäykkä, hartiat jäykät, selkä jäykkä, jalat jäykät.. Kaikki siis kipuilee. Jos vaikka jalat on kunnossa, sitten vaivaa selkä, tai kädet, tai pää.. Jostain aina vetää
Minun oireilu alkoi mummoni poismenon jälkeen. Ja ilmeisesti minulle tuli jonkinasteinen kuolemanpelko siitä? Koska nyt ajattelen heti kun kehossa tapahtuu jotain, että kuolen just tähän paikkaan, tai ainakin kuolen kohta.
Ainoa paikka jossa tunnen turvalliseksi oloni, tai ainakin rentoudun vähän, on kotipaikkakunnallani. Aina kun palaan tänne, siis minun nykyiseen kotiini, alkaa ahdistaa.
'Niin ja nyt on ollut rintatuntemuksen ja tykytysten kanssa tämä viheljäisen kuristumisen tunne. Kurkussa/kaulalla painaa jokin. Eikä mikään auta!

Mä en jaksa enää. :/

 

Jaan kyllä täysin tuon "en jaksa enää" -olotilan. Vaikka tiedä kokemuksesta, että näistä tuntemuksista pääsee eroon ajan kanssa (joskin tulevat sitten taas uudestaan joskus...), silti välillä masentaa ja pelottaa . Jaan myös tuon tunteen siitä, että vain jossain tietyssä paikassa olo tuntuu turvalliselta...ja jossain tietyssä taas erityisen turvattomalta.

Nämä sydäntuntemukset ovat melkein pahinta ja niiden ollessa päällä olen kaikkein masentunein ja ahdistunein, josta sitten taas seuraa noidankehä. Kun on ollut tarpeeksi kauan ahdistunut, alkaa nuo kipuiluoireet ja puutumisen ja välillä en tiedä, mikä oire olikaan syy ja mikä seuraus...

 

Mä nyt koetan vanhoja seprameita aloitella. Aloitin kyllä 20mg:sta kun mulla oli noita nelikymppisiä tuolla. Ikäänkuin kahden päivän aikana olisi jo mmuka jotain tapahtunut. Vähän helpompi hengittää.

 

mullaki on kaapissa seprameita ja haluaisin syödä niitä mutta minulta ne vie yö unet :ashamed: mieli ois kyllä muuten pirteempi ku niitä söis

 

Mulla näyttäis nyt vaikutttavan unien kannalta positiivisesti nämä Buspar-ahdistuslääkkeet. Ovat siis toiminnaltaan samantyyppisiä kuin masennuslääkkeet mutta serotoniinivaikutus ei ole yhtä voimakas (ainakin näin lääkäri kuvaili). Olen nukkunut nyt muistaakseni jo 4-5 yötä ihan kunnolla. Vielä on jonkin verran ahdistumisen tunnetta mutta olo on jo melko hyvä. Vasta ensi viikolla lääkkeen annostus alkaa olla kohdillaan. Nyt olen vasta siirtymässä oikeaan annokseen...Varsinainen vaikutus pitäisi huomata kai noin viikon-kahden päästä vasta. Eka viikko meni ahdistellessa mutta sitten sivuvaikutukset ovat alkaneet hälvetä pikkuhiljaa.

Voi, kyllä toivoisin, että tästä olisi nyt pitkäaikaista apua sitten. Kuntosalilla olen käynyt nyt myös hakemassa vähän positiivista energiaa =) . Pitää vain pitää kovasti huoli, ettei niska mene pahemmin jumiin ja että muistaa hengittää koko ajan jne.

Lueskelin muuten tänään netissä taas lasten päiväuniaikaan kaikenlaista hermostosta ja kyllähän sieltä selkeästi kävi ilmi, että jotkut ihmiset ovat vain herkempiä sympaattisen (?) hermoston ylikäymiselle, joka sitten saa aikaan kaikenmaailman tykytyksiä ja lisälyöntejä. Minua ainakin rauhoitti taas vaihteeksi tieto siitä, että todellakin tykytyksiä ja lisäjumputuksia voi tulla täysin terveeseen sydämeen, jos hermosto käy ylikierroksilla. Ja siihen taas joillain ihmisillä on suurempi alttius....

 

tämä viestiketju onkin näemä jäänyt nyt vähemmälle huomiolle joten minäpä kerron tässä kuulumisiani.
aloitin tänään (taas kerran) mielialalääkityksen.lääkkeen nimi on zoloft,sama kuin sertral hexal (kirjotinko oikein) ja heti voimistu tuo kurkun kuristus ja palantunne kurkussa.eli se viittais kait siihen että tää ois psyykkistä.
onko muilla kokemuksia?

 

Kau: Kyllähän tuo kovasti siltä kuulostaa. Varmaan sitten hälvenee, kun lääke alkaa auttaa. Mulla ainakin tuon busparin vaikutuksen alkaessa tosiaan hävisivät kaikki nielemisvaikeudet ja kuristukset, aluksi tietenkin kaikki oireet pahenivat! Vielä saattaa hieman iltaisin tulla sivuvaikutuksia (olen vasta suurentanut ilta-annoksen) mutta ei paljon enää. Kyllä se Kau kovasti psyykkiseltä oireilulta kuulostaa tuo sinunkin kuristuksen tunteesi!

 

Taidanpa minäkin kuulua myös tähän jengiin!! Olen niin sairaalloinen jännittäjätyyppi, ja tämän jännitysniska-oireilun takia näköjään jännittäminen sen kun vain pahenee. Eipä ole kovin kivaa elää jatkuvassa puristuksen tunteessa!! Kerronpa teillekin jotka ette lue tätä jännitysniska-osiota. Että viime vuonna sain niskaoireita töissä ollessani, huimausta, pahoinvointia ym. ja en pystynyt töitä enää jatkamaan. Ja nyt niskaa on hoidettu ja on ruvennut paranemaan. Mutta nyt olen työnhakutilanteessa ja odottelen tietoa, että pääsenkö haastatteluun, niskaoireilu alkaa taas pahenemaan. Pelkään, että sama toistuu minkä koin viime vuonna!! Jännitän niskaani koko ajan ja muutenkin on rauhaton olo! (isompi todennäköisyys on kuitenkin että en pääse edes koko haastatteluun) Ja nyt kun pelkään ja jännitän, niin niskaoire vain pahenee. Pakko saada tämä kierre jotenkin poikki!! Luulenpa, että minulle oikea diagnoosi olisi "sosiaalisten tilanteiden pelko" , käytetäänköhän siihen samoja lääkkeitä kuin paniikkihäiriöön? Tai masennukseen? Onko kenelläkään tietoa?