ahdistus ja viiltely

Noh mulle kävi vähän "hassusti"... Mulla on myös tapana nyppiä ihoa ja repiä kaikki aikaansaatujen haavojen ruvet irti, niin yksi rupi olikin niin tiukassa, etten saanu sitä irti ja sekös alko parissa päivässä nyppimään niin pahasti, että päätin ottaa nuppineulan käyttöön ja sillä repiä sen irti. Noh meni touhu aika överiksi, enkä ois ihan heti kyl uskonu et nuppineulalla saa tollasen haavan aikaseks varsinkin kun siinä kohtaa ihoa en tuntenut ollenkaan kipua :O. Sit jälkeenpäin tajusin, että hoh valtimo kulkee muuten just tossa kohtaa ja olispa "jännä" saada sekin vuotamaan, kun kerran olin "hyvään" alkuun päässy. Sain itseni onneks pysäytettyä tässä vaiheessa, mutta aika paljon se vaati. Nyt hävettää näkyvä haava . En nyt oikein tiiä, mitä tosta episodista pitäis ajatella kun alkuperäisenä tarkotuksena oli vaan repiä se penteleen rupi irti, eikä varsinaisesti alkaa taas itsetuhoiseksi. En siis osaa sanoa, että katkesko mun kuukausien itsetuhottomuusjakso tähän vai ei.

 

Olen ollut tuon lipsahduksen jälkeen kohtuu kiltisti. Jonkun verran repiny rupia irti, mutta en oo mitään pakkomielteistä liian pitkälle menevää repimistä nyt harrastanut. Iho ehkä vähän paremmassa kunnossa jo. Mieliala heittelee toooosi paljon. Eilen (toissapäivänä klo jo yli puolenyön) olin ihan pohjamudissa ja tänään (eilen) taas oikein pirteänä ja aikaansaavana liikenteessä. Liikkeellä oleminen selkeesti parantaa mun vointia, mut sit huonovointisena mikään ei vois olla vähemmän kutsuvaa ku liikkeelle lähteminen.

 

toivottavasti olet Sirionful pystynyt olemaan satuttamatta itseäsi.

Minä en ole viiltänyt nyt, olen kuukauden verran syönyt mielialalääkettä ahdistukseen, mitään keskusteluapua tms mulla ei ole, mutta tuo lääke on tasoittanut oloa sen verran, että harvemmin enää viiltelyä ajattelen. Niin ja tarvittavia rauhoittaviakin on jos ahdistus kovin pahaksi pääsee.

 

Voi jummi olette te mielenvikaisia...

 

Voi voi mä lankesin... En laskenu tota edelliskertaa sit kunnon lipsahdukseksi, mut nyt retkahdin kunnolla. Yritin kyllä taistella vastaan, mutta terapeutti ei vastannu mun tekstiviestiin koko päivänä, puhelu toisen työntekijän kanssa ei auttanu, eikä auttanu myöskään diapami tai keskusteleminen kavereiden kanssa. En mä ollu ees ahdistunu vaan kaipasin vaan niin kovasti sitä hyvänolontunnetta, minkä mä siitä touhusta saan. Ja se tuntu just niin hyvältä kuin mitä mä muistelin, joten retkahdin sit viel uudestaanki.

Enkä halua mennä päivystykseen, koska en halua osastolle. Pikemminkin haluisin vaan et mut jätetään rauhaan, mut kai se pakkohoitolähete jossain vaiheessa napsahtaa, saa nyt nähä.

 

Tekis mieli mennä jatkamaan tota puuhaa nytkin.

 

Haluaisin olla ystäväsi, kun kuulen tälläistä

 

voi sirionful, halaus sulle. toivottavasti voit nyt jo paremmin. itse en ole viiltänyt, mutta olen kyllä vedellyt rauhoittavia liikaa, ei hyvä juttu sekään.

mä tarvitsisin terapiaa tai jotain apua mutten saa sitä haettua. ei ole voimia siihen ja pelkään ja panikoin liikaa...

 

viiltämisen halu on vaan niin voimakas kun tietää, että se auttaa ahdistukseen välittömästi

 

Auttaako se tosiaan välittömästi? Olen luullut, että se vain lisää ahdistusta aiheuttamalla itsesyytöksiä.