Ainokaisten vanhemmat

Hei,

Minua on alkanut askarruttamaan ainoan lapsen "kasvatus". Tällä hetkellä poika on vasta 15kk, mutta mietin jo nyt, että miten välttää liika hemmottelu ja lellittely? Omasta mielestäni olen johdonmukainen, mutta välillä sitä miettii, että miten mihinkin pitäisi suhtautua. Tämä lapsi oli pitkään odotettu ja todennäköisesti ainokaiseksi jääkin. Olisi ihanaa osata kasvattaa lapsi jolla on hyvä itsetunto, nauramisen taito, kuuntelemisen taito. Unohtamatta
rehellisyyttä, kunnioittamista, ystävänä olemista ja olemaan oma itsensä.

Kertokaa mietittekö muut ainokaisten vanhemmat samoja asioita?

 

meillä poika on nyt 1v4kk ja melko varmaan jää ainokaiseksi. Meillä myös pitkään häntä odotettiin.

Itse en kovin pohdi hemmottelenko liikaa vai en. Omasta mielestä en hemmottele, muuta kuin sylillä. Pääsee syliin oikeestaan aina, kun haluaa. Jos vain olemme niin, että se on mahdollista.

Minäkin koen olevani johdonmukainen kasvattaja, ehkä joissakin asioissa tosi tiukka ja toisissa taas ehkä lepsumpi, mutta aina jutut on samanlaisia missä lepsuilen tai olen tiukkis.

Eiköhän noista meidän pienistä saada normaaleja mukavia kavereita ilman sisaruksiakin, annetaan rakkautta, kuunnellaan pienen asioita ja otetaan huomioon arjen kiemuroissa pieni ihmisen alku. Ei varmasti mitään kummia poppakonsteja tarvita jotta oppivat ihmisten tavoille.

Eikä kaikki aina ole kasvatuksestakaan kiinni, lapsen oma persoonakin tuo omat vivahteensa kehittyvään pikku mieheen. Mutta karkeasti sanottuna anna lellittelyä, hemmottelua, jne. sopivasti annosteltuna ja rakautta ja hellyyttä rajattomasti. Nii ja turvalliset rajat olemiseen luo sitten turvallisuutta pienelle, että hänestä välitetään, rakastetaan jne. tuntemuksia.

En nyt muuta osaa miettiä..

 

samaa olen miettinyt myös minä! Olen vaan ajatellut että kun annan mahdollisimman paljon aikaa lapselleni niin se riittää. Tietysti pitää olla tietyt "säännöt" mitä saa tehdä ja mitä ei... Omalla käytöksellä voi näyttää esimerkkiä muiden kunnioittamisessa ja muussa!