Aion pitää lapselle perinteisen "huutounikoulun" (kivittäkää vaan...)

On tuolla meidän 7kk ikäisellä mennyt yöelämä aivan villiksi....pienempänä nukahti aina itsekseen omaan sänkyyn, söi 0-2 kertaa yössä, mut tuossa 5kk iästä on yöt olleet levottomia ja nyt viimesen viikon aivan villejä...
Tyttö heräilee läpi yön ½-1h välein ja rauhoittuu ainoastaan sylissä heijaamalla, maitoa ottaa 1-4x yössä.
(eikä oo hampaita tulossa, ikenet vielä ihan "neitseelliset")

Kaks vanhinta lasta olen saanut nukkumaan tuolla perinteisellä unikoululla (ovat jo senverran vanhoja, ettei silloin tuosta tassuttelusta puhuttu ollenkaan) 7-8kk iästä alkoivat nukkua omassa sängyssään kokonaisia öitä. Ja ihan normaaleja, hyviä lapsia ovat ja hyvä äiti-lapsi suhde meillä on, ja varmasti lapsilla perusturvallisuus tallella vaikka vähän joutuivatkin huutamaan (siis tyyliin 3min-5min-7min...15min saakka).

Toiseksi nuorinta lasta alettiin unikouluttamaan tassuhoidolla 8kk ikäisenä, nyt hänellä on ikää liki 3v, eikä vieläkään osaa nukkua öitään, eli siis kun herää yöllä, tarvitsee "tassun"

Eli siis omakohtaisiin kokemuksiin pohjaten olen todennut perinteisin tyylin tehokkaammaksi...ja unikoulun meillä siis aloittavat sekä 7kk, että 3v, nyt äiti haluaa vihdoin alkaa nukkumaan yöllä!!

 

No onnea teille vaan? En nyt oikein ymmärrä kirjoituksesi tarkoitusta, haluatko kivitystä vai rohkaisua vai neuvoja vai mitä?

 

No onnea teille vaan? En nyt oikein ymmärrä kirjoituksesi tarkoitusta, haluatko kivitystä vai rohkaisua vai neuvoja vai mitä?

Mielellään rohkaisua ja neuvoja, mut palstan tuntien luultavasti kiviä sataa
Nyt on vaan väsymys menny niin yli, että pakko saada katkaistua tämä kierre..

 

Itse pidin ilmeisesti melko perinteisen (päivä )unikoulun tytölle noin 3 viikkoa sitten. Aikaisemmin siis nukkui päikkärit ulkona, sisälle oli ihan mahdotonta ilman tissiä nukahtaa. Tassuttelusta tultiin vain entistä itkuisemmaksi/vihaiseksi (varsinkin jos äiti oli silittelemässä ). Noin 4-5 päivää meni (huutaessa), mutta nyt ei enää tarvitse kuin viedä tyttö nukkumaan oikeaan aikaan =) . Onneksi meillä huudot kestivät maks. 20-30 min/unillemeno, joten melko helpolla taidettiin päästä. Tyttö siirtyi samaan syssyyn omaan huoneeseen, joten uskon että sekin auttoi asiaan kun tehtiin "maiseman vaihdos". Tyttö oli silloin vähän vajaa 9kk.

*muoks* meillä siis ei ole ollut ongelmiä yöheräämisten kanssa, mutta unille menon kanssa sitäkin enemmän**

 

Hei voihan olla että niitä ikeniä kutisee siittä huolimatta sieltä ne hampaat tulevat pikkuhiljaa. Meillä 7kk myös samaa hommaa. Jos katsot että unikoulu tarpeen niin onnea. Meillä hampaita pukkaa urakalla nyt jo neljä 2 tulossa

 

Toivottavasti saatte ap apuja tassuttelusta.
Meillä se auttoi vain nukkumaan menoon. Yöt ovat silti yhtä levottomia kuin ennenkin.

 

Niin, tuossa iässähän alkaa unissa näkyä liikkumisen lisääntyminen, meillä pahimmat vaiheet oli 8kk iässä kun oppivat nousemaan konttausasentoon, sitä tehtiin sitten unissakin ja herättiin huutamaan. En tiedä miten siihen olisi auttanut että olisi jättänyt huutamaan, kai ne lapset siihen olisi pian tottuneet ettei kukaan tule? Se vaihe kun meni ohi niin toinen nukkuu yönsä hyvin kuten teki vauvanakin, toinen taas heräilee - kuten teki vauvanakin.

 

Tarkoitatko siis tuolla perinteisellä unikoululla tuota huudattamista? Meilläkin yöt menee nykyään hulinoidessa. Ostin Pantelyn kirjan 'Pehmeä matka höyhensaarille' kun en kestä huudattaa lasta. Saa nähdä miten käy, kunhan saisin ensin tuon kirjan luettua.

Niin ja kyllä täällä helposti niitä kiviä saa niskaansa, jos vähän asettaa sanansa väärin tai on eri mieltä asioista. Tuo huudattaminen on teidän tapanne saada lapsi nukkumaan, ja vaikka itse en oikein sen kannalla olekaan niin silti kunnioitan valintaanne ja yritän vältellä niiden kivien heittelemistä.

Tulehan sitten kertomaan, miten teillä käy. Ja jaksamista! :hug:

 

Tarkoitatko siis tuolla perinteisellä unikoululla tuota huudattamista? Meillä kanssa yöt menee hulinoidessa. Ostin Pantelyn kirjan 'Pehmeä matka höyhensaarille' kun en kestä huudattaa lasta. Saa nähdä miten käy, kunhan saisin ensin tuon kirjan luettua.

Niin ja kyllä täällä helposti niitä kiviä saa niskaansa, jos vähän asettaa sanansa väärin tai on eri mieltä asioista. Tuo huudattaminen on teidän tapanne saada lapsi nukkumaan, ja vaikka itse en oikein sen kannalla olekaan niin silti kunnioitan valintaanne ja yritän vältellä niiden kivien heittelemistä.

Tulehan sitten kertomaan, miten teillä käy. Ja jaksamista! :hug:

Kiitos, kivasti sanottu

Mun usko tuohon tassutteluun siis meni tuon nyt 3v:n kanssa, koska sen tuloksena meillä edelleen tassutellaan yöllä...ja hurjalta mustakin tuntuu alkaa huudattamaan tuota kuopusta (joka muuten on vielä todella tyytyväinen vauva, eli eipä paljoa itkeskele)
Mut tiiättekö, joskus vaan väsymys menee niin yli, että on ihan pakko ottaa radikaalit keinot kehiin ja nyt mä olen sitä mieltä, että koko meidän perjheen hyvinvoinnin kannalta on tärkeintä, että saadaan kaikki nukuttua yöllä

 

Mä uskoisin, että meilläkin tuo tassuttelu vain aiheuttaisi ongelmia. Tai sen verran kun yöllä yrittää laittaa kättä päälle ja silitellä, niin poika hermostuu sellasesta lääppimisestä vain entistä enemmän. Me tosin sorruttiin ottamaan poika väliin ja tissi suuhun joka kerta kun yöllä herää itkemään (2-3kertaa), on nyt 8kk ja rupesi n. kk sitten huutamaan pinnasängyssä ihan järjettömästi. Nyt sentään nukkuu nuo sylttävälit ja yön muutenkin melko hyvin. Äitistä tietty olisi kiva, kun ei tissiä tarttis noin paljon antaa, mutta nyt ei ole ollut voimia tosiaan muuhunkaan. Voimia sinulle ap tuohon unikouluun, toivon parasta.

 

Mikä lukihärö taas. Siis tietenkin syöttöväli, sikä mikään sylttyväli =)

 

Änkeän nyt samaan ketjuun Eli, onkos teillä neuvoja millaisella tassuttelulla saisi kohta 8kk illalla nukahtamaan itsekseen sänkyynsä? Neiti nukahti 6 kk asti omaan sänkyynsä ihan rauhassa, nyt nukkumaan menot hulinaa (saattaa 2 tuntia siellä touhuta ja välillä kiljua), eikä rauhoitu nukkumaan ennen kuin pidän peitolla hänet paikallaan. Nyt tarvitsisin siis vinkkejä voisiko tassuttelulla saada homman toimimaan?

Kaveri piti perinteisen unikoulun samaan ongelmaan pojallensa ja se toimi. Mutta itse en haluaisi huutoa kuunnella, joten siksi vinkkejä?

 

Mä kans kokeilin tota tassuttelua ja sain sitten tehdä sitä yli tunnin joka ilta. Ei siinä että jouduin oleen lapseni kanssa yli tunnin jos sitä nyt joku epäilee. Itellä ei oikeen hermot kestäny sitä kauheeta huutoo mitä oli sen tunnin ja loppu oli sitä että kun käden otti pois ja oli lähössä niin herättiin ja sama alko uudestaan (olisko ollu tekniikassa jotain vikaa). Kerran sitten vein neidin sänkyynsä ja lähin samantien pois ja neiti huus just sen aikaa kunnes ovi meni kii eli joku 2sekunttia. Totesin että se vieressä seisominen vaan pahensi asiaa, oikeesti. Varmaan tytöstäkin kiva ettei joka ilta tarvii raivota tuntia ennen kun alkaa nukkuun. Olen kai nyt sitten jonkun mielestä kylmä psykopaatti äiti

 

Niinpä, kyllä huudattaminen toimii. Eli sillä saadaan aikaan se, että lapsi alkaa toimia kuten hänen halutaan toimivan. Syy siihen tosin on se, että lapsi ns. luopuu toivosta, että hänen tarpeitaan kukaan huomioisi eikä se, että lapsi huudattamisen kautta oppisi 'kiltiksi' ja 'hyville tavoille'.

Lapsi ei venkoile ja valvota öisin tahallaan eikä siksi että olisi 'tuhma'. Joten rankaisua ei mielestäni siksi tarvita (sitä pahan mielen tuottaminen lapselle on). Huudattaminen alistaa lapsen ja saa aikaan epävarmuutta. Tämä epävarmuus ei näy helposti ja lapsi voi olla iloinen ja kaikin puolin 'normaali' lapsi. Kyseessä on se, että lapselle kun tuotetaan epävarmuutta ja pahaa oloa, hänen suhtautumiseensa elämää kohtaan tulee yksi 'epävarmuustekijä' lisää. Hän oppii odottamaan elämältä vähemmän kuin mitä hänelle oikeasti kuuluisi. Toisin sanoen itsetunnon pohja horjahtaa; en olekaan varauksettomasti rakastettu. Kukaan ei väitä että pehmeämoi unikoulu olisi helpompi. Mutta lapsen psykologisen kehityksen kannalta mielestäni kuitenkin parempi.

En tuomitse sinua enkä ketään. Kaikki tavallaan. Mutta muistakaa miettiä asiaa ensin lapsen näkökulmasta ja lähteä siitä selvittämään ongelmaa.
Tsemppiä!

 

Niinpä, kyllä huudattaminen toimii. Eli sillä saadaan aikaan se, että lapsi alkaa toimia kuten hänen halutaan toimivan. Syy siihen tosin on se, että lapsi ns. luopuu toivosta, että hänen tarpeitaan kukaan huomioisi eikä se, että lapsi huudattamisen kautta oppisi 'kiltiksi' ja 'hyville tavoille'.

Lapsi ei venkoile ja valvota öisin tahallaan eikä siksi että olisi 'tuhma'. Joten rankaisua ei mielestäni siksi tarvita (sitä pahan mielen tuottaminen lapselle on). Huudattaminen alistaa lapsen ja saa aikaan epävarmuutta. Tämä epävarmuus ei näy helposti ja lapsi voi olla iloinen ja kaikin puolin 'normaali' lapsi. Kyseessä on se, että lapselle kun tuotetaan epävarmuutta ja pahaa oloa, hänen suhtautumiseensa elämää kohtaan tulee yksi 'epävarmuustekijä' lisää. Hän oppii odottamaan elämältä vähemmän kuin mitä hänelle oikeasti kuuluisi. Toisin sanoen itsetunnon pohja horjahtaa; en olekaan varauksettomasti rakastettu. Kukaan ei väitä että pehmeämoi unikoulu olisi helpompi. Mutta lapsen psykologisen kehityksen kannalta mielestäni kuitenkin parempi.

En tuomitse sinua enkä ketään. Kaikki tavallaan. Mutta muistakaa miettiä asiaa ensin lapsen näkökulmasta ja lähteä siitä selvittämään ongelmaa.
Tsemppiä!

Peesaan täysin tätä kirjoitusta!

 

Kyllä kai kaikki lapsen näkökulmaa yrittääkin ajatella?! Mut jos on äiti ja isä olleet yöt hereillä vuoden, niin luulen, että siinä vaiheessa alkaa olla tarve ajatella hiukan omaakin mielenterveyttä. Ja menee se fyysinenkin univajeesta, selvähän sekin on. Lapsellekin on hyvä, kun hänen sallitaan nukkua yöt, tuli se sitten keinolla millä hyvänsä. Päivällä yönsä nukkunut äiti ja isä osaa ehkä antaa vieläkin varauksettomampaa rakkauttaa kullannupulleen ja pitää oikein erityisen hyvänä. Mutta jokainen tavallaan, voimia kaikille, jotka näiden öiden kanssa kamppailee.

 

Niinpä, kyllä huudattaminen toimii. Eli sillä saadaan aikaan se, että lapsi alkaa toimia kuten hänen halutaan toimivan. Syy siihen tosin on se, että lapsi ns. luopuu toivosta, että hänen tarpeitaan kukaan huomioisi eikä se, että lapsi huudattamisen kautta oppisi 'kiltiksi' ja 'hyville tavoille'.

Lapsi ei venkoile ja valvota öisin tahallaan eikä siksi että olisi 'tuhma'. Joten rankaisua ei mielestäni siksi tarvita (sitä pahan mielen tuottaminen lapselle on). Huudattaminen alistaa lapsen ja saa aikaan epävarmuutta. Tämä epävarmuus ei näy helposti ja lapsi voi olla iloinen ja kaikin puolin 'normaali' lapsi. Kyseessä on se, että lapselle kun tuotetaan epävarmuutta ja pahaa oloa, hänen suhtautumiseensa elämää kohtaan tulee yksi 'epävarmuustekijä' lisää. Hän oppii odottamaan elämältä vähemmän kuin mitä hänelle oikeasti kuuluisi. Toisin sanoen itsetunnon pohja horjahtaa; en olekaan varauksettomasti rakastettu. Kukaan ei väitä että pehmeämoi unikoulu olisi helpompi. Mutta lapsen psykologisen kehityksen kannalta mielestäni kuitenkin parempi.

En tuomitse sinua enkä ketään. Kaikki tavallaan. Mutta muistakaa miettiä asiaa ensin lapsen näkökulmasta ja lähteä siitä selvittämään ongelmaa.
Tsemppiä!

Peesaan täysin tätä kirjoitusta!

Mäkin olen samaa mieltä..

 

Kerran sitten vein neidin sänkyynsä ja lähin samantien pois ja neiti huus just sen aikaa kunnes ovi meni kii eli joku 2sekunttia. Totesin että se vieressä seisominen vaan pahensi asiaa, oikeesti. Varmaan tytöstäkin kiva ettei joka ilta tarvii raivota tuntia ennen kun alkaa nukkuun. Olen kai nyt sitten jonkun mielestä kylmä psykopaatti äiti

Et ole kylmä psykopaatti äiti :saint: . Tämä sopi teidän lapselle paremmin ja hyvä niin. Meillä tyttö käyttäytyi/käyttäytyy samalla tavalla, eli voi itkeä juuri sen ajan kun huoneesta lähtee (alle 5 sek.), mutta sen jälkeen alkaa "unilaulut" tai tuhina kuulua vuoteesta =)

Lapsi ei venkoile ja valvota öisin tahallaan eikä siksi että olisi 'tuhma'. Joten rankaisua ei mielestäni siksi tarvita (sitä pahan mielen tuottaminen lapselle on). Huudattaminen alistaa lapsen ja saa aikaan epävarmuutta.

Juuri tämän vuoksi jätän lapseni rauhoittumaan itsekeen kun on unille meno aika. Jos jään häntä silittelemään toinen itkee niin kauan kuin olen huoneessa, ei malta käydä makulle sänkyynsä ja haluaisi vain syliin/leikkimään. Tai sitten nukahtaa lopulta (ehkä tunnin päästä ) itkuunsa ja herää 30-40min päästä (kun normisti nukkuu 2h, siis päiväunilla). En halua itkettää lastani turhaan, joten ainakin meillä on parempi jättää lapsi yksin rauhoittumaan, vrt. itkua 5 sek vai 1h!

Mielestäni en ole kylmä äiti kun suukotan, peittelen sänkyyn, toivotan hyvät unet ja annan tutin ja harson/lelun sänkyyn, ja jätän lapseni nukkumaan hänen omaan huoneeseensa.

 

Kyllä kai kaikki lapsen näkökulmaa yrittääkin ajatella?! Mut jos on äiti ja isä olleet yöt hereillä vuoden, niin luulen, että siinä vaiheessa alkaa olla tarve ajatella hiukan omaakin mielenterveyttä. Ja menee se fyysinenkin univajeesta, selvähän sekin on. Lapsellekin on hyvä, kun hänen sallitaan nukkua yöt, tuli se sitten keinolla millä hyvänsä. Päivällä yönsä nukkunut äiti ja isä osaa ehkä antaa vieläkin varauksettomampaa rakkauttaa kullannupulleen ja pitää oikein erityisen hyvänä. Mutta jokainen tavallaan, voimia kaikille, jotka näiden öiden kanssa kamppailee.

Täysin samoilla linjoilla!!

Kyllä mä oikein mielelläni toimisin niin, etten tekisi lapseni elämään "epävarmuustekijöitä", mut jos se EI TOIMI??! Eli lapsi (eikä myöskään vanhemmat!) nuku. Silloin on valittava toinen tie...

JA nuo mun isommat lapset, joille aikanaan sen huudattamiskoulun pidin, ovat jo varhaisteini-iässä ja tuskin ne tänne asti olis jaksanu teeskennellä olevansa normaaleja, jos tuo unikoulu ja huutaminen olis niitä jollain tavalla vahingoittanut...

Meillä tätä levotonta nukkumista on tosiaan kestänyt kohta 3v (tuona aikana ehkä alle 10 kokonaista nukuttua yötä) ja jossain vaiheessa voimat loppuu...

 

No itsepähän nyt halusit *kivittää* B)

 

On tuolla meidän 7kk ikäisellä mennyt yöelämä aivan villiksi....pienempänä nukahti aina itsekseen omaan sänkyyn, söi 0-2 kertaa yössä, mut tuossa 5kk iästä on yöt olleet levottomia ja nyt viimesen viikon aivan villejä...
Tyttö heräilee läpi yön ½-1h välein ja rauhoittuu ainoastaan sylissä heijaamalla, maitoa ottaa 1-4x yössä.
(eikä oo hampaita tulossa, ikenet vielä ihan "neitseelliset")

Kaks vanhinta lasta olen saanut nukkumaan tuolla perinteisellä unikoululla (ovat jo senverran vanhoja, ettei silloin tuosta tassuttelusta puhuttu ollenkaan) 7-8kk iästä alkoivat nukkua omassa sängyssään kokonaisia öitä. Ja ihan normaaleja, hyviä lapsia ovat ja hyvä äiti-lapsi suhde meillä on, ja varmasti lapsilla perusturvallisuus tallella vaikka vähän joutuivatkin huutamaan (siis tyyliin 3min-5min-7min...15min saakka).

Toiseksi nuorinta lasta alettiin unikouluttamaan tassuhoidolla 8kk ikäisenä, nyt hänellä on ikää liki 3v, eikä vieläkään osaa nukkua öitään, eli siis kun herää yöllä, tarvitsee "tassun"

Eli siis omakohtaisiin kokemuksiin pohjaten olen todennut perinteisin tyylin tehokkaammaksi...ja unikoulun meillä siis aloittavat sekä 7kk, että 3v, nyt äiti haluaa vihdoin alkaa nukkumaan yöllä!!

Tehoaahan se kun rassu tajuaa ettei kukaan tule...Se vaan ei oo lapselle hyvä. Oletteko kysyneet apua tuohon ongelmaan?

 

Meillä on 7kk tytöllä nykyään myös nukahtaminen ihan yhtä taistelua. Eikä siihen muu auta kuin se että makaan sen vieressä sängyssä ja joskus jopa laulan Joskus pitää siihen vielä ottaa maitopullo silloin kun näyttää väsyneeltä mutta ei kuitenkaan nukahda. Väsyneenä nukahtaa sitte pullolle.

 

Kyllä kai kaikki lapsen näkökulmaa yrittääkin ajatella?! Mut jos on äiti ja isä olleet yöt hereillä vuoden, niin luulen, että siinä vaiheessa alkaa olla tarve ajatella hiukan omaakin mielenterveyttä. Ja menee se fyysinenkin univajeesta, selvähän sekin on. Lapsellekin on hyvä, kun hänen sallitaan nukkua yöt, tuli se sitten keinolla millä hyvänsä. Päivällä yönsä nukkunut äiti ja isä osaa ehkä antaa vieläkin varauksettomampaa rakkauttaa kullannupulleen ja pitää oikein erityisen hyvänä. Mutta jokainen tavallaan, voimia kaikille, jotka näiden öiden kanssa kamppailee.

Täysin samoilla linjoilla!!

Kyllä mä oikein mielelläni toimisin niin, etten tekisi lapseni elämään "epävarmuustekijöitä", mut jos se EI TOIMI??! Eli lapsi (eikä myöskään vanhemmat!) nuku. Silloin on valittava toinen tie...

JA nuo mun isommat lapset, joille aikanaan sen huudattamiskoulun pidin, ovat jo varhaisteini-iässä ja tuskin ne tänne asti olis jaksanu teeskennellä olevansa normaaleja, jos tuo unikoulu ja huutaminen olis niitä jollain tavalla vahingoittanut...

Meillä tätä levotonta nukkumista on tosiaan kestänyt kohta 3v (tuona aikana ehkä alle 10 kokonaista nukuttua yötä) ja jossain vaiheessa voimat loppuu...

Hei, yhä vaankin: normaaleja lapsia ja ihmisiä ovat varmasti kaikki, jotka on huudatuksen kokeneet.

Mutta mietipä kuinka meissä normaaleissa on suurin osa heitä, joilla on itsetunto-ongelmia tai heikkoja kohtia itsetunnossa. Jotka takerrutaan ihmissuhteisiin, annetaan itseämme kohdeltavan huonommin kuin ansaitsemme tai ei tehdä kaikkea mihin meillä on mahdollisuuksia.. Täälläkin palstalla on päivittäin viestejä, jotka todistavat tämän oikeaksi. Mä en vaan tekisi mitään, joka vähänkään horjuttaisi lapseni vasta kasvavaa itsetuntoa.

Mä hakisin ensin käsiini kaiken mahdollisen tiedon erilaisista unikouluista, teettäisin allergiatestit lapsella, tarkistaisin rutiinit ja ruokavalion, rauhoittaisin illat, kokeilisin kauan ja sitkeästi tassuttelua ja kaikkia mahdollisia pehmeitä keinoja..

 

mä kyllä myönnän pitäneeni esikoiselle ihan perinteisen unikoulun. Hän 3kk iästä lähtien 9kk ikään heräs yöllä vähintään tunnin välein. ja aina tarvitsi tissiä tai muuten ei nukahtanut. Niin ja vaan vieressä nukkui,oma sänky oli ihan kamala paikka. Myös päikkärit oli ihan pikkupätkiä hirveen nukutusrumban jälkeen.
Tassuttelua tuli koitettua,ja siis ei todellakaan ollut mitään apua,huuto senkuin yltyi vaan..

Meille oli sitten jo lastenlääkärin toimesta varattu viikon unikoulu vastaanottokodilla,ja ajatus hirvitti tosi paljon. Ja siis ihan huuto-unikoulunhan ne olis sieläkin pitäneet. Niin ajattelin että itseni ja lapsen kannalta parempi kun pidän itse.
Menimme mun äidille jolla iso talo (ite kerrostalossa asutaan,niin en kotona kehdannut naapureita häiritä).
Sielä siis nukuimme eri huoneissa tytön kanssa,ja kun huusi kävin vaan välillä pistää tutin ja peiton. Ja pidensin väliä.
Sitkeä olikin,varmaan 4 tuntia jaksoi huutaa raukka. Mutta siitä se aika rupes tosi nopee lyhenemään mitä huusi,ja viikossa oppi nukkumaan suht koht yönsä läpi.

Ja siitä lähtien on nukkunut hyvin,nyt päälle 3v ja itse aina omaan sänkyynsä nukahtaa.

Että kyllä todellakin oman jaksamisen takia suosittelen!

Ja senhän näki uudessa vauvalehdessäkin oliko siitä pantleyn menetelmästä hyötyä.. Väsynyt äiti jatkoi monta viikkoa ilman tulosta.
Ei sitä jaksa jos oikeesti on jo kuukausia valvonut,silloin löydettävä nopeempi keino.

 

Niin ja siis 9kk oli tyttö kun unikoulun pidin