Aivan yksin

Minusta tuli vastikään yh kun erosimme isän kanssa. Olen viidennellä kuulla raskaana, enkä tunne asuinalueeltani juuri ketään (muutimme työn takia),eli tukiverkko puuttuu kokonaan. Olo on hyvin onneton ja lähes epätoivoinen. Oma jaksaminen mietityttää, myös taloudellinen puoli. Miten tästä eteenpäin?

 

Mikset muuttaisi takaisin sinne,missä tukiverkkosi on?Siis lähelle omia vanhempia,sisaruksia,ystäviä tarkoitin...

Jos se ei ole sopiva vaihtoehto,niin kysy neuvolasta paikkakuntasi äiti-lapsi kerhoista ym. toiminnasta odottajille/lapsiperheille.Alueellasi saattaa olla myös aktiivinen yh-seura...

 

\

Minusta tuli vastikään yh kun erosimme isän kanssa. Olen viidennellä kuulla raskaana, enkä tunne asuinalueeltani juuri ketään (muutimme työn takia),eli tukiverkko puuttuu kokonaan. Olo on hyvin onneton ja lähes epätoivoinen. Oma jaksaminen mietityttää, myös taloudellinen puoli. Miten tästä eteenpäin?

mistäpäin olet ?

 

Ystäväni ovat jo muuttaneet eri puolille Suomea kotipaikkakunnaltani, vanhempani ovat siellä enää.

Asun pk-seudulla

 

Huolesi täysin ymmärrettävää. Mutta voin kuitenkin sanoa sinulle, että todennäköisesti selviät kuitenkin, ensiksi hakeudut vaikka neuvolan tms. kautta vertaistuki ryhmiin esim.yksinodottavat yh-äidit. Tuttavia tuossa elämäntilanteessa saat parhaiten juuri näistä paikoista, koska et todellakaan ole ainut tuossa tilanteessa olija. Itse olen 6-v lapsen yh-äiti ollut koko raskausajasta tähän päivään ja aioin kyllä pysyäkkin. Asun pääkaupunkiseudulla ja tiedän, miltä tuntuu tukiverkoston puuttuminen, mutta tähän päivään asti jotenkin selvitty,suuremitta ongelmitta. Mutta olisi kyllä hienoa jos vaikka saisit tutustuttua esim.pienperheyhdistyksen tai yksinhuoltajien olohuoneen järjestämillä kokooontumisilla muihin samassa miksei erissäkin elämäntilanteessa olevan kanssa. Näin saat huolesi jakaa ja silloin ne tuntuu pienemmältä. Taloudellinen tilanne on suhteellista, itse olin kodinhoidon tuella kunnes lapsi 3-v, siihen lapsilisä ja asumstukea ja toimeentulotukea olisi saanut jos, tulot alle minimin.Ja tietysti elatusapu tai tuki. Pienin elatustuki n.129e. tiukkaa oli mutta nautin lapseni kanssa olosta. Kotipalvelun apua sain joskus lapseni hoitoa varten, kun esim.lääkäri tms.meno tai olin uupunut. Puistoissa ym.tutuistuin muutamiin aikuisiin lapseni ollessa pieni.Mutta vaikka lapseni jo 6, niin tukiverkoston puuttuminen tuntuu. Mutta kaiken kaikkiaan en vaihtaisi päivääkään pois. Uskon sinun selviävän. Kirjoittele tänne palstalle välillä miten jakselet. :hug: :hug:

 

Kiitos Maaria :flower:
Annoit uskoa tulevaan =)

 

Moikka!

Jos asut pk-seudulla, sinun ei todellakaan tarvitse olla ihan yksin!

Itse olen tavannut ihanan ystävän neuvolan vauvatapaamisessa, sitten olen luonut verkostoa Päksyn olohuoneessa (katso lisätietoa Pääkaupunkiseudun yksinhuoltajien sivuilta), olen myös käynyt Hermannin perhepaikassa... Vertaistukiverkostoa olen siis luonut olemalla aktiivinen, ja nykyään voi aina piipahtaa ystävän luona jos tulee yksinäinen olo lapsen kanssa. Minäkin siis yksin vauvasta asti...pärjätty on vaikka teitysti välillä vaikeaa.

Ai niin ja kotipalvelusta minulla käy hoitaja kerran kahdessa viikossa (se on aika vähän mutta apuna kuitenkin), olen myös vienyt lasta Kampin lapsiparkkiin hoitoon jos olen halunnut rauhassa olla esim. jumpassa. Myös MLL hoitajaa olen ottanut silloin tällöin.

Eli täällä kyllä yksinhuoltajille on apua tarjolla jos itse vain ottaa asíoista selvää, joten tsemppiä!

 

Hei!
Mitä kautta tuota kotipalvelun hoito apua pitäisi hakea, en ole siitä vielä aiemmin kuullut?

 

Meilläkään ei ole tukiverkostoa ollenkaan, vanhempia ei ole, ystävillä kiireiset elämät jne. Olen kysellyt neuvolasta ja muualta, mutta eipä ole tukiverkosto karttunut. Sitä oppii vain pärjäämään lapsen kanssa kaksin, vaikka aina se ei helppoa todellakaan ole... Olen vain todennut, että itse olen elämäni laittanut tähän, joten pakko jaksaa. Kai sitä joskus hamassa tulevaisuudessa on aikaa sitten itselle. Ja talous on niin miinuksella kun voi olla, mutta minkäs teet. Kun ei ole ketään apuna, niin ei ole. Tasan ei käy onnen lahjat.