Ajatuksia - rakkautta ja kyyneliä

Selailin tuossa uudempia ja vanhempia topiceja. Totesin, ettei täällä ole ainuttakaan palstaa varsinaisesti juuri ajatustenvaihtoon yksinhuoltajuudesta ja yksinhuoltajan arjesta, elämästä ja rutiineista.
Kuulisin mielelläni muidenkin tarinoita, kuinka on päätynyt yksinhuoltajaksi ja kuinka se arki yleensäkin sujuu. Välillä väsyttää ja ollaan burn outin partaalla, taasen harrastetaan lemmikkien ja lapsen, muiden äitien kanssa yhdessä satunnaisia harrasteita ja tulee oikeita skarppipyrähdyksiä aloittaa suursiivous etc. Onnistumisen riemua ja väsymyksen kyyneliä. Pelkoa ja rakkautta lapsen puolesta.
Mitä ajatuksia tämä teissä herättää?
Miten teidän päivänne on tänään sujunut?
Mitä kuuluu? Mitä lapselle kuuluu?
Entäs syntymättömälle lapselle? Potkiiko jo kovasti?
:)

Keskustellaan oikeista asioista ja vähän asioiden vierestäkin ;)
 
Oma aamuni lähti käyntiin vajaa tunnin lenkillä koirien kanssa, poika rattaissa mukana. Yhtään ei olis huvittanut nousa sängystä ylös, kun tuli valvottua vähän liian myöhään :D
Pitäisikin tästä lähteä siivoamaan koirien häkki ~>
 
Aamu alkoi aikaisin töihin menolla. Pienempi lapsi hoitoon ja isomman hoiti mummo kouluun. Masuasukki vielä niin pieni ettei ole tuntumaa (14rv)...

Nyt sitten kotona. Ruoan laittoa, lepäilyä. Netissä surffailen, josko löytyisi isompaa kämppää ennenkuin vaavi taas syntyy.

Kyllä surettaa tämä tilanne että taas näin kävi että lapsia siunaantuu mutta kyllä sitä puolisoa kaipaisi arkea ja taloutta jakamaan...

Mutta toisaalta on hienoa olla riippumaton ja päättää itse minne lähtee ja mitä tekee. Nautin elämästä näinkin. On vakituinen työ, oma asunto ja lapset ja itse terveitä. Kaikki hoituu oikeastaan ihan hienosti.
 

Yhteistyössä