Alavatsan "vararengas"

Vararengas se vaan roikkuu mukana vuodesta toiseen :kieh: Vaikka painoa on tippunu ja senttejäkin, tuntuu, että noi samat makkarat on ja pysyy! Kai se vaatii vaan jumppaa, jumppaa ja jumppaa! Alavatsarutistuksia, syvien vatsalihasten treenamista. Kylkiä ja vinoja vatsoja treenaamalla sais kai noita jenkkakahvoja pienemmäks... Uskoisin, että tulosta ei näy hetkessä (ei ainakaan mulla ole näkyny). Sinnikkyyttä, pitkäjänteisyyttä se vaatii! :)
 
Olin lukevinani jostain, että raskauden aikaan levitessä vatsalihaksetkin ekanee toisistaan ja ne pitää saada sitten takaisin yhteen, niin ehlpottaisi.Who knows toimiiko itse asiassa, kuin joillakin ihmisillä se vain jää siihen heilumaan kadotettuna kaksosena loppu iäksi. Kai alavatsareeni ja syvien vatsalihasten harjoittaminen on kaiken a ja o.
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 27.01.2007 klo 12:05 John Makuupussi kirjoitti:
Olin lukevinani jostain, että raskauden aikaan levitessä vatsalihaksetkin ekanee toisistaan ja ne pitää saada sitten takaisin yhteen, niin ehlpottaisi.Who knows toimiiko itse asiassa, kuin joillakin ihmisillä se vain jää siihen heilumaan kadotettuna kaksosena loppu iäksi. Kai alavatsareeni ja syvien vatsalihasten harjoittaminen on kaiken a ja o.
Minä oon myös pohtinut tätä roikkovatsan saaisuutta viime aikoina...kun tuntui että ykköseltä palautui maha heti kun vaan kilot karisi (itsestään), mutta nyt toiselta tuo maha on jäänyt vaikka kiloja ei enää oo raskaudesta jäljellä, ja poika 10kk. Esikoisen aikana maha oli kyllä pienempikin (kuten lapsikin) ja kakkoselta jo kuudennella kuulla luultiin mun olevan viimeisilläni...

Katsoin hiljattain dokumentin kolmesta brittiäidistä, jotak kokeilivat raskauden jälkeen erilaisia keinoja palautuakseen. Siinä just yhdellä (joka päätti laihtua perinteisellä kuntoilu-ruokavalio konstilla) kunto-ohjaaja kokeili vatsalihaksia ja lopussa kertoi raon niiden välissä pienentyneen, eli ne olivat erkaantuneet toisistaan raskaudessa. en ihmettele yhtään, tuntuu että mun mahalihakset on sekä erkaantuneet että venähtäneet :/ Ja puolenvälin jälkeen tuntui ylävatsassakin tosi repivää kipua, siis kudoksissa, että enpä ihmettele.

Mitenhän nuo lihakset sais takas yhteen? Jaksan kyllä tehdä istumaannousuja kuten ennenkin, mutta ne vissiin onkin aika tehottomia?
 
Heips ja erityisesti ukkelipukkelinäiti. Minä olen ihan normaalipainoinen 3 vuotias nainen, joka on aina jumpannut ja liikkunut. jumpasta huolimatta vatsani on aina ollut pikkuisen pyöreä, ei mikään pyykkilauta. siis vedin jopa 10jumppaa viikossa, syvät, vinot yms. kaikki kolme vatsalihaskerrosta huomioiden. Sain sitten kolmoset ja vatsa oli kuin obeliksilla. =) Ajattelin etä kun laihdutan ekstrakilot noin 12 pois ja alan jumppaamaan ensin syvät, sitten muut niin pääsen taas ihmisen, en minkään missin mittoihin. Ja niin tein. Paino on nyt 64kg ja pituus 170. Mutta arvaatkas mitä, vatsa on pullistunut, kuin ylim. kupu ja alavatsalla roikkuu älöttäviä nahkahelttoja. Kupua koristaa vielä vino , pitkittäinen sektiohaava. Olen hyvin käytännöllinen ihminen, mutta röllin alus hautui ja housujen yms osto on kamalaa. Eli aina puristavat takapuoleta, eivät istu millään. Ja isoja lököjäkään ei viitti rueta pienentelemään. Gyniksen ei juuri asiaan ottanut kantaa, mutta varoitteli lisääntyneestä tyräriskistä. Mietin asiaa vuosia aina silloin tällöin. Ja asian saamiseksi pois mielenpäältä kävin plastikkakirurgilla, koska sanoivat että sieltä löytyy paras asiantuntelmus. kuvittelin itseni ihan hömpäksi. Sain asiallista tietoa terveysriskeistä. Eli vatsalihakset ovat erkaantuneet kuusi cm:ä toisistaan ja pelkkä lihaskalvo estää vatsanpeitteitä pullistumasta ulospäin. Siis tyräriski todellinen ja lisäksi mulla on ihottumaa ja selkäkipuja. Sain lähetteen vatsankorjausleikkaukseen kirran pkl. Nyt mulla on kaksi leikkausta tulossa, ekana korjataan sisuskalut kuntoon, eli paikkaillaan reiät ja ommellaan vatsalihakset yhteen. Toisessa leikkauksessa poistetaan ylimääräinen roikkuva iho. Eli pelottaa pirusti, mutta jospa sitten olen entistä ehompi ja ennenkaikkea kroppani kestää urheilulliset harrastukseni. En kestäisi ajatusta, että pitäisi lopettaa marjastukset, liikunta tai seksi mahan ja selkäkipujen takia. Leikkausta odotellen ja tenavien kanssa telmien, pitäkää itsestänne huolta.
 
Heips. Siis 33- vuotias, sorry. Karmeeta hulinaa ja ei tedä mihin suuntaan repiäsi. Opiskelen, teen kandintyötä ja kuljen toisella paikkakunnalla päivittäin. Pitäs hoitaa mukelot, koti, isäntä ja osallistua järjestötoimintaan ja harrastaa. Minuuttiaikataulu, onko elämä sen arvoista?
 

Yhteistyössä