Alemmuuskompleksi taaperosynttäreistä

Joo, eli tuntuu että kaikilla on nykyään useammat kuin yhdet synttärit jo kaksivuotiaille (tai yksivuotiaille!). On kaverisynttärit, sitten perhetutut ja loppuviimein kummit & sukulaiset. Pitää olla tilattu trendikakku ja cakepopsit ja ihan 7 sorttia kaikkea tarjolla. Onko kaikilla niin läheiset suhteet sukuunkin että jopa lapsen vanhempien tädit, sedät & enotkin kutsutaan? Ja leikkipuistokaverit. Voi apua, ollaanko me jotenkin epäonnistuneita kun meillä ei ole?

Meille tulee yhdet 2-vee synttärit, kuten oli 1-v synttäritkin. Vieraina molemmat mummit & papat, lapsen eno+puolisonsa sekä yksi serkku, ja tietysti kummit (2kpl). Muita "lähisukulaisia" ei ole sillä toinen vanhemmista on ainoa lapsi. Muita sukulaisia kyllä löytyy paljon; lapsen vanhempien tätejä, setiä & enoja ja serkkuja, mutta tuntuu vähän hassulta alkaa kutsua heitä lapsen synttäreille, kun muuten näemme muutamia kertoja vuodessa ja lisäksi suuren määrän takia olisi vähän ikävää sitten jättää joitakin kutsumatta. Leikkipuistokavereista taas niin läheisiä on kaksi perhettä, jotka voisi kutsua, mutta emme ole ajatelleet vielä heidän kanssa synttäreitä juhlistaa, muuten kyläillään toisinaan. Ja tarjoiluista; suolaista & makeaa tietysti ja synttärikakku, mutta kaikkea pientä piperrystä ei tule olemaan enkä lähde tarjottavilla mitään wau-efektiä hakemaankaan, perinteiset on hyvät. Siis ei vain jaksaisi lähteä kaikkeen kilpavarusteluun mukaan, se on mun ajatukseni..

 

Ei tod. ole kuin yhdet synttärit 1v:llä. Enkä ole edes tajunnut potea siitä alemmuuskompleksia.

 

Meillä on lapsilla yhdet synttärit joihin tulee mun sisko lapsineen ja mun täti. Satunnaisesti saattaa miehen veli käväästä kahvilla. Mummat ja pappa ei käy synttäreillä.
Kaverisynttäreitä saa pitää kouluikäisenä jos tajuaa moisia itse toivoa.

Tarjoiluna yleensä täytekakku, juustokakku, 1-2 laatua keksiä, poppareita tai sipsiä, pasteijoita.

 

Meillä tulee useammat synttärit kun osa läheisistä vuorotyöläisiä. Synttäreitä ei saa mitenkään osumaan sellaiseksi päiväksi että kaikki pääsee. En tosin tiedä miksi siitä pitäisi potea mitään mieltä kuka pitää minkäkinlaiset ja kuinka monet.

 

Mun mielestä ekat varsinaiset kaverisynttärit voisi järjestää eskari-ikäisenä ehkä? Riippuu toki paljon siitäkin, miten sosiaalisia perheen aikuiset ovat, ja onko laaja kaveripiiri. Silloinkin aina mietin, järjestävätkö vanhemmat synttärit itselleen vai lapselleen, tarviiko lapsi oikeasti viittätoista "kaveriaan" synttäreille? Eikäi kai lapsi alta 3-veenä vielä edes kunnolla tajua mikä se sellainen kaveri on, on vaan toisia lapsia joiden kanssa leikitään samassa tilassa samoilla leluilla?

Meillä oli just kuopuksen 3-vuotissynttärit ja ne pidettiin perheen kesken. Siis isoveli, äiti ja isä. Tuskin lapsi jäi sen enempää kaipaamaan. Aiempina vuosina on ollut sukulaisiakin, mut tänä vuonna meni nyt mun jaksamisen mukaan näin. Keväällä esikoinen täyttää viisi, ja silloin ehkä pidetään ekat kaverisynttärit. Mut mikään kiire ei ole.

 

Sä teet niinkuin teidän perheelle sopii. Toiset tykkää järjestää juhlia, jos vaikka on kotona hoitovapaalla on juhlien järjestäminen monen mielestä mukavaa vaihtelua arkeen. Ja tietenkin monista on myös mukavaa käydä juhlissa
Meillä juhlitaan paljon, esin. nimppareillekkin kutsutaan molempien vanhemmat ja sisarukset ja leivotaan herkkuja (ja vain siksi, että mä oikeesti tykkään leipomisesta ja en viitti pelkästään meille leipoa mitään isompaa).

 

Kyllä meillekki iha "vaan" yhdet 2v. synttärit tulee. Vieraina mummu, vaarit, kummit + puolisot.

 

No ei meilläkään monia synttäreitä oo vietetty mytta kyllä aina on kutsuttu lapsiperheitä kun minusta lapsen synttärit on lastenjuhlat ja on kiva katella sokerihumalassa pörräävää lapsilaumaa.
Sinuna kutsuisin siis ne leikkipuistokaverit myös, voihan niitä ihmisiä kutsua vähän porrastetusti jos ei halua tupaa kerralla täyteen, esim lapsiperheet kahdelta ja isovanhemmat 4-5 aikaan tms. Samoilla tarjoiluilla kuitenkin pärjää.

Kilpavarustelusta olen samaa mieltä, mutta toisaalta haluaa ja innostusta riittää niin tietysti saa väkertää mitä tykkää, ei se minusta paha asia ole. Sitte tietty kun lapsi kasvaa niin voipi kuunnella lapsen mielipidettä siitä mitä tarjottavaa lapsi synttäreilleen haluaa. Meillä kolme vuotta täyttävä on ilmoittanut haluavansa autokakun jiten sellaisen siis saa. Jos en jaksa ite sellaista värkätä niin teen tavallisen kakun ja länttään cars-kakkukuvan päälle. Poika on myös toivonut noita cake-popseja joten ajattelin koittaa niitä tehdä..

 

Meillä on kolmevuotiaalle jo pidetty useammat juhlat, itse asiassa jo yksivuotiaallekin. Ihan siksi, ettei ole kovin iso asunto, ja meidän lasten kummeilla on kaikilla suht paljon lapsia, samoin ystäväperheillä. Jos kutsuisi isovanhemmat, ihan lähimmän suvun (pari ihmistä+perhe) ja kummit se tekis jo parikymmentä vierasta, ja oma porukka päälle, niin päästään jo lähelle kolmeakymmentä.
Tosin en tarjoile mitään ihmeellistä, ei ole erikoista ohjelmaa tms. mutta vähän on pakko pitää useammat juhlat, voisko näin olla aika monella muullakin jola useampi lapsi/iso suku/monilapsisia perheitä lähipiirissä?

 

Meillä tulee varmaan jatkossa olemaan kahdet tilanpuutteen takia. Edelliset synttärit järjestettiin taloyhtiön kerhohuoneella. Mun miehellä on 7 sisarusta, sitten mun sisarukset, molempien vanhemmat, isovanhemmat, kummit perheineen, lähimmät ystävät perheineen, jne. Porukkaa 1-vuotissynttäreillä oli yli 40, lapsia ja aikuisia siis yhteensä. Aika paljon tulee tietysti tehtyä kaikkea tarjolle, että kaikille riittää.

Mutta turhaan mitään alemmuutta siitä on tuntea, jokainen perhe tyylillään Ihanaa olisi järjestää joskus vähemmälläkin vaivalla noita juhlia, mutta niin moni haluaa tulla, enkä halua, että kukaan perheenjäsenistä loukkaantuu kun ei ole kutsuttu.

 

Meillä on syksyn aikana vietetty 4v ja 2v synttäreitä. Ja molemmissa juhlissa vieraina oli lapsen isovanhemmat, täti ja enot puolisoineen sekä kummit. Ja yhtenä päivänä juhlittiin. Meillä ei siis vielä 4-vuotiaallekaan pidetty kaverisynttäreitä. En välitä vielä järjestää eikä lapsi itsekään osannut kysellä sellaisia. Ei mulla ole minkäänlaista alemmuuskompleksia.

 

2 vee synttäreitä on juhlittu kahdet ainakin pienimmällä. Isot on jo niin isoja, etten muista... :snotty: Oli sukulaissynttärit mummoineen ja kummeineen ja kaverisynttärit kahdelle kaverille perheineen. Suurin osa tarjottavista kaupasta ja kaverikemut mentiin sillä mitä jäi sukulaisilta. Eli ei hienosteltu, ei meillä koskaan.

 

Onneksi minulla ei ole noin heikko itsetunto, että pitäisi tehdä niin kuin joku muukin tekee. Meillä aloitettiin kaverisynttärit vasta 5 v synttäreillä.

 

[QUOTE="Sanna";29271514]Onneksi minulla ei ole noin heikko itsetunto, että pitäisi tehdä niin kuin joku muukin tekee. Meillä aloitettiin kaverisynttärit vasta 5 v synttäreillä.[/QUOTE]

No mutta onneksi!!

 

Meillä on ollut välillä niin, että synttäreitä on ollut kavereille (no, minun kavereille joilla on pieniä lapsia ) ja sukulaisille eri päivinä, ihan siksi että kaikki ei joko aiemmin mahtuneet kaksioon ja sitten kun on enemmän tilaa, aikataulut ei käy yksiin. En näe tässä mitään ongelmaa

Meillä on lapsilla ollut hassuja kakkuja ja "sen seitsemää sorttia tarjottavaa" koska minä tykkään pitää juhlia, koristella ja laittaa hyvää pöytään

Viime synttäreillä 4-vuotiaalla oli kaksi kakkua, molemmat tilattuja ja todella hienoja. Ensi keväänä ajattelin järjestää tytön 3-vuotispäiville läheiseen leikkipuistoon jotain kivaa, ja sukulaisille erikseen.

 

Yhdet synttärit pidetään johon kutsutaan lapsen kummit, mummit&vaarit, sit enoa ja tätiä jne siis ihan lähisukuun lukeutuvat. En ala ketää siskon kaiman kummin koirankusettajan mutterin kiristäjiä kutsumaan .. Kaverisynttäreitä vietetään sitten kun ikää tulee lisää pojille, nyt 1v ja 3v.
Oon kyllä rekisteröinyt että nykyään monet pitää kauhean monet synttärit per lapsi. Mua ärsyttää jo niin paljon noiden yhtien synttäreiden per lapsi -järjestely, että kiittäisin itseäni varmaan siitä järjen juoksusta ku kuuraisin kolmatta kertaa kämppää putipuhtaaks vieraita varten!

 

Ihan suotta podet mitään alemmuuskomplekseja tai huonommuutta moisesta asiasta .

Teillä on just teidän perheen näköiset juhlat, ja sillä hyvä .

Pääasia lienee, että teidän ihana taaperonne tulee juhlistetuksi lämpimässä seurassa :heart:

Isompia juhlia ehditte järjestellä tuonnempanakin, jos haluatte.

Mukavia ja rentoja juhlia !

 

Mä olen tässä juuri yrittänyt olla lähtemättä mukaan tuohon kilpavarusteluun. Tai siis siihen en lähtiskään, mutta että kokisin huonommuutta 2-vuotiaan synttäreistä. ;D

Me ei kutsuta ketään. Aatelkaa! Ihan aateltiin laps ja vanhemmat viettää omat synttärit. Koira kutsutaan kakulle. Ilmapalloja, serpentiiniä ja muuta perinteistä rekvisiittaa. Lahjoja ja limsaa.
Ilolla odotan jo etukäteen ihmetteleviä ilmeitä.

En mä oikeasti usko että laps osaa vielä odottaa muuta. Me ei olla käyty kenenkään muunkaan synttäreillä (tai laps oli niin pieni ettei muista), eikä siis osaa odottaa yhtään mitään.

Siis sehän on 2-v. musta tuntuu että tossakin voi aika nopeesti väsy iskeä.

 

Päiväkodissa alkoi kutsuja tippua ensimmäisen kerran 4-vuotissynttäreilla, itse pidimme ensimmäiset kaverisynttärit 5-vuotiaana. 4-5 vuotta on mielestäni ihan sopiva ikä aloitella kaverisynttärit. Tuolloin lapset pärjäävät jo hyvin ilman aikuista ja toisaalta sitten taas juhlat järjestävät vanhemmat pärjäävät useammankin tuon ikäisen kanssa.

Minkäänlaista kompleksia synttärien määristä en kyllä osaisi potea. Jokainen pitäköön niin monet kuin itsestä hyvältä tuntuu.

 

Meillä on lasten syntymäpäivät peräkkäisinä kuukausina ja mä en ole jaksanut pitää kuin tasan yhdet synttärit per lapsi. Jossain vaiheessa ovat itse halunneet kavereita niin paljon, että ollaan säälitty mummoja ja kummeja ja tiputettu ne vieraslistalta pois Musta on kivaa järjestää juhlia, mutta on nuo synttäreiden järjestelyt vaatineet multa vähän oppimistakin. Se mikä on aikuisesta kivaa ja rahan&vaivan arvoista, ei lapsista aina olekaan. Meiltä on karsiutuneet teemaservetit, täytekakut ja kaveripussit pois

 

Meillä on aloitettu pitämään kaverisynttärit 3-4-vuotiaille. Ihan itse ovat osanneet niitä pyytää kun pk-kavereillakin on. Nyt pian 6- ja 5-vuotiaat suunnittelevat kaverisynttäreitään jo noin vuosi etukäteen..;D

 

Mulle ei ole tullut mieleenikään, että tästä voisi tulla alemmuuskompleksi. Päin vastoin. Mulla oli huono fiilis siitä, kun esikoisen aikaan meidän koti oli niin pieni, että juhlat oli pidettävä useassa erässä. Ei olisi mahduttu muuten vaikkei vieraita ylen paljoa ollut!

Päiväkodin porukalle on käytännön syistäkin järkeä pitää eri synttärit, ne on kuitenkin oma porukkansa, jossa lapset tuntevat toisensa. Siinä joku naapurin muksu voisi jäädä ulkopuoliseksi.

 

Minä taas yritän saada kaikki sukulaiset ymmärtämään, että YHDET synttärit vaan. He kun olettavat, että järjestän jokaiselle omat synttärit sen mukaan miten ehtivät ja jaksavat tulla.

 

[QUOTE="Vieraana";29271859]Minä taas yritän saada kaikki sukulaiset ymmärtämään, että YHDET synttärit vaan. He kun olettavat, että järjestän jokaiselle omat synttärit sen mukaan miten ehtivät ja jaksavat tulla.[/QUOTE]

Justiinsa samaa olin tulossa kirjoittamaan. Olen pari kertaa pitänyt kaikille sukulaisille yhteiset synttärit ja murjottavat jo keskenäänkin niin pahasti, kun eivät saa jokainen omaa päivää ja omaa aikaa, niin yritäpä vielä kavereita ympätä tonne mukaan, niin valitus vaan yltyisi.
Ollaan sitten jätetty murjottajat kutsumatta ja kutsuttu kavereita.
Kavereitakin oon yrittänyt kutsua ilman vanhempiaan, kun en lasten synttäreitä miellä miksikään aikuisten seurustelukerhoksi, aina ei kuitenkaan näytä olevan mahdollista, vaan toisten on ihan pakko tunkea mukaan lastenjuhliin ja sittenhän se tarjoilukin ja valmistelu on heti työläämpää, kun näiden tarkat silmät syynää meidän kotia ja tarjoiluja... Huoh..

Tottakai noi sukulaiset saa muulloin tulla kyläilemään, kun meille sopii. Parempi näin on ollut.

 

Esikoiselle pidettiin ekat kaverisynttärit 3-vuotiaana, kuopukselle 1-vuotiaana. Ihan siitä syystä noin, että esikoisen ollessa 1 v ei ollut vielä sillä tavalla puistotuttuja ja "äitikavereita", keitä kutsua. Juhlittiin siis niin, että lapset ja äidit/vanhemmat mukana, ohjelmassa oli herkuttelua (ei todellakaan väsyneenä ja motoriikkaongelmaisena kahden pienen äitinä mitään piiperryksiä, vaan ihan kakkua, nakkisiiliä, dippikasviksia, jotain suolaisia pasteijoita tms. ja keksejä ym.), äitien jutustelua minkä lasten paimentamiselta ehdittiin, ja lasten vapaata leikkimistä. Kaverilahjaksi on saanut ilmapallon mukaan kotiin lähtiessä. Jos joku nyt sen jälkeen itki verta, kuinka mauton sisustus meillä oli ja tv-tason alla pölyä ja tarjottavatkin ihan sou läst siison, niin no can do, ainakin ollaan edelleen yhteyksissä .

Esikoinen täyttää seuraavaksi 5 v, ja nyt ajattelin ekaa kertaa - jos lapsi itse edelleen silloin haluaa - järkätä sellaiset synttärit, joille saa kutsua päiväkotikavereita, joiden vanhempia en juuri tunne. Lapset saavat siis nyt ekaa kertaa tulla ilman vanhempia, toki jos joku haluaa jäädä lapsen kanssa, niin kahvit ja kakut tarjotaan. Jotain ohjelmaa varmaan järkkään ihan siksi, että vapaasti riehuvan lapsilauman paimentaminen yksin/kaksin voi olla vähän haastavaa koko kahden tunnin ajan, mutta ei mitään megaspektaakkeleita vaan perinteinen aarteenetsintä/onginta (johon sitten liittyy joku kiva pikkuyllätys kotiin vietäväksi jokaiselle) ja joku kiva pieni yhteisleikki.

Näiden lisäksi on ollut ja tulee olemaan jatkossakin sukulaissynttärit lasten isovanhemmille, tädille ja enolle perheineen. Että eivät tosiaan kaikki noista elämää suurempaa härdelliä tee. Mikä onkin aika turhaa pienten lasten kohdalla - jos kaksivuotiaalle on kolmenkymmenen lajin herkkupöytä ja viidenkympin kaverilahjat, mitä lapsi mahtaa osata odottaa jo kuuden vuoden ikään mennessä? Kumminkin perustaltaan lapset ilahtuvat jo aika pienistä jutuista, jotka tekevät juhlasta juhlan.