~*~ alkionsiirroista plussanneet ~*~

Onneksi olkoon Haaveilija! Mamidolle myös tsemppiä! Mä stressasin kans eka raskauden alusta loppuun, oikeastaan nautin siitä jonkin verran 26-36 viikoilla, jonka jälkeen alkoi taas stressi kohtukuolemasta ym... Oon kyllä sitä mieltä, että ei näiden hoitojen jälkeen voi olla stressaamattakaan. Mä taisin silti nauttia hetkittäin raskaudesta kuitenkin, koska ei silti synnytyksen jälkeen jäänyt sellasta harmistusta, että raskausaika olisi jotenkin ohi mennyt. Nyt toisella kertaa stressaan ehkä hieman vähemmän, ja nautin kai enemmän, mutta kai se stressi kuuluu asiaan. En ole semmonen persoonakaan, joka osaisi ihan täysin höllätä tämmöisessä tilanteessa kun kyseessä on niin iso asia. Koittakaa nauttia pienistä hetkistä ja doppleria VOIN suositella. Monet harmit on säästynyt sen avulla kun kuulee miten pieni siellä polskii ja syke jumputtaa.

 

JOo doppleri, nyt muistankin minkä takia pystyin olemaan vähän selväjärkisempi oman stressaamisen suhteen eli tilasin dopplerin rv10 ja sain ekaa kertaa pariksi sekunniksi äänet kuulumaan 10+4 muistaakseni. Mutta kyllä siinä menikin aikaa sen etsimiseen. Sen jälkeen äänet löytyi samasta kohtaa mahaa ja kuuntelin melkein joka päivä rakenneultraan asti! Helpotti kyllä pirusti mokoma laite, joten suositukset täältäkin lähtee.

 

Onnea Haaveilija! Pelot on tuttuja täälläkin ja doppler oli kovassa käytössä varmaan noin puoleen väliin asti. Nyt on jotenkin seesteisempää ja on osannut jopa nauttia raskaudesta kun vauvan liikkeet tuntuu. Tosin kyllä sitä yhä muistaa aina välillä ajatella että ei me kai kuitenkaan vauvaa saada. Tämä siis oli ensimmäinen ajatus silloinkin kun äitiyspakkauksen hain.

Ja kiitos Mamido, oli se pakkaus mun mielestä uskomattoman ihana. Me ei olla mitään muita hankintoja tehtykään, tosin anoppi ja äiti on . Mutta kun asutaan kummankin puolen suvuista n. 500 km päässä ja ne vielä ihan vastakkaisissa suunnissa niin ei kovin paljon tule nähtyä, eli muidenkaan hankinnat ei vielä ole meillä kotona .

Mulla oli eilen semmonen kellon ympäri työpäivä, ja ensimmäisen kerran jouduin toteemaan että ei kyllä enää ihan kaikkeen pysty. Näillä tunnin työmatkoilla tuli niin pitkä päivä istuttua että selässä tuntui ja ei sitten untakaan saanut koko yönä. Eli tästä eteenpäin töitä vaan kohtuudella, 5 viikkoa vielä jäljellä.

26+1

 

Täällä selvitty vatsakivuista jo alkuviikolla, onneksi! Koska tämä viikko on ollut muuttamista. Nyt ollaan kotiuduttu uuteen ihanaan kotiin! Pääsen vihdoin "pesänrakennus" puuhiin
Vatsa tuntuu hirmu isolta! Kävin hakemassa tukivyönkin hoitotarvike jakelusta mutta pyhh! Ei ainakaan minulla auttanut.. Pistetäänkö pitkästä aikaa masukuvia tänne??
Täällä rv 30+4
http://aijaa.com/n8n79n Tässä kokeilen vyötä

 

Jasmina20 ihana masukuva! Mutta pakko sanoa, että itsellä rv 23+0 näyttää maha saman kokoiselta kun sulla nyt sf-mittakin tosin itsellä hieman + käyrän yläpuolella Saimme muuten vauvan kokoarvion ultrassa, joka kertoi, että ainakin 4kg vauva tulossa "jee" noh, vauvan isä painanut 4,5kg ja itsekin 4,1kg syntyessäni eli siinä esimakua! Toi pesänrakennusvietti on kyllä kummallinen juttu, itsekin himoitsen koko ajan suursiivouksen tekemistä ja haluaisin sisustaa koko kodin uusiksi

rv 23+0

 

Mäkin hankein dopplerin muutama sen nt-ultran jälkeen koska jotenkin halus varmistella, että siellä masussa tosiaan on elämää. Alussa käytin about joka toinen päivä mut nyt vähän harventanut. Sellanen kerta viikkoon tulee kuunneltua. Välillä joutuu kyllä edelleen etsimään sydänääniä ja aina en oo ihan varma onko kyseessä pikkunen vaiko napanuora. Mut jotain viuhkintaa saan sieltä kuulumaan
Alalla oleva kaveri kyllä neuvoi keskittymään vauvan liikkeisiin kunhan ne alkavat tuntua. On kuulemma paljon tärkeempi merkki, että vauva liikkuu, jos jokin olisi vialla. Odotan kyllä niitä liikkeitä kuin kuuta nousevaa <3

Kiitos muuten onnitteluista vielä kaikille!
Mar80, tunnistan myös tuon väsymisen töissä jo nyt vaikka viikkoja ei ookaan paljoo ja pääasiassa istumatyötä. Voi olla, et johtuu siitäkin, et palasin tällä viikolla lomalta ja lomalla tottui nukkumaan päikkäreitä joka päivä

Myös pesänrakennusvietti alkaa olla tuttu. Ei niinkään siinä mielessä et tekis mieli siivota mutta haaveilen kans, et saatas kotia vähän uuteen uskoon ennen talvea.
Kovasti tekis mieli ostella jo kaikenlaista vauvatavaraa mut ei vaan uskalla..

RV 16+2

 

Niin olen yrittänyt ajatella että sielä on vaan rauhallinen vau, ollaanhan me vanhemmatkin rauhallisia.. Mulla onneksi on noita ylimääräisiä ultria kun istukassa on kystia niin tietää vähän tarkemmin miten sielä menee. Vajaa pariviikkoa seuraavaan ultraan
Nyt korvapuustien tekoon, monta päivää jo tehny mieli

 

Cerezah, meillä sama juttu että sf mitta kulkee ylärajoilla ja vauva oli jo viime viikolla painavampi kuin keskiverto vauva toivottavasti ei olisi mikään 4kg ulospuskettava
Kiia-s varmasti kaikki hyvin, onko sulla istukka edessä?

 

Ihana masukuva Jasmina, täytyy itsekin laittaa kun kotiutudaan mummolasta. Sittenpähän näet oikeesti ison mahan Mulla kasvaa kans maha yläkäyrän yläpuolella, mut vauva on pienehkö, -1 SD ja normaalin välissä. Ja synnytystapa-arviossa sanottiin, että saan kokeilla alatiesynnytystä! Mut nyt suositeltiin, että laitetaan rutiininomaisesti spinaali + tarkistetaan ultralla tarjonta ennen ponnistusvaihetta, koska jos on tarjontavirhe, tehdään sitten kiireellinen sektio. Mullahan ei tullut pienehkä vauva ulos imukupilla viimeksi, joten ponnistamaan ei tartte edes ruveta jos taas avosuinen tarjonta. Loistavaa, jäi tosi hyvä mieli käynnistä. Ja jos päädytään kummiski sektioon, seuraavalla käynnillä 36+, päätetään päivä. Eli saamme suunnitellun sektionkin, jos emme halua enää alatiesynnytystä kokeilla. Nyt vaan pitää pohtia asia. Minä oon alatiesynnytyksen kokeilun kannalla, puoliso sektion.... Onhan tässä aikaa miettiä!

Rv 27+3

 

Heippa!
Täällä mä taustalla hillun, en vaan oo osannu kirjotella..vaivoja riittänyt vaikka muille jakaa mutta vauvalla onneks kaikki hyvin ja se on pääasia Täällä oli aiemmin puhetta siitä raskaudesta nauttimisesta..toki se olisi hienoa ja suotavaa että siitä kaikki pystyisi nauttimaan ja kannattaa toki yrittää- itse tosin "muistuttaisin" jopa siitä että te (muutkin) jotka siihen ette tunnu kykeneväm niin älkää silti ns syyllistäkö itseänne siitä, niinkuin ite olen ajoittain tehnyt..onneksi hyvä terapeutti auttanu itseänk ymmärtämään että rankka hoitotausta ja/tai menetykset voivat herättää minkälaisia tahansa tuntemuksia kun viimein raskautuu/ja se etenee, tärkeintä on hyväksyä olonsa on se mitä tahansa ja ymmärtää että siihen vaikuttaa niin moni asia- ja antaa itselleen sitä aikaa <3 Yllättäen itselleni heräsi myös, ei pelkästään pelkoja lapsen menetyksestä taas, vaan myös siitä miten jaksan jos ja kun se vauva oikeasti vihdoin tuleekin! Kyllä niin ironista kuin se onkin kun sitä on halunnut enemmön kuin mitään muuta- mutta samalla tuntui että kaikki hoidot ja menetykset ovat uuvuttaneet ja muuttaneet itseäni Mutta kuten sanottu älkää pelätkö olojanne ja antakaa aikaa <3 itse olen nyt (rv29) vasta alkanut ensi kertaa paremmin "uskoa" vauvan tuloon ja pystyn jopa hieman kokemaan "aitoja" onnen tunteita

Hirmuisesti onnea, hermoja ja hyviä vointeja kaikille erivaiheisiin

Rv 29+0
Oma masu alla, jostain syystä kuva tuntuu pienentävän kauheasti pari päivää sitten vauvan koko oli ~1,2kg
http://aijaa.com/Wl3Gnr

 

Mari iihana masu <3 ihanaa että sielläkin masukin vain kasvaa kasvamistaan, olet sen niin ansainnut!!

Ja olet todella oikeassa tuossa, että ei missään nimessä saa itseään syyllistää vaikka ei aina pysty nauttimaan raskaudesta tai aina ei vaan pysty.

 

Aivan ihania kuvia teiän vauvamahoista

Tässä vaiheessa sitä miettii ja pelkää, saanko koskaan enää niitä kahta viivaa....sitte jos ne saa, pelkää ja hätäilee, että eihän se toinen niistä haalene pois ja taas pitää palata alkuun ....sitten pelkää, jos sen viivan saa pitää, onko oireita, jos on, onko ne normaaleja, onko niitä tarpeeksi onko ne todellisia, onko kipua siellä missä pitäisi, onko se oikeanlaista.....sitte pelkää, älä tule kesken, tule valmiina, onko elämää ja jos vielä todistetusti asiat kunnossa ja tähän saakka päässyt, isonee vaan möykky rinnassa, menetänkö tämänkin....mitä pidemmälle se raskaus vie, sitä rakkaampaa aarretta kannat. Ja jos joskus vielä saan pientä kantaa ja pelätä, niin varmasti pelkään alusta loppuun. Sitten alkaa taas erilaiset huolet ja pelot, kun se nyytti on kainalossa, mutta se onkin sitten luku erikseen.

 

Ihania masukuvia!

Siida: niin tuttua pohdintaa! Miten voit? Halaus!

 

Doppler pitäis kyllä melkein hankkia..ärsyttävää vaan kun siitä ei oo mitään hyötyä juuri tässä epävarmmimmassa ja pelottavimmassa hetkessä oon jo miettiny et jos pe kaikki ok, niin menisinkö extraultraan myös siinä välissä ennen nt-ultraa...niin pitkä tuokin väli!!

 

Mamido! Kiitos kysymästä. Voin ihan hyvin. Tulis vaan menkat nyt pian. Mullahan oli tuon raskaus yrittelyn jälkeen vain onnettoman pientä vuotoa 2pvää. Niitä kunnon menkkoja odottelen ja sitte pääsis tuhlaamaan sen viimeisen alkion. Sitä oon miettiny, että mistä sais rauhan noihin piinailupäiviin....mieskin sanoi, että sun pitäis varmaan päästä kotoa pois....aijaa, no tilasitko jo liput aurinkoon?! Ei vaan, eihän me voida lähteä yhtään mihinkään nyt...koirat muodostaa jo yhen ongelman ja miehen työt toisen. Pentu saatiin eilen. Tuo karvapallo kyllä järjestää ohjelmaa ihan riittävästi, eiköhän niistä piinoista taas selvitä jotenkin. Katse on jo uudessa kierroksessa.

 

Mamido mä kävin 6+4 ja 8+2 ultrissa. Lääkäri ekassa ultrassa suositteli käydä rv8 uudessa ultrassa. Siinä vaiheessa taitaa olla muutenkin kehityksessä isoja juttuja käynnissä niin halusin mennä tarkistamaan onko siellä vielä elämää ja tarkistamaan onko tosiaan niin ettei toisella alkiolla ole sykettä niinku ekassa ultrassa ei ollut. Sen jälkeen just ja just selvisin järjissäni nt-ultraan asti vaikka mietin kyllä vakavasti rv10 menemistä ultraan myös. Mutta tosiaan 10+4 aloin kuuntelemaan sykkeitä kotona niin se helpotti.

Tsemppiä alun kärvistelyihin, tiedän, se on kamalaa mutta kyllä sekin aika nopeasti sitten menee melkein huomaamatta ohi!

 

Tullaan nyt ilmottautumaan tänne puolelle myös. Eli IVF hoito pitkällä kaavalla ekan kerran käyty läpi. Mulla munajohtimet tukossa. Muuten meillä näytti olevan kaikki kohdillaan miehen kanssa. Alkio siirrettiin 26.8. ja tänään on tasan kuukaus, kun viimeksi kuukautiset alkois. Ostin testin vastoin miehen käskyjä ja tein testin tänään. Plussaa näytti. Perjantaina vielä arvauskeskukseen verikokeille. Kunhan Putkis pysyy matkassa loppuun asti, niin olen todella tyytyväinen.

 

Mari82 viisaita sanoja! Pitäisi muistaa olla armollinen itselleen ja ajatuksilleen vaikka mieli syyllistää.
Mä kävin keskenmenojen jälkeen myös muutaman kerran juttelemassa ammattilaisen kanssa ja sieltä sai kyllä hyviä keinoja käsitellä surua ja menetystä. Mutta kun uusi raskaus alkoi, pelot palasivat ja tuntui ettei niiden käsittelyyn enää olekaan kunnon keinoja. Harkitsin uuden ajan varaamista mutta se on vaan jäänyt.

Mamido, täällä oli myös monesti mielessä ultran varaaminen siihen varhaisultran ja nt-ultran väliin. Oli kuitenkin kesäaika ja monessa paikassa nihkeästi aikoja tarjolla+oma loma käynnissä niin jotenkin sinnittelin viikolle 12 vaikka muutamaa päivää ennen olin jo hermoraunio. Nyt harkitsen 3d tai 4d ultrassa käymistä ennen rakenneultraa, jonne vielä reipas 3 viikkoa aikaa. Onko teistä moni käynyt/menossa?

 

Haaveilija87 me kävimme rv 18+0 4d ultrassa eli kaksi viikkoa ennen varsinaista rakenneultraa ja täytyy kyllä sanoa, että onneksi menimme! Lääkäri 4d:ssä oli todella tarkka ja asiantunteva, ja pelot lievittyivät kun näki että vauvan rakenteet kunnossa! Kun taas ikävä kyllä julkisen puolen kätilö ultraaja oli aika kamala :/ ei puhunut oikeastaan mitään ja oli jotenki todella tylyn oloinen. Eli suosittelen kyllä 4d ultraa

 

Haaveilija mä kävin 3D/4D ultrassa rv25, oli kyllä just yhtä hyvä kokemus kun Cerezah:lla. Vaikka meillä rakenneultra oli hyvä kokemus niin tuo ultra oli vielä perusteellisempi. Oli huikeaa nähdä vauvan kasvot ja saada kuvia mukaan. Otin myös videon mukaan koko ultraamisesta kun mies ei siihen päässyt mukaan. Sen jälkeen pystyin paljon rennoimmin mielin odotella raskauden loppuun. Itse siis koin sen olevan sen rahan arvoinen. Ja mä sain siitä muistaakseni 30eur takaisin kelalta, en nyt muista miksi lääkäri antoi siihen suosituksen: oliko hoitoalkuisuus vai se kun oli alkanut kaksosraskautena.

 

Moikka kaikille!

Kai minäkin nyt sitten ilmoittaudun tänne. Tänään 4+5, ekaa ultraa odotellessa (se on to 22.9, silloin 7+0). Lähinnä tunteet on pelonsekaisia tällä hetkellä, katotaan nyt sitten ultrassa onko siellä mitään elämää. Ehkä sitten iloitsen varovaisesti ekan kerran.

Tähän raskauteen päästiin vihdoin 4 tuloksettoman inseminaation ja 3. Pasin jälkeen. Meillä oli yksi alkio pakkasessa ekasta icsistä jolla aloitettiin ja nyt tämä plussa tuli siis 2.icsin 2.pasista. Hoidoissa tuli roikuttua 1,5 vuotta aktiivisesti, joka kuukausi jotain on yritetty tuon ajan.

Noh, mutta se siitä, nyt eletään tätä hetkeä niin kauan kun se kestää

Ai niin, kotona on yksi 3-vuotias PAS-ihme

 

Onnea ja tervetuloa Ravishing ja AdeliinaJosefiina! Ihanaa kun nyt on tullut uusia plussia, kesä kai on ihan odotetustikin vähän hiljaisempaa aikaa.

Ja ihania masukuvia täällä , pitäisköhän munkin koittaa illalla ottaa, no katsotaan, ei oo hirveesti kyllä tullut kuvailtua tähänkään asti.

Mulla on alkanut nyt viimepäivinä selkä vihoittelemaan, ei mitenkään kauheesti, mutta sen verran että huomaa olevansa raskaana . Painoa tähän mennessä tullut 8,5kg, eli kaipa sen voi jo selässä huomata.. Tänään oli neuvola, maha kasvaa keskikäyrällä, hemppa ei ollut noussut vaikka rautaa kk.n oon syönytkin, mut toisaalta ei ollut laskenutkaan niin sillä pärjätään.

Mulla oli jotain mielessä mitä piti kommentoida, mut nyt ei kyllä tuu enää mieleen.. täytynee palata asiaan myöhemmin .

26+6

 

Joukkopako toiselta ivf-hoidoissa olevilta jatkuu! Haamuplussa onkin kuin onkin oikea plussa, veritesti kertoi hcg:n olevan 140. Ensimmäinen ultra kuun lopussa. Hävyttömän hyvä olla, nyt vaan toivoo onnen kestävän.

Miehellä ja minulla tulee tammikuussa 10v yhdessäoloa täyteen ja nyt aktiivihoidoissa oltu about pari vuotta, on 4.inssiä tehty tuloksetta, 1.ivf:n tuoresiirto ja nyt 1.ivf:n 1.PAS josta tärppäsi. Mitään ei jäänyt pakkaseenkaan.

Varmaan siirrosta alkaen enemmän tai vähemmän nippaili, viikonloppuna alkoi hiljalleen odottamaan et koska tulppa aukeaa. Nyt nippailut jääneet jo vähemmälle, uutena oireena etova olo iltaisin ja nyt tänään oli aamustakin.

Reuna ja Pikkanen 4+0

 

Hienoa kun tähän ketjuun tulee koko ajan lisää porukkaa hoitoketjusta! Aktiivisesti molempia tulee vieläkin luettua; ei kai näistä hoidoista ja lapsettomuudesta koskaan oikein eroon pääse.

Mandala & pikku-ukko reilu 3kk

 

Onnea plussanneille! Nyt se todellinen piina vasta alkaa!
Hei te synnyttäneet tai viimeisellä kolmanneksella olevat, onko alavatsa kipuja? Eilen alkoi töiden jälkeen menkkakivut ja enemmän ja vähemmän tuntunut kokopäivän, varsinkin kun pysähtyy niin jomottelee
Onkohan tää jotain paikkojen kypsymistä vai ihan epänormaalia?? Vähän semmoinen painekkin tuntuu välillä ihan alhaalla vatsassa, en tiedä vauvako siellä painaa vai mikä on? Hmh aina jostain jomottaa
Ja lisää masukuvia kiitos
Rv 31+1 <3