~*~ alkionsiirroista plussanneet ~*~

Lottainen - Mulla noita menkkajomotuksia oli paljon alkuraskaudessa ja vieläkin välillä. Samalla alueella tuntuu kohdun kasvu ym. Alussa keltarauhanen varsinkin oireili munasarjoissa. Koita vaan olla stressaamatta, vaikka vaikeaa se on..

ON: Tuntuu että elän jonkinlaista välivaihetta, aika seesteistä sellaista. En tiedä miten kestetään joulu anoppilassa, nyt hekin tietävät raskaudesta ja hössötys on kamalaa. En halua miettiä mitään hankintoja (saadaan sitäpaitsi käytännössä kaikki tarvittava ilmatteeksi) tai sitä, millainen seuraava joulu on. Haluan elää tässä ja nyt tätä raskautta, se voi olla milloin tahansa ohi! Ja mielelläni en edes puhu kauheasti koko raskaudesta, täällä on kivempi jutella jos asiaa on..

13+4

 

Kiitos Lia.
Nyt ne jo laantuivat onneksi.
Kyllä sitä vaan heti pelästyy kun jotain poikkeavaa, onneksi tuttu kamala pahoinvointi taas voimistuu niin rauhoittaa mieltä.

Oletpa säkin jo pitkällä!
Ääh..se on tylsää jos toiset hössöttää eikä itse tahtoisi. Onko se sellaista varo nyt-älä vaan nostele-kannattaako sun tota syödä-hössötystä vai enemmä niitä tässä näitä paketteja vauvalle-hössötystä?

 

Meilläkin kaverit ja vanhemmat vähän kiirehtii asioiden edelle ja hössöttää asioista mutta on heillekin tullut mainittua niistä peloista mitkä jyllää päässä kaiken tämän lapsettomuuden jälkeen ja onneksi ymmärtävät ettei tässä tosiaan nt-ultran jälkeen vaunuja ostamassa tai mitään.
Monilta toisaalta saanut tosi arvokasta tietoa siinä samalla kaikesta mitä ei ole osannut ajatellakaan joten ihan kätevääkin se on.

Ja voi vitsi pari viikkoa puoleen väliin, minne tää aika menee 18+0

 

No huijui Mandala! Ihan just puoliväli! Käsittämätöntä!
Joo meillä ainoa hössöttäjä on mies! Siis mulla on vkon päästä vasta varhaisultra ja tuo suunnittelee et yks tuoli pitäis kantaa varastosta olkkariin, et siinä on helpompi imettää..
Oon sit _vähän_ jarrutellut.

Mut yllättävän nopsaan aika menee, joulujutut varmaan jeesaa ajankulussa, tosiaan jo viikon päästä maanantaina kurvaan ihanalle klinikalle, toivottavasti vikaa kertaa, kun mennään varhaisultraan!

 

Mä olen puhunut lapsettomuushoidoista aika avoimesti, töissäkin (en toki kaikille), niin aika moni on osannut kysellä onnistumista. Mutta kummallista tämä on. Olla taas raskaana. Vähän niinku "tosta noin vaan" ekasta ivf:stä. Vielä kyllä pelkään kemiallisen mahdollisuutta, teen varmaan r-testin vielä ennen varhaisultraa, että nään vahvistuuko se viiva. Takana 65 yrityskiertoa, joista viimeisimmissä ei kyllä enää huvittanu yritellä... Ja tietenkin muutenkin otettiin välillä iisisti. Laskin vertailuksi, ku tutulla takana 2 yrityskiertoa

Hoitoihin meno oli mulle vähän shokki, ja muutenkin mietinnän paikka. Oli ihan hyvä, että julkisilla oli jonoa, niin saatiin käydä asia läpi. Oltiin sitten täysin valmiita, kun kutsu kävi. Meillä oli ehkä vähän eri problematiikka miehen kanssa - miehen näkökulmasta shokki, että tarvitaan hoitoja, ja mä pohdin onko meille tarkoitettu vain yksi lapsi. No, kun en tästä nuorene ja mahdollisuus on annettu, niin päätimme katsoa kaikki kortit.

Plussattuani mä rupesin heti miettimään niitä vauvantarvikkeita. Niitä on niin kiva miettiä. Meillä on oikeastaan kaikki tallella, paitsi haluan kätevämmän uuden pinniksen (hieno 60-lukunen ei ollu kätevä) ja turvakaukalon telakoineen lahjoitin pois. Menee kyllä aikaa, ennen kuin vaatteita tai muita alan käymään läpi. Luulen.

 

Lottainen mullakin on noita menkkamaisia jomotuksia ollut viimeiset pari päivää ja itseäkin vähän aluksi pelotti. Sit varhaisultrassa oli kuitenkin kaikki hyvin ja lääkäri sanoi että mun toinen munasarja on vielä punktiosta stimuloitunut (turpea) joten sekin voi oireilla mulla. Sit olen ajatellut että kenties mun kohtu valmistautuu tulevaan tai jotain

Mä en ole puhunut lapsettomuudesta kuin muutamalle ystävälle. Meidän kummankaan perhekään ei tiedä. Jotenkin ei olla haluttu perheille kertoa kun ei oltais jaksettu niitä kyselyitä miten menee jne. Sitten meidän molempien siskot ovat tässä meidän kohta viiden vuoden yrityksen aikana saaneet lapsia niin sekin on jotenkin vaikuttanut asiaan. Kuitenkin olen ollut onnellinen heidän puolesta ja ihme ja kumma ei ole tuntunut yhtään pahalta. Olen ajatellut ettei ole heidän vika jos me ei saada lasta ja he saavat.

Mulla tekis mieli jo ostella vauvan vaatteita mutta ei jotenkin vielä uskalla. Jos pääsis tämän ensimmäisen kolmanneksen yli niin voisi kertoa perheille tulevasta vauvasta. Tosin sekin vähän jännittää omalla tavallaan että tuoko huonoa onnea tai jotain. Toisaalta lääkäri sanoi että nyt pitää tästä nauttia ja yrittää ne pelot unohtaa. Vaikka hän kyllä ymmärtää varovaisuuden kun pitkään yritetty. Onko teistä kukaan käynyt missään juttelemassa peloista? Mietin pääsiskö neuvolan kautta johonkin? Jotenkin tuntuu että olisi hyvä itselle käydä jossakin vähän juttelemassa.

 

Ihanaa taas on tullu uusia plussanneita ja onnea hyviä ultrakuulumisia saaneille

Lottainen, mullakin oli jonkun verran menkkajomoja alussa ja sellasia tuikkivia kipuja myös. Uskoisin, että kuuluu asiaan toki niistä huolehtii silti. Mulla on nyt pidemmälläki ollu jos jonkinlaisia kipuja ja aina sitä on huolissaan kun niitä tulee.

Lia, mä en kans jaksa yhtään hössötystä vieläkään. Mä nyt oon muutenkin itse persoonaltani niin kaukana hössöttäjästä, että lähinnä ärsyttää tommonen. Enkä minäkää aina jaksas raskaudesta keskustella ja aina pitää kysyä, että "no mikäs olo sulla on nyt ollu?". Joka kerta sais kaikki vaivat kertoo

Mä oon aika tarkkaan noita ruokasuosituksia noudattanu, mutta en nyt mitenkään paniikin omaisesti jos joskus sattuu vähän jotain kiellettyä olemaan. Jouluruoka ei oo mulle ongelma, kun en muutenkaan tykkää raa'asta kalasta yms Mä syön vaan oikeestaan laatikoita, kinkkua ja rosollia.

Rakenneultraa on jo paljon miettinyt, tietty sekin että onko kaikki kunnossa, mutta petyn kyllä kovasti jos ei saada tietää sukupuolta. Ois niin kiva ennen joulua saada tietää Soittivat jo tuolta naikkarilta perjantaina ja olin jo ihan varma, että peruvat ajan, mutta kysyikin vaan oisko haluttu tulla samana päivänä aikaisemmin, kun oli tullut peruutus. Kiva mennä heti aamusta nii ei tartte koko päivää jännittää

Meillä töissä tietää nyt monet, kun on ovat paljon kyselleet onko töitä vielä tammikuussa (olen siis sijainen). Mähän jään nyt pois vaikka jatkoa olisin saanu, ei pysty tuota työtä enää tekemään. Monet on sanonu, että eihän susta huomaa että oot raskaana. No ei niillä työvaatteilla hirveesti näekkään (oon hoitoalalla) vaikka vatsa on jo suht iso

rv 19+4

 

Lottainen - Enemmänkin sellaista liian kovaa ilakointia vauvan tulosta. Itse kuitenkin vielä varovaisella mielellä, en juurikaan ajattele itse vauvaa vaan sitä, että olen raskaana. Mies on erityisen ärtynyt hössötyksestä, ei kestä yhtään. Tosin he eivät tiedä hoidoista, eivätkä varmaan siksi ymmärrä miksi ollaan niin vaikeina.
Niin ja eilen lähettivät miehen suihkuun tarkistamaan, että en vaan ole pyörtynyt sinne.

Caro87 - Sama täällä, oma luonne hyvin kaukana kaikesta hössötyksestä. Olen aina ollut aika jalat maassa -tyyppi, siksi en nytkään jaksa mitään pilvilinnoissa leijumista.

 

Toiveikas81, tässä ketjussa tais joku kertoa noista peloista - neuvolasta saa lähetteen neuvolapsykologille.

Caro87; kaverille oli sanottu ekas raskaudes, että olisit juonut jotain sokerista, niin vauva liikkuis. Tokas raskaudessa olikin sitten juonut pepsiä pikkupullollisen, niin sukupuoli selvisi.

 

frankie, pitää kokeilla jos vaikka toimis!

Lia, ai kauhee mulla olis kyllä menny niin hermot mulla anoppi on sellanen että jatkuvasti kyselee vointia ja millon on maha paljon kasvanu ja millon taas ei ookkaa nii iso kun mitä vois olla... sekä juoruaa kaikille että meille on tulossa lapsi, eilen tuli jouluostoksilla sellanen miehelle ja anopille työn kautta tuttu vastaan joka onnitteli tästä raskaudesta. Eihän se salaisuus enää ole mutta ei musta nyt tarvii ihan kaikille vielä huudella.

Oma äiti taas sellanen että huolehtii mitä mulla on päällä, oonha syöny kahden edestä ja millon mitäkin. Muutenkin mulla on ollu pinna kireellä niin ei tommoset auta ainii ja haluais mahaa joskus kokeilla jos tuntis potkuja. Ei tarvii kyllä tässä vaiheessa kenenkään muun kun miehen tulla mun mahaa kokeileen.

 

Hahaa, mun edesmennyt appiukko oli esikoisen raskauden kohdalla kans vkosta 12 alkaen kyselemässäet saako tunnustella ja kuunnella mahaa.. Nauroin aina vaan, kiitos ei, et siellä vaan suolisto möyryää.

Anoppi ehti jo mollata, et kuinka rumalta hänestä näyttää kun viimeisillään raskaana olevat pitää kireitä vaatteita et hänen mielestään pitäis pukeutua vain väljiin telttoihin.
Olin ihan et täh, ootko tosissas! Musta sitä ihanaa massua sopii vaan korostaa, mitä enemmän sen parempi ja et mä en kyllä aio ainakaan sit piilotella.
Omituisia juttuja.
No, nythän hän on lähinnä kauhuissaan koko ajan, et mitä jos tää meneekin kesken että kuinka kovin mä sit romahdan.. Ei uskalla siksi paljoakaan ees puhua asiasta.

 

Toiveikas kysy neuvolasta onko neuvolapsykologia. Joissakin paikoissa ei tartte edes lähetettä. Terveysaseman kautta voi saada myös psyk.sairaanhoitajan yhteystiedot. Naistenklinikan seinällä oli ainakin joskus eri tahojen yhteystietoja, silloin kun hoidot alotettiin. Ja yksityisillä klinikoilla taitaa olla omat psykologinsa. Mä oon käyny yksityisesti satunnaisesti psykologilla, joka ei siis ole lapsettomuuteen erikoistunut, mutta saapahan purkaa..

Rv18+4

 

Ärsyttäviä kyllä noi kivut, tulivat takas. Ei oikein tiedä sattuuko enemmän alaselkään vai alavatsaan.
Jotenkin sitä laittoi varmuudeksi siteenkin, että jos vuoto alkaa..

 

Onnea uusille plussaajille ja tervetuloa mukaan! Itselle viikot plussauksesta np-ultraan olivat stressaavimmat. Onneksi on ollut tämä palsta, jossa on saanut tukea ja mahdollisuuden purkaa ahdistusta.

Mandala, mulla oli (ja on) neuvolasta lähete sokerirasitukseen. Aika piti varata itse. Täälläkin koko kaksi tuntia istuttiin odotushuoneessa, verikokeet käytiin ottamassa huoneessa. Kuulun riskiryhmään pcos:n takia eli ensimmäinen oli jo ja toinen rv 22-24 (jos muistan oikein). Jostain syystä tulokset eivät tulleet kantaan ja ehdin jo huolestua, mutta soitto neuvolaan varmisti, että kaikki kunnossa eikä siksi oltu ilmoitettu mitään.

Onko jollain kokemusta SI-nivelen tukivyöstä? Mun iskiastyyppiset kivut johtunevat SI-nivelestä (takalantion kivut, oikea jalka puutuu) ja yhtenä hoitosuosituksena on tukivyö. Kivut ovat jatkuneet yli kuukauden ja äityneet nyt niin pahaksi etten saa öisin enää nukuttua. Täällä vyötä ei saa enää apuvälinevarastosta, joten tarttisin vinkkejä, millainen on hyvä. Lisäksi näyttäisi, että sellaista, jota yksi kaveri suositteli (noin 10 cm levyinen, kiedotaan ristiin selän takana ja kiinnitetään tarroilla eteen) saa vain pääkaupunkiseudulta. Verkkokauppatilauksella se menee varmaan joulun yli, mikä tuntuu näissä kivuissa pitkältä ajalta.

Kävin joulumarkkinoilla ja sorruin ostamaan ensimmäisen bodyn. Tällä viikolla liikkeitä (pieniä töytäysyjä) tuntunut päivittäin <3 Rakenneultraan vielä reilu pari viikkoa. Onneksi joulu, uusi vuosi ja uuden kodin avainten luovutus on välissä niin aika menee toivottavasti nopeammin eikä ehdi niin paljon murehtia.

Peppermint 18+5

 

Mulla onneks anoppi on tosi suloinen eikä hössötä mitenkään. Ollut kiva vain jutella raskausajasta ja kuulla hänenkin kokemuksia miten on mennyt. Oma mutsi on kyllä sitten jo tallentanut artikkeleita turvakaukaloista ja vaunujen arvosteluja jännä nähdä onko hössöttänyt mitään vauvajuttuja jouluksi. Me ei mun perheen ja miehen perheen, eikä myöskään miehen kanssa ostella lahjoja jouluna (onneksi sovittiin näin vuosia sitten) niin ei toivottavasti vielä niitä vauvajuttujakaan tule..

No minähän tänään havahduin että tissit ei ole kipeät ja sain siitä nyt sitten jonkun pohdinnan päälle. Aamulla kyllä äänet kuuntelin mutta silti
Tää on tosiaan aika piinaavaa aikaa omalla tavallaan kun niitä päivän selviä liikkeitä odottaa kumma että niin aikaisin tuntui niitä elohiiriä ja pikku kuplintoja (rv14+) mutta nyt ei niin helposti tajua niitä.

Pärjäilkäähän kipujen kera, ei varmasti kivaa ollenkaan!

 

Inhottavia nuo kivut sunmuut. Saa olon aina epävarmaksi. Itsellä ollu myös tänään kummallisia alaselkä ja vatsa kipuja tai tuntemuksia. Tietenkin heti huolestuttaa. Eikä tuo mahakaan ole oikein toiminu vaikka olen sitä vi-sibliniä ottanut. ..

Mulla oli ohjeena jatkaa lugeja 17.12 asti 1×200mg eli rv 10+1 asti.
Nyt mua pelottaa lopettaa niitä ja oon varma et alkaa vuotaa tai jotain.. En ookkaan uskaltanut lopettaa vaan laittanu nyt viel sen jälkeen...
Milloin se olikaan kun se oma keltarauhanen surkastuu pois? Silloinhan periaatteessa tuosta lugestakaan ei olisi enää hyötyä? On tää vaikeeta....

 

Käyn säännöllisesti lukemassa teidän kuulumisia, meinaa vauvakuume vaivata... epäilen että johtuu lapsettomuudesta -> sain yhden, haluan useita. neljä alkiota on vielä odottamas mut mies ei oo asiasta innostunut kun hänellä on nyt jo kolme muksua (yksi siis yhteinen)

Noista peloista. Toiveikas, neuvolasta pääsee psykiatrille kun pyytää ja lämpimästi suosittelen Pikkulasten psykiatrista poliklinikkaa (en tiedä onko se tällä nimellä muualla Suomessa mutta Seinäjoella näin), sinne pääsee lääkärin lähetteellä. Ite aloitin rv25 ja hoitosuhde jatkuu edelleen vaikka tytsy on jo 4kk. Itellä oli paljon selviteltävää ihan omasta lapsuudesta lähtien(äitisuhde), lapsettomuus, menetyspelot, epävarmuus yms. kun nämä saatiin kuntoon niin uskon että pystyn olemaan parempi äiti ja epäilen että vältin synnytyksen jälkeisen masennuksenkin tämän ansiosta. Mulla on ihana hoitaja joka on alkuperäiseltä koulutukseltaan kätilö ja vielä psykologinen koulutus sen lisäksi. Tää on siis eri juttu kuin pelkopoli. Ollaan vain harmiteltu että hoitosuhde olis pitänyt aloittaa paljon aikaisemmin mutta esim mulle ei edes kerrottu tällaisesta paikasta kuin vasta sairaalaan jouduttuani ja saatuani purettua siellä paniikkiani kätilölle.

Hankinnoista. Mä hankin kaukalon ja sitterin rakenneultran jälkeen kun oli tarjoukses mut vauvan vaatteet tohdin pestä vasta noin rv 35 ja sairaalakassin pakkasin ja vauvansängyn petasin äitiyslaatikkoon noihin samoihin aikoihin miehen painostuksesta. Silloin vasta aloinkin pelätä että jotain menee vielä pieleen kun niin pitkälle oltiin jo päästy. Pelkäsin että sängyn petaus toisi huonoa onnea. Pidin kannen laatikon päällä siihen asti kunnes tultiin vauvan kanssa kotiin. Keskustelin raskausaikana kuukausipinossa missä olin ainut hoidoilla raskautunut ja kauhistelin mielessäni kun muut pesi vaatteita ja petas sängyt jo paria kolmea kuukautta ennen laskettua aikaa. Mutta mulla oli silloin pikkukeskos-leima vielä päällä joten suhtauduin kaikkeen onnistumiseen raskaudessa varauksella..

Ihanaa joulunaikaa teille!

 

epplu vahvistaa taas entisestään mitä just todettu näistä vaarattomista vuodoista..

Täällä ollu tänään (/eilen) taas jotain ihme mahatautia, toiminu siis liiankin hyvin.. Päivällä tuli yhtäkkiä huono olo, luulin eka et jotain etomista (vaikka sitä tosin vähiten päivällä ollu), menin lepäileen.. sit rupes suolissa kiertää ja piti mennä pöntölle siinä menikin tovi istuessa, välillä tuskan hiessä ja heikotti lähes pyörtymispisteessä, ja heti kun meinas nousta pois, piti mennä takas....ei sentään etureijästä mitään epämäärästä näkyny (mitä tietysti eniten pelkäsin) eikä kipuja kohdun alueella. Muutaman kerran kohtu supisti kovempana sen jälkeen illan kuluessa, liekö sitten tohon tautiin liittyvää vai alkaako se nyt jo jotain harjotteleen? Yleensä ollu kyl ihan pehmee vieläkin..
No nyt ei onneks illan aikana enää mitään taudin merkkejä, pystyny syömään normaalisti jne., mut neuvolastakin tuli viesti että ensviikon aika peruttu ja vasta 7.1., sairaustapauksen takia..oisko siis jotain kuratautia liikkeellä?

21+5 (just vaihtunu vrk )

 

Moi!

Pakko käydä komppaamassa Astreaa! Ihan sama fiilis mulla. Kauhea kiire olis päästä uudelleen siirtoon. 3alkiota olisi pakkasessa. Tämä lapsettomuus ja tietenki oma ikääntyminen aiheuttaa paineita uuteen kierrokseen. Tietenkin suurin toive olisi tämän pienen ihmisen puolesta, että saisi sisaruksen, eikä jäisi ainokaiseksi. Se

 

Heippa!

Komppaan Astreaa...niin samanlaiset tunnelmat on täällä. Kiire olisi päästä tyhjentämään ne viimeiset alkiot pakasteesta. Kolme alkiota pakasteessa on. Viisi alkiota on siirretty ja yksi syntynyt lapsi. Ihme tarvitaan, että noista kolmesta saisi vielä elävän pikkuihmisen. Sisaruksen toive on suuri ja varmaan vielä uuteen stimulointiin lähdetään, mikäli noista jäljellä olevista ei lasta saada.
Menkat on alkaneet ja ehkä varovainen arvio olis helmikuussa päästä taas siirtoon. Nyt jo sydän tykyttää pelkästä ajatuksesta ja ainakaan pelot ei oo yhtään vähentyneet, kun ajatteleekaan uutta raskautta. Tieto lisää tuskaa.

Hankinnat minäkin tein vasta sen jälkeen kun neuvolasta sanottiin, että menehän jo ostoksille Rv tais olla 30 ja jotain päälle. On niin harmi kun siitä ajasta ei osannut iloita. Tuskin seuraavastakaan osais, niin syvällä on pelko. Hössötys on kamalaa. Mutta te kaikki ymmärrätte niitä hössöttäjiä paremmin sen jälkeen, kun olette lapsen saaneet syliin, sekä saatte ehdoitta häntä rakastaa!

Syyllistyin itsekkin vähän innostumaan liikaa kun yksi kaveri on viimein hoidoilla raskautunut. Vaikka kyllä tiedän kuinka epävarmalta se raskaus tuntuu eikä siitä itse pysty innostumaan, kun pelkää menettävänsä kaiken pois.

Onnea matkaan ja nauttikaa hyvistä hetkistä, sekä oikein rauhallista Joulunaikaa kaikille!

 

Joopa, taitaa menettämisen pelko varjostaa aina.. Ekan kanssa ostettiin syöttötuoli jo rv16, koska löyty käytettynä puoleen hintaan semmonen, jota kuolasin jo vuosia eikä saa suomesta. Loput hommattiin kertarysäyksellä paljous-alella 2kk ennen laskettua aikaa. Nyt tekis mieli hössöttää, vaikka rakenneultra jännittää/pelottaa. Vaunujen kantokoppaa oon hypistellyt jo kotona. Ja jos sukupuoli selviää 2-ultrassa ja on poika ja kaikki näennäisesti kunnossa niin ehkä alan kaapin perukoilta kattella unisex-vaatteita. Ettei tartte kaikkea kerralla tohinoida etenkin, kun jo supistelee. Bola-korun hommasin viime viikolla, kun tietää, että nyt alkaa kuulo kehittyä <3

 

Huomenta!
Täällä olo vaan pahenee, pahoinvointi ja voimattomuus on ihan uskomatonta. Tää kännykällä näpytyskin tuntuu uroteolta. Tänään on lääkäri sairasloman jatkumisen vuoksi, pyydän tarkistaa hempan ja verenpaineen, et onko huono syöminen jo tehnyt hallaa.

Saa nähdä milloin uskallan itse kaivella vauvajuttuja esiin. Varmaan aika lopussa. Bola-korun tahdon minäkin hankkia. Mieshän kaivais jo rattaatkin esiin pölystä jos en estäis..

Huoh, toivottavasti lääkärillä olis jotain vinkkejä tähän oloon. Tulee väsynyt joulu.

Toistan itseäni-terveisin
Lottainen rv6+3

 

Flow oisko mahdollista, että sitäkin lääkettä pitää muutama päivä ottaa ennen kuin alkaa vaikuttamaan? Mulla tuon duphalacin kanssa meni niin. Pähkäilin täälläkin kun olin sitä muuaman päivän ottanut eikä mitään vaikutusta. Kunnes sitten tyyliin seuraavana päivänä toimi ja siitä eteenpäin. Toivottavasti auttaa pian suakin, on se inhottava fiilis kun ei vatta toimi
Keltarauhasesta, mun mielestä se on siinä rv12 paikkeilla kun istukka alkaa toimimaan täysillä, jolloin keltarauhasen osuus pienenee radikaalisti ellei kokonaan? Jospa vähän kerrallaan vähentäisit sitä määrää?

lullaby oisitko voinut syödä jotain sellasta mistä maha meni löysälle? Onhan se inhottavaa istua pöntöllä kaiken päivää tollasen takia.

Tuosta bola korusta. Pitääkö se kuinka kovaa ääntä? Ajatuksena se olisi ihan kiva, mutta mä en tykkää yhtään jos se sitten kilisee omaan korvaankin koko ajan. Toisaalta en kyllä käytä koruja ollenkaan ja muutenkin mun käyttämä vaatetus ei kyllä tue mitenkään söpöjä tyttömäisiä koruja joten en tiiä pitäiskö jättää väliin.

Lottainen hyvä että olet sairaslomalla, ettei tarvi töissä kärvistellä! Jaksamisia! hali*

Tsemppiä myös kovasti tulevaan piinailuun Astrea ja Kiela! ei varmasti ne pelot yhtään mihinkään häviä vaikka yhden lapsen on jo onnistuneesti saanut syliin asti!
Mulla on jotenkin koko ajan ollut sellanen kutina, että jos tämä syliin asti tulee niin se on sitten ainoa. Olen itse ollut pienenä tosi järkyttynyt kun vanhemmat ilmoitti tulevasta pikku sisaruksesta, enkä tosiaan ole mikään unelma isosisko todellakaan ollut kun kai se jotenkin jäi sitten kaihertamaan takaraivoon etten todellakaan tarvinnut mitään side kick:iä mun elämään. Suurperhe ei siis ole koskaan ollut itsellä ns. pöydällä.
Ja sitäkin miettinyt, että oman jaksamisen ja elämänilon säilyttämisen takia en missään nimessä haluaisi pienellä ikäerolla lapsia. Kuitenkin ensi vuonna täytän jo 37 vuotta, ja jos sitä muutaman vuoden ikäeroa miettisi niin ollaan jo hyvällä puolella neljää kymppiä, että en tiedä onko se itselle sitten enää järkevää toisen hankintaa ajatella.
Toisaalta luottamus siihen, ettei siihen älyttömän kauaa menisi on jotenkin läsnä kun nykyisen klinikan toiminta oli enemmänkin kuin tehokasta kun molemmista siellä tehdyistä siirroista tuli plussaa (joskin eka meni kesken). Ja pakkasessa siellä vielä kolme alkiota. Jos sitä reilu vuotta ei siellä saakelin naikkarilla olisi ensin tullut tuhrattua niin voisi ehkä miettiäkin toista lasta vielä ennen kun neljäkymppiä tulee täyteen

Mutta toisaalta on mulla sellaisiakin keloja ollut, että kun tähän asti nyt ollaan päästy ja jos loppuun astikin, että se on niin hullun ainutlaatuista ja speciaalia, että häviäisikö se speciaalisuus jotenkin jos sen tekee toistamiseen. Siis todella vaikea selittää tätä ajatusta, mutta siis jotenkin noin, tai sinne päin. Ja kuten ei suurperhe, niin ei mua myöskään ole koskaan kiinnostanut se perus kaks lasta, farmariauto ja koira - idyllikään mitenkään erityisesti.

Ihanata jouluviikkoa ihanaiset naiset!

18+1

 

Onnittelut ja tervetuloa uusille plussanneille

Kipukeskusteluun lisään korteni kekoon. Minulla on edelleen menkkamaisia kipuja satunnaisesti alaselässä. Välillä todella tuskallisiakin (kärsin muutenkin helvetillisistä kuukautiskivuista) ja hirveä pelko iskee persiiseen, että nytkö se menee sitten kesken mutta ainakin toistaiseksi mennään ilman vuotoja tms. niin eiköhän papunen edelleen mukana kulje. Olen miettinyt noita repäisykipuja, mistä monet ovat puhuneet... Nehän tulevat kohdun kasvamisesta, niin voiko niitä olla jo nytkin (rv9+6), vai tuleeko niitä vasta myöhemmin? Ja miltä ne tuntuvat? Minulla on alavatsassa ollut sellaisia hyvin viiltäviä / pistäviä kipuja ja olen miettinyt että ovatko ne nyt niitä repäisykipuja vai jotain muuta...
Tämä on vähän tätä, kun on ensimmäistä kertaa elämässään raskaana niin kysymyksiä tuntuu olevan päivä päivältä vaan enemmän, ja vastauksia vähemmän...

Sorruin viikonloppuna ostamaan ensimmäiset oikeat äitiyshousut Oli vähän pakko, kun omat farkut puristaa iltapäivästä alavatsaa aika ikävästi jo... Ei uskoisi että näin varhaisilla viikoilla joutuu jo vaatevarastoaan uusimaan...

Meillä on nyt jouluna edessä molempien perheille kertominen... ja mua hirvittää ihan tolkuttomasti Ensinnäkin tietty se kun nt-ultra on vasta loppiaisen jälkeen, että jos sieltä tuleekin sitten huonoja uutisia, niin sitten on vähän sellainen ähäkutti-olo, että ei vaineskaan saadakaan vauvelia...
Ja toiseksi sitten että millainen hössötys siitä sitten lähtee... Miehen veljellä on kaks lähes aikuista lasta, eli meillä on sitten vähän niinkuin isovanhemmille iltatähti.. Ja jotenkin odotan että siellä alkaa hirvee hössötys ja vatsan paijaus ym. ja mua ahdistaa jo valmiiks...
Omat vanhemmat on varmaan lähinnä ällistyneitä, mie kun en ikinä oo ollut mitenkään äitiydestä haaveillut... Vasta nyt oikean kumppanin löytäneenä heräsi halu saada oma perhe
Ja sitä on miehen kanssa mietitty, että miten sen sais terotettua kaikille, että tästä ei tartte sitten huudella vielä kaikelle suvulle kun niitä riskejä kuitenkin on vielä ja paljon...

Tämmmösiä hajatelmia tänään...

Kiisuli ja papunen rv 9+6

 

Kiisuli minulla ainakin on tullut kai niitä repäisykipuja, toisaalta en kyllä ole varma mitä ne on siis jo 9+ viikolta. .
Me ollaan mietitty tuota kertomista että onko se sit 12 viikolla joka ois uutena vuotena vai kertoisiko jo nyt jouluna 11+

Tuntuu et jos kertoo liian aikasin niin tuottaa huonoa onnea... Vaikka tuskin vaikuttaa ja itse kans harkitsin tuota äitiyshousujen ostamista kun alkaa omat kiristää vaikka puntarin mukaan paino on ennemmin laskenut.

Mandala Joo siinä sanottiin että pari päivää menee että vaikuttaa mut luulis et ois jo vaikuttanut. ..

Kävin neuvolassa ja Kylläpä jännitti! Kaikki hyvin ja pienet hyppi kovasti Toinen Hyppäsi Ihan ilmaan ja mua alko naurattaa hirveesti oli niin jotenki hassun näköstä Syke ei kuulunut mutta näkyi jumputtavan Ja Liikkuivat Kovasti.
Sanoi ettei pidäkään kuulua. Eikä saatu oikein mittoja ku toisesta ja vastas viikkoja 11
Mukava neuvolan täti ja kauan juteltiin. Kysyi halutaanko siihen seula verikokeeseen, mut voi antaa vääriä lukemia kun kaksoset, niin ei sit haluttu. En tiiä oisko sit ollu järkevää käydä. Mut antaako sit turhaa huolta.

Eilen oli ihan kauhee päivä, kaikki oksetti eikä pystynyt syömään. Oksensin monta kertaa ja yöllä sama juttu. En pystynyt ees nukkuun kun niin hirvee olo kävin juomassakin niin tuli samantien ylös. Päivällä ollu vähän parempi.