~*~ alkionsiirroista plussanneet ~*~

Mandala mainitsi yhdessä kommentissaan suklaamurot ja maidon.. Arvatkaas mitä on iso kulhollinen nyt nenän edessä.

Vaarallisia tällaiset ruokakeskustelut raskaana olevien kesken. Selvästi jaetaan vinkkejä, mitä pitää seuraavaksi himoita ja mitä varten täytyy tehdä erillinen kauppareissu.

lullaby - Tuo reppu onkin hyvä idea! Mulla riippuu repun mallista se, miten paljon rasittaa hartioita. Toki mitään vatsavöitä ei voi nyt käytää, mutta toiset mallit on tosi ikäviä hartioille.

Välillä mietin, miten entisajan maatalon emännät ovat selvinneet raskauksistaan, työtä on riittänyt eikä ole ollut aikaa maata pahoinvoivana. Eikä mies ole varmana hoitanut kotitöitä.

9+4

 

5 + 1 tänään… Voi miksi tämä aika mataa..? Eilisen aamun kyllä pelasti pregcheck, kaksi tasavahvaa viivaa, itseasiassa se testiviiva oli hitusen paksumpi kuin kontrolli. Mies kyllä ehdotti, et nyt voi vaikka lakata testaamasta Oon yrittänyt relata hiukan, vaikka nyt ar-ultraa odotankin kuin kuuta nousevaa. Näillä palstoilla valitettavasti näkyy, että huolenaiheet ei lopu koskaan. Tämä ihmeellinen oireettomuus tuntuu hassulta. Eilen illalla kun tuli etova olo ruoan jälkeen, ensimmäinen ajatus oli kyllä että oonkohan syöny jotakin pilaantunutta, eikä se, et oon muuten raskaana. Jotenkin ajattelin aiemmin, et "tietäisin" et olen raskaana. Joku raskas tunne siellä kohdussa tms.

 

tänään pitäis koittaa soittaa uudestaa neuvolaan jos vaikka sais sieltä jonkun kiinni. Mulla paha olo vaivaa vaihtelevasti tällä hetkellä. Kertokaa te viisaat et mitä ekalla neuvolakäynnillä tapahtuu?
hannuliini + tiuhti ja viuhti rv 8+5

 

Eka neuvola on periaatteessa pelkkä infotilaisuus, saat tietolappusia asioista jotka itse ainakin olin "opiskellut" jo aiemmin. Neuvolatäti varmaan myös kyselee jotain liittyen sun aiemmin vastaamiin esitietoihin. Saa sieltä myös lähetteen verikokeisiin ja multa punnittiin paino ja otettiin verenpaineet. Mulla siihen varatusta puolestatoista tunnista meni ehkä 40min.

Grey kyllä mäkin olin aina ennen ollut vakuuttunut siitä että kun raskaaksi tulee niin sen kyllä sitten huomaa, mutta toisin kävi. On niin kummallinen tunne tuijottaa positiivista testiä ilman oireita ja sitten kun jotain pientä ilmaantuu niin joku ihme vanha puolustusmekanismi pään sisällä vähättelee sitä tai keksii muita selityksiä, been there done that!
Onnea tasavahvoista viivoista tosiaan ei varmasti kauhean pitkään kannata himassa enää testata koska ei se tikku enää tummentua voi niin ei tule sitten siitä stressiä enää. Kylmiä hermoja!

Edit: mua kyllä vähän ärsyttää nää alhaiset paineet. Selvästi mulla se aiheuttaa korkeaa sykettä ja väsähtänyttä/voimattomuutta.
Te kellä on alhaiset verenpaineet, oletteko mitenkään kotikonstein hoitaneet vai aiheuttaako teille mitään oireilua?
Mulla varmaan sen takia olo erilainen kun normaalisti optimaaliset paineet.

14+1

 

Grey mie tein viikonloppuna kans jälleen testin.. Digillä sain 3+ niin nyt ainakin kuvittelen voivani viimein lopettaa testaamisen, ja odottaa kiltisti ultraan asti... 9 päivää jäljellä...

Mandala noista paineista, tai paineettomuudesta.. Mulla on kans matala verenpaine, ollu jo toistakymmentä vuotta. Sen kans on oppinu aika hyvin elämään, tarvittaessa vähän lakua tai salmiakkia, ja suolaa on saanu ihan luvan kanssa käyttää Nyt tämän alkuraskauden myötä on tullut mielenkiintoinen oire, jonka yhdistän tuohon matalaan verenpaineeseen.. Mulla on oikeestaan jatkuvasti sellanen olo kuin olisin nousuhumalassa silleen pikkusen huimaa ja tulee käveltyä välillä seiniä pitkin, ja kun siihen lisää lähes jatkuvan etomisen tunteen, niin mun mielestä toi nousuhumala kuvaa olotilaa parhaiten... Vielä en ole keksinyt miten olon saisi helpottamaan, ja vähän hirvittää että paineet laskee vielä entisestään, sitten joutuu kyllä jo saikulle kun ei työnteosta tule mitään...

Kiisuli ja papunen rv 5+6

 

Onnea Kiisuli 3+ tuloksesta eikä ole pitkä aika enää ultraankaan, jee! Pärjäilehän siellä nousuhumalassa

Mä nyt vähän tätä asiaa tässä googlailin, koska on vaan todella ärsyttävän tuntuista kun sykkeet huitelee samoissa kun normaalisti kävellessä. Ilmeisesti sitä lakritsiakin pitäisi syödä joku 100-200g päivässä, että nostaisi paineita 10 /5 mmHg. Noin suurissa määrissä tulee jo muita ongelmia sitten eteen. Löysin myös tällaisen yhdeltä keskusteluforumilta:

"Sairaanhoitaja Piia Niinivirta puolestaan kertoo, että raskaana oleville naisille ei suositella lakritsin tai salmiakin syöntiä. Lakritsi ja salmiakki voivat vaikuttaa raskauden kestoon, johtuen niiden sisältämästä glykyrretiinihaposta."

Ehkä vaan sitten perus suola ja veden tankkaus, jospa lähtisi helpottamaan. En kyllä varmasti saa suolavettä alas, joten täytyy miettiä jotain suolaista mitä voisi tässä napostella mikä ei olisi aivan järkyttävän epäterveellistä muuten

 

Mullakin ollu vähän sellasta pyöryttävää oloo viime päivinä, kun nousee istumasta tms. eli oisko jokkut paineet menny alhasiks?
Muuten perusoireet tasasen lievät, aamusin hetken kakomista tai joskus ei sitäkään, satunnaista iltaetomista, tissit keskinkertasen kipeet, tai sellaset mitä ollu jo monta viikkoo, ja sitä reisinivelkipua ollu taas enempi parina yönä.
Onko muilla, varsinkin ketkä jo 2. kolmanneksella, tukka ruvennu pysyyn normaalia pidempään puhtaana? Mulla menis varmaan pari viikkoo ennenkun alkas olla sellaset normipaskaset että joutuu peseen :O pitäsköhän kokeilla oikein kauanko rasvottumiseen menee
Sit seuraa lisää ällövarotusta.. useemman viikon on jo kurkkuun alkanu kertyyn ns. proppuja eli sellasia kellertäviä hirveen hajusia könttejä mitä joutuu ronkkiin hammastikulla pois lähes joka päivä! On niitä joskus muullonkin ollu mutta todella harvoin.. en tiä onko nyt sattumaa että niitä puskee jatkuvasti vai liittyykö johonki hormoonitoimintaan tai epänormaaliin aineenvaihduntaan.

Mun mielestä raskausetomisen erottaa mahataudista siinä, onko maha kipee. Etomisessa vaan kurkussa on sellanen oksettava tunne, mut mahataudissa sieltä mahasta oikeesti tuntuu pyrkivän jotain ylös.

Aiemmin oli puhetta millon se 2. kolmannes alkaa.. ja eihän se tosiaan ookaan vielä 12+0 miten aiemmin on aatellu! Miten sen 40 viikkoo nyt sitten jakais edes 3:lla.. siis ilmeisesti se vaihtuu joskus siinä 13+2-3, jos tarkkoja ollaan?

17+5

 

Joo mun kännykän raskaussovellus sanoo, että kun rv13 on ohi, eli 14+0 koittaa, niin silloin alkaa toinen kolmannes. Olipahan sekin itselle sitten uutta kun uskoin, että alkaa jo 13+0

Tuo kurkkujuttu kuulostaa jännältä. Toivottavasti ei pahene!

Mulla toi etominen ja öklötys on ollut sellasta, että mahassa kiertää. Eli mulle aika samanlaista kun mahataudissakin. Ja mulla on jännä, että kun tarpeeksi kovasti kiertää mahassa niin alkaa aivastuttamaan, en tajuu siitä aivastelusta ei ole enää pitkä matka pöntön halaukseen, mutta usein saan itseni psyykattua siitä pois

 

Nyt munki tekee mieli suklaamuroja! Kiitti vaan

lullaby, voihan se olla, tai sit muu tasapainohäikkä. Mullaha on asentohuimausta ollu välillä siis ennen raskautta, mut sen huomaa siitä jos vaikka sängyssä asentoa vaihtaessa rupee huimaan. Nyt huimaa jos nousee liian nopeasti ylös, mullaki tosiaa paineet ollu matalat. En oo kyllä vielä huomannu että tukka rasvottus hitaammin, pitääpä seurata. Se olis ihan tervetullut oire naama mulla on iha järkyn kuiva..

Mandala, heh aika hauska!

Pinna meinaa taas tänään olla kireällä. Viime yö oli kyllä iha kauhee, heräilin jatkuvasti enkä meinannu saada unta kun mies kuorsas :/ eihän tässä pää kestä kohta jos ei saa nukuttua. Päikkäreitä en oikein osaa nukkua, voin sillain horroksessa maata mutta en koskaan nukahda.

Caro ja rv 15+5

 

Grey ite mietin kans tota et oksennustauti tai jotain.. Mut sit mies sano et ei oksennustaudissa oo nälkä mullakaan niitä oireita ei hirveesti ole. Viikonloppuna etova tunne jatkui. Oikeaa ruokaa ei voinut syödä kun ihan pieniä annoksia ja senkin jälkeen tuli huono olo. Tänään taas on ollut parempi.
Voiko tuo pahoinvointi vaihdella kuinka paljon siis että onko se huono merkki jos se ei enää ookkaan? Koko ajan sitä tarkkailee itseään ja kaikki oireettomuus ja oireet tarkoittaa muka aina jotain. Ja sit sitä yrittää valmistautua ultraan ja siihen pahimpaan mahdolliseen. Välillä mietin että miksi en vain voi olla nyt onnellinen siitä että siirto onnistui niinkuin oli toivottu? Vertaan sitä mielessäni tilanteeseen jos tikku olisikin ollut nega. Silloin hetkeksi tajuan miten onnekas olen, että minulla on edes mahdollisuus.

Eilen ja tänään ollut sellaisia lieviä menkkamaisia tuntemuksia. Tietenkin heti sitä huolestuu. Onko muilla ollut? Mulla nyt 6+5

 

Flow mulla on ollut menkkatyyppisiä kipuja varsinkin alkuun tosi paljon, ja sitten kun kahteen päivään ei ollut mitään, olin varma, et jotain negatiivista on tapahtunut Kaksi viivaa helpotti hetkeksi. Nyt on sitte ollu muutaman kerran päivässä samaa oiretta, lievempänä siis.

Suo siellä, vetelä täällä.

 

Tänään varattu neuvola sain sen ajan jo perjantaiksi, täytyy vielä pomolta kysyä et joudunko tekee ne kaikki tunnit takas jos joudun kesken päivän lähtee käymää siellä neuvioassa vai miten se menee?

 

Caro87 - Kauppaan vaan. Töistä kun tulin kotiin, oli pakko ottaa heti suklaamurot esille.
Kunhan tää pahoinvointi lakkaa, niin rupean karsimaan turhia sokereita pois. Nyt syön hyvällä omalla tunnolla juuri sitä, mitä tekee mieli ja mikä menee alas.

hannuliini - Meillä kaikki muut lääkärikäynnit on palkattomia, mutta raskauteen liittyvät käynnit saa tehdä työpäivän aikana palkallisina. Tosin en tiedä miten tämä toimii sellaisella alalla, jolla voi tehdä tunteja takaisin (meillä ei voi).

lullaby - Voi kun tuo hiusasia menisi niin, että rasvottuminen vähenisi. Mulla on plussaamisen jälkeen rasvoittunut tukka normaalia nopeammin, on siis vielä toivoa tilanteen muuttumisesta.,

flow - Menkkatuntemuksia oli mullakin alussa, viime viikolla oli myös. Tietenkin ne pelästyttää, mutta kuuluvat monilla asiaan.

Mulla pahoinvoinnissa välillä oikein tuntuu, miten vatsassa muljahtaa ja kohta tulee sisältö ylös. Tällä hetkellä näyttäisi vakiintuneen iltaoksennus, vietän viitisen minuuttia illassa vessassa oksentamassa. Muuten pärjään yökkäilyillä. Töissä sain oltua ihan normaalisti, toki kurkussa tuntui koko ajan etominen ja välillä huimasi.

9+5 (hmm.. aina kun pääsee uudelle viikolle, on hetken onnellinen siitä, että on niinkin pitkällä. ja sitten juuri ennen seuraavan viikon alkamista oma lukema tuntuu niiiiiin pieneltä, nytkin mietin että olisipa jo 10->)

 

Täälläkin hiukset vielä rasvoituu kovin nopeaan, olisi siis suotavaa että alkaisivat kuivumaan

Mulla on mennyt tosi aaltoilevasti nuo mahatuntemukset, oikeestaan ei ne mulla oo varsinaista kipua vaan sellaista jännää jomotusta ja kolotusta. Välillä kestää hetken ja sit voi mennä päiviä ettei tunnu vatsassa miltään ja sit taas tuntuu vähön aikaa.

Nostan kyllä hattua teille oireileville, itse oon kyllä kovin helpolla päässyt!

Mites Iinukan ja Annilan neuvolat meni?

Tänään poksutaan jo 12+0!!! Hui, torstain piina ultra lähenee, niin pelkän että veriseula hälyyttää!!! Onneks on tuo NIPT-testi niin ei tartte mitään punktioita heti miettiä jos niin ikävästi kävisi.

 

Mulla ei sen ekan viikon keltarauhasen tuikkimisen jälkeen oikeesti ollut yhtään mitään mahatuntemuksia ennenku nyt viime viikolla oli pari päivää kun tuikki, pisteli, kivisti ja teki vaikka mitä mahassa. Ajoittain jotain sellasta kiristävää ja äkillistä suht kovaakin kipua ollut harvakseltaan mikä kai niitä repäisykipuja ym. Eli oon säästynyt tosi pienellä mahatuntemusten kanssa myös.

Tukka rasvottuu vielä täällä myös. Iho on kyllä paremmassa kunnossa, ei koko leuka oli täynnä niitä ärsyttäviä hormoninäpyjä.

 

Huomenna poksuu jo uudet viikot, outoa että vaikka odotan kaksosia niin edelleen mahtuu omat housut jalkaan, kävin aamulla vaa'alla ja painokaan ei oo vielä juurikaan noussut hyvä niin. Saa nähä missä vaiheessa sitä joutuu siirtymään mammahousuihin. Ihanaa olis jos pystyis harrastamaan omien olojen mukaan pitkään jonkun sortin liikuntaa niin sais ees vähän pidettyä tota painoa kurissa.

 

Heippa.
Kiitos kysymästä. Eilen oli tosi jännät paikat ennen neuvolaan en tiedä miksi mut olin aivan paniikissa vaikka oksentelu jatkuu vielä ei niin pahana mutta kummiskii.. mut Luojan kiitos kaikki oli hyvin ja syke oli 157 ja kiloja oli tullut aika reippaasti ehkä nyt olis aika kattoo mitä syö koska muuten musta tulee tonnikeiju... syke oli kyl vaikea löytää kun pienoinen on aika adhd eikä pysy paikallaan.. nyt on aika levollinen mieli ja pahin paniikki ohi nyt vaan odotellaan rakenneultraa.
Tosiaan pahoinvoinnista et luulin et se loppuis 12vko ja kakat olihan se hetken pois ja oli pelkkää kakomista kunnes olin vko 13 autotallissa ja oksensin sinne lattialle täyden lastin.. ja nykyään tulee parin päivän välein tyhjennys ehkä se loppuu jossain vaiheessa toivossa on hyvä elää...
Tsemppiä kaikille.. en aina kerkee kirjotella tänne mut tasasesti luen innolla teidän kuulumisia... ja pidän kaikille peukut pystyssä..

 

Niin ja unohtu sanoa et seuraava ultra on 12.1.2016 jossa käydään kela paperit kuulemma läpi.. tuntuu et nyt aika mennyt tosi nopee kun aluksi se vaan mateli. Jee sit pääse tilaa äityispakkauksen
Rv15 +4

 

Tuolta naapurista ivf:hoitolaisista täällä käyn sydämet silmillä välillä lueskelemassa mitä vanhoille ketjulaisille kuuluu ja oon ihan äimänkäkenä noita viikkoja katsellessa! Siis Mandalallakin jo 14 kasassa ja lullabylla 17!!! Ihan uskomatonta! Voi miten ihanaa että teillä menee hyvin ja tiettekö mä oon ihan kateellinen pahoinvoinneista ja huimaluista jne. Jessus että mieli on sekopäinen. Mulla on siis yksi raskaus koettu reilut 7v sitten ja muistan kyllä elävästi sen pahoinvoinnin joka kesti 6+3 - 12 viikolle pahimpana ja söin tuona aikana ainoastaan silloin tällöin banaanijugurttia ja mysliä sängynpohjalla. Ja silti, vaikka muistan sen järkyttävyyden niin elävästi, olen niin kade ja ootan että pääsen siihen voivotteluun vielä joskus uudelleen.

Tsemiä teille ihan kaikille ja tarrasukkia ja parempia oloja ja ja ja

 

Lottainen ihanaa kun kävit kurkistamassa meitä! mä ainakin luen tosi aktiivisesti hoitoketjua vielä kun ei sitä osaa olla poiskaan sieltä. Ja sovitaan, että nyt tästä IVF:stä tulet sinäkin tänne puolelle voivottelemaan!

iinukka hyvä että neuvolassa meni hyvin! Se on kyllä jännä näin jälkikäteen huomata, että kyllä se aika menee sittenkin suhteellisen nopeasti. Ne pari ekaa viikkoa paniikissa testaillessa mateli aivan järkyttävästi, mutta helpotti ekan varhaisultran jälkeen kyllä selvästi.
Toivottavasti sun pahoinvointi on helpottamaan päin pian!

hannuliini mulla se turvotus alkoi suhteessa aika myöhään. Sen jälkeen ei innostanut tiukkojen farkkujen pitäminen vaan menty leggins linjalla. Äitiyshousut ostin sitten joskus rv11, en mä niitä kyllä joka päivä tarvi vielä.

Huomasin nyt aamulla, että kyllä mulla tukan rasvoittuminen on sittenkin helpottanut jee. Eilisen aamusuihkun jälkeen ei olekaan jo karmea hiustilanne tänään herätessä.

Se on kyllä jännä, että se kohouma tuossa alamahalla mikä kyllä erottuu selvemmin melkein joka aamu niin se on jotenkin toispuoleinen se ei siis ole mitenkään täysin keskellä alamahaa.
Mutta tiiättekö kuulkaas eilen illalla makailin sängyllä kyljelläni niin kiinnitin jossain vaiheessa huomiota kun tuolta alhaalta mahasta tuntui kuin elohiiri, sellasta ihan pientä hentoa muljahdusta ja just sieltä vähän oikeammalta puolelta. Voisko se olla jo??

Oon mä sitäkin miettinyt, että tuleekohan siihen maha-asukkiin sitten muodostettua jonkinlaista sidettä enemmän kun liikkeet on jo todella selviä? nimittäin nyt tuntuu että vaikka on tietoinen asiasta niin todella vaikea muodostaa kiintymissidettä kun ei niitä ultriakaan ole koko aikaa jossa näkisi kasvua ja kehitystä. Ja jos en näe jotain niin vaikea tosiaan sitä sidettä muodostaa jollain tapaa. Oishan se kiva, että jotain olisi saanut jo muodostettua ennen syntymää, ei olisi sitten niin äärettömän suuri järkytys

14+2

 

Se voi olla Lottainen ihan nurkan takana jo, ja kun toisessa raskaudessa ei välttämättä ne pahoinvoinnit ym. oireet oo niin pahoja että sääkin sit about kuukauden päästä ihmettelet täällä kun pystyy syömään jotain muutakin ku banaanijugurttia ja mysliä
Onnea huomiseen siirtoon!

Seuraan kans ihan yhtä tiiviisti hoitoketjua kun tätäkin, sen sijaan tuolla varsinaisella odotuspalstalla en käy juuri koskaan. Sen mitä käyny vilkaseen niin tunnutaan olevan niin eri sfääreissä kun täällä, kaikki on jotenkin ärsyttävän itsestääselvää, suunnillee heti kun plussa on tikussa aletaan hankkiin rattaita, pinnasänkyä, äitiyshousuja jne., eikä siellä nyt taidakaan olla mitään omaa ketjua tälläsille vaikeemman kautta odottaville.

Mullakin on useimmiten se kumpu toispuoleinen ja välillä kovempaa tuntuu alhaallakin. Kyllähän sitä tunnustelee ja miettii miten päin se nyt mahtaa olla siellä, onko siinä pää vai selkä ja missä päin jalat potkii. Ja kyllä, Mandalan "hento elohiirimäinen muljahtelu" kuulostaa juuri siltä miltä ne liikkeet aluks tuntuu <3 mulla tuntu samoihin aikoihin kun niitä satunnaisia hentoja kutitteluja rupes oleen, myös sellasta (kivutonta) painetta yleisesti kohdun alueella ja sitä tuntuu välillä edelleen, vaikka nyt jo selkemmin muutakin liikettä. Varmaan se paine on sen pyörimistä siellä tai vaihtaa asentoo toiseen kohtaan?
Kyllä mulla toi liikkeiden selkiintyminen ja nyt kun niitä tuntuu (onneks) jo useemminkin aiheuttaa väkisinkin sellasta kiintymistä vaikkei sitä oikeestaan vielä haluais ja pyrkii välttään, mutta jonkinlainen iltarutiini on muodostunu siitä että nukkumaan mennessä makaan hetken selällään ja tutkin sitä kumpua ja ootan että antaa elonmerkit ittestään. Sitten mielessäni kiitän ja toivotan sille takasin hyvät yöt ja voin käydä levollisin mielin nukkumaan.

 

iinukka, Joo ei kannata tuudittautua siihen, että loppuu niillä viikoilla millä pitäs. Oon tosi paljon kuullu nyt juttuja, että monilla on kestänyt alusta loppuunkin. On niin yksilöllistä tuokin Hienoa, että kaikki oli hyvin

Mandala, Mullakin on ollu noita muljahduksia ! Jospa ne on oikeesti niitä liikkeitä, koska oon paljon sitä miettiny. Ne on sen verran omituisen tuntusia, että en usko oikein suolistotuntemuksiksi. Ihankun joku sieltä tökkis

Samaa oon miettiny tosta kiintymisestä. Ei oo mullakaa vielä mitää erityistä sidettä asukkiin, ehkä tosiaan jos sen pääsis näkeen useemmin. Ehkä rakenneultran jäljeen jos saa tietää kumpi on tulossa niin osaa suhtautua silleen, että oikeesti on vauva tulossa

lullaby, Oon yrittäny kanssa kädellä saada tuntemuksia kiinni, mutta just kun olevinaan jotain tunnen ja laitan käden mahanpäälle niin ei tapahdu enää mitään Ihana tuo iltarutiini

Tänään olin siinä pelätyssä sokerirasituksessa. Aamulla olin ihan varma, että ei onnistu. Oli niin lähellä oksennus paaston jälkeen. Ihan ok kuitenkin meni. Eihän se sokeriliemi kovin hyvää ollut, ihanku tosi sokerista mehua. Ja kolme kertaa tosiaan verikoe otettiin niin nyt tuntuu pistellyltä.

rv 15+6

 

Mandala ja lullaby, sekä muutkin odottajat! Pohditte miltä tuntuu ekat liikkeet ja on ihan pakko käydä täältä huutelemasta, että se elohiiri ja kutitus alamahassa oli itsellä ensimmäisiä tuntemuksia rv14. Lullaby mainitsi siitä kiristävästä tunteesta, niin itsellä niitä alkoi selkeämmin olemaan 16rv jälkeen ja kun käden laittoi mahalle, sen tunteen päälle, selällään maatessa, niin siinä oli selkeä kananmunan kokoinen möykky. Ihan säikähdin ekan kerran sitä, niin kovalta ja selkeästi se tuntui. Siinä kun hetken piti kättä, niin tyyppi uiskenteli pois. Voi kun on jo ikävä sitä tunnetta. Sitten Mandala mietti sitä tunnesidepuolta.....itse en kokenut mitään järisyttäviä tunteita koko odotusaikana ja olin siitä harmissani ja välillä jopa huolissani. Ei sitä vaan ymmärrä, että pieni ihminen siellä oikeasti on. Tottakai sen tiedostaa, mutta on se silti niin epätodellista. Ja voin sanoa, että kun se lapsi joskus aikanaan syntyy, niin ei se ole järkytys, eikä shokki, se on vain suurta rakkautta pientä viatonta ihmislasta kohtaan. Tottakai siitä pienestä kantaa koko odotusajan suurta huolta, ihan väsymiseen saakka, mutta en tiedä onko se rakkautta ja kiintymystä...ehkä se on. Ainakin ne tunteet tulee täysin yllättämään siinä tilanteessa kun se lapsi on siinä, käsivarsilla!! Edelleenkin joka päivä on hurjan kiitollinen siitä, että on saanut OMAN lapsen, joka on minusta syntynyt! Se on ihme ja niin valitettavaa, ettei se ole sitä jokaiselle äitille. Ymmärrän kyllä senkin, että suurimmalle osalle ihmisistä lapset on itsestäänselvyys. Sekin on valitettavaa!
Hyvää vointia teille kaikille! Voimia oireiden sietämiseen!!!! Mulla ainakin ne liikkeet oli aika pitkään niitä kutituksia, Ennenkuin muuttui selkeiksi töytäisyiksi. Se on on niin yksilöllistä, kuinka ne tuntee!

 

Kommentoinpa nyt minäkin...
Mä pistin liikkeet varmaan reilun viikon suoliston piikkiin kunnes eräänä iltana nukkumaan mennessä totesin ettei suoliston liikkeet voi olla niin rytmilliset ja samas kohtaa ja mikä parasta, ne oli niin selkeät että mies tunsi ne myös!

Tuosta tunnesiteestä, komppaan Kielaa, se rakkaus tulee varmasti! Musta tuntuu, että meillä joilla lapsen saaminen on pitkän tien takana (vaikka tärppi tulis ekasta hoidosta, ekasta siirrosta mutta tie on ollut pitkä ja epävarma että siihen siirtoonkaan päästään) on enemmän vaikeuksia sitoa sitä sidettä kun se menettämisen pelko on koko ajan peikkona mukana. Ite oon käyny samat mietteet ja ahdistukset läpi oman raskauden aikana. Mun oli jopa hankala jutella masulle. Kun sitten viikolla 23+0 jouduttiin sairaalaan ja oli iso pelko pikkukeskosuudesta(tai selvitäänkö ollenkaan), tuli se itku ja vaikka pelotti niin samalla olin iloinen koska tajusin rakastavani sitä mötykkää, enhän muuten olisi itkenyt ja pelännyt!
Tuosta rakkauden syttymisestä kun vauva on käsivarsilla... (tästä oon jutellu Pilpossa pitkät pätkät ja mun mielestä jokaiselle pitäisi tästä kertoa). Kaikille se rakkaus ei syty siellä salissa kun vauvan saa syliin, ei välttämättä vielä edes kotiutuessa! Se on niin hämmentävää, pelottavaa ja joillekin fyysisesti raakaa pungertaa möykky ulos ja todeta että nyt sitä ollaan tuosta vastuussa lopun ikää. Vaikka se olisi kuinka haluttu, toivottu ja vaalittu raskaus. Mulla kävi niin, että tiesin salissa etten tuosta luovu ikinä mutta en tuntenut sitä kaiken allensa hukuttavaa rakkautta ja jos en olisi työstänyt sitä mahdollisuutta (tunteettomuudesta) olisin säikähtänyt ihan älyttömästi! Kotiin päästiin ja nautin vauvanhoitamisesta mutta rakkaus antoi odottaa reilun viikon ennenkuin se tuli. Eräänä iltana kun pidin vauvaa sylissä niin mies totesi, että nyt sulla on sellainen ilme kuin pitääkin. Niin olikin, olin rakastunut. Mutta jos olisin odottanut että se tunne pitää tulla sillä siunaamalla kun lapsi itkee ekan kerran, eikä se tullut, olisin tuntenut olevani huono äiti ja luultavasti olisin ollut riskissä sairastua synnytyksrn jälkeiseen masennukseen riittämättömyyden takia.
Mutta siis, jos rakastatte jo nyt tai rakkaus syttyy synnytykses, niin ihanaa mutta jos ei niin antakaa itsellenne löysiä, se tulee kyllä jossain vaiheessa.

Astrea ja tyttö 4kk

 

Kiitos kokemustenne jakamisesta! Näin ensikertalaisena vaikka pystyy oireista, sikiön kehittymisvaiheista mahassa yms lukea mielen määrin niin on kuitenkin niin paljon asioita tähän matkaan liittyen mihin joko ei voi millään ennakoiden varautua tai mitä usein ei sitten vain missään puhuta.
Siitä tulikin mieleen tämä artikkeli missä oli jonkin verran asioita mitä en todellakaan tiennyt ja mitkä on todellakin hyvä tietää ennen sitten H-hetkeä. Hirveän monessa paikkaa vaan hehkutetaan kaikkia asioita, juurikin tuota heti syntyvää rakkauden tunnetta jne niin voisin kuvitella itsekin ahdistuvani jos näin ei olisikaan eikä olisi tietoinen tästä mahdollisuudesta. Pelottaa myös imetys ajatuksena, että miten sitä hormonimyrskyissä osaa olla armollinen itselleen jos ei se onnistu tai alku on kankeaa ja kipeää.
Kuitenkin jos synnytyksestäkin on kokemusta vain amerikkalaisista tv-sarjoista niin voi todellisuus varmasti iskeä vasten kasvoja monella tapaa. Eikä sitten kuitenkaan haluaisi, että joku vaikka pienikin yksityiskohta värittäisi muiston tästä maagisesta hetkestä jotenkin negatiiviseksi.

http://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/11/23/kaikkialta-vuotaa-jotain-nama-asiat-haluat-tietaa-ennen-synnytysta

Noh eihän tässä itse edes olla lähelläkään tuota vaihetta vielä, mutta sattuipa artikkeli eteen jostain.

14+3