~*~ alkionsiirroista plussanneet ~*~

En ole hetkeen kirjoittanut mitään, aika on vähän kortilla esikoisen ja töiden kanssa!

Täällä on syntynyt monta vauvaa! Onnea kaikille!

Meillä oli tänään nt-ultra, jossa kaikki oli hyvin!
En tiedä mistä johtuu, mutta olen tässä raskaudessa ollut paljon vähemmän luottavainen ja jopa blues -voittoisella fiiliksellä. Ehkä sitä esikoisen raskaudessa alitajuisesti ajatteli, että kaiken sen taistelun jälkeen raskauden on _pakko_ mennä hyvin. Nyt on ollut jotenkin epävarma olo, että voiko muka toisenkin kerran käydä yhtä onnekkaasti. Tämä sai alkunsakin paljon helpommin.
Onko muilla useamman kerran onnistuneilla ollut samanlaisia mietteitä?
Toivon, että tämä pikkuhiljaa tästä muuttuu iloksi ja luottamus kasvaa. Ja jos ei, niin eipä tuonne isoille viikoille nyt ole kuin muutama kuukausi.

tuba ja epäonnen päivän pakkasukko 12+3

 

Frankie, kiitos kysymästä. Pari cm olin auki ja kohdunkaula pehmeä. Mut kuulemma tyypillinen tilanne toista lasta odottavalle, joten ilmeisesti siitä ei voi päätellä mitään syntymisen ajankohdasta. Että välillä mulla on ennakoivia supistuksia ja alavatsakipuja, mut en tiedä tekevätkö sen enempää mitään.

Tänään tuli 37 täyteen, hurjaa!

Tuba factor, kuulostaa tosi luonnolliselta noi sun pelot ja mietinnät. Halaus!

 

Paljon onnea flow ja Grey Ihanaa kun on paljon vauvauutisia tullut

Tässä nyt sitä synnytyskertomusta sitten...
Mulla alko ekat supistukset jo lauantaina aamuyöstä neljän aikaan, mutta ne vähän tuli ja meni pitkin päivää, ja kun soitin itapäivästä Tyksiin, niin ne sano että odottele vaan kotosalla rauhassa, että kyllä se nyt kuulostaa alkaneen, mutta että mitään kiirettä ei ole vielä.
Käytiin sitten iltasella saunassa, että jos vaikka auttais asiaan, ja ilmeisesti autto, koska heräsin puol kahdentoista maissa reilun tunnin unien jälkeen ja totesin, että nyt olis taas supistuksia ja kovempia kun päivällä. Hetki siinä miehen kanssa pähkittiin, ja sitten todettiin että mennään nyt käymään ainakin, kun ei oo mahottoman pitkä matka sairaalalle.
Sairaalassa ottivat sisään, tarkistivat kohduun suun (auki 2,5 cm) ja alottivat käyrän ottamisen, ja puolen tunnin päästä mulle annettiin suun kautta otettavia kipulääkkeitä ja passitettiin lämpöseen suihkuun. Mulla ainakin toi suihku autto jonkun verran. Tuntu taivaalliselta kun tunsi supistuksen tulevan ja ohjas sen lämpösen veden suoraan siihen kohtaan niin helpotti oloa
Puoli kolmen maissa tarkistettiin taas kohdun suu, nyt auki 3 cm (vaan) ja todettiin, että oikeestaan taidetaan siirtää sut synnytyssaliin jo
Salissa menikin sitten useampi tunti...
Synnytyssalissa mulle laitettiin akuneuloja selkään, tekivät sen mitä luvattiinkin... kipu siirtyi selästä vatsan puolelle... Jossain kohtaa annettiin sitten ilokaasukin käyttöön, ja sitä vetelin antaumuksella Tosin en oo varma kuinka paljon se autto asiaa... Yhentoista aikaan aamusta meni lapsivesi.. Sitten on vähän hatara mielikuva että miten asiat eteni, mutta taisin siirtyä tuolista jumppapallon päälle ja se sitten vissiin alko avaan kohdunsuuta kunnolla, kun sitten sain epiduraalin, joka aiheutti sanoin kuvaamattoman tuskan nivuseen, vaikka muuten veikin kipua pois, ja kävin vielä kerran lämpöisessä suihkussa, joka ei enää auttanu niin hirveen paljoo. Aquarakkuloitakin laitettiin jossain kohtaa, mutta en tosiaan muista enää järjestystä...
Kohdunsuu aukes 5 cm:stä täyteen 10 cm:in kahdessa tunnissa sitten ja sitten alettiinkin punnertaan vauvelia pihalle...

Itse synnytys meni nopeahkosti... Meillä oli tosi hyvä kätilö, se käskytti hyvin napakasti mitä tehdä ja miten ponnistaa. Kyljellään sitten puskin tuon tyllerön pihalle Se harrasti kovasti sitä hissiliikettä, pää ehti tulla puoliks esiin varmaan 5-6 kertaa ennenkuin jäi paikalleen odottamaan ulostuloa... Mie laukaisin jossain vaiheessa sille kätilölle, kun se aina sano että voi hitsi taas menee takaisin, että ota sitä korvista kiinni ja vedä pihalle

Mutta yleisesti ottaen täytyy sanoa, ettei tuo synnytys nyt niin kauhea kokemus ollut kuin pelkäsin. Kipujen kanssa pystyi olemaan, vaikkei ne kivoja olleetkaan ja odotti vaan niiden loppua... Kauheita repeämiäkään ei tullut, vain kolme tikkiä toiseen häpyhuuleen. Kätilö oli sitä mieltä, että ei tullu repeämiä just kun hiissas niin paljon edestakas, ja että tulleelta repeämältäkin olis voitu välttyä, mutta kun vauva tuli käsi poskella niin se aiheutti repeämän. Mutta eipä nuo tikit nyt niin kipeät ole, vessassakaan ei satu enää. Ja pukamiakin tuli vissiin vaan yks pieni, etkä sekään oo ainakaan vielä kipee...

Ja nyt sitten tuolla sängyssään tuhisee pieni ihmisen alku joka on vienyt vanhempiensa sydämet ihan kokonaan Ja vaikka mulla olikin eilen pieni henkinen romahdus, kun ehti ekaa kertaa ajatella tapahtuineita asioita, niin onnellisia ollaan ja tulevaisuutta odotetaan jännittyneinä.

Tulipas tästä pitkä teksti...

Kiisuli ja Pirpana 5 pv

 

Oikein mukavan kuuloinen kokemus Kiisuli

Kyllä sitä vaan niin usein lukee näistä itsekseen käynnistyvistä synnytyksistä, että kivut on olleet suht siedettäviä. Mulla kivut sai paikoin haukkomaan henkeä ja oli aivan sietämättömiä supistuksia välillä. En olisi MILLÄÄN pystynyt edes kuvittelemaan luomusynnytystä ilman epiduraalia yms.

Näin jälkikäteen olen miettinyt, että olisi itse pitänyt tajuta vaatia ettei sen pääanturin kanssa kikkailtaisi niin paljon kun ihan hyvät käyrät multa saatiin mahan päältäkin. Mulla siis se vauvan päähän laitettava anturi irtoili koko ajan ja se laitettiin ainakin 5 krt uusiksi. Olin aluksi jumppapallon päällä pitkään mutta sen anturin takia sitten menin sänkyyn. Olisi saattanut nopeammin vauva laskeutua pallon päällä, ja se myös tuntui tosi hyvältä paikalta. Vaikka olin 10cm auki niin silti meni vissiin tunti pari ja lisää epiduraalia kun odotettiin että vauva laskeutuu. Kävely tuntui kauhealta paineen tunteen takia siinä vaiheessa. No olihan meillä se nyrkki poskella tietty myös mikä varmasti vaikutti laskeutumiseen.

Kätilö sanoi, että käsi poskella saattaa johtua käynnistyksestäkin, mutta poitsu oli jo rv25 3D ultrassa käsi poskella ja paljon makoilee/nukkui vieläkin siten. Joten meillä ainakaan ei varmasti käynnistyksestä johtunut

Mulla oli myös laitokselta palaamisen jälkeen pieniä "romahduksia" esim kun tajusin miten kiinni siinä vauvassa oikeasti sitten onkin ja miten yksinäiseltä se voi ajoittain tuntua kun yötä päivää istutaan tissi suussa (joo-O kyllä se vaan voi yllättää näköjään vaikka kuinka etukäteen varoiteltu ja luettu..). Oli myös joku nukkumaan meno milloin olisin niiiin halunnut vain nukahtaa, mutta vauva heräsikin saman tien huutamaan syömistä. Tai aluksi kun vauva vaan huusi eikä osannut tietää mikä on vikana. Silloin ärsytti tosi paljon. Tällaista pientä mitä sitten prosessoi mielessään vähän ja on täysin fine asian kanssa. Eikä se itkukaan saa enää mitenkään niin hajalle kun se aluksi sai.
Kyllä tässä molemmat opitaan koko ajan, minä ja pikku jäbä

Mandala & jäbä 7vko

 

En tiedä mistä johtuu, mutta olen tässä raskaudessa ollut paljon vähemmän luottavainen ja jopa blues -voittoisella fiiliksellä. Ehkä sitä esikoisen raskaudessa alitajuisesti ajatteli, että kaiken sen taistelun jälkeen raskauden on _pakko_ mennä hyvin. Nyt on ollut jotenkin epävarma olo, että voiko muka toisenkin kerran käydä yhtä onnekkaasti. Tämä sai alkunsakin paljon helpommin.
Onko muilla useamman kerran onnistuneilla ollut samanlaisia mietteitä?
Toivon, että tämä pikkuhiljaa tästä muuttuu iloksi ja luottamus kasvaa. Ja jos ei, niin eipä tuonne isoille viikoille nyt ole kuin muutama kuukausi.

Ihan samanlaisia mietteitä mulla on ollut. Ihan samalla tavalla mietin, että kun kerran on käynyt hyvin, niin miksi toisenkin kerran kävisi. Ja samasta syystä ollaan käyty taas yksityisellä ylimääräisissä ultrissa ja dopplerilla kuuntelin ahkerasti kunnes aloin tuntea liikkeet. Ja nyt ootan ihan malttamattomana, että tulis 24 viikkoa täyteen ja mahdollisuus hengissä pysymiseen, jos ennenaikainen synnytys koittaisi. Ja samasta syystä haluan käydä loppuraskaudessa ekstra-ultrissa ja neuvolassa ja mahdollisen sektion ennen laskettua aikaa, että kohtukuoleman riski olisi mahdollisimman pieni. Vaikka pikkuhiljaa nautinkin raskaudesta enemmän päivä päivältä, en usko, että voisin koskaan kokea täysin huoletonta raskautta, en näillä hoitotaustoilla. Mutta enpä ole sitä hirveästi surenut, nautin sen mitä pystyn ja kun vauva syntyy, on ainakin yks etappi takana. Sitten voi alkaa pelätä kätkytkuolemaa Ja sitten pelätä, että taapero joutuu auton alle, hukuksiin tai katoaa jne jne jne. Kyllä on äitien huolet ikuiset. Vähän olen opetellut relaamaan, mutta esim. lasta en anna kenelle tahansa hoitoon, en anna kenen tahansa autoon kyytiin, en vie tarhaan ennen 3-v ikää ja ulkona en vilkaisekaan älypuhelinta. Lapsi saa kiipeillä ja remuta, kunhan oon katsomassa ettei putoa liian korkelta Toivottavasti sinäkin uskallat alkaa nauttia kun puoliväli koittaa. Ehtii siitä raskaudesta nauttia sitten 24-36 viikoillakin Tsemppiä, aika alkaa kulumaan koko ajan nopeammin, minun mielestä!

Onnea Kiisuli, turvallisesti synnytys nyt sinullakin takana! Nyt alkaa ihana ja ihmeellinen arki pienen ihmeen kanssa

 

Mulla kans yllätti se imetyksen intensiivisyys. Toisaalta löysin Netflixin tuossa vaiheessa ja katoin mm. Hakekaa Kätilö! -sarjan, jotain luontodokumentteja jne jne samalla kun imetin. Koska alussa vauva piti niin paljon silmiä kiinni ja "uinaili" tissillä. Sitten kun imetyssessiot napakoitui ja vauva alkoi pitämään silmiä auki, en enää katsonut tv:ta, vaan otin katsekontaktia, jota suositellaan imetyksen yhteydessä. Eihän sitä voi muutakaan kuin ihastella niitä viattomia, ihania nappisilmiä

Kannattaa mennä imetyksen kanssa ihan siten kun itsestä tuntuu hyvältä. Jos on vaikeaa herätä yöllä tiheästi, yli 4 kk ikäisen vauvan voi alkaa jo opettamaan nukkumaan pitempiä pätkiä ilman imetystä, ettei vauva totu "tissituttiin". Mun piti näköjään mennä ihan joka asiassa äärimmilleen/väsymykseen asti, kunnes puoliso päätti että nyt on jälleen unikoulun paikka. Ja sitten vauva sai inistä pari yötä tutin kanssa ja kas kummaa, alkoi nukkua aina paremmin. Suosittelen, että otatte puolison järkevistä kommenteista vaarin, heidän päätään ei sekoita mitkään hormonihuurut ja ideat täydellisestä äitiydestä ja vauvan tahtiin elämisestä

 

(.)Jännä miten olotila vaihtelee päivän aikana - voi mennä tunteja ja päiviä että olo on toosi hyvä, ja sit yhtäkkiä olo onkin tosi tukala.

Nytkin pari päivää olo on ollut hyvä, tänään aamunakin, ja yhtäkkiä loppupäivän tullut sukkapuikkokipua/supistuksia kohdunsuulle ja jotain viiltävää kipua pitkin mahaa.
Tuli myös vessahätä, joka ei ollutkaan vessahätä, vähän kirkasta nestettä jäi vaan paperiin.

35+2

 

Heippa kaikille! En varmaan tiedä täältä kovinkaan monia nimimerkkejä vielä enkä sitä missä tilanteessa kukin on odotuksessaan ja millaisia vaiheita kullakin on takana, vaikka luin kyllä ketjua noin kymmenen viimeistä sivua Joten pahoittelen, kun en tiedä kaikkien taustoja ja osaa sen takia vielä kovin kommentoida mihinkään, mutta ehkä tässä oppii vielä Osalla ilmeisesti se pieni täällä jo onkin syntynyt eli ketju ilmeisesti ei ole vain odottajille? Itse olen kirjoitellut jonkin verran tuolla itsellisten naisten-ketjussa, mutta nyt kun olen plussannut jo tovi sitten niin en oikein koe kuuluvani ketjun aihepiiriin niin paljon enää, jossa toiset yrittävät vasta raskautua, toki siellä on tosi kiva käydä vieläkin lukemassa muiden tuttujen nimimerkkien kuulumisia ja tsemppaamassa muita yrityksissään sekä kertoilemassa omia kokemuksia niille, jotka eivät vielä ole kokeneet samoja juttuja, ne on kuitenkin tuttuja nimimerkkejä ja tulleet läheisiksi samojen hoitojen vuoksi, kaikille toivoo kovasti plussia siellä

Odotan siis ensimmäistä lastani ollen 15.raskausviikolla. Olen siis liikkeellä yksin, ihan omasta tietoisesta elämänvalinnastani johtuen halusin näin. Koska olen jo 39-vuotias niin halusin heti suoraan ivf:ään ja lääkärikin suositteli sitä, vaikkei mitään hedelmällisyysongelmia ollutkaan. Lääkäri oli koko ajan kohdallani varma, että minä onnistun tässä, terveet esitiedot ja elämäntavat yms ilmeisesti ja hän uskalsi sanoa tuon ääneenkin, itse en kyllä ollut noin luottavainen laisinkaan, mutta niin vain ensimmäisen ivf:n tuoresiirrosta tärppäsi heti. Minulla jäi pakkaseenkin näin ollen alkioita, joita säilytetään kolme vuotta kerrallaan. 5300 euroa tuohon ivf:ään kaikkineen meni, mutta onhan kaikki sen arvoista, ja toisilla menee huimasti enemmänkin, jos joutuu useamman hoidon käymään läpi. Hoidot eivät olleet minusta yhtään raskaita tms, piikitys oli helppoa, keräys ja siirto samoin, ainoastaan Lugesteron-tukilääke pisti aika isotkin raskausoireet päälle ennen raskaustestin tekoa, mutta nekin katosi kun Lugesteron loppui.

Nyt on käytynä neuvolan ensikäynti sekä nt-ultra. Minulla on ollut todella helppo alkuraskaus, ei pahoinvointia, ei väsymystä, ei ruokamielitekoja tai ällötyksiä, ei mitään oireita. Joku voisi ajatella, että onpas stressitöntä, mutta eipäs todellakaan, nainenhan toki keksii stressaamista jopa siitä, että kaikki menee hyvin Minä nimittäin kyllä stressasin nt-ultraan asti, että onkohan kaikki edes kunnossa, kun mitään ei tunnu, kun ajattelin, että kyllä nyt jotain oireita pitäisi olla. No nt-ultra kyllä huojensi, kun kaikki oli vallan hyvin sekä itse ultrassa että seulan verikokeissa, pieni siellä kovasti kääntyili koko kuuden sentin mitassaan ja pari kuvaakin sain kotiin Ensi viikolla on neuvola-lääkäri. Kuukauden päästä rakenneultra, jossa varmaan sukupuolenkin saa tietää. Kovasti tekisi jo mieli ostella kaikkea, mutta ei oikein vielä viitsi ennenkuin sukupuolen tietää, vaikka onhan toki neutraalejakin värejä, no olisihan se vielä muutenkin aika aikaista ostella

Vatsaa minulla on jo minulle aika isosti, kun normaalisti minulla ei vatsaa ole ja nyt ei vanhojen housujen vetoketjut mahdu kiinni ja paitojen läpi masu pömpöttää, siltikään kukaan sellaisista ihmisistä, joille en ole kertonut vielä ei ole epäillyt mitään, vaikka itse tunnen olevani pieni tynnyri jo, tämä isoksi tuleminen ei ole helppo juttu minulle Onneksi pystyy normaaliin tapaan elämään, liikun todella paljon ja teen kaikkea kuin ennenkin, toki syömisiä pitää katsoa, esim. jouduin lopettamaan minun suuren himoni salmiakit/lakritsit kokonaan


Kiisuli80 ja grey83: Onnea pienestä ja flow^ onnea kahdesta pienestä

Jasmina20: Kurjaa tuo sinun selkävaiva. Kerro ihmeessä, jos saat jotain vinkkejä siihen, itsellä vanhemmilla selkävaivoja, joten oletan saavani niitä myös raskauden myötä kun maha kasvaa.

 

Heippa! Ihana on lukea teidän jokaisen kokemuksia. Halusin kirjoittaa siitä epävarmuuden tuntemuksesta, kun toinen raskaus alkoi. Oli juurikin tunne, että kaikki meni "liian" helposti...aivan kuten tuba factor sinä tunnet. No, meillä ei sitte mennyt kaikki hyvin, mutta rohkaisen sua luottamaan siihen, että se tunne vaan kuuluu olennaisena osana hoitoalkuisiin raskauksiin. Oot jo niin pitkällä, että uskon kyllä kaiken menevän hyvin ja saatte ihanan talvivauvan

Sitte noista tuntemuksista synnytyksen jälkeen. Minäkin itkin paljon, en niinkään sen vuoksi, että olisi ollut itkuinen vauva. Itki vatsavaivoja loppuviimein todella vähän ja sekin johtui siitä, että mulla tuli maito todella syöksyen. Mutta sen vuoksi meillä ei myöskään imetykset kauan kestäneet. Tytön imetys kesti n.20min ja seuraavan kerran oli nälkä 3-4h päästä. Eli helpolla ollaan päästy. Täydet yöt hän nukkui 3kk ikäisestä lähtien ja sitä on jatkunut tähän päivään saakka. Varmasti kysyy voimia ja kärsivällisyyttä, sekä tunnette myös epätoivoa ja riittämättömyyttä, kun osalla teistä on itkuisia kääröjä. Ei oo helppo seurata vierestä, kun ei voi tietää, kuinka kipeä toinen on ja mikä auttaisi. Voimia teille äidit ja myös isät! Ootte ihan paras apu omalle lapselle!

Sitten ne omat itkut. Mulla jäi se herkkyys tietyllä tavalla päälle. En oo ollu mikään itkuherkkä todellakaan, mutta ne eka kuukaudet synnytyksen jälkeen oli yhtä vollottamista tarvitsi vain tutkailla lapsen kasvoja ja sitä viatonta avutonta tuijotusta ja silmät vuotaa vettä, tai kun katsoo toisen unta, niin silmät vuotaa. Välillä ne vuoti ihan vain sitä, miten riitän vanhempana ja miten suojelen lasta tässä kamalassa maailmassa. Miten saan pidettyä lapseni turvassa, ettei kukaan tee hänelle pahaa.....varsinkin tytön. Äidin rooli on huolta täynnä, mutta silti parasta, mitä ikinä on saanut kokea!

Onnea teille erivaiheissa olevat odottavat mammat! Nauttikaa kasvavista vatsoista, korostan tätä silti, kun itselleni oli hankalaa hyväksyä lihominen. Vaikka söin todella terveellisesti, lihoin silti, mutta ne kilot (18kg) lähtivät muutamassa kk synnytyksen jälkeen. Niistä ei kannata tehdä isoa numeroa. Osa meistä lihoo, osa ei ja se on vain ominaisuus, ei kenenkään vika ja itse sen tiedän, että syöminen siihen ei vaikuta. Sain km huhtikuussa rv10 ja ehdin sinä aikana lihoa 5kg......se oli kuitenkin helpompaa kestää ku ensimmäisellä kerralla, kun tietää, että se on vain väliaikaista.

 

Siida mulla on kans jäänyt itkuherkkyys päälle... Mun persoona suorastaan muuttui jo ennen ekaa plussaa, mä siitä tavallaan aavistinkin olevani raskaana, kun aivan omalle jalat maassa -luonteelleni sopimattomasti aloin itkeä ihan kaikelle, Avara luonto -ohjelmalle jne jne Ja itkuherkkyys jatkuu edelleen, luulin sen loppuvan imetyksen lopetukseen, mutta kun heti tuli raskaaksi niin en tiedä loppuuko se, vai onko äitiys muuttanut jotenkin herkemmäksi kaikelle liikuttavalle, kärsimykselle jne.

Tervetuloa Jolana, tänne mahtuu kaikenlaisia perheitä! Ihanaa, että sulla tärppäsi noin nopeasti ja sun lääkäri ei alkanut piinaamaan sua inseminaatioilla. Mun mielestä niillä tärppää niin aniharva, että niitä ei just tuossa vaiheessa kannattais kokeillakaan, kun aika alkaa käydä vähiin. Sinäkin oot jo pitkällä, joten kohta voit pikkuhiljaa alkaa nauttia kasvavasta masusta!

 

Ja taas menty viikko eteenpäin ilman mitään uusia tuntemuksia. Lääkärin ennuste max kahdesta viikosta ei siis toteutunut, mutta onneks mä en sitä ihan liian tosissani ottanutkaa.

Mitäs muille kuuluu? Vai osaatteko nauttia kesästä? Ite oon sisällä ja yritän pysyä viileänä. Toisaalta samalla kauhee puuhasteluinto/ pesänrakennusvietti et hiki taitaa tulla joka tapauksessa.

38+0

 

Siida kommenttisi lihomisesta helpotti aivan valtavasti ja tuntui jotenkin ihanalta lukea. Itsellä on tullut painoa jo 8kg ja nyt rv 17+4, stressaan KOKO ajan painonnoususta ja mahdollisesta raskausajan diabeteksestä ym. Olen vaan edelleen pahoinvoiva ja on pakko syödä 2-3h välein, itkettää jo tunkea sitä leipää suuhunsa jatkuvasti, mutta kun se on ainoa asia joka auttaa. Ruokana alas menee enää vain kala ja ravut, ja kana kylmänä esim. salaatissa. Normaalisti olen siis ihan sekasyöjä.

Nyt stressaan valtavasti tulevaa sokerirasitusta. Oksennan jos olen 5h syömättä, miten edes selviän labraan 12h syömättömyyden jälkeen? Herään aamuyölläkin siihen, kun on niin kova nälkä ja oksettaa :/ Luulen, että en selviä testistä oksentamatta.. Mitä jos minulla onkin raskausajan diabetes ja se jää diagnosoimatta tämän takia? Onko kellään vastaavanlaisia kokemuksia?

Tuba factor odotan itse ensimmäistäni, mutta tiedän todellakin mistä puhut tuon epävarmuuden tunteen kanssa. Meillä tärppäsi ensimmäisestä tuoresiirrosta, ja jotenkin se tuntui niin "helpolta", vaikka yrittämistä olikin jo lähes 3 vuotta takana. Ystäväni ovatkin katsoneet minua hieman kummaksuen, kun olen sanonut, että on se kumma kun näin helpolla tulin raskaaksi No, joka tapauksessa, pelko siitä että miten kaikki voisi sujua hyvin loppuun saakka on suuri. Ensin stressasin nt-ultraa, nyt stressaan tulevaa rakenneultraa ja sokerirasitusta. Koko ajan on joku stressinaihe :/ Meidän täytyy vain yrittää luottaa, että kaikki menee hyvin.. ei kai siinä muu auta.

 

Cerezah mulla on paino noussut nyt sellaiset 19 kg, mutta en oo murehtinut asiaa yhtään. Pakko on ollut syödä, sillä nälkäisenä on tullut aina ikäviä harkkasupistuksia.

Mullaki pelko on ollu ihan jatkuvaa. Tällä hetkellä pelkään kohtukuolemaa todella paljon. Viikko sitten pieni ei liikkunut oikein ollenkaan pariin päivään ja liikelaskennassakaa ei tullut tarpeeksi liikkeitä, joten käytiin päivystyksessä. Kaikki on hyvin, mutta edelleen meinaa tulla itku kun ajattelen sitä kauheaa pelkoa... Ja kätkytkuolemaa mietin tietty jo kans. Helposti tulee esitettyä vähän urheempaa ku onkaa ku näitä asioita ei haluais miettiä yhtään sen enempää ku jo muutenki miettii.

Jos tämä lapsi saadaan elävänä kotiin ja aletaan joskus toisesta haaveilemaan on ihan varmasti yhtä kamalat pelot edessä...

 

Suvipilvi aiotko yrittää kuitenkin luonnollista synnytystä, vai haluatko sektion ennen laskettua aikaa kohtukuoleman pelon vuoksi? NäitäKIN asioita olen itse joutunut pohdiskelemaan. Ensimmäinen pelkopolikäynti taitaa minulla kuitenkin olla muistaakseni vasta joskus puolinvälin jälkeen.

Ja kiva kuulla sinultakin kannustava kommentti painonnoususta Huolehdin asiasta varmaan siksi, koska lähtö bmi oli minulla 25 ja neuvolantäti huomautti painonnoususta jo, kun se oli noussut vasta 3kg. Siitä se huoli sitten alkoikin, kun olin luullut että se on ihan normaalia..

 

Pidän sektiota melko pelottavana ajatuksena, eikä sitä mulle varmaan noin vain suostuttaisi tekemäänkää, mutta synnytyksen käynnistystä alan luultavasti kinumaan heti lasketun ajan jälkeen, jos niin pitkälle mennään. Toisaalta mulla on jonkinmoinen kipulääkekammokin, sillä sain munasolupunktion lääkkeistä hengitysvaikeuksia ja sykekin harveni... Että tällä tavalla monimutkainen soppa eri pelkojen kanssa. Toivoisin vaa et synnytys käynnistyis luonnollisesti ja mahdollisimman pian...

 

Tervetuloa mukaan, Jolana!

cerezah, mullahan on radi, rv 28 1h paastoarvo meni viitearvon yli 0,1. Se tuli vähän yllätyksenä, enkä saanut neuvolan sijaiselta paljon mitään tietoa asiasta. Piti sit vähän googlettaa ja silloin vastaan tuli tapauksia, joilla glukoosilitku ei pysynyt alhaalla tai olivat jopa rasituksesta kieltäytyneet. Ainakin yks tapa millä sokeriarvoja on sitten tsekattu on sokeriarvojen mittaus kotona - sama mitä radin sattuessakin sit tehdään. Mulla radiangsti loppui, kun huomasin arvojen olevan ok omalla ruokavaliolla, ja kun sain neuvolasta lisää tietoa.

35+6

 

Heip

Tervetuloa Jolana ja onnea plussasta!

Täällä helteet hyökänneet päälle. Alkuun meni ihan ok, mut nyt kolme päivää ollut niin tukala ja kipeä olla turvotusten vuoksi, nilkoista ja ranteista alaspäin oikein särkee koko ajan tuo kuumuus turvotuksiin. Onneksi meillä on ilmastointi, mut vähän niin kuin arestissa täs sit oon.
Neuvolahoitaja totesi vauvan kiinnittyneen, jee!
Nyt sit vaan pitkä piinaava odottelu, millon toinen hoksaa lähteä syntymään. En millään haluaisi käynnistykseen, vaan että kroppa alkaisi itse hommiin. Onhan sillä tässä vielä aikaakin.

Nyt taidan mennä päivän ekoille päikkäreille, kun oli taas niin huono yö.

Lottis rv37+5

 

Suvipilvi kyllä mulla on ihan samoja ajatuksia, haluaisin, että vauva syntyy ennen laskettua aikaa ja en millään suostuis oottelemaan 40+... Kuitenkin Suomessa tutkimusten mukaan vauvat synnytetään osittain liian myöhään ja käynnistyksiä pitäis tehdä enemmän. Se vähentäis komplikaatioita. Suomessahan aletaan miettiä käynnistystä vasta 41+jotain ja siinä menee useita päiviä ennenkuin ruvetaan tosissaan käynnistämään. Mä olin vuosi sitten koulutuksessa, jossa gynekologi suositteli, että Suomessa aikaistettaisiin käynnistämistä. Toisaalta ymmärrän sen, että luonnollisesti alkanut synnytys joka sujuu omalla painollaan olisi ihanne, mutta jostain syystä monilla ei luonnollisesti synnytys käynnisty.

Täällä oli Kela-neuvola ja laitoin saman tien hakemuksen Kelaan. Ei oteta nyt syntyvälle tytölle pakkausta, koska meillä on kaikki tallessa edelliseltä ja tykkäsin 2014-vuoden pakkauksesta (tytölle) enemmän. Raha menee varmaan sänkyostoksille, kun esikoiselle ostetaan varmaan joku pidennettävä taaperosänky ja vauva saa esikoiselta pinniksen, joka on myös samalla taaperosänky (Brio Sleep -tyyppinen halvempi Little Footprint Brooklyn) 70x140 cm.

Tänne on rantautunut liitoskivut häpyliitoksessa, aivan järkyttäviä, mutta Panadol ja lepo auttaa. Edellisessä raskaudessa ei tämmöistä ollutkaan, joten mielenkiinnolla odotan mitä vielä tulee! Lisäksi eilen tuli kaularankaan lukko ja jouduin Buranankin ottamaan kun pelkkä Panadol ei auttanut... Onneksi se alkaa hellittämään... Mun selkä ei oo koskaan tykännyt tauoista säännöllisestä liikunnasta ja odotan kyllä kun mittariin pärähtää 26 viikkoa niin aloittelen hiljakseen kuntojumpat. Aion todella kevyesti jumppailla, mutta yläselkää on pakko alkaa vahvistamaan ja liikuttamaan, muuten lukot alkavat toistua viimeistään imetyksen käynnistyessä, edellisessä raskaudessa kävi juuri näin.

Kuumuus vaivaa muakin, vaikka turvotusta ei vielä juuri ole. Paino taas nousee vähän ikävän nopeasti, joten ymmärrän ihan täydellisesti teidän tuskailuja painon kanssa. Mä oon herkuttelemalla ihan nostanut omaa painoani, en oikeasti vois joka päivä syödä jäätelöä ym jos en liiku yhtään. Ja liikunta on vielä pannassa supisteluiden takia Mä olin ennen raskauksia haaveillut, että jatkan sporttisena mammana - tottakai - kun tulen raskaaksi ja painoa tulee max. 12 kg.... No eipä mennyt ihan niinkuin Strömsö:ssä, vaan supparit ja kohdunkaulan ongelmat ovat nyt pakottaneet lepäämiseen ja toistamiseen. Onneksi suhtaudun siihen nyt vähemmän tunteikkaasti, koska tätä osasin tällä kertaa odottaa.... Mutta nyt kun kesäloma loppuu, on ihan pakko alkaa katsomaan tarkemmin mitä syö. Mulla on muuten tosi terveellinen ruokavalio, syön marjoja ja kasviksia päivittäin, mut ongelma on just kesällä jäätelö, brita-tortut, vohvelit, lätyt, ym...
22+0

 

Olisko sulla Tupsuli jotain linkkiä mainitsemastasi tutkimuksesta, että suomessa käynnistellään liian myöhään? En oo itse törmännyt ennen tällaiseen tietoon, niin kiinnostaa.
Itse oon ymmärtänyt, sen enempiä asioita tutkimatta, että lapsi on täysiaikainen rv38 ja syntyvyys vaihtelee pääosin tuon rv38 ja 42 välillä, ja että yliaikaiseksi lasketaan vasta yli 42 viikoilla oleva. Myöskin jostain luin, et vain 5% syntyy nimenomaan laskettuna aikana.

Lukisin siksikin mielelläni, että itse sinnittelisin mielummin sinne viikolle 42 odotellen luonnollista käynnistymistä kuin joutuisin kemialliseen käynnistykseen, siitä kun on niin hirveät kokemukset.

 

Tupsuli oletko kokeillut keppijumppaa? Mulla kun jumittui myös paikat raskauden aikana eikä ollut sellasta oikeaa keppiä niin imurin varrella pyörittelin hartioihin, niskaan ja selkään verenkiertoa paremmaksi. Ei siitä kuitenkaan tarvi tehdä jumppajumppaa vaan sellasta kehonhuoltoa.

Tsemppiä kaikille näihin helteisiin, oon onnellinen ett mun maha touhottaa tossa vieressä sängyllä näin kuumalla!

Mandala & pikku-ukko 7vko

 

Lottainen tässä on ainakin jotain luettavaa aiheesta:http://www.duodecimlehti.fi/web/guest/haku;jsessionid=98E39973DCDBB81BBE3AB191B39CFFDE?p_p_id=Article_WAR_DL6_Articleportlet&p_p_lifecycle=0&_Article_WAR_DL6_Articleportlet_p_frompage=uusinnumero&_Article_WAR_DL6_Articleportlet_viewType=viewArticle&_Article_WAR_DL6_Articleportlet_tunnus=duo98715

 

Äh, kännykällä sättäämistä. En nyt saa ees tarkistettua et tuliks linkki oikein... Kyseessä siis "Kun laskettu aika on ohi" -niminen artikkeli DUODeCIMlehti.fistä

 

Kiitos Suvipilvi.
Mielenkiintoinen artikkeli, mutta ei kyllä ihan hirveästi (onneksi!) nostanut mun huolta lasketun ajan ylittämisen suhteen, tuossakin artikkelissa todettiin että ei kuitenkaan ennen vkoa 41 tarvitsisi käynnistää välttämättä, koska jos kohdunkaulan tilanne ei ole käynnistykselle kypsä, komplikaatioriski kasvaa...

 

..en muuten tarkoittanut yhtään vähätellä teidän ajatuksianne ko.tutkimuksista ja peloista Suvipilvi ja Tupsuli. Ihan vaan omasta puolestani puhuin. Ja musta on hienoa että täällä nousee eri ajatukset pinnalle, ei kaikkea tule hoksattua ilman monipuolista keskustelua.

Onko sulla Suvipilvi mitään ennakko-oireita tulevasta synnytyksestä? Mulla vaan paljon noita harkkasupistuksia ja välillä menkkajomotuksia, ei muuten mitään. Tuntuu että limakalvotkin on yht'äkkiä ihan kuivuneet..

Keilläs muilla se LA hiipii jo nurkan takaa?

Huomenna olis tasan 38. Jännää! Vastahan itsenäisyyspäivänä plussasin enkä olisi voinut uskoa onnea todeksi..

 

Haikara matkalla

nimim. ... hoito ... monesko tulossa ... LA

Suvipilvi ... 1.IVF ... ensimmäinen ... 9.8.2016
Lottainen ... 2.IVF ... toinen ... 12.8.2016
frankie ...1. IVF ... toinen ... 24.8.2016
JONPA77 ...3.IVF 1.siirto ... ensimmäinen+toinen (2 sijaislasta) ... 29.10.2016
Jasmina20 ... 1.ICSI 1.PAS ... ensimmäinen ... 7.11.2016
Rizu ... 1.IVF 3.PAS ... toinen ... 7.11.2016
kiia-s ... 1.IVF 3.PAS ... ensimmäinen ... 8.11.2016
Elika ... 2. IVF/ICSI ... ensimmäinen ... 14.11.2016
RooRoo1 ... 1 IVF ... toinen ... 16.11.2016
Mari32 ... 5.ICSI 1.PAS ... ensimmäinen ... 20.11.2016
Tupsuli ... 4.IVF, tuore ... toinen ... 30.11.2016
Hullabulla ... 2.IVF 2.PAS ... toinen ... 3.12.2016
mar80 ... 1.IVF 1.PAS ... ensimmäinen ... 7.12.2016
cerezah ... 1.IVF, 1.tuore ... ensimmäinen ... 30.12.2016
tuba factor ... xxx ... xxx ... 30.1.2017
Janne91 ... 1.IVF, tuore ... ensimmäinen ...2.2.2017
Jolana ... 1.IVF, tuore ... ensimmäinen ... ?

Tapahtumia tulossa

Frankie - synnytystapa-arvio 29.7. Rv 36+2
Lottainen - neuvola 5.8. rv39+0
Janne91 - rv 12 ultra 21.7, neuvolalääkäri 8.8.
mar80 - neuvola 8.8. rv22+5
Cerezah - rakenneultra 12.8


Myöhemmin onnistuvat
Kesäheinä-78 (3.IVF 3.PAS - tm)
Maria_V (luomu - km)
Rusina80 (1.IVF 2.PAS? - kem)
haunoora (3.ICSI 2.PAS - km)
Mintikka (1.IVF 2.PAS - kem)
Hipsunpöpsy (1.IVF - kkm)
Bridge (2.IVF/1.siirto - tm)
annila (5.ICSI - kkm)
Vilijonkka_ (1.IVF 4.PAS - tm)
SalamaT (2.IVF - kkm)
Toiveikas81 (1.ICSI - myöh. km)
Lia_ (2.ICSI - keskeytys rv22+1)
Tinnu (3.hoito/4.alkio - kkm)
Mamido (1.IVF 1.PAS - kkm)
SalamaT (2.IVF 1.PAS - km)
Siida (1.ICSI 6.PAS -km)
Nenna81 (2.IVF 3.PAS -kkm)


Maaliin päässeet

lullaby ... 4.IVF PAS ... toinen ... 40+6 ... 3.5.2016
kop kop ... 1.ICSI/IVF 2.PAS ... toinen ... 38+0 ... 4.5.2016
Caro87 ... 2.IVF ... ensimmäinen ... 41+4 ... 21.5.2016
Peppermint ... 1.IVF/ICSI ... ensimmäinen ... 41+3 ... 28.5.2016
Mandala ... 2.IVF 1.PAS ... ensimmäinen ... 41+6 ... 4.6.2016
Henrietta- ... 2.ICSI 2.PAS ... ensimmäinen ... 40+5 ... 11.6.2016
Kiisuli80 ... 1.ICSI/IVF ... ensimmäinen ... 39+4 ... 17.7.2016
flow^... 2. IVF ... ensimmäinen + toinen ... 39+1 ... 8.7.2016
grey83 ... 1.ICSI/3.PAS ... ensimmäinen ... 39+2 ... 19.7.2016

************
Päivitykset siten, että ota [ quote ] alusta ja lopusta pois. Jokainen voi päivittää itse tai jättää punaisella värillä / muuten selkeästi päivityspyynnön.