Alkionsiirroista plussanneiden vauvaketju vol 2

Moi!

Meillä täällä harjoitellaan vauva-arkea 8vk tytön kanssa, oonkin lueskellut mielenkiinnolla täällä juttuja ja yritetään ottaa oppia mm. nukkumis- ja syömisasioissa

Terkuin seurailijat hope ja vauva 8vk

 

Moi! On pitänytkin kirjoitella, mutta miten se aika rientää tämän nyytin kanssa!! Meidän prinsessa siis kohta 4vkoa jo! Alku oli vähän rankka, vesien menosta 46h syntymään ja infektiot tietty molemmille. Mulle nousi 39 kuume salissa ja murulla crp heti syntymäpäivänä, joten otettiin vauvatehon kautta vauhtia antibioottihoidossa. Viikon olin sairaalassa siis putkeen, olipa mahtava päästä kotiin! Synnytys kesti kauan ja ponnistuskin melkein 1,5h, vauva oli syntyessä aika veltto ja sai 6/10 pistettä ja se napaverinäyte ole vähän alle kontrollirajan, joten meille tulee 3kk ikäisenä kontrolli lastenpolille. Lääkäri oli kyllä jo sairaalassa sitä mieltä, että voidaan olla rauhallisin mielin, kun tyttö niin hyvin toipui. Sanoi että infektio vaikutti paljolti siihen alun olemukseen. Mutta säikäytti ja mietityttää tietty välillä.

Vauva on maailman ihanin ja niin kiltti! Syö ja nukkuu hyvin, kitisee vain nälkää tai joskus kaipaa läheisyyttä. Olen kyllä ekat viikot pitänyt sylissä ja lähellä melkein koko ajan, ei raaski laittaa pois! Vaunuihin ja kehtoon nyt välillä jo laitan nukkumaan, niin saa jotain tehtyä. Kattelee ja hymyilee ja on aivan valloittava! Isi on ollut lomalla ja jää kohta kesälomille, aika luksusta... ja koirakin ottanut pienen tosi hyvin vastaan, se varmaan hoitaisi itse vauvan jos annettais!! Oltiin juhannuksena isovanhempien luona mökillä monta päivää, hyvin meni ilman juoksevaa vettäkin...ja isovanhemmat on siis täysin seonneet, ukki olis herännyt yölläkin kakkapyykille avuksi jos olisin antanut. Meillä menee siis oikein kivasti!

Vähän omanapainen päivitys, kun vaikea kommentoida noihin vanhempien vauvojen juttuihin, ei oo kokemusta! Toistaiseksi en oo ottanu ressiä mistään...

 

Tervetuloa tälle puolelle, Hope ja SalamaT! Tosi mukavaa lukea alkuvaiheista vauvelin kanssa. Hassua miten tuntuu kuin itsellä noista ajoista olisi jo ties kuinka kauan, vaikka oikeasti siitä onkin vain puolisen vuotta.

Ihana kuulla, et teillä Salama menee noin hienosti ja osaat ottaa rennosti. Mä en oikein osannut silloin alussa – stressasin vähän kaikesta, kun vauva kitisi aika paljon enkä yhtään tiennyt, mistä mikäkin johtui. Vähän yllätti myös se intensiivisyys, millä sitä oli kiinni vauvassa, kun meidän poitsu melkein asui tissillä ekat kuukaudet. Että siinä mielessä en kokenut ihan alkuaikoja niin auvoisina, vaikka toki olin äärimmäisen kiitollinen ja onnellinen vauvasta. Sitä vastoin koen, että elämä vauvan kanssa on muuttunut mukavammaksi koko ajan, ja etenkin näistä viime kuukausista (n. 5-7 kk:n iässä) olen nauttinut ihan hurjasti. Vauvasta on jo kuoriutunut ihan oma, hauska persoonansa, johon saa aivan eri tavalla kontaktin kuin alussa. Tosi moni vauvanhoitoon liittyvä asia on myös helpottunut, ja esim. imetykseen menee nyt ihan murto-osa siitä ajasta mitä aiemmin. Eli jos multa kysytään, niin vielä parempaa on luvassa!

Meillä on ollut jo jonkin aikaa suunnitelmissa tassuttelu-unikoulu, mut ei jotenkin olla saatu aikaiseksi aloittaa. Ja tässä odotellessa on uniasiat menneet muutenkin vähän parempaan suuntaan. Viime yö oli itse asiassa ensimmäinen yö ikinä, jolloin vauva heräsi syömään vain kerran, joskus viiden maissa. Seuraava herätys olikin sitten vasta vähän ennen yhdeksää. Luulen kyllä, että tämä oli vaan joku tilapäinen häiriö, mutta toisaalta tekisi nyt mieli vielä hetken odotella, jos vaikka yöheräämiset jotenkin ihmeen kaupalla loppuisivat itsestään…

Mitenkäs muilla menee? Olisko muuten nyt kesällä kiinnostusta pk-seutulaisten miitille, vai lykätäänkö suosiolla syksyyn?

Roxanne ja pikkumies 7,5 kk

 

Ihana lukea vauva-ajoista, tulee omat vauva-ajat mieleen Etenkin tuo koirakommentti oli niin hellyyttävä Ja ihanaa kuulla, että isovanhemmat ovat seonneet täysin, niin sen kuuluu mennäkin Meillä on ollut molemmat tytöt tosi helppoja vauvoja, itkeneet harvoin ja killistelleet sylistä/lattialta/sitteristä maailman menoa. Kuopus on nukkunutkin hyvin, esikoisella heräily oli vaihtelevaa ja unikoulua piti pitää useampaan kertaan noin 1-vuotiaana. Muutoin ihanaa aikaa ollut vauva-ajat. Kyllä sen epävarmuuden tunteen silti muistaa, tuntuu, että en minä toisellakaan kerralla aina ymmärtänyt mikä itkettää. Sitten tajusin, että jos vaippa on kuiva, masu täynnä eikä väsytä eikä itku ole kipuitkua, vauva vain viestii itkullaan jotain monimutkaisempaa. Kyllästymistä, sylin kaipuuta tai elämäntuskaa Meillä molempia on pidetty paljon sylissä, se on tuntunut luonnolliselta paikalta, sitten kun pitänyt kokata tai muuta puuhailla, vauvat ovat istua kököttäneet sitterissä, stokken kaukalossa tai turvakaukalossa mukana. Kuopuksen kohdalla oli kätevää laittaa vauva leikkihuoneeseen isosiskon touhuja seuraamaan Unikoulu on silti rankkaa, vaikka siihen hyvät ohjeet onkin. Musta puolison tuki siinä on 100 % tärkeää. Käsittääkseni unikoulu onnistu parhaiten silloin, kun sitä ei pidä se "tissillinen" vanhempi Eli laittakaa mies lukemaan ohjeet ja pitämään unikoulu esim. loman aikana, saa itse nukkua ja voi antaa puolisolle sitten option päiväuniin ja unikoulu toimii nopeasti.

 

Kiitos @Roxanne

Oon kans yllättynyt kuinka paljon aikaa imetykseen kuluu, eikä oo muutenkaan se mennyt mitenkään helposti. Ekat 3vk oli hurjaa raivoamista aina ja alun vaikeuksien takia oltiin pitkään korvikkeen varassa. 3vk ja 1 päivän iässä (eli juuri la tienoilla) yhtäkkiä tajusi miksi tissillä ollaan ja sen jälkeen onkin roikkunut siinä tasaiseen tahtiin lähes aina hereillä ollessaan maito alkoi sen myötä vihdoin lisääntyä ja nyt ollaan menty lähes täysimetyksellä pari viikkoa, muutamia korvikekertoja lukuunottamatta. Tää sopii meille hyvin, että joskus isäkin osallistuu enkä koe satunnaisia korvikekertoja pahana, kun imetys saatu mukaan hyvin ja on pääasiallinen ruokailu sillä. Tosin nyt oli tullit vain 150g painoa 3vk eli vaikka vauva asuu tissillä niin pelkään ettei se riitä ja joudutaan lisämaidoille taas. Ensi viikolla uusi punnitus.

Yöt vauva nukkuu kyllä onneksi hyvin, meidän sängyn vieressä omassa pinniksessä. On niin pieni ja kun oli vielä keskonen ja me molemmat nukutaan niin sikeästi plus koira nukkuu sängyssä että en uskaltanut ottaa viereen ja on onneksi toistaiseksi mennyt hyvin näin. Nukahtaa tissille josta nostan pinnikseen, ja ekat unet on useimmiten 4-6h. Sit syödään ja nukutaan pätkissä vielä yleensä toinen 4-6h. Loppuyön saattaa nukkua kainalossa.

Kitinät jännittää myös täällä, etenkin jos ollaan jossain menossa. Paljon kitisee kyllä tissille varsinkin mutta myös hymyilee paljon ja sitteri on nyt uus juttu missä viihtyy ja jopa nauraa jos kunnolla keikuttaa

Kiva lukea että homma vain paranee, ihanaa olla vihdoin äiti

Hope ja tyttö 2kk

 

@#hope onnea vauvasta! Saako udella minkä painoisena syntyi? Meillä tyttö myös keskonen, n 4 viikkoa etuajassa synty, paino 2200g ja imetys oli vaikeaa koko ajan. 3 tunnin väkein piti ympäri vuorokauden herättää syömään kunnes paino 3kg, sitte lapsen tahtisesti. Kun keskosuus voi kuulenma vaikuttaa nii ettei herää itse syömään tarpeeksi usein, turvattiin painon nousu tuolla systeemillä.

uni asiaa.
Me alettiin sirä omaa sänkyyn nukutus hommaa tuossa useita viikkoja sitte. Lopoutulos oli se että vauva huutaa hysteerisesti jo sillon ku kävellään makkariin elu ei ihan toivottu tulos. Nyt erätauko kaikille ja nukutetaan vaunuihin makkarissa, ei itke yhtää, ja siirtän sit pinnasänkyyn nukkuu ku ite meen. Toimii todella helposti. Kunhan tilanne rauhoittuu, pitää yrittää jotain muuta, eihän sitä voi lopouikää vaunuihin nukutella....

Hampaita 2, lisää tulee. Lisäksi flunssa, joten varsin kiukkuinen lapsi.

Liikkuminen: pitkääb jo pyörinyt kellotauluna ja ihan viittä vaille et ryömii, maha vaan ottaa liikaa maahan kiinni. Yrityää myls kömpiä kontalleen. Ei yritäkkään nousta istumaan, en kyllä tiedä miltä se semmonen yritys näyttää?

Pärisee pörrää ja hekottaa, myös huomionhaku virkayskä. Musiikin soidessa jalat vatkaa rytmikkäästi. Inhoaa pukemista.

Evangelina ja Pinkuliinan 6,5kk

 

Vaunuihin nukuttamisesta sen verran, että mun kummityttö nukkui about 2vee asti kaikki päikkärit vaunuissa kopassa ei ne rippikouluikään asti siellä kuitenkaan nuku niin älä stressaa sen puolesta; kyllä se varmasti menee ihan hyvin lopulta kuitenkin

Kitinöistä ja mahavaivoista sitten sen verran, että me käytettiin about 5vko lähtien eka Cuplatonia mikå ei auttanut ja oli liian hankalaa yrittää aina ennen imetystä - yöllä varsinkaan en jaksanut. Mutta Disflatyl auttoi sitten tosi hyvin ja vei suurimmat mahakitinät veke, poika oli tosi aurinkoinen sen aloituksen jälkeen. Helppoakin kun vaan 3krt päivässä annettiin. Kaikki vauvat on tietty erilaisia ja kaikille ei samat toimi, mutta voihan sitä aina halutessaan kokeilla.

Meillä mukava loma meneillään. Mentiin autojunalla Lappiin yön yli. Oli hankalaa nukkua pojan kanssa samassa hytin sängyssä, mutta selvittiin siitä. Toinen on ihan hulluna juniin tällä hetkellä niin oli tosi jees! Käytiin vähän vaeltamassa Pallastunturilla, napero pääsi myös kiipeilemään kantorepussa olemisen lisäksi.
Ajettiin autolla mökiltä takaisin pysähtyen eka yö Oulussa ja toka yö Ähtärissä kun käytiin katsomassa pandoja. Hauska reissu kaiken kaikkiaan eikä ihme kyllä hermot mennyt autossa keltään pahasti kun ajoitettiin päikkäriaikaan ja pysähdyttiin lounailla eri paikoissa

Jännittää edelleen aina kun muistan loman jälkeiset suunnitelmat mennä klinikalla katsellut raskausmahoja haaveillen viime viikot ja nuuskinut Tea Tree eteerisen öljyn pulloa välillä vessassa käydessä mitä tein raskaanakin kun se haju oli niiiin ihana muka silloin

 

Heips! Vähän on kiirettä pidellyt lomaillessa ja palstalle kirjoittelu unohtunut... Ups! Mies on nyt kesälomalla ja sehän on samalla lomaa myös mulle.

Tervetuloa @#hope ja @SalamaT , kiva saada uusia tyyppejä mukaan! Voi, ne ekat viikot / kuukaudet on ihania, vaikka intensiivisiä, ja ohi niin hurjan nopeasti! Mutta kuten Roxannekin sanoi, homma paranee vaan mitä enemmän kuukausia tulee mittariin.

@Roxanne mä treffaisin mielelläni jo kesällä, vaikka just jonkun puistopiknikin merkeissä. Tämmösen ei-kävelevän kanssa olis kiva jos vauvan saisi johonkin viltille tms. ryömimään, ettei tarttis koko ajan pitää rattaissa/sylissä.

@Mandala mulla raskausaikana yks vessanpesuaine tuoksui ihan älyttömän hyvälle . Varmasti jännät fiilikset odotella syksyä. Toivotaan että uusi kierros menis mahdollisimman vähillä harmeilla putkeen!

Meillä se outo univaihe oli onneksi vain lyhyt vaihe. Itse asiassa se meni ohi saman tien kun palattiin vauvantahtiseen rytmiin sen sijaan että yritettiin ”pakottaa” tyttöä neuvolan ohjeiden mukaiseen rytmiin. Tai sit se oli vaan joku hulina. Nyt sekä päikkärit että yöunet sujuu taas ihan hyvin. Vieläkin tyttö nukahtaa vain tissille tai vaunuihin, mutta pystyn jo nousemaan sängystä tytön nukahdettua, joten asia ei niin haittaa. Ja aika usein hän jo luopuu itse tissistä tultuaan täyteen ja kääntää kylkeä. Mulla on loppukesästä yks iltameno, jossa ajattelin olla vähän myöhempään ja ehkä ottaa vähän viiniäkin, joten siihen mennessä toivon että tyttö oppii nukahtamaan myös isän kanssa.

Meillä mies jää nyy loman jälkeen osittaiselle vanhempainvapaalle eli tekee pari kuukautta kolmepäiväistä työviikkoa. Niin siistiä! Aion itse tehdä hieman töitä (olen yrittäjä) niinä miehen vanhempainvapaapäivinä, mutta en täyttä päivää, eli käytännössä meillä on koko perheen yhteisiä pitkiä viikonloppuja syyskuulle asti. Syyskuussa lähdetään myös ekalle etelänlomalle vauvan kanssa. Sitä varten pitäisi selvitellä kaikkia matkaratasasioita sun muita.

Onko muilla vauvat alkaneet ryömiä jo? Meillä ei vielä, mutta kova yritys on ollut jo useamman viikon. Mahallaan maatessa tyttö hytkyy vimmatusti ja välillä peppu nousee konttausasentoon asti. Eiköhän se kohta lähde liikkeelle.

On tuo söpöliini vaan niin ihana ja päivä päivältä rakkaammaksi tulee .

Kesis ja Pikkuinen 7 kk

 

Welcome @#hope ja @SalamaT! Ihana kuulla että teillä on mennyt kaikki hyvin Meillä asuu myös melkoinen sylihiiri, haluaisi nukkua kaikki päikkäritkin sylissä... Nää unihommat tuntuu kyllä välillä ihan henkimaailman hommilta

Meilläkin kyllä nukutaan hyvin, erityisesti öisin ei ole ongelmia. Edelleen nukutan useimmiten illalla tissille sohvalla ja kannan nukkuvana sänkyyn. Kuitenkin aina joskus ollaan saatu myös nukahtamaan ilman tissiä suussa, mikä olis hienoa kun onnistuis enemmänkin. Ehkä joskus siis toivoa että mieskin/mummo vois vaikka nukuttaa ja äiti pääsisi jonnekin

Muutenkin mulla alkaa olla vähän semmoinen olo, että haluaisin välillä, siis edes nyt vaikka kerran tänä kesänä, päästä jonnekin ilman vauvaa. Tai no pääsen kampaajalle ja jumpalle joo, jos mies on kotona että pystyy tulemaan sinne kampaajalle mun kanssa jossa syötän, sit miehet lähtee kävelylle ja tulee takaisin jolloin syötän heti taas. Ihan siis ehkä max 1,5h voin olla pois vauvan luota ja sitten on jo ittellä kauhea stressi, että miten siellä menee..

Poika kun tuntuu kaipaavan mua muutenkin kuin tissiä, esim illalla sängyssä jos itkee niin isi ei kelpaa. En tie onko kohtuutonta näin pienen kohdalla kaivata omaa aikaa, periaatteessa toi joku pari tuntiakin kyllä riittäisi, jos voisin olla varma ettei siellä jo loppuajasta itketä... Kun pulloa ei ole huolinut vaikka on kokeiltu eri merkkejä, nyt testattu nokkamukia, ei uppoa. Lääkeruiskusta ottaa sen 5mm mutta joo sillä ei kauheen kauaa elä ja hidasta kuin mikä

Sori pieni valitus, siis ihanaahan tän palleron kanssa on @Evangelina meillä kans pyöritään kellona ja sätkii jalkoja hullun lailla. Ei kuitenkaan osaa vielä kääntyä selältä mahalle, vähän laiska on edes yrittämään kyljelle pääsee kyllä.

@Mandala onpa kiva kun teillä on reissu mennyt hyvin toivoisin kans, että päästään jatkamaan ulkoiluharrastusta vauvankin kanssa. Kantorepussa onneksi viihtyy hyvin.

@Kesäheinä-78 mun mielestä toi teidän vauvantahtinen elämäntyyli kuulostaa ihanalta Turha sitä neuvolan neuvomista jonkin päivärytmin tms suhteen on kuunnella, jos se ei tunnu oikealta. Ja kun eikös teillä ollut aika pieni asuntokin niin vähän pakollakin vauva määrää tahdin nukkumisessa ym. Mä oon kans vähä sillä asenteella, että whatever works on hyvä Perhepetiäkin olis ilman muuta jatkettu, mutta mulla meni selkä ja hartiat niin jumiin tilanpuutteesta että ei pystynyt.

Meillä myös syödään sormia ihan koko ajan, kuolataan, välillä purraan ikenillä tissiä, nukutaan kahdella herätyksellä klo 20-07 ja ei nukuta vaunuissa enää ollenkaan.

MyMa ja poju 4,5kk

 

Mulla on myös sellanen olo, että ois kiva päästä jonnekkin ilman vauvaa. Minä hoidan oikeastaan täysin tuon vauvan plus mitä esikoista pystyn ottaan. Toki isä hoitaa vauvaa kun on kotona, mutta koska ei pysty imettään ja sitä kautta nukuttaan kun tarvii tissiä siihen niin mussahan se suurinman osan päivästä roikkuu

Mä nukun edelleen vauvan kanssa perhepedissä, päikyt nukkuu onneks pääsääntösesti vaunussa tai sängyssä, mutta sillon havahtuu herkästi ja tarvii yleensä tissiä kerran pari että jatkaa unia. Eikä nukahda uudestaan mihinkään hyssyttelyyn tai silittelyyn yöt on edelleen rikkonaisia, toivois kyllä että alkas tasaantuun mutta tuntuu turvaa hakevan tissiltä

Tuo on jo pitkään kääntynyt selältä mahalle niin sekin taitaa yöuniin vaikuttaa. Mahallaan nousee vähän suorille käsille ja jonkun verran pyörii akselinsa ynpäri. Heti kun selälleen laittaa niin pyörähtää, oli sitten vaippaa vaikka vaihtamassa kovasti yrittää eteenpäin päästä mutta tuskin vielä hetkeen


Hankala mitään saada kirjotettua kun toinen yrittää puhelinta kädestä repiä..

Caro ja poju vajaa 5kk

 

Suosittelen kyllä järjestämään sitä omaa aikaa jos siltä tuntuu. Mä koin jo aika alussa, että tarvitsen sen oman hetken tuulettaa päätä, ajatella omia ajatuksia ja olla olematta vastuussa kenestäkään, joten alettiin miehen kanssa järjestelmällisesti järjestää mulle sitä (ja hänelle myös). Salilla aloin käydä kun vauva oli vajaa 3 kk, aluksi kävin kerran viikossa ja nyt käyn kerran pari. Välillä mies myös lähti käymään tunnin tai parin kärrykävelyllä, että sain olla yksin kotona. Aika pian aloin myös käydä kavereita tapaamassa, töihin liittyvissä iltamenoissa ja sitten lopulta myös töitä tekemässä. Aluksi poissaolot oli sen tunnin tai pari, nykyään voin helposti olla poissa muutaman tunnin tai vaikka koko päivän, ja mies pärjää vauvan kanssa siinä missä minäkin. Toki tämä(kin) vaati harjoittelua ja totuttelua, sekä pullosta syöminen että nukuttaminen ja muu rauhoittelu. Ekat kerrat oli vaikeita, kun vauva tietysti itki aika paljon eikä mies ollut vielä oppinut niitä omia tapoja olla vauvan kanssa, mutta todella iso kiitos miehelle, että hän suorastaan patisti minua menemään ja ottamaan sen oman aikani, ja vakuutti pärjäävänsä vauvan kanssa. Ja nyt he ovat kuin paita ja peppu, viihtyvät todella hyvin toistensa seurassa, ja lohduttajaksi kelpaa isä siinä missä minäkin. Nykyään voin lähteä jo ihan huoletta mihin vaan, kun voin luottaa siihen että kotona kyllä selvitään. Rakastan olla vauvan kanssa, mutta olen parempi äiti, kun saan säännöllisesti aikaa myös itselleni.

 

Tosi mukavalta kuulostaa teidän suunnitelmat jaetusta vanhempainvapaasta, Kesis! Meilläkin on mies jäänyt pitkälle kesälomalle, ja se on kyllä ollut ihan luksusta, kun joku toinen jakaa vastuun vauvasta aamusta iltaan. Saas nähdä, miten sitä osaa enää ollakaan sitten elokuussa, kun mies palaa töihin!

MyMa, musta on ihan luonnollista, suorastaan normaalia kaivata vähän omaakin aikaa ja poissaoloa vauvan luota. Mä ainakin olen sellainen ihminen, että olen muutenkin tykännyt olla välillä itsekseni ja kaivannut omaa aikaa ja tilaa, eikä se ominaisuus ole vauvan myötä kadonnut mihinkään. Mä yritin ekojen kuukausien ajan hyödyntää vauvan päiväuniajat mahdollisimman hyvin. Jos vain mies oli silloin kotona, laitoin jo etukäteen kaiken valmiiksi niin että vauvan nukahdettua saatoin melkein siltä istumalta singahtaa ulos itsekseni, vaikka vain metsään kävelylle tai kauppoihin kiertelemään, kahville tms. Se teki todella hyvää pääkopalle! Meillä toki auttoi se, että vauva suostui syömään pullosta, mutta oli meilläkin aika jolloin hän ei suostunut rauhoittumaan ilman mun läsnäoloani.

Alkuun sitä tietenkin stressasi tosi paljon, että mitä jos vauva herääkin heti ja miten ne siellä pärjäävät. Mutta kyllä sitten aika pian opin luottamaan siihen, että kyllä ne siellä aina jotenkin selviävät, eikä vauva ihan hetkessä nälkään kuole. Ja voin vakuuttaa, että tilanne helpottuu koko ajan vauvan kasvaessa, ja viimeistään sitten kun kiinteitä ruokia alkaa mennä vähän isompia määriä, ei tissiä enää kaivata niin usein.

Vauvan iltaunille nukuttamisesta muuten tuli mieleen, että mä olen (osin tiedostamattakin) ulkoistanut sen lähes täysin miehelle. Meillä mies syöttää aina kotona ollessaan iltapuurot ja juottaa iltamaidon ennen nukkumaanmenoa. Varsinaiset iltarutiinit ja sänkyyn laitto hoidetaan yleensä yhdessä, mut nekin onnistuisi varmasti ilman mua. Illan vika maito on jo pitkään annettu tuttipullosta vaikka muuten imetän, alkuun siksi että vauva saisi varmasti mahansa täyteen, mutta nyt oon todennut sen tosi käteväksi senkin puolesta, että homman voisi hoitaa joku muukin jos joskus olisin illalla poissa kotoa. Vaikka siis en tähän mennessä ole kertaakaan ollut poissa kotoa vauvan nukkumaanmenoaikaan, niin on helpottava ajatus, että periaatteessa voisin olla ja silti homma hoituisi. Vähän sama juttu tuttipullonkin kanssa – haluttiin ihan pienestä pitäen totuttaa vauva siihen, jotta vähän pidemmätkin poissaolot kotoa olisi mulle mahdollisia. Loppujen lopuksi niitä on ollut tosi vähän, mutta jo tieto niiden mahdollisuudesta on ollut tosi vapauttava!

Teille joilla on joku iltameno tms. tulossa, voisi ehkä olla hyvä ajatus kokeilla siirtää iltarutiini- ja nukutushommia pikkuhiljaa enemmän ja enemmän miehelle. Jos ja kun ne hoituu häneltä niin todennäköisesti ne sen jälkeen hoituvat helpommin myös muilta hoitajilta. Eihän se ihan hetkessä onnistu, mutta kyllä tuloksia voi saada yllättävän nopeastikin, vauvat on kumminkin aika oppivaisia ja joustavia tapauksia! Ja ylipäätään kannustan Kesiksen tavoin kaikkia järjestämään omaa aikaa itselle ja jopa tietoisesti harjoittelemaan sitä. Minä myös ajattelen niin, että tyytyväisenä ja onnellisena olen myös parempi äiti vauvalle.

Meilläkään ei vielä ryömitä. Tosi pitkään poika on jo harrastanut joogalentoa, pyörinyt ja kierinyt ja pungertanut peppua ylös maasta, mutta ihan ei ole vielä hiffannut käsien ja jalkojen yhteispeliä. Mutta mikäpä kiire tässä.

Roxanne ja poju pian 8 kk

 

Hei kaikille! Ollaan oltu viime viikot reissun päällä ja palstojen seuraaminen on jäänyt vähän vähemmälle. Paljon on ehtinyt tulla viestejä tällä välin! Puhetta on ollut ainakin uni- ja ruokailuasioista. Meillä tyttö on täyttänyt jo vuoden, mutta ruokailut ja juomiset menevät edelleen kuin pienemmällä vauvalla. Sormiruokailusta alkoi kiinnostua vasta joskus ehkä 11 kk iässä siten, että alkoi viedä ruokaa suuhun edes vähän. Vieläkään itsenäinen syöminen ei suju niin että siitä ihan ravinnoksi riittäisi, mutta harjoitellaan omassa tahdissa päivittäin. Meillä on syömispulmien takia ravinto sen verran yksipuolista että tarjotaan yhä korviketta / taaperomaitoa (eli kolmosta). Maidot juotetaan tuttipullosta, pillimukia treenataan yleensä veden kanssa. Osaa imeä veden suuhun tosi hyvin, mutta valuttaa aika paljon suupielistä ulos rinnuksille.

Jos syömisen ja juomisen kanssa onkin haasteita ihan riittämiin, unen kanssa ei yleensä ole ongelmia. Päikkärirytmi ei tosin ole mitenkään säännöllinen ollut koskaan vaikka joskus sellaista yritin luoda. Päikkäreille täytyy "nukuttaa" sylissä keinuttamalla (tai sitten vaunukyydillä) mutta nukahtaa suht nopeasti jos on riittävän väsynyt. Edelleen tarvitsee kahdet päikkärit. Yöunille laitto on jo monta kuukautta mennyt aika nätisti niin, että pikku rutiinien jälkeen (d-vitamiini, hampaiden harjaus, vaipan vaihto ja pyjaman pukeminen) laulan jonkin tuutulaulun, sanotaan hyvät yöt ja sitten lasken pinnikseen nukahtamaan itsekseen. Jään itse makaamaan sänkyyn siihen asti kun uni on tullut. Jos kovasti häärii ja höpöttää, sanon välillä että hyvää yötä, nyt nukutaan, mutta en nosta pois sängystä ellei ala itkeskellä (niin on käynyt ehkä kaksi kertaa). Yleensä touhuilee jonkin aikaa, jotain 10 min, kunnes uni tulee.

Kiitos Roxanne kun kyselit kuulumisia! Alkukesän keskenmeno kyllä kirpaisi, eikä se kotona tehty tyhjennys sitten riittänytkään ihan kokonaan, vaan kohdusta piti vielä imeä raskausmateriaalia noin viikkoa myöhemmin. Laadittiin heti perään suunnitelma uudesta PAS:sista ja sen piti olla tänään... mutta heti aamulla klinikalta soitettiin, että kumpikaan meidän jäljellä olleista alkioista ei ollut kehittynyt eteenpäin (eivät olleet vielä kypsiä blastoja, joten sulatettiin jo eilen, mutta yön aikana eivät olleet jatkaneet kehitystä) joten mitään siirrettävää ei ollut, eikä meillä ole enää yhtään alkiota. Vielä 2 kuukautta sitten meillä oli pakkasessa kolme, joten nopsaan tämä tilanne muuttui. Nyt lopetin PAS-tukilääkkeet ja odotetaan että vuoto alkaa, sitten lähdetään uudelle stimulaatiokierrokselle. Toivottavasti vielä saataisiin alkioita aikaan! Viime kerrasta on kulunut jo melkein se 2 vuotta, saa nähdä miten nyt käy...

 

Ikävä kuulla, että alkioiden kanssa kävi noin, Katti. Lämmin virtuaalihalaus sinne! Hyvä kuitenkin, että pääset heti aloittamaan uuden stimulaation - pidän kovasti peukkuja että sieltä tulisi hyvä saalis.
Mullahan on aika samankaltainen tilanne: ikää on enemmän kuin tarpeeksi ja pakkasessa vain yksi alkio, jonka suhteen odotukset ei ole kovin korkealla. Pitää sitten aikanaan miettiä, onko enää järkeä lähteä uuteen hoitokierrokseen, jos PAS ei tuota tulosta, meillähän se olisi jo seitsemäs(!!).

 

Heips,

Paljon tullut viestejä. Paljon onnea vauvoista hope ja SalamaT!

Täälläkään ei edelleenkään ryömitä vaikka yritys kova ollut jo pitkään. Kellotauluna pyörii kyllä, kauempana oleva lelu saa aikaan kiljaisun että "lelu tänne", eikä vielä hiffaa että helpoiten sen saisi menemällä lelun luokse...

Syömiset hyvin, saa rintamaitoa+korviketta, soseita, velliä ja maissinaksuja. Nukahtaa itsekseen omaan sänkyyn kun on tehty iltarutiinit. Pari kertaa yössä herää (tai ehkä se toinen on jo yleensä aamua). Päikyille nukahtaa milloin minnekin.

Vauva-arki on aika jees

Aurinkoisia päiviä kaikille,

g+vauva kohta 7kk.

 

Meillä ei ole mun kotoa pois pääseminen mistään muusta kuin siitä kiinni, että vauva ei syö muuta kuin tissiä. Mies pärjää pojan kanssa siinä missä minäkin muuten, mutta pulloa ei ole toistaiseksi huolinut ja iltaisin ei ole suostunut miehen nukutettavaksi. Ei se pelkästään järjestelyn halusta tai tahdosta aina ole kiinni. Ei ole kovin motivoivaa kun 4kk vanha karjuu kyynelet silmissä 20 min kun mies yrittää nukuttaa, vaikka kuinka muuten viihtyykin isällään. Sama pullon kanssa: en tiedä miten voisin yrittää paremmin kun vauva työntää pulloa pois, ei ime sitä ja/tai suuttuu ja alkaa itkeä. Odotetaan siis että joko poika kasvaa isommaksi tai jotenkin hoksaa pulloa ottaa.

@Katti75 pahoittelut teidän alkiokadosta harmillista että päätökset jatkosta täytyy tehdä vähän niinkuin paineen alla, eikä voi mennä fiiliksen mukaan. Olette vissiin yksityisellä hoidossa?

MyMa ja poju pian 5kk

 

Niin meillä sama juttu, että kun pelkällä tissillä mennään eikä niitä voi kotiin jättää enkä tiiä tarviiko tämän ikästä enää pulloon opettaakkaan kun voihan sitä kokeilla hörppyyttää myöhemmin. En oo kokeillu pumpatakkaan kun en tiiä missä koko pumppu on ja sairaalassa en herunu pumpulle ollenkaan, toki nyt tilan ne voi olla toinen.

Pystyn kyllä lähteen syötyövälin ajaksi jos ei oo uniaika. Sekään ei oo kun parituntia vieläkään yleensä

Poju löysi varpaansa ja haroo muutenkin jalkojaan koko ajan

Pahoittelut etten kerkeä erikseen teille kommentoida

Caro ja poju viittävaille 5kk

 

Kiitos onnitteluista!

@Evangelina , tyttö oli 3100g syntyessään eli hyvänpainoinen keskoseksi (johtuen mun 1. tyypin diabeteksesta) mutta sairaalassa paino laski kyllä alle 3kg. Jouduttiin myös herättelemään 3h välein syömään siihen asti kun oli saavuttanut syntymäpainon. Vieläkään painoa ei ole kun 3800g vaikka on jo 2,5kk eli pikkuinen on. Kuitenkin painoa tullut joka kerta eli ei laske ja muut turvamerkit täyttyy niin vielä 2vk seurataan. Huolestuttaa nää helteet että ei tuu kuivumista, mutta pissaa ja kyyneleitä tulee onneksi hyvin

Mielenkiinnosta että jos teillä mies antaa pullosta niin pumppaatteko vau onko korviketta? Meillä mies saa yöunille pullon kanssa (tai ruiskulla, jolla tosi pitkään syötiin lisämaidot) mutta nykyään kun yöllä herää niin vaan tissille rauhottuu. Aluksi mies otti väillä yhden yösyötön kun söi ruiskulla ja meni hyvin mutta ei enää

@MyMa on hankala varnasti tuo jos ei syö muuta, siinä hää oma aika väkisin vähäiselle enkä itsekään kyllä pysty huudattamaan vauvaa kovin kauaa jos ei iskä kelpaa jostain syystä. Useinmiten siksi että ei oo sitä tissiä oon iloinen että alun ongelmien jälkeen ollaan saatu imetys käyntiin mutta kans myös vähän kauhulla mietin että jos ei sit vuoteen pääse mihinkään kun ei halua ajatella että vauva itkee yöllä kun herää eikä saa tissiä. Mulle on ystävät tärkeitä ja vaikka vauvan kanssa oliskin mielellään 24/7 niin kyllä joskus tekee hyvää tuulettuakin. Tsemppiä siis sinne!

Ihania hellepäiviä kaikille!

 

Pahoittelut huonoista sanavalinnoista . En tarkoittanut neuvoa sellaisella ikävällä tavalla, vaan rohkaista kokeilemaan oman ajan järjestämistä itselle, jos sellaista kaipaa. Meilläkään homma ei todellakaan mennyt putkeen heti ensimmäisellä kerralla, vaan vauva huusi ekoilla kerroilla varmaankin vähintään sen 20 minuuttia putkeen, mutta onneksi en ollut itse paikalla sitä kuulemassa . Eli siis sitkeästi harjoittelemalla on meillä menty, pulloonkin jouduttiin totuttelemaan, joskin meillä meni ihan vain pari kolme kertaa siihen että pullokin alkoi kelvata.

Vauvan itkua on kamala kuunnella, mutta me pääteltiin, että niin kauan kuin vauva saa syliä ja lohdutusta ja maitoa (pullon lisäksi on syötetty ruiskulla ja pienestä kupista hörpyttämällä) ja on kuivissa vaipoissa, hänellä ei ole hätää. Miehellä oli ekat kerrat kaksin vauvan kanssa aikamoisia, mutta hän sitkeästi vakuutti pärjäävänsä ja ”kielsi” mua tulemasta ”apuun”. Ja niinhän hän pärjäsi ja niin vauvakin vaan tottui.

On totta, että näin ei mene kaikilla, ja aina asiat ei ole järjestelynhalusta kiinni, (ja muiden neuvot ovat välillä ärsyttäviä ,) mutta jos oma aika on itselle tärkeää niin kannattaa ainakin kokeilla erilaisia kikkoja. Ja kannattaa myös luottaa siihen puolisoon ja luovuttaa hänelle vastuuta, vaikka tuntuisi siltä että itse osaa parhaiten (mulla itselläni on siis taipumusta tällaiseen ajatteluun, en viittaa nyt muihin).

Meillä on vauva ollut myös tädillään hoidossa muutaman tunnin pätkiä niin että ollaan päästy miehen kanssa kaksin ulos syömään. Hänenkin kanssaan vauva on aluksi huutanut kuin palosireeni, mutta kerta kerralta homma on helpottanut ja nykyään tyttö viihtyy oikein hyvin myös tädin hoteissa. Ja siis yhteensä niitä hoitokertoja on ollut suunnilleen neljä, että nopeasti se tottuminen on tapahtunut. Eilen tyttö oli mummonsa kanssa tunnin verran ja sinä aikana hän ei itkenyt yhtään.

@#hope me ollaan syötetty pullosta korviketta. Aluksi yritin pumpata omaa maitoa, mutta kun sain tyyliin vartin pumppaamisella aikaiseksi vaivaiset parikymmentä milliä (lukuisten kokeilujen jälkeenkin) totesin, että ei maksa vaivaa. Korvike on siitä kätevää, että niitä purkkeja voi kuljettaa avaamattomana lämpimässäkin. Nyt helteillä ollaan välillä annettu korviketta rintamaidon lisäksi ihan varmuuden vuoksi, että vauva saa varmasti tarpeeksi nestettä.

Jaahas, tyttö heräsi aamupäikkäreiltä, joten taitaa olla aika lähteä tuulettimen ääreltä tonne helteeseen .

Kesis ja Pikkuinen 7 kk

 

Pullosyötöstä... Täällä pienen pakon edessä opetettiin pulloon n 5kk kohdalla. Muutaman kiukkukerran jälkeen lähti sujumaan. Pullosta syötetään korviketta, ja jos jotain tekisin toisin niin edes kokeilisin pumpata pullomaidon, koska korvikkeen käyttäminen tuntuu vähentäneen rintamaitoa. Mutta tosiaan toisaalta voi olla että maito olisi ehtynyt muutenkin tai voi olla että pumppaus ei olisi edes onnistunut. Rintamaitoa siis tulee vielä mutta voisi tulla vähän enemmänkin

 

Minäkin olen pahoillani, jos kirjoitukseni tuntui ikävältä tai ärsyttävältä besserwisseroinnilta tms. – se ei todellakaan ollut tarkoitus. Kaikki vauvat on totta kai erilaisia, ja se mikä toimii yhdellä ei tietenkään automaattisesti toimi jollain toisella. Ja se vauvan itkun kuunteleminen ja katseleminen on kyllä todella kurjaa. Jännä miten sitä ennen lapsen saamista ajatteli suurin piirtein niin että ”vauvat nyt vaan huutaa välillä”, mutta oman vauvan kohdalla tulee sellainen olo että tekisi mitä vaan jotta itkun saisi loppumaan. Kovasti tsemppiä toivon kaikille syömisasioiden kanssa painiskeleville! Kuten jo taisin aiemmin kirjoittaakin, vauvan kasvaessa tilanne kyllä helpottuu. Kiinteiden ruokien aloituksen jälkeen vauvan ravinto ei sitten enää ole vain tissistä kiinni, ja puolen vuoden iässähän sanotaan että jo 3-5 tehokasta imetyskertaa vuorokaudessa pitäisi riittää (toki yksilöllistä tämäkin).

Me ollaan myös annettu pullosta korviketta, ja täsmälleen samasta syystä kuin Kesiskin. Mä hankin suurin toivein rintapumpun heti alussa, mutta totesin sitten aika nopeasti, että heruminen oli työn ja tuskan takana. Kun vielä imetin tosi tiheästi ja imetysten välillä yritin pumpata, mun elämäni pyöri pelkkien tissien ympärillä, joten aika nopeasti luovutin. Mutta silti suosittelen ilman muuta kokeilemaan oman maidon pumppaamista, toisethan heruu pumpulle tosi hyvin ja saa siten kätevästi maitovaraston pakkaseenkin.

Iltamaitojen kanssa meillä meni niin, että alettiin ensin antaa korviketta vikan imetyksen päälle, jotta vauva olisi varmasti kylläinen yöunille mennessään. Meillähän poika heräili pitkän aikaa vähintään parin tunnin välein, ja halusin varmistaa ettei tuo ainakaan nälästä kärsisi. Jossain vaiheessa vaihdettiin korvike velliin, mutta palattiin taas korvikkeeseen kun poitsu alkoi syödä iltaisin puuroa. No, muutama viikko sitten kokeilin jättää imetyksen siitä alta pois, pullo kun jo kuului olennaisesti iltarutiineihin, ja yllättäen se kävikin ihan kivuttomasti. Eli nyt siis meillä hoidetaan iltarutiinit kokonaan ilman tissiä, vaikka muutoin vielä imetän.

Huh, on muuten melkoiset helteet! Vaikka en yleensä valita lämmöstä, niin yli 30 astetta sisälläkin on kyllä hiukka tukalaa...

 

@MyMa , minustakin on ihan luonnollista kaivata välillä vähän omaa aikaa, eikä ole kiva jos silloin joutuu olemaan huolissaan siitä miten kotona sujuu. Nuo pullojutut voi kyllä olla haastavia. Meiltäkin löytyy kaapista kokoelma erilaisia pulloja ja tutteja, joita on aikoinaan testailtu, samoin kuin muutama malli nokkamukeja. Muistaakseni siinä 3-4 kk iässä tyttömme huoli pullon parhaiten miehen äidiltä (niin että minä en ollut paikalla ja edellisestä syötöstä oli riittävästi aikaa), mutta niitä pullojuottokertoja oli ekan puolen vuoden aikana vain muutama. Oletteko vielä aloittaneet kiinteitä? Sitten kun niitä alkaa mennä hyvin, ei enää haittaa vaikka joskus tulisi pidempi väli maidossa. Esim. hedelmäsoseista saa nestettä hyvin, ja sekaan voi halutessaan laittaa korvikejauhetta.

Minäkään en kovin hyvin herunut pumpulle ja olihan se pumppaaminen aika ankeaa hommaa. Olen kuullut, että hyvän herumisen voisi saada aikaan, jos vauva imee toisesta rinnasta ja samalla pumppaa itse toisesta, mutta mulla ei olisi riittänyt kädet eikä koordinaatio, ja ennen kaikkea vauva varmaan olisi vain jäänyt kyseistä toimitusta ihmettelemään syömisen sijasta.

Kovat on tosiaan helteet eikä loppua näy! Ollapa ilmalämpöpumppu...

MyMa, yksityisellä ollaan hoidoissa, mulla on ikää jo 43 joten julkiselle ei edes päästäisi. Onneksi päästään heti uudelle hoitokierrokselle, tuntuu että kello tikittää jo kovaa. Tilastot on aika masentavia onnistumisen suhteen, mutta siitä huolimatta halutaan vielä yrittää. Eipä tarvitse sitten miettiä myöhemmin, olisiko kuitenkin pitänyt vielä.

 

Ai kamala, nyt tuosta @Katti75 kommentista tulikin mieleen, kuinka kovasti silloin yritinkään pumpata omaa maitoa! Litkin imetysteetä. Imetin vain toisesta rinnasta niin että toinen keräsi maitoa pumpattavaksi. Imetin toisesta rinnasta samalla kun pumppasin toisesta (se on muuten todella kätevää manuaalipumpulla – not!). Suljin silmäni ja ajattelin solisevia puroja ja ryöppyäviä vesiputouksia (luin tämän ohjeen jostain imetyspalstalta). Vaihdoin pumpattavaa rintaa parin minuutin välein. Katselin kuvia ja videoita vauvasta samalla kun pumppasin.

Tällainen urakka useamman kerran päivässä varsinaisten imetysten välissä ja lopputuloksena 20 ml tai parhaimmillaan muistaakseni 60 ml. Koin että ei ollut sen vaivan väärti. Korvikkeen käyttöönotto oli mulla hirveän kynnyksen takana, koska olin lukenut liikaa imetyksen tuki ry:n fb-ryhmää ja olin alkanut kuvitella korvikkeen olevan suoraan paholaisesta, mutta se on ollut vain ja ainoastaan hyvä päätös.

Meillä korvikkeen käyttö on edelleen satunnaista mutta suht säännöllistä, eikä se ole vaikuttanut oman maidon määrään. Omaa maitoa tulee edelleen aivan riittävästi, mutta korviketta käytetään silloin kun mies (tai joku muu hoitaja) on lapsen kanssa kaksin, tai jos olen vauvan nälän yllättäessä sellaisessa paikassa, jossa tuttipullo on tissiä kätevämpi (esim. kävellessä ilman mahdollisuutta pysähtyä imettämään). Nyt helteillä ollaan annettu silloin tällöin myös ihan varmuuden vuoksi.

 

Anteeksi nyt omastakin puolestani, oli vähän mielensäpahoittaja-lasit nyt päässä. Harmittanut viime aikoina niin vietävästi tuo pullon kelpaamattomuus, että kun toisilla tuntuu menevän niin helposti (siis kaikilla muilla ) niin tuntui vaan että no enkö mä muka tarpeeksi ja oikein ole yrittänyt

Huomaan itsestäni että mä kasaan aika paljon paineita tästä kotoa pois pääsemisestä itselleni. Tai siis että mikään pakottava tarve ei nyt ole mennä minnekään ihan just. Mutta ahdistun kun mietin että onko se eka kerta sitten joskus talvella, kun saisin mennä vaikka kahdeksi tunniksi yksin kaupungille..

Meillä tosiaan mies on tosi tiiviisti kaikessa mukana, mutta aika epävarman tyyppinen luonteeltaan ylipäätään. Ei siis ole lainkaan tuommoinen kuin Kesis teillä, että patistaisi pois että kyllä pärjää, vaan päinvastoin sellainen teenköhän tämän nyt oikein - tyyppinen. Sekin vähän harmittaa sitten, kun tietää että toinen siellä kotona uskonpuutteessa tuskailee vauvan kanssa jos olen pidempään jossain

Mulla on maitoa pakkasessa jonkin verran j pumppaaminen on käsipumpulla luonnannut melko vaivatta. Alussa pumppasin usein varastoa ajatellen, nyt en ole enää varmaan 1,5kk pumpannut ja ei kyllä herunut sitten yhtään kun taas kokeilin mutta uskon että saan pumpattua taas hyvin kun vähän totuttelen uudestaan. Sellaistakin luin, että pakkasessa maitoon saattaa tulla maku, joka haittaisi vauvaa. Koitin niitä viimeksi pumppaamiani lirutippojakin antaa tuoreena pullosta mutta ei ollut oikotie onneen tuore tavarakaan.. Huoh eli jatketaan edelleen treeniä.

Ootteko muuten pullotreenien aikana odottanut, että vauvalla on kunnolla nälkä? Mä olen vähän koittanut antaa silloin kun ei vielä ole hirmuisen nälkäinen, kun nälkäisenä tahtoo hermostua jos silloin kehtaa pulloa tyrkyttää.. Ehkä se nälän odottaminen voisi myös toimia, ja taas laittaa miestä asialle. Oon vähä ottanu itselleni tän pullotreenin nyt viime aikoina.

Anteeksi tuli nyt täysin omanapa vaan, vastaan pian muillekin paremmin me tultiin vauvan kanssa täksi viikoksi mun äidin luo ilmalämpöpumpun alle, kun meidän oma asunto on kuin sauna

 

MyMa, ei varmasti ole oikeanlaisesta yrittämisestä kiinni, jostain syystä toiset vauvat hyväksyvät pullon helpommin kuin toiset. Ei ole lainkaan harvinaista, että vauva ei huoli pulloa. Mä olen erityisen paljon kamppaillut pulloasioiden kanssa, koska lopetin imetyksen kokonaan vauvan ollessa 7 kk (jotta pääsisin alkionsiirtoon myöhemmin keväällä - aloitin rinnaltavieroituksen puolivuotiaana, ja kuukaudessa siirryttiin pelkästä rintamaidosta pelkkään korvikkeeseen, toki kiinteät oli myös aloitettu tätä ennen). Vauva kyllä osasi pullosta ottaa, mutta on ollut tosi vaikeaa saada hänet hyväksymään se pullo. Tämän vuoden mittaan olen perehtynyt aika syvällisesti imeväisen/pikkulapsen ruokintavaikeuksiin mukaanlukien pulloruokintaongelmat, ja tärkein yksittäinen asia jonka olen itse oppinut on että pitää varoa tuputtamista. Meidän tyttömme tuntuu olevan erityisen herkkä kaikenlaiselle lievällekkään painostuksen tapaiselle, eli liiallinen "rohkaisu" saa tilanteen vielä pahemmin solmuun. Mainittakoon nyt erikseen, että en ole koskaan pakottanut, mutta alkuun tarjosin pulloa sitkeästi aina uudestaan, kunnes aiheeseen perehdyttyäni aloin toimia niin että jos vauva kieltäytyi, en sillä kerralla yrittänyt enää suostutella enempää. Huom. en siis epäile että teillä olisi pulloa liiallisesti tuputettu, nämä on vain juttuja joita olen itse joutunut kevään mittaan todella paljon pohtimaan ja omalla kohdallani arvioimaan.

Meillä on aina ottanut silloin parhaiten kun on nälkäinen, mutta luottaisin kyllä omaan arvioosi siitä, milloin voisi teillä olla paras hetki. Tämä on niin lapsikohtaista. Uskon että vanhemmat tuntevat oman lapsensa parhaiten. Tietysti voi aina kokeilla toista strategiaa, eihän se mitään ota jos ei annakaan. Mutta tosiaan kun lapsi on päässyt kiinteiden makuun, voit aivan huoletta olla poissa muutaman tunnin vaikka ei olisikaan oppinut pullolle (poissaolon pituudesta riippuen toki mieti pitääkö ottaa esim. rintapumppu mukaan - viime joulukuussa miehen firman pikkujouluissa yritin vessassa epätoivoisesti käsin lypsää painetta pois... )

Pakastettuun äidinmaitoon joskus tuleva metallinen sivumaku johtuu lipaasientsyymin aktiivisuudesta. Joillain tämä tulee voimakkaammin kuin toisilla. Minun maitoni maku muuttui säilytyksen aikana eikä vauva huolinutkaan sitä. Maitohan ei silloin ole muuten pilalla eli voi antaa, mutta makuhaitan takia se ei ehkä kelpaa. Jos omassa maidossa on tämä ongelma, siitä voisi kuulemma päästä pastöroimalla maidon ennen pakastusta, mutta enpä koskaan moiseen ryhtynyt.