alkoholi

Hei!

Jep, tämä alkaa tosiaankin käydä mielenkiintoiseksi. Mutta siitä sinua kiitän, että selvästikkin perehdyit siihen mitä kirjoitin ja se varmaan selventikin ajatustapaani. Sen oli tarkoituskin selventää.

Käsitin kyllä, sen mies jutun. Vastasin siihen vaan kuivalla huumorilla. Tarkoitus oli vähän keventää tekstiäni...

Tosiaankin tässä keskustelussa näkyy hyvin ero naisen ja miehen ajattelutapojen välillä. Mutta ei se näy siinä, että me miehet tulkitsemme valittamiseksi sen, kun vaimo keskustelee miehen alkoholin käytöstä. Valittamiseksi se tulkitaan silloin (eli valitettavasti kylläkin yleensä aina) kun se keskustelu käydään syyttävään sävyyn. Esimerkki: jos pelaan tennistä paljon ja vaimoni ei siitä pidä. Niin aiheesta olen valmis kyllä keskustelemaan, jos vaimoni ottaa sen asiallisesti esille, perustelee oman kantansa, kertoo ymmärtävänsä että pidän tenniksestä rentoutumis ja kuntoilumielessä ja on valmis tekemään kanssani asiasta kompromissi (esim. jätän yhden vuoron kolmesta pois viikoittain tai jotain muuta). Mutta jos vaimo esittää asian siten, että naama punaisena puhkuu kun tulen pelaamasta ja teksti tulee tähän tyyliin: "että taas sitä on pelattu tennistä ja se saa nyt luvan loppua kun et ole lastenkaan kanssa yhtään ja kun tuo aitakin on maalaamatta ja minä vaan joudun täällä siivoamaan ja kaikki rahat menee tuohon peliin eikä minulla ole mitää omia harrastuksia ja kun naapurin Maunokin on uskovainen eikä pelaa tennistä ja kun äitikin sanoi, että isä ei oo ikinä pelannut tennistä ja ne sinun tennis kaveritkin on niin outoja ja selkeästi ihan renttuja plaa plaa..." Niin, totta tuo on valitusta oikein viimeisen päälle. Tuota ei tee mieli kuunnella vaikka siinä jotain totta olisikin. Silloin ei kyllä keskustelevakaan mies paljon viitsi keskustella. Aiheuttaa vaan vastareaktion ja sitten pelaan tennistä viitenä iltana entisten kolmen sijaan. Tuo oli sitten tosiaankin esimerkki, mutta toivottavasti ymmärsit sen tarkoituksen:
Keskustelu= on rakentavaa vuoro puhelua jossa EI syyllistetä, mutta kerrotaan omia näkökantoja ja kuunnellaan toisen näkemyksiä ja sitten haetaan molempia miellyttävä kompromissi.
Valitus= syyllistetään toista, eikä oteta toisen kantaa huomioon. Vedetään mukaan vielä asiat jotka ei siihen suoranaisesti kuulu. Ladellaan itse ratkaisu ongelmaan joka toisen vaan pitäisi hyväksyä ja sitten jos ei hyväksy niin jatketaan valitusta.

Se ero miehen ja naisen välillä näkyy siinä, että nainen tulkitsee juopottelun sairaudeksi ja sitä mukaa ongelmaksi ja vieläpä todella suureksi ongelmaksi joka ratkeaa sillä että sitä miettiii ja pyörittelee päässään ja kiusaa asialla itseään ja miestään ja tietenkin valittaa miehelle siitä (katso edellinen kohta valituksesta). Mies tulkitsee juopottelun harrastukseksi ja rentoutumiskeinoksi ihan kuten vaikka se kun vaimo kuuntelee musiikkia tai lenkkeilee yms... Mies tulkitsee tilanteen sitten sairaudeksi (ja ongelmaksi) kun juopottelu ei enää ole hauskaa vaan sitä pitää tehdä, kun ei muuta osaa ja elimistö sitä vaatii vaikka siitä ei nautintoa synny. Tämä on pääpiirteittäin se ero miten nainen ja mies tuosta samasta asiasta ajattelee. Ja jos tuosta aviopari pääsee yhteisymmärrykseen tai edes ymmärtää toisen ajattelutavan, niin sitten ollaankin jo aika pitkällä.

En minä väheksy teidän vaimojen pahaa oloa. Minä haluan vaan tuoda tänne edes yhden näkökannan miesten puolelta, kun lähes kaikilla tuntuu olevan vaan moittimista miehissään. Ei kai tämä ollut tarkoitettu vain naisten keskusteluksi (jos oli niin siitä olisi syytä mainita vaikka otsikossa)? Enkä minä myöskään hyökkää teitä kohtaan. Oikeusvaltioissa syytetyillä on oikeus puolustautua. Minä hoidan nyt miesten puolustusta... Ja yritän tuoda esille, että ihan oikeasti asioista on useampia mielipiteitä ja parisuhteessa se toisenkin mielipide pitäisi huomioida, koska se on yhtä arvokas kuin omakin, vaikka oma mielipide tuntuisikin paremmalle. Ja keskustelua, sitä tarvitaan ei valitusta... Ei keskustella tarvitse juuri sinä iltana kun toisella on ollut huono päivä. Siinä voi odottaa vähän sopivampaa hetkeä, niin keskustelu pysyy paremmin keskusteluna eikä muutu väittelyksi tai valitukseksi.

Sitten siitä naisten kärsimisestä miehen juomisen takia. Ei pidä tehdä siitä liian suurta asiaa itselleen. Minuakin harmittaa se vaimoni kallis liikunta harrastus ja se että useana iltana harrastuksen jälkeen hänen aika tahtoo mennä netissä surffailuun tai tosi-TV-hömpän katseluun. Mutta en minä sitä jää märehtimään ja pyörittelemään. Minä teen omia hommiani (kotona tai töissä) tai touhuilen muksujen kanssa ja sitten kun meillä on vaimon kanssa yhteinen hetki tai koko perheellä, niin sitten siitä otetaan kaikki ilo irti. Jos vaimoni kittaisi kaljaa sen TV:n ääressä, niin eipä se paljon minun elämää muuttaisi, kun ei meillä kuitenkaan olisi yhteistä tekemistä ja kummallakin itseään kiinnostavat hommat. Se että sinulla on huono itsetunto juopottelevan miehen takia, niin ei se vika ole juopossa miehessä vaan siinä itse tunnossa. Yritä kohottaa sitä. Siihen voi juuri auttaa ne omat harrastukset.

Ihmettelit, sitä että miksi ei voi keksiä muuta rentoutumis tekemistä kuin juopottelun. Toki voi keksiä ja sehän olisi vaihteluakin. Itse joskus, kun tuli enemmän juopoteltua, niin jossain vaiheessa sitten aloin harrastaa liikuntaa enemmän ja tehdä töissä pitempää päivää, niin juopottelu sitten väheni (ei tosin loppunut, mutta väheni paljon). Me miehet nyt satutaan olemaan enemmän sellaisia rautakankeja, ettei tahdota niin helposti taipua mihinkään uuteen juttuun ja se vanha harrastus voi sitten tuntua siksi ainoalle vaihtoehdolle. Ja pakko minun on myöntää, että ei minulla edelleenkään ole yhtä rentouttavaa ja rakasta harrastusta kuin juopottelu, vaikka nyt sitä harvemmin teenkään. Toiselle toinen harrastus on mieluisampi ja toiselle taas joku muu. Ne on mielipidejuttuja ja nimenomaan oman mielipiteen juttuja.

Esitit hyvän kysymyksen, kun kysyit hyväksyykö juopottelevien miesten vaimot ihmisen vaikka ei asiaa. Itse en ole juopottelevan miehen vaimo, mutta siihenhän parisuhde perustuu, että toinen hyväksytään sekä hyvine, että huonoinekin ominaisuuksineen. Ei toisen tapoja tai arvoja pysty kuitenkaan kovin paljoa muuttamaan mieleisekseen, eikä edes pidä yrittää, koska silloin kosketaan toisen persoonallisuuteen, ihmisyyteen. On tarkoitus, että ihmiset voivat olla omia itsejään ja parit sitten muodostuu vähän siltä pohjalta, miten hyvin kenenkin ominaisuudet sopivat yhteen, eikä niin, että mennään yhteen ja sitten väännetään kumppanista mieluinen. Jos sitten oikeasti alkaa tuntua, että kumppanin tavat ja arvot ei enää miellytä itseä. Ja jos se tunne on niin vahva, että se menee yhdessä elämisen edelle, niin sitten on syytä muuttaa erilleen ja kummankin suunnata omille teilleen. Jos tuohon ratkaisuun kuitenkin tulee, niin kannattaa muistaa, että on hyvin mahdollista, ettei sitä itselle mieluista sitten löydykkään enää. Tai se uusikin puoliso voi pitemmän ajan kuluessa osoittautua tavoiltaan ja arvoiltaan liian kaukaiselta. Kannattaa siis hyvin pitkään miettiä mikä kannattaa ja mikä ei.

 

Meillä on sama tilanne kuin Emilynillä. Paitsi että meillä ei ole lasta eikä tilannetta ole vielä selvitetty. Mieheläni on yksi kaveri joka on työtön ja oikeastaan jo juoppo vaikka ikää vasta 24v. Uskon että tämä kaveri vaikuttaa paljon siihen miten mieheni juo, vaikka toki oma tahtokin vaikuttaa. Mieheni on aloittanut ryyppäämisen nuorena ja ihan omassa kodissa vanhempien silmien alla. Vihaan hänen vanhempiaan sen takia kun ovat sallineet sellaisen. Täällä juodaan joka viikko ja etenkin viikonloppu. Työntekoon ja töihin menoon ei juominen vaikuta..vielä. Mutta multa alkaa hermot mennä, että tukea ja neuvoja kaivataan..ja ystäviä. Etenkin kun minä haaveilen perheestä ja lapsista ja mies ryyppäämisestä.

 

Te, jotka halveksitte alkoholisteja tai pidätte jatkuvaa juomista mukavana ajanvietteenä, lukekaa vaikka www.avominne.fi -sivulta "Lue, mitä alkoholismi on".
Se on h.elvetillinen sairaus, joka yleensä vie lopulta ihmiseltä kaiken, mitä hänellä on.

 

\

Meillä on sama tilanne kuin Emilynillä. Paitsi että meillä ei ole lasta eikä tilannetta ole vielä selvitetty. Mieheläni on yksi kaveri joka on työtön ja oikeastaan jo juoppo vaikka ikää vasta 24v. Uskon että tämä kaveri vaikuttaa paljon siihen miten mieheni juo, vaikka toki oma tahtokin vaikuttaa. Mieheni on aloittanut ryyppäämisen nuorena ja ihan omassa kodissa vanhempien silmien alla. Vihaan hänen vanhempiaan sen takia kun ovat sallineet sellaisen. Täällä juodaan joka viikko ja etenkin viikonloppu. Työntekoon ja töihin menoon ei juominen vaikuta..vielä. Mutta multa alkaa hermot mennä, että tukea ja neuvoja kaivataan..ja ystäviä. Etenkin kun minä haaveilen perheestä ja lapsista ja mies ryyppäämisestä.

Ainut järkevä vaihtoehto on vaihtaa miestä.

 

\

Hei!

Jep, tämä alkaa tosiaankin käydä mielenkiintoiseksi. Mutta siitä sinua kiitän, että selvästikkin perehdyit siihen mitä kirjoitin ja se varmaan selventikin ajatustapaani. Sen oli tarkoituskin selventää.
--

Kyllä, ymmärrän kyllä ajatuksesi, tosin en voi vieläkään sanoa olevani kanssasi TÄYSIN samaa mieltä. Tämä lienee jo yksinkertaisesti luonnekysymyskin, eli sinänsä turha varsinaisesti kiistellä näkemyseroista. Mutta näkemyserot oikeastaan tekevätkin tästä oikeasti mielenkiintoista, koska yleensä keskustellessani asiasta naispuolisten ystävieni kanssa, he peesaavat minua (koska useimmat naiset taitavat ajatella juopottelusta samallalailla). Joten se, että olet eri kannalla, on aika virkistävää, tuo mukavaa vaihtelua omaan ajtuksenjuoksuun.

--

Tosiaankin tässä keskustelussa näkyy hyvin ero naisen ja miehen ajattelutapojen välillä. Mutta ei se näy siinä, että me miehet tulkitsemme valittamiseksi sen, kun vaimo keskustelee miehen alkoholin käytöstä. Valittamiseksi se tulkitaan silloin (eli valitettavasti kylläkin yleensä aina) kun se keskustelu käydään syyttävään sävyyn.
Keskustelu= on rakentavaa vuoro puhelua jossa EI syyllistetä, mutta kerrotaan omia näkökantoja ja kuunnellaan toisen näkemyksiä ja sitten haetaan molempia miellyttävä kompromissi.
Valitus= syyllistetään toista, eikä oteta toisen kantaa huomioon. Vedetään mukaan vielä asiat jotka ei siihen suoranaisesti kuulu. Ladellaan itse ratkaisu ongelmaan joka toisen vaan pitäisi hyväksyä ja sitten jos ei hyväksy niin jatketaan valitusta.
--

Kyllä kyllä ja kyllä. Olen täysin tietoinen ja samaa mieltä siitä, mikä on keskustelua ja mikä valitusta. Ja kuten olen tännekin kirjoittanut, minä olen todella YRITTÄNYT KESKUSTELLA asiasta. Olen jopa kirjoittanut miehelleni kirjeen, jossa olen kertonut mitä ajattelen, mitä tunnen. Mutta hän ei vastaa, hän ei KOMMUNIKOI. Eli se ei ole keskustelua, vaan minun monologini, joka ei johda mihinkään. Jos mies reagoikin, hän ei kerro sitä minulle. Maksaisin aika paljon, jos saisin tietää, mitä mieheni AJATTELEE. Uskoisin monella vaimolla olevan tämän ongelman. mies ei yksinkertaisesti osaa puhua, ei osaa eritellä tunteitaan, pukea niitä sanottavaan muotoon. Se on todella vaikea ongelma silloin, kun toisesta alkaa loppujen lopuksi tuntua sitä, että ei ymmärrä toista, eikä saa toiseen sitä henkistä yhteyttä, jota minä ainakin kaipaan.

--

Se ero miehen ja naisen välillä näkyy siinä, että nainen tulkitsee juopottelun sairaudeksi ja sitä mukaa ongelmaksi ja vieläpä todella suureksi ongelmaksi joka ratkeaa sillä että sitä miettiii ja pyörittelee päässään ja kiusaa asialla itseään ja miestään ja tietenkin valittaa miehelle siitä (katso edellinen kohta valituksesta). Mies tulkitsee juopottelun harrastukseksi ja rentoutumiskeinoksi ihan kuten vaikka se kun vaimo kuuntelee musiikkia tai lenkkeilee yms... Mies tulkitsee tilanteen sitten sairaudeksi (ja ongelmaksi) kun juopottelu ei enää ole hauskaa vaan sitä pitää tehdä, kun ei muuta osaa ja elimistö sitä vaatii vaikka siitä ei nautintoa synny. Tämä on pääpiirteittäin se ero miten nainen ja mies tuosta samasta asiasta ajattelee. Ja jos tuosta aviopari pääsee yhteisymmärrykseen tai edes ymmärtää toisen ajattelutavan, niin sitten ollaankin jo aika pitkällä.
--

Tuo on varmasti totta. Mutta eikö mielestäsi ole mahdollista, että mies on todella alkoholisti, mutta ei sittenkään myönnä ongelmaa? Että mies vaan harhauttaa itseään uskottelemalla, että kaikki on vielä hallinnassa ja pystyy lopettamaan milloin vain, vaikka oikeasti ei pysty, tulkitsee siis tilansa vain harrastamiseksi, vaikka on todella riippuvainen alkoholista. Eli hän ei myönnä sairautta, joka on olemassa, vaikka alkoholi ei enää toisikaan sitä hyvää oloa. Miten tässä tapauksessa aviopuolison pitäisi toimia? Ei kaikilla ole voimia pysyä rinnalla, jos mies ei myönnä ongelmaa eikä halua parantua (jossain kirjoituksessasi oli jotenkin tyyliin että joka jättää alkoholistin, sairaan ihmisen, on itsekäs, vai miten se oli.). Senhän nyt tiedämme, ettei kukaan parannu, ennen kuin itse sitä haluaa. Vaimo saa siis vaikka kuinka rukoilla, mutta mies jatkaa toimiaan, jos niin haluaa. Pitäisikö aviopuolison silloinkin vain jatkaa elämäänsä toisen kanssa, vaikka onnesta ja rakkaudesta ei olisi tietokaan? Onko ihminen itsekäs, jos mieluummin "uhraa" toisen, kuin itsensä? Jokainenhan kuitenkin on oman onnensa seppä.

--
En minä väheksy teidän vaimojen pahaa oloa. Minä haluan vaan tuoda tänne edes yhden näkökannan miesten puolelta, kun lähes kaikilla tuntuu olevan vaan moittimista miehissään. Ei kai tämä ollut tarkoitettu vain naisten keskusteluksi (jos oli niin siitä olisi syytä mainita vaikka otsikossa)? Enkä minä myöskään hyökkää teitä kohtaan. Oikeusvaltioissa syytetyillä on oikeus puolustautua. Minä hoidan nyt miesten puolustusta... Ja yritän tuoda esille, että ihan oikeasti asioista on useampia mielipiteitä ja parisuhteessa se toisenkin mielipide pitäisi huomioida, koska se on yhtä arvokas kuin omakin, vaikka oma mielipide tuntuisikin paremmalle. Ja keskustelua, sitä tarvitaan ei valitusta... Ei keskustella tarvitse juuri sinä iltana kun toisella on ollut huono päivä. Siinä voi odottaa vähän sopivampaa hetkeä, niin keskustelu pysyy paremmin keskusteluna eikä muutu väittelyksi tai valitukseksi.
--

Näinhän se. Enkä todellakkaan tarkoittanut, ettetkö saisi osallistua keskusteluun ja kuten kerroin, tämä on aika "virkistävää" (jos ko. sanaa voi näin raskasaiheisesta keskustelusta käyttää). Sehän on selvä, että mielipiteitä on yhtä monta kuin on ihmistä enkä missään nimessä usko, että oma ajattelutapani olisi se oikea, koska oikeaa ei ole. Loppujen lopuksi vain hyvin harvassa asiassa voi suoraan sanoa, mikä on "oikein" tai "väärin". Lähes kaikissa asioissa on niitä harmaita alueita, ja mikä toiselle on oikein, on toiselle väärin.

--
Sitten siitä naisten kärsimisestä miehen juomisen takia. Ei pidä tehdä siitä liian suurta asiaa itselleen. Minuakin harmittaa se vaimoni kallis liikunta harrastus ja se että useana iltana harrastuksen jälkeen hänen aika tahtoo mennä netissä surffailuun tai tosi-TV-hömpän katseluun. Mutta en minä sitä jää märehtimään ja pyörittelemään. Minä teen omia hommiani (kotona tai töissä) tai touhuilen muksujen kanssa ja sitten kun meillä on vaimon kanssa yhteinen hetki tai koko perheellä, niin sitten siitä otetaan kaikki ilo irti. Jos vaimoni kittaisi kaljaa sen TV:n ääressä, niin eipä se paljon minun elämää muuttaisi, kun ei meillä kuitenkaan olisi yhteistä tekemistä ja kummallakin itseään kiinnostavat hommat. Se että sinulla on huono itsetunto juopottelevan miehen takia, niin ei se vika ole juopossa miehessä vaan siinä itse tunnossa. Yritä kohottaa sitä. Siihen voi juuri auttaa ne omat harrastukset.
--

Älä viitsi jankuttaa tuosta harrastamisesta, minulla oikeasti ON harrastuksia- jopa sellaisia, joista vastaavasti mieheni ei niin välittäisi . Jos aion hoitaa lapset ja kodin, niin lienee parempi, että en hanki enää enempää uusia harrastuksia- paitsi se uusi liikuntalaji olisi kiva...Ilmaisin tuon itsetuntoasian vähän huonosti. En tarkoittanut, että itsetunnossani/luottamuksessani olisi tällä hetkellä vikaa, päin vastoin, olen vihdoin alkanut löytää "paikkani maailmassa". Enkä todellakaan ole niin lapsellinen, että syyttäisin miestäni huonosta itsetunnostani (tuo kuulosti lähinnä minun älyni aliarvioimiselta, sori vaan). Tarkoitin sitä, että kuten ihmisluonteeseen kuuluu, on vaikea myöntää itselleen ja muille, että teki virheen. Meni ehkä vääristä syistä naimisiin ja niin edespäin. Eli tuon myöntämien on ylpeytensä nielemistä, on nöyrryttävä. Eräs viisas nainen sanoi minulle, että minun pitää opetella antamaan itselleni anteeksi, ennen kuin voin antaa muille anteeksi. Niinpä, se on vain yllättävän vaikeaa, enkä vielä siihen täysin pysty. joskus toivottavasti.

Ja tiedän, että parisuhteessakin kummallakin pitää olla myös se oma elämä. Mutta miehen juominen alkaa vaikuttaa jo liikaa siihen minun omaan elämääni. Ei se ahdistus, jota asiasta tunnen, haihdu, vaikka kuinka harrastaisin tai yrittäisin olla ajattelematta ja märehtimättä asiaa. Esimerkiksi tässä viestiketjussa useimmilla perheillä miehen rentoutumistapa eli juopottelu, todella HÄIRITSEE normaalia perhe-elämää. Juhlat, viikonloput ym. menevät vain miehen juomista seuratessa. Turha suunnitella reissuja, sitä että pyytäisi jonkun kylään tms. koska mies on kännissä tai krapulassa. Jos sinua ei häiritsisi kun vaimosi joisi illalla tv:n ääressä, niin hyvä. Ei minuakaan häiritsisi, jos se ei vaikuttaisi niin moneen muuhunkin asiaan. Kun yhä edelleenkään ei ole kyse muutamasta oluesta tai edes mäyräkoirasta, vaan jopa puolestatoista korista VIIKOSSA, joka vuoden viikko.

Ja entä lapset? Onko sinusta ihan ok, että isä viestittää käytöksellään lapsilleen, että tämä on normaalia, että alkoholi kuuluu normaaliin arkeen ja perhe-elämään? Minusta ei, ja tästä mielipiteestä en tingi vaikka suostuisinkin myöntämään että kyse on "vain" harrastuksesta=rentoutumiskeinosta. Alkoholi itsessään, oikein käytettynä, ei ole pahe. Itsekin juon esim. juhliessani (mutta en ikinä ole humalassa lasten nähden), mutta yhä edelleenkään alkoholi ei mielestäni kuulu jokapäiväiseen tai joka viikonloppuiseen elämään. kyse kuitenkin on aineesta, joka saattaa aiheuttaa riippuvuutta, sairauksia jne. Tässä on puitu tätä juopottelua parisuhteen kantilta, mutta oletko ajatellut lasten kannalta? Mitä esim.3-vuotias lapsi (kuten meillä+ toinen kohta 2v.) ajattelee, kun isi käyttäytyy humalapäissään oudosti tai jos lapsi löytää isän sammuneena eteisen lattialta eikä herää vaikka kuinka tönisi? sanotaanko lapselle vain että isukki nyt taas vähän rentoutuu, se on ihan ok. Sitä kuvaa minä en lapsilleni halua antaa. Voihan olla, että huolimatta lapsuuden esikuvista, he osaavat suhtautua alkoholiin normaalisti, eikä heistä tule alkoholisteja. Ja yhtälailla ns. normaalin perheen lapsi voi sairastua alkoholismiin. Mutta niin tai näin, en halua silti sitä vietiä lapsille antaa, että alkoholi on hyväksyttävä ja ok rentoutumiskeino, muitakin tapoja on.

--
Ihmettelit, sitä että miksi ei voi keksiä muuta rentoutumis tekemistä kuin juopottelun. Toki voi keksiä ja sehän olisi vaihteluakin. Itse joskus, kun tuli enemmän juopoteltua, niin jossain vaiheessa sitten aloin harrastaa liikuntaa enemmän ja tehdä töissä pitempää päivää, niin juopottelu sitten väheni (ei tosin loppunut, mutta väheni paljon). Me miehet nyt satutaan olemaan enemmän sellaisia rautakankeja, ettei tahdota niin helposti taipua mihinkään uuteen juttuun ja se vanha harrastus voi sitten tuntua siksi ainoalle vaihtoehdolle. Ja pakko minun on myöntää, että ei minulla edelleenkään ole yhtä rentouttavaa ja rakasta harrastusta kuin juopottelu, vaikka nyt sitä harvemmin teenkään. Toiselle toinen harrastus on mieluisampi ja toiselle taas joku muu. Ne on mielipidejuttuja ja nimenomaan oman mielipiteen juttuja.


Esitit hyvän kysymyksen, kun kysyit hyväksyykö juopottelevien miesten vaimot ihmisen vaikka ei asiaa. Itse en ole juopottelevan miehen vaimo, mutta siihenhän parisuhde perustuu, että toinen hyväksytään sekä hyvine, että huonoinekin ominaisuuksineen. Ei toisen tapoja tai arvoja pysty kuitenkaan kovin paljoa muuttamaan mieleisekseen, eikä edes pidä yrittää, koska silloin kosketaan toisen persoonallisuuteen, ihmisyyteen. On tarkoitus, että ihmiset voivat olla omia itsejään ja parit sitten muodostuu vähän siltä pohjalta, miten hyvin kenenkin ominaisuudet sopivat yhteen, eikä niin, että mennään yhteen ja sitten väännetään kumppanista mieluinen. Jos sitten oikeasti alkaa tuntua, että kumppanin tavat ja arvot ei enää miellytä itseä. Ja jos se tunne on niin vahva, että se menee yhdessä elämisen edelle, niin sitten on syytä muuttaa erilleen ja kummankin suunnata omille teilleen. Jos tuohon ratkaisuun kuitenkin tulee, niin kannattaa muistaa, että on hyvin mahdollista, ettei sitä itselle mieluista sitten löydykkään enää. Tai se uusikin puoliso voi pitemmän ajan kuluessa osoittautua tavoiltaan ja arvoiltaan liian kaukaiselta. Kannattaa siis hyvin pitkään miettiä mikä kannattaa ja mikä ei.
--

Sitähän tässä on kuule kohta pari vuotta mietitty, mikä kannattaisi ja mikä ei. Mikä ratkaisu olisi se enemmän oikea. Olen jo pitkään ollut vahvasti sitä mieltä, ettei meillä mieheni kanssa ole tulevaisuutta yhdessä. Tällä hetkellä mieheni yrittää vähentää, mutta ei alkoholi ole suhteemme ainoa ongelma eikä loppujen lopuksi edes se suurin, vaan monet muuta asiat, joita en nyt jaksa ruveta tässä kovin tarkasti spekuloimaan. Yksinkertaistettuna kyse on siitä, että KUVITTELIN voivani tai että lapset voisivat muuttaa toisen. Eli tämä on se virhe jonka tein, joka minun pitäisi oppia antamaan anteeksi itselleni. Ja että mieheni on jonkinsortin läheisriippuvainen (kuten minäkin jossain määrin olin-avioliittomme syy?) niin nyt tunnen päässeeni siitä yli, haluaisin kokeilla, mihin nämä omat siivet kantaa, ja vaikka minä haluaisin että meillä kummallakin olisi myös se oma elämä ja omat asiansa, niin mieheni ei sitä ymmärrä. Hän on mustasukkainen ja uhkailee itsemurhalla, jos lähden. Jossain vaiheessa minun on vain kerättävä tarpeeksi rohkeutta ottaa se riski, että lähden ja hän todella tappaa itsensä. Tiedän, etten voi siihen päätökseen vaikuttaa ja että se on hänen asiansa, mutta ei siitä seikasta voi täysin olla välittämättä.

Eli myönnän, että alkoholi oli välillä hyvä syy syyttää miestä kaikista ongelmista jne. mutta se vaihe on jo takana. Mutta uskon, että tuo ns."kaikki viinan piikkiin" -ajattelumalli on varsin yleinen. Vasta kun tarpeeksi kauan spekuloi ja märehtii, niin ne todelliset syy-seuraus-suhteet paljastuvat, on pakko kohdata myös ne omat virheensä. Minulla tämän kaiken setvimiseen meni yli kaksi vuotta (loppujen lopuksi, ehkä koko avioliittomme aika (4v.)). Ei ole väliä, mitä muut sanovat, että miten kenenkin pitäisi ajatella tai miten tehdä. Aikaa, aikaa, aikaa, sitä tarvitaan.

Ja niin, en kaikesta huolimatta hyväksy mieheni alkoholinkäyttötapaa ja pidän häntä alkoholiriippuvaisena. Vaikka kuinka yrittäisin ymmärtää, niin niin paljon en pysty itseäni muuttamaan että pystyisin suhtautumaan alkoholiin neutraalina rentoutumiskeinona. Mielestäni alkoholi on liian vaarallinen aine ansaitakseen hyväksyntääni joka viikkoisena rentoutuslähteenä.

Karmean pitkä sepustus, ei näitä taida kukaan jaksaa edes lukea!

 

ei pituudella väliä, pääasia, että saat sydäntäsi purettua jollekin. Meitä on varmasti monta ymmärtäjää, toi "mies myöskin" on ihan outo tapaus....


Sinulle todella toivon onnellista loppuelämää =) :flower:

 

Jep, kyllä maailmaan mielipiteitä mahtuu!

Siitä sinun miehesi puhumattomuudesta. Me miehet tahdotaan olla vähän sellaisia jörriköitä, että ei oikein tuo juttu tahdo luistaa. Varsinkaan omista tunteista yms. Tuo, että miehesi on noin sulkeutunut kertoo vähän siitä, että miehelläsi on jonkinlainen lukko ja ei siksi joko osaa pukea ajatuksia sanoiksi tai sitten ei uskalla puhua. Tuosta voisi olla syytä käydä puhua, jonkin psykologin tai muun osaavan kanssa. Kommunikointi pitäisi kuitenkin olla edes vähän paremmalla tasolla. No, tuo ei liity alkoholin käyttöön, mutta ratkaistava tuo olisi.

On mahdollista, että mies on alkoholisti, mutta ei sitä itse tajua ja siten kieltää sen. Se on se harmaa vyöhyke, kun ei harrastusluonteisen alkoholin käytön jälkeen ole vielä ymmärretty, että nyt tämä ei enää tunnu hyvälle, mutta pakko tehdä, kun "elimistö sitä vaatii". Tuo on siirtymä vaihe, joka kestää toisella vähemmän aikaa ja toisella pitempään.

Tarkoitin sitä, että alkoholia käyttävä puoliso on syytä jättää mieluummin silloin, kun se käyttö on harrastus, kuin sitten kun alkoholin käyttö on muuttunut sairaudeksi. Tokihan toisen saa jättää milloin haluaa, ei sitä mikään laki valvo, mutta kyllä se jotenkin raukkamaiselta tuntuu jättää ihminen kun hän sairastuu ja on siksi muutenkin heikko. Jos siitä rakkaudesta ei ole tietoakaan, niin sitten eroaminen on syytä tehdä tosiaankin jo aiemmin, eikä venyttää sitä. Sillä rakkaus on loppunutkin jo aiemmin, vai onko joku joka lakkaa rakastamasta toisen sairastumisen takia?!!

Anteeksi! En jankuta enää harrastuksista! Eikä ollut tarkoitus aliarvioida sinun älyäsi ymmärsin vain kirjoituksesi siten, että syyttäisit miestäsi siitä, että sinun itsetunto on alhaalla. Se, että pitää osata antaa itselle ensin anteeksi, että voi antaa muille anteeksi on harvinaisen totta!

Tuo, että tunnet menneesi naimisiin vääristä syistä on tietystikin ongelma samoin kuin läheisriippuvuus ja miehesi mustasukkaisuus! Siinä on monta ongelmaa ja vielä aikalailla hankalia ongelmia. Kyllä noita asioita olisi syytä käydä käsittelemässä jonkin ulkopuolisen avustuksella, varsinkin kun miehelläsi tuntuu olevan kommunikoinnissa hankaluus. Nuo on kuitenkin alkoholista riippumattomia ongelmia ja ei pidä sotkea niitä siihen.

Tuohon puoleentoista koriin viikossa minun on hankala ottaa kantaa, kun se tuntuu olevan hyvin yksilöllistä miten se vaikuttaa (minulle tuo on yhden illan juoma määrä jos juon (tai tuon alkoholi määrä, kun juon vain väkeviä)).

Kyllä lapset sen voivat oppia, että alkoholi kuuluu normaaliin elämään, mutta toki lasten nähden ei saisi olla kovin pahassa kunnossa ja esim. sammua lattialle(ainakaan kovin usein). On syytä mennä muualle juomaan, jos juo niin reippaasti, että noin pääsee käymään.

Jos sinusta tuntuu, että teillä ei miehesi kanssa ole tulevaisuutta ja jos rakkauskin alkaa olla hävinnyt, niin kyllä se aika selkeästi näyttää siltä että peli on menetetty ja kun noita ongelmiakin on aika reippaasti... Ei se silti alkoholin syy ole.

 

Mielenkiintoista keskustelua.. Ymmärrän kyllä alkoholin rentoutuskeinona, jos sitä tekee silloin tällöin, mutta en oikein harrastuksena. Mielestäni joka viikonloppuinen juopottelu kuuluu enemmän nuoruuteen, silloin kun ei ole vastuussa muista kuin itsestään. Sitten kun perustaa perheen, pitäisi jo aikuistua. En tarkoita, että pitäisi olla absolutisti, mutta liika on liikaa... Minua ainakin häiritsee eniten omassa suhteessa ja miehen juopottelussa se,että vastuu kaikesta on viikonloppuisin täysin minulla silloin kun mies juo. Yleensä näin on. Jos sattuu jotain,että tarvitsee välttämättä toisen apua (esim toinen lapsista pitää viedä päivystykseen), ei humalaiselta voi sitä pyytää. Jonkun muun harrastuksen voi jättää kesken ja tulla apuun, mutta pää ei ihan heti selviä...
Enkä minäkään haluaisi opettaa lapsille, että jatkuva kännääminen on ok. Miksi yleensäkin pitää leikkiä tulella, jatkuvasta runsaasta alkoholin käytöstä kehittyy jossain vaiheessa alkoholismi. Kohtuukäyttö on asia erikseen.

Jos jotain kiinnostaa lukea aiheesta, niin suosittelen kirjaa nimeltä Läheinen. Kirjoittajaa en nyt muista. On kirjoittajan henkilökohtaiseen kokemukseen perustuva romaani.

 

\[quote="03.08.2006 klo 08:21 Mies myöskin kirjoitti"

Tuo, että tunnet menneesi naimisiin vääristä syistä on tietystikin ongelma samoin kuin läheisriippuvuus ja miehesi mustasukkaisuus! Siinä on monta ongelmaa ja vielä aikalailla hankalia ongelmia. Kyllä noita asioita olisi syytä käydä käsittelemässä jonkin ulkopuolisen avustuksella, varsinkin kun miehelläsi tuntuu olevan kommunikoinnissa hankaluus. Nuo on kuitenkin alkoholista riippumattomia ongelmia ja ei pidä sotkea niitä siihen.
----


Niinpä, kyllähän tässä on aikaa puheille pääsyyn odoteltu jo muutama kuukausi. On harmi, että jonot ovat niin pitkät, että siinä vaiheessa kun apua lopulta saa, niin itse on jo niin puhki koko tilanteeseen, ettei oikein jaksaisí mitään tehdä. Saapa nähdä, suostuuko mies lähtemään terapiaan edes mukaan,vai tuleeko siitäkin vain minun projektini. Tosin sittenhän tietää, että turha yrittääkään mitään.

---
Tuohon puoleentoista koriin viikossa minun on hankala ottaa kantaa, kun se tuntuu olevan hyvin yksilöllistä miten se vaikuttaa (minulle tuo on yhden illan juoma määrä jos juon (tai tuon alkoholi määrä, kun juon vain väkeviä)).
---

Oh hoh, no ei ole sinullakaan aina ihan kohtuudessa tuo käyttö. No, tuokin määrä olisi ok, jos se olisi vain SILLOIN TÄLLÖIN. Mutta kun se todella on JOKA VIIKKO. On ihan tutkittu juttu, että tuo määrä alkoholia jatkuvassa käytössä on jo vaarallista terveydelle (suurkulutuksen raja on 24 annosta/vko) ja kyllä sillä rahallakin jo muutakin ostaisi, mitä kaljaan menee (ei nimittäin todellakaan mitään varakkaita olla). Ja kun siinä tuppaa käymään niin, että kun jatkuvasti lipittää, niin sietokyky kasvaa. Jos nyt menee tuon verran, niin miten vuoden päästä? Siihen samaan "rentoutuneeseen" olotilaan päästäkseen tarvii koko ajan enemmän. Siitä syntyy riippuvuus ja siinä on se sudenkuoppa, jonka rentoutusjuopottelu sisällään pitää. Ja tätä tarkoitan kun kirjoitin jo aiemmin, että mielestäni juopottelua ei voi pitää kovin harmittomana harrastuksena. Kyllä sitä saa selityksiä ja syitä keksiä vaikka kuinka paljon, mutta totuus on mitä on vaikka voissa keittäisi: alkoholi on terveydelle vaarallinen (liikaa käytettynä) ja riippuvuutta aiheuttava aine. Jos se sitten on harrastus7rentoutumiskeino, niin onpahan vaan aika riskaabeli rentoutumiskeino!

--
Kyllä lapset sen voivat oppia, että alkoholi kuuluu normaaliin elämään, mutta toki lasten nähden ei saisi olla kovin pahassa kunnossa ja esim. sammua lattialle(ainakaan kovin usein). On syytä mennä muualle juomaan, jos juo niin reippaasti, että noin pääsee käymään.
--

En nyt ihan tarkalleen tiedä, mitä tarkoitat lauseella, että kyllä lapset voivat oppia että alkoholi kuuluu normaaliin elämään. Totta kai alkoholi kuuluu MYÖS normaaliin elämään. Se on nautintoaine, viinilasi illallisella, juhliessa enemmänkin. Mutta en soisi lapseni oppivan sitä esimerkkiä, että alkoholi on VÄLTTÄMÄTTÖMYYS joka viikonloppu ja pikkulauantai (eli keskiviikko-ilta), että ainoa keino rentoutua, viettää viikonloppuiltaa on juominen. käytöstavat opitaan kotoa (ja tietysti6valitettavasti muualtakin). Jos isukki juo joka pe-la-su-ilta, niin mitä veikkaat, minkä tavan se lapselle opettaa? Onko sinulla lapsia? Haluatko heidän oppivan, että puolitoista koria kaljaa viikonloppuna on ok? Jos haluat, niin anteeksi nyt, mutta olen huolissani mahdollisista lapsistasi ja heidän tulevaisuudestaan. Jos lapsi aloittaa alkoholinkäytön nuorena, on vaara, että hänen aivonsa ovat höttöä jo ennen keski-ikää. Alkoholi tuhoaa aivosoluja, totuus joka lienee kaikkien tiedossa. Sekö on tulevaisuus, jonka haluat lapsillesi?

Kyllä minäkin olisin iloinen, jos mieheni todella lähtisi muualle juomaan, ettei tarvitsisi sitä vanhan viinan lemua aamulla haistella.No, onneksi noin itse asiassa käy aika harvoin meillä, että mies sammuu lattialle tai on räkäkännissä lasten nähden (jotain positiivista!), lähinnä se oli yleinen esimerkki, koska tässäkin viestiketjussa on niitä perheitä, että mies toikkaroi lasten nähden jne.

--
Jos sinusta tuntuu, että teillä ei miehesi kanssa ole tulevaisuutta ja jos rakkauskin alkaa olla hävinnyt, niin kyllä se aika selkeästi näyttää siltä että peli on menetetty ja kun noita ongelmiakin on aika reippaasti... Ei se silti alkoholin syy ole.
--

No, minähän kirjoitinkin, että olen päässyt jo sen vaiheen yli, että syytäisin kaikesta alkoholia!! Mutta ihan turha yrittääkään väittää, ettei alkoholi ole vain viaton aine (juu ja tähän väliin kommentoit, että mutta miehethän sen päätöksen käytöstään tekevät, niin tekevät. Mutta kyllä sekin litku olisi minun puolestani saanut jäädä keksimättä). Kyllä tästäkin viestiketjusta näkee, että alkoholi aiheuttaa paljon surua ja murhetta. Ja lieneekö syynä se, että niin monet miehet ajattelevat kuten sinä (tämähän on vain harrastus) ja niin monet vaimot kuten minä. Totuus on vaan sekin, että kuten yksikin tässä juuri kirjoitti ja kuten minäkin olen kirjoittanut, että juopotteluharrastus ei ole vain miehen asia, vaan vaikuttaa koko perheeseen. Ja jos viikonloppuyönä tulee vaikka lähtö päivystykseen, niin eipä sitä niin vaan mies olekaan ajokunnossa. Tai jos sunnuntaiaamuna tuttava soittaa, että tuletteko kylään, niin ei voi kuin vastata että ei voi tulla, kun mies ei ole ajokunnossa. Sinä olet ajattelutapoinesi itsekäs, oletko huomannut sitä? En minä purnaa mieheni enkä toisten miesten juopottelusta vain itseni takia, vaan myös lasten ja koko perheen takia!

 

ompa paljon ihmiset kommentoinu.
sanon suoraan etten jaksanu lukee noit pitkiä jutttuja ku kello on jo vaik mitä ja pitäs mennä maate....
ukko läx taas äskö baariin ku "pakko purkaa noita työjuttuja", sanoin taas et koska mä puran näit "työjuttuja" et toi rupee taas niin veetuttaan ku aina sama selitys. No siitä kuulema puhutaan huomena, ei ny jaksa ku sitä alkaa veetuttaan ku mä taas nipotan....
Eli tääl mä taas poraan enkä tosiaan pysty nukkuun niin päätin tulla tänne kattoon kanssaihmisiä....
täytyy varmaan alottaa uus aihe mihin muitten vaimot/tyttöystävät vois kirjottaa et mitä ihmeen työtä niitten miehet tekee ettei aina tartte ryypätä et saa puettua paineet....

ja jotain keskusteluu näytti olevan, et juominen harrastusta... voi että ompa kultanen harrastus ja niin kehittävä että... SIIS SAIRASTA.. ne isät varmaan opettaa tän kehittävän harrastuksen myös lapsilleen....Niin, onhan se hyvä et lapset oppii et äiti on aina selvin ja hoitaa, kun iskä ottaa kaljaa, se siis kuuluu elämään et isä on vapaat kännis ja äiti itkee jne...

Ja nyt taas kaikki sanoo, et no mix sä suostut tollaseen ja mix teit lapen tollasen miehen kaa... No six ku puhe oli et homma muuttuu ku perhettä aletaan perustaan ja rilluttelut on rilluteltu ja jos rillutellaan ni lapsella on kyl hyviä hoitopaikkoja ja oon kyl valmis laittan vaik kerran kuus mummolle et iskä ja äiskä pääsee viihteel, mut tarkotus ei ollu et ne muut vkl:t äiskä hoitaa ja iskä ryyppää......

 

meillä parani tilanne sen verran että mies ei käynyt KUIN 4 krt/vko:s baarissa kuluvan lähes 3 viikon aikana. viikonloppu oltiin mökillä ja hän tarvitsi 13 LITRAA kaljaa plus sitten viskit ja viina päälle!! siis perjantai ja lauantai illaks. voiko joku rehellisesti väittää että toi on NORMAALIA rentoutusta kun "on ollu rankka viikko töissä" (mistä oli 2 päivää pois krapulan takia)?

 

\

\

Kiitos "mies myös" tästä valaisevasta kommentoinnistasi, nyt todella tiedän, kuinka erilailla asioista voi ajatella!!!!! Siis sinustako todella on OK, että pienten lasten isä kittaa kaljaa joka viikonloppu? Että joka ikinen lauantai ja sunnuntaiaamupäivä maataan krapulassa, lapset käyvät välillä isää tökkimässä että heräisit jo isi, mutta isi vaan kylkeä kääntää?! Koska TÄSTÄ tässä viestiketjussa on kyse! Ei mistään kalliista liikuntaharrastuksesta (voi kun mieheni harrastaisikin liikuntaa!) eikä öljyväreillä maalaamisesta, ei rahojen tuhlaamisesta kalastusvälineisiin tai DVD- levyjen ostoon. Tässä on kyse SAIRAUDESTA! Sairaudesta joka tuhoaa niin vaimon, lasten kuin mahdollisesti tämän "harrastajan" omankin elämän. Alkoholi voi lopulta aiheuttaa kuoleman erilaisten sairauksien muodossa. Ja tämä on sinusta harrastus, joka vaimon vain pitäisi kiltisti hyväksyä?! MIKÄ SINUA VAIVAA?! Voi sinua raukkaa, olet joutunut peräti noin kovan myönnytyksen tekemään, että annat vaimosi harrastaa liikuntaa, vaikka et itse siitä pidä! Voi voi, kyllä suuren myönnytyksen olet tehnytkin. Pitäisi varmaan minunkin olla vähän hellämielisempi, antaa ukkoni "harrastaa" ihan rauhassa. Onhan se nyt hyvänen aika saatava kitata ne puoltoista korillista viikossa, ihan mielenterveyden ja virkistyksen ylläpitämiseksi! Sitten olisisimme kaikki onnellisia, miehellä mielihyvää tuottava harrastus, vaimolla onnellinen mies, lapsilla koti, jossa kaikki olisivat onnellisia. Näinkö?

Olet oikeassa, onhan se lähdettävä eri teille, jos ei toisen tavat ja harrastukset nappaa. Elämähän on onneksi näin yksinkertaista ja helppoa.

\|O \|O \|O \|O \|O

Niinpä, todellakin asioista voi ajatella hyvin eritavoilla ja siksipä parisuhteessakin on syytä muistaa, että se oma ajattelu tapa ei välttämättä ole se ainut oikea tapa ajatella!
Jos olisit syventynyt kirjoitukseeni kunnolla olisit varmasti huomannut, että sen tarkoitus ei ollut korostaa sitä "vaimoni kallista liikunta harrastusta" ja sitä että olen tehnyt "kovan myönnytyksen" vaan siitä, että harrastukset on itseä varten ja itse ne valitaan. Harrastuksesta menee mielenkiinto, hauskuus ja sitä mukaa myös se rentouttava vaikutus jos toinen määrää mitä tulee harrastaa. Oleellista on se että jos toisella on hänelle tärkeä harrastus, niin sitä annetaan sitten harrastaa. Jos se harrastus ei ole kovin tärkeä, niin sitten hän toki sen voi lopettaa tai vaikka vähentää sitä. Jos sitä harrastusta ei sitten vaan voi hyväksyä ja se toiselle on niin tärkeä ettei halua sitä lopettaa, eikä siitä mitään kompromissia voi tehdä, niin sitten on oikeasti käännettävä kengän kärjet eri suuntiin, mutta kaikenlainen nalkuttaminen ja riitely asiasta ei kyllä auta tippaakaan ja on ihan turhaa, kun asiasta voi puhua ja sopia normaalisti keskustelemalla.

Ei alkoholin juominen ole harrastus. Tämä on juuri sitä itsellensä valehtelemista: minulla ei ole ongelmaa, minä vain rentoudun tällä tavoin. :headwall:

 

\

Oh hoh, no ei ole sinullakaan aina ihan kohtuudessa tuo käyttö. No, tuokin määrä olisi ok, jos se olisi vain SILLOIN TÄLLÖIN. Mutta kun se todella on JOKA VIIKKO. On ihan tutkittu juttu, että tuo määrä alkoholia jatkuvassa käytössä on jo vaarallista terveydelle (suurkulutuksen raja on 24 annosta/vko) ja kyllä sillä rahallakin jo muutakin ostaisi, mitä kaljaan menee (ei nimittäin todellakaan mitään varakkaita olla). Ja kun siinä tuppaa käymään niin, että kun jatkuvasti lipittää, niin sietokyky kasvaa. Jos nyt menee tuon verran, niin miten vuoden päästä? Siihen samaan "rentoutuneeseen" olotilaan päästäkseen tarvii koko ajan enemmän. Siitä syntyy riippuvuus ja siinä on se sudenkuoppa, jonka rentoutusjuopottelu sisällään pitää. Ja tätä tarkoitan kun kirjoitin jo aiemmin, että mielestäni juopottelua ei voi pitää kovin harmittomana harrastuksena. Kyllä sitä saa selityksiä ja syitä keksiä vaikka kuinka paljon, mutta totuus on mitä on vaikka voissa keittäisi: alkoholi on terveydelle vaarallinen (liikaa käytettynä) ja riippuvuutta aiheuttava aine. Jos se sitten on harrastus7rentoutumiskeino, niin onpahan vaan aika riskaabeli rentoutumiskeino!

No, minä juon itse aika harvoin ja silloin kun juon, niin juon vain humaltuakseni ja sellainen kunnon kooma vaatii minulla sen kaksi 0,7 litraista viski pulloa.

Tuo on ihan totta, että juopottelun kanssa pitää olla varovainen, koska siihen kyllä saattaa joku jäädä pahastikkin kiinni ja siten se eroaa esim. siitä postimerkkeilystä harrastuksena. Mutta kumpikin on silti ihan yhtä hyviä harrastuksia, jos harrastajalle niistä on vain iloa. Ihmisestä itsestään on sitten kiinni osaako olla varovainen alkoholin tai vaikka sairaalloiseksi käyvän postimerkkeilyn kanssa.


tavan se lapselle opettaa? Onko sinulla lapsia? Haluatko heidän oppivan, että puolitoista koria kaljaa viikonloppuna on ok? Jos haluat, niin anteeksi nyt, mutta olen huolissani mahdollisista lapsistasi ja heidän tulevaisuudestaan. Jos lapsi aloittaa alkoholinkäytön nuorena, on vaara, että hänen aivonsa ovat höttöä jo ennen keski-ikää. Alkoholi tuhoaa aivosoluja, totuus joka lienee kaikkien tiedossa. Sekö on tulevaisuus, jonka haluat lapsillesi?

On minulla lapsi (yksi tyttö). No, ei se tietenkään ole itsetarkoitus opettaa lapselle, että viikonloppuna menee puolitoista koria kaljaa tai pari pulloa viskiä, mutta ei ole myöskään itsetarkoitus olla opettamatta, että senkin verran voi mennä. Tähän mennessä en kyllä ole juovuksissa ollut kertaakaan tytön nähden (nyt kaksi vuotta ikää tytöllä), mutta myöhemmin tulee varmasti minut juovuksissa näkemään. Ei tosin täydessä koomassa vielä pitkään aikaan...

No, minähän kirjoitinkin, että olen päässyt jo sen vaiheen yli, että syytäisin kaikesta alkoholia!! Mutta ihan turha yrittääkään väittää, ettei alkoholi ole vain viaton aine (juu ja tähän väliin kommentoit, että mutta miehethän sen päätöksen käytöstään tekevät, niin tekevät. Mutta kyllä sekin litku olisi minun puolestani saanut jäädä keksimättä). Kyllä tästäkin viestiketjusta näkee, että alkoholi aiheuttaa paljon surua ja murhetta. Ja lieneekö syynä se, että niin monet miehet ajattelevat kuten sinä (tämähän on vain harrastus) ja niin monet vaimot kuten minä. Totuus on vaan sekin, että kuten yksikin tässä juuri kirjoitti ja kuten minäkin olen kirjoittanut, että juopotteluharrastus ei ole vain miehen asia, vaan vaikuttaa koko perheeseen. Ja jos viikonloppuyönä tulee vaikka lähtö päivystykseen, niin eipä sitä niin vaan mies olekaan ajokunnossa. Tai jos sunnuntaiaamuna tuttava soittaa, että tuletteko kylään, niin ei voi kuin vastata että ei voi tulla, kun mies ei ole ajokunnossa. Sinä olet ajattelutapoinesi itsekäs, oletko huomannut sitä? En minä purnaa mieheni enkä toisten miesten juopottelusta vain itseni takia, vaan myös lasten ja koko perheen takia!

Totta ihmeessä juopottelu vaikuttaa koko perheeseen, mutta se ei ole syy miksi ei saisi juopotella. Muuten ei voisi harrastaa mitään muutakaan, koska kaikki harrastukset vaikuttaa perheen muihinkin jäseniin. Ihmiselle on vaan hyväksyttävä omia harrastuksia, vaikka ne itseenkin vaikuttaa (niin kuin minäkin hyväksyn sen vaimoni liikunta-harrastuksen vaikka se minuun vaikuttaakin). Minkätakia muuten vain miehen pitäisi olla valmis ajamaan autoa, kun lasta viedään lääkäriin tai ollaan sunnuntai aamuna menossa kylään (mikä takaa sen että mies haluaa sinne kylään sunnuntai aamuna, vaikka olisi selväkin?)? Kyllä sitä autoa voi ajaa nainen siinä kuin mieskin ja jos ei ole ajokorttia niin se on syytä hankkia, jos haluaa päästä lähtemään liikkeelle juuri silloin kun itse haluaa.

Niin, minä olen ajattelutapoineni itsekäs vaikka en puolusta täällä ensi sijaisesti itseäni vaan puolustan (ainoana täällä) miehiä(puolustukseni ei muuten ole sukupuolisidonnaista vaan juopottelua harrastava voi olla myöskin nainen). Mutta sinä (ja muutkin täällä) et ole itsekäs kun haluaisit määräillä mitä miehesi harrastaa ja miten rentoutuu?!?!

 

Siis toi "mies myöskin" ON oikeesti täys idiootti.

Mulla ei edes ole juopottelevaa ukkoa, mutta ton ajatukset on hanurista.

Joskus kun niitä lukee, tulee miettineeksi, että VOIKO se ihan tosissaan ajatella noin!

 

\

Totta ihmeessä juopottelu vaikuttaa koko perheeseen, mutta se ei ole syy miksi ei saisi juopotella. Muuten ei voisi harrastaa mitään muutakaan, koska kaikki harrastukset vaikuttaa perheen muihinkin jäseniin.

Kyse onkin siitä,että miten se vaikuttaa.

 

\

Meillä on sama tilanne kuin Emilynillä. Paitsi että meillä ei ole lasta eikä tilannetta ole vielä selvitetty. Mieheläni on yksi kaveri joka on työtön ja oikeastaan jo juoppo vaikka ikää vasta 24v. Uskon että tämä kaveri vaikuttaa paljon siihen miten mieheni juo, vaikka toki oma tahtokin vaikuttaa. Mieheni on aloittanut ryyppäämisen nuorena ja ihan omassa kodissa vanhempien silmien alla. Vihaan hänen vanhempiaan sen takia kun ovat sallineet sellaisen. Täällä juodaan joka viikko ja etenkin viikonloppu. Työntekoon ja töihin menoon ei juominen vaikuta..vielä. Mutta multa alkaa hermot mennä, että tukea ja neuvoja kaivataan..ja ystäviä. Etenkin kun minä haaveilen perheestä ja lapsista ja mies ryyppäämisestä.

Ei kannata lähteä perheenlisäystä hankkimaan kun tilanne epäselvä.. omasta tilanteesta vielä sen verran, että luulin jo että mies oli viisastunut ja kun kävi ilmi, ettei ollutkaan (siis viime vuonna näin) niin päätin että lapsia ei tähän tilanteeseen tehdä. Meillä kuitenkin kävi niin onnekkaasti, että miehen silmät avautuivat sen plussan myötä (tulin nääs heti raskaaksi eli olin jo raskaana kun mietin että ei sittenkään vielä lapsia), mutta monelle se lapsen tulokaan ei vaikuta alkoholinkäyttöön joten ei todellakaan kannata ajatella että vauva parantaa asiat, vaikka meillä mies osoittautuikin sellaiseksi, että perhe on tärkeämpi kuin viina. Sen sijaan eräs kaverini jäi raskausaikana yksin kun mies oli juopottelemassa, tuli mukaan synnytykseen mutta katosi sitten taas. Siis ihan viikkojen ryyppyputkia. Nyt ovat kuulemma eronneet juuri sen vuoksi. Ja oma isäni on juoppo, joten tiedän että katselemalla se tilanne ei parane. En ole nääs vanhempiini tekemisissäkään sattuneista syistä, vaikkakin siellä oli myös muita ongelmia mutta miettikää ihmiset myös niitä lapsianne tässä tilanteessa, kun isän juominen on ongelma.<br><br>

 

\

Totta ihmeessä juopottelu vaikuttaa koko perheeseen, mutta se ei ole syy miksi ei saisi juopotella. Muuten ei voisi harrastaa mitään muutakaan, koska kaikki harrastukset vaikuttaa perheen muihinkin jäseniin. Ihmiselle on vaan hyväksyttävä omia harrastuksia, vaikka ne itseenkin vaikuttaa (niin kuin minäkin hyväksyn sen vaimoni liikunta-harrastuksen vaikka se minuun vaikuttaakin). Minkätakia muuten vain miehen pitäisi olla valmis ajamaan autoa, kun lasta viedään lääkäriin tai ollaan sunnuntai aamuna menossa kylään (mikä takaa sen että mies haluaa sinne kylään sunnuntai aamuna, vaikka olisi selväkin?)? Kyllä sitä autoa voi ajaa nainen siinä kuin mieskin ja jos ei ole ajokorttia niin se on syytä hankkia, jos haluaa päästä lähtemään liikkeelle juuri silloin kun itse haluaa.

Niin, minä olen ajattelutapoineni itsekäs vaikka en puolusta täällä ensi sijaisesti itseäni vaan puolustan (ainoana täällä) miehiä(puolustukseni ei muuten ole sukupuolisidonnaista vaan juopottelua harrastava voi olla myöskin nainen). Mutta sinä (ja muutkin täällä) et ole itsekäs kun haluaisit määräillä mitä miehesi harrastaa ja miten rentoutuu?!?!

Voi hyvänen aika. Ehdin jo oikeasti ajatella tossa välillä, että kyllä sulla on ihan fiksujakin ajatuksia mutta jaha...enpä tiedä enää. yrityksestä huolimatta en kyllä oikein pysy enää kärryillä sun filosofiassa. Siis liikuntaharrastuksella tai postimerkkeilyllä on samat vaikutukset perheeseen kuin juopottelulla? Esimerkiksi perjantai-ilta: Mies käy illalla lenkillä, joka kestää tunnin-pari. Sen jälkeen kotiin palaa hyväntuulinen ja pirteä mies, joka aamulla jaksaa herätä lasten kanssa touhuamaan, jos vaimo vaikka haluaisi käydä jossain,esim. vuorostaan lenkillä. Ja iltapäivällä on aikaa perheellä puuhata jotain yhdessä. Sama esimerkki, mutta juopotteluharrastuksen kanssa: illalla korkataan pullo, ja sitä rataa sitten jatkuu yötä myöten. Pahimmillaan lähdetään baariin, josta palataan aamuyöstä. Sitten tullaan kaatokännissä kotia, ja rojahdetaan haisevana ja kuorsaavana vaimon viereen. Vaimo joutuu siirtymään sohvalle nukkumaan, ellei halua tukehtua viinan hajuun ja humalaisen ihmisen kuorsauskin on aika järisyttävää kuunneltavaa. No, aamulla vaimo "hyvin" nukutun yön jälkeen herää lasten kanssa (kuten joka IKINEN aamu, vaikka joskus viikonloppuna olisi kiva, jos saisi nukkua pidempään ja mies hoitaisi vuorostaan lapsia.) Ja ei auta vaikka kuinka tekisi mieli lenkille, lasten kanssa vaan istuttava hiekkalaatikon reunalla. Mies sitten krapuloissaan herää joskus iltapäivällä. Vaimo toivoisi, että voitaisiin lähteä koko perhe yhdessä käymään jossain tms. mutta mies on pahoinvoiva eikä ajokunnossakaan, joten rojahtaa sohvalle TV:n ääreen ja vaimo jatkaa lasten hoitamista, kuten joka ikinen päivä kun mies on töissä. Tulee ilta ja kaljapullon korkki pihahtaa...

Onko nuo todella mielestäsi verrattavissa olevat tilanteet? Entäpä lapset? Aiheuttaako liikuntaharrastus yhtä paljon vahinkoa lapsille kuin juopottelu?

Sitten tuohon ajokorttijuttuun. Vaikka Suomi onkin hyvinvointivaltio, niin täällä asuu silti paljon ihmisiä, joiden tulot luokitellaan köyhyysrajan alapuolelle. Me kuulumme tähän kastiin, sossusta haetaan rahat joka kuukausi, vaikka mies on nyt muutaman kuukauden työsopimuksella töissä. Näillä rahoilla ei ole vara maksaa ajokorttia.

Ja ei, minä en halua määräillä mitä mieheni harrastaa. Harrastakoot vaikka mätien kanamunien syöntiä, jos siltä tuntuu, ja rentoutukoot vaikka päätään seinään hakkaamalla, mutta niin kauan kuin se "harrastus" (joksi en juopottelua vieläkään myönnä) todella oleellisesti vaikeuttaa minun ja lasteni elämää, kun siihen kuluu rahaa, jolla ostaisi ruokaa, kun se aiheuttaa mieletöntä pahaa oloa, niin kyllä, olen todellakin itsekäs, enkä mukisematta sellaista peliä katsele!!

Onneksi mieheni toistaiseksi vaikuttaa viisaammalta kuin sinä. Meillä oli ero lähellä jokin aika sitten, siis todella olin pistämässä miestä pihalle, en vain uhkaillut sillä. Mies sen jälkeen on ruvennut ajattelemaan käytöstään. Ja ensimmäistä kertaa ikinä myönsi, että alkoholia kuluu liikaa, sitä itseasiassa kuluu enemmän kuin tiesinkään. Hän kertoi nyt pari viikkoa tapahtumien jälkeen, että tuntuu kuin olisi herännyt jostain ihme unesta ja että jos pitää valita perhe tai kaljapullo, niin hän on valintansa tehnyt. Muutama viikko on nyt mennyt huomattavasti vähemmällä juomisella ja mies on heti paljon pirteämpi eikä väsynyt koko ajan kuten juodessaan enemmän (kuten totuus on, niin humaltuneen uni on paljon huonompaa kuin selvän, joten vaikka nukkuu kuinka, väsyttää. Ja onhan humalatila kehollekin aikamoinen rasite, mikä uuvuttaa). Samoin kehittymään alkanut kaljamaha on alakanut pienentyä heti. Eli mies, joka vuosia piti kuin köytettynä kiinni "harrastuksestaan" on ainakin toistaiseksi tokeentunut ja huomannut, että elämässä on tehtävä valintoja. Kun on vaimo ja perhe, kaikesta ei voi pitää kiinni. Myös sitä kommunikointitaitoa on alkanut löytyä, kun mies on tajunnut minun näkökantani ja tajunnut, kuinka pahoin voin -ihmetteli että miten jaksoin häntä näinkin kauan katsella.

En tietenkään oleta, että nyt taivaan portit on auki ja onni koittaa. Ei sinnepäinkään. Vieläkään en voi vannoa, että liittomme kestäisi elämämme loppuun saakka, koska näitä ongelmia tässä suhteessa riittää. Mutta ilman kaljaa ne tuntuvat mahdollisilta selvittää. Pysyykö mieheni nykyinen linja juopottelun suhteen? Se jää nähtäväksi. Kokonaan hän ei juomista aio kuulema jättää, enkä ole niin vaatinutkaan. Kuulema hän haluaa joskus ottaa kaatokännitkin. Ottakoot. Kunhan se ei ole asia, jota joutuu katselemaan JOKA IKINEN viikonloppu.

Minä toivotan hyvää jatkoa sinulle "mies myöskin". On hyvä, että sinä olet onnistunut löytämään rinnallesi vaimon, jonka mielestä juopotteluharrastus on ok- vai oletko kysynyt häneltä, mitä hän tykkäsi, jos joisit joka pe-su + keskiviikko-illat? Vieläkö vaimolta löytyisi ymmärtämystä miehen rentoutuskeinoille? Minä en ole vielä naista tavannut, joka hyväksyisi ja ymmärtäisi valittamatta miehen juopottelun ja sanoisi vain että meidän ukkokulta se taas harrastaa, on se hyvä kun on niin rentouttava harrastus! kun tämä ukkokulta makaa taju kankaalla sohvalla. Mummoni katseli elämänsä ajan kun pappa joi joka viikonloppu. Hän rakasti, ja suuri oli suru silmissä, kun pappa tuli perjantai-iltaisin kännissä kotiin ja kun lauantai-iltapäivä koitti, lähti takaisin rentoutumaan.

Toivotan niin hirveästi paljon jaksamista ja voimaa teille kaikille, jotka joudutte elämään juopottelevan miehen kanssa! Tunnen niin mieletöntä surua siitä, että täällä on niin paljon naisia, jotka tuntevat sitä samaa suunnatonta ahdistusta kuin minä. Niin paljon perheitä, jotka kärsivät siitä, että mies katsoo etuoikeudekseen harrastaa ja rentoutua tavalla, joka tekee #&%?$!* kaikkien elämästä. Itselläni toistaiseksi hiukan helpottaa, säkki olkapäillä on pari kiloa kevyempi. Mutta sen tiedän, että jos ei tämä nyt onnistu, niin ei ikinä. Ja silloin tämä loppuu. Minä haluan miehen, joka edes sen verran arvostaa itseään, minua ja lapsia, että osaa pitää pullon suun kiinni ja etsiä muita rentoutuskeinoja.

Puolusta mitä puolustat "mies myöskin" mutta sinä et ole tuntenut sitä pahaa oloa, jonka mieheni tavat ovat aiheuttanet, sinun ei ole tarvinut itkeä öisin kuunnellen ukon kaljanhuuruista mölinää, sinun ei ole tarvinut soittaa anopillesi, että voisitko tulla hakemaan meidät synttäreillesi, kun poikasi ei ole ajokunnossa- vaikka menosta hyvin tiesikin ja vannoi että joojoo, kyllä mennään yhdessä. Sinunlaistesi ajattelijoiden takia niin moni perhe ja lapsi kärsii.

 

Minä ajattelen aika samoin kuin hikkahik, tosi sillä erolla että mies käy töissä, ja minulla ajokortti. Tai on hieman erilainen elämäntilanne.

Meillä kuitenkin minua sieppaa nuo miehen jatkuvat valehtelut, en juo, vaikka näen että juohan se, piilottelee pulloja ja jopa lasten kanssa olisi kaljaa lipittäen. Välillä tuntuu että ei se miksikään muutu, ja onko tästä enää mitään järkeä jatkaa. Kun mies ei ymmärrä etten halua kovin mielelläni esim lähteä hänen kanssaan ravintolaan, kun vaihtoehtona on joko että mies vetää niin tilttiin, että sammuu jopa johonkin, tai haastaa riitaa. Ei kiinnosta ei.

Huoh. Ja seksi-elämä-mitä se on? Lapsen syntymästä kolme vuotta, vanhempi muutaman vuoden vanhempi. Tuntuu että kalja on ainoa joka kiinnostaa, ja siihen löytyy aina rahaa-ja syitä juoda. Ja aina viikonloput juo melkeinpä jokaisen niin että ensin pe-ilta ja yö, vähintään neljään asti, välillä häipyy salaa ravintolaan, ja jatkaa heti la-aamuna. Sitten jaksaa melkein änkyrässä puuhailla pihahommia.
Vielä se, että olemme puhuneet, meinanneet erota, mieskin myöntää että liikaa menee, ja antabus-kapselit ovat kaapissa. Sen kerran kun menen minä, se on miehen mielestä kostonhimoa häntä ja alkoholia vastaan. Vaikka juon itsekin, hallitusti, enkä lasten aikana kovaan humalaan.

En tiedä hakkaanko vaan päätäni seinään, ja kuoleeko rakkaus pikkuhiljaa tuon kunnioituksen puutteen takia. Tuntuu vaan että niitä hyviä hetkiä on aika vähän, tai viikollakin selvänä ollessaan mies mieluiten makaa sohvalla ja on tvn orja.

Kiitos jos joku viitsi lukea, saipahan vähän purettua ajatuksia...

 

Voi hyvänen aika. Ehdin jo oikeasti ajatella tossa välillä, että kyllä sulla on ihan fiksujakin ajatuksia mutta jaha...enpä tiedä enää. yrityksestä huolimatta en kyllä oikein pysy enää kärryillä sun filosofiassa. Siis liikuntaharrastuksella tai postimerkkeilyllä on samat vaikutukset perheeseen kuin juopottelulla? Esimerkiksi perjantai-ilta: Mies käy illalla lenkillä, joka kestää tunnin-pari. Sen jälkeen kotiin palaa hyväntuulinen ja pirteä mies, joka aamulla jaksaa herätä lasten kanssa touhuamaan, jos vaimo vaikka haluaisi käydä jossain,esim. vuorostaan lenkillä. Ja iltapäivällä on aikaa perheellä puuhata jotain yhdessä. Sama esimerkki, mutta juopotteluharrastuksen kanssa: illalla korkataan pullo, ja sitä rataa sitten jatkuu yötä myöten. Pahimmillaan lähdetään baariin, josta palataan aamuyöstä. Sitten tullaan kaatokännissä kotia, ja rojahdetaan haisevana ja kuorsaavana vaimon viereen. Vaimo joutuu siirtymään sohvalle nukkumaan, ellei halua tukehtua viinan hajuun ja humalaisen ihmisen kuorsauskin on aika järisyttävää kuunneltavaa. No, aamulla vaimo "hyvin" nukutun yön jälkeen herää lasten kanssa (kuten joka IKINEN aamu, vaikka joskus viikonloppuna olisi kiva, jos saisi nukkua pidempään ja mies hoitaisi vuorostaan lapsia.) Ja ei auta vaikka kuinka tekisi mieli lenkille, lasten kanssa vaan istuttava hiekkalaatikon reunalla. Mies sitten krapuloissaan herää joskus iltapäivällä. Vaimo toivoisi, että voitaisiin lähteä koko perhe yhdessä käymään jossain tms. mutta mies on pahoinvoiva eikä ajokunnossakaan, joten rojahtaa sohvalle TV:n ääreen ja vaimo jatkaa lasten hoitamista, kuten joka ikinen päivä kun mies on töissä. Tulee ilta ja kaljapullon korkki pihahtaa...

Onko nuo todella mielestäsi verrattavissa olevat tilanteet? Entäpä lapset? Aiheuttaako liikuntaharrastus yhtä paljon vahinkoa lapsille kuin juopottelu?

No, ei tosiaankaan ole keskenään verrattava tilanne. Ja tiedätkö miksi ei ole? Siksi, että (ilmeisesti tarkoituksellisesti) käänsit juopottelun krapuloineen kestämään lähes vuorokauden mittaiseksi projektiksi, joka sisältää kuorsaavan ja haisevan äijjän ja joka vetää unta vielä seuraavankin päivän. Kun taas tämä parituntia lenkillä viettävä isä olikin lenkkinsä jälkeen pirteä ja hyvän tuulinen ja antoi kaikkensa perheelleen. No, niin etsit juopottelusta ne sinua kiinnostavat ikävät puolet ja muista harrastuksista maalailit ruusuisia kuvia... Kärjistit liikaa, ei noita kannata verrata toisiinsa. Jos tuon tyyppistä juopottelua haluaa verrata vaikkapa postimerkkeilyyn, niin silloin on syytä ottaa sen verran intohimoinen postimerkkeilijä vertailtavaksi, jolla menee myöskin perjantia yö liotellessa postimerkkejä ja sitten nukkuu lauantain ja toki on hikinen suuren uurastuksen päätteeksi ja tietysti vielä kuorsaakin, kun se toinenkin kaveri kuorsasi. Ja jos lenkkeilevään haluaa verrata, niin lenkkeilijän pitää juosta maratoonia, niin että siinä menee se perjantai ilta ja yö ja sitten nukkuu sen lauantain ja tietysti käymättä suihkussa ja kuorsaten. Se mikä tässä oli sanomana, että kyllä mikä tahansa harrastus voi häiritä perheen elämää, jos se hankalasti ja turhan innokkaasti hoidetaan.

Sitten tuohon ajokorttijuttuun. Vaikka Suomi onkin hyvinvointivaltio, niin täällä asuu silti paljon ihmisiä, joiden tulot luokitellaan köyhyysrajan alapuolelle. Me kuulumme tähän kastiin, sossusta haetaan rahat joka kuukausi, vaikka mies on nyt muutaman kuukauden työsopimuksella töissä. Näillä rahoilla ei ole vara maksaa ajokorttia.

Tuohon rahapuoleen en tietysti voi ottaa kantaa, mutta on selvä, että jos ei ole ajokorttia, niin kyllä se rajoittaa kulkemista. Se vaan on hyväksyttävä.

Ja ei, minä en halua määräillä mitä mieheni harrastaa. Harrastakoot vaikka mätien kanamunien syöntiä, jos siltä tuntuu, ja rentoutukoot vaikka päätään seinään hakkaamalla, mutta niin kauan kuin se "harrastus" (joksi en juopottelua vielkään myönnä) todella oleellisesti vaikeuttaa minun ja lasteni elämää, kun siihen kuluu rahaa, jolla ostaisi ruokaa, kun se aiheuttaa mieletöntä pahaa oloa, niin kyllä, olen todellakin itsekäs, enkä mukisematta sellaista peliä katsele!!

Rahan saa upotettua oikein näppärästi näihin muihinkin harrastuksiin, joten se ei ole mikään juopottelun oma ominaisuus. Se että miehesi ei osaa säännöstellä rahan käyttöään tulojen ja menojen mukaan kertoo siitä, että hänen olisi syytä perehtyä perheen talousasioihin vähän paremmin ja on alkoholista erillinen ongelma joka on kyllä syytä hoitaa, muuten ei taida teidän perheessä liiemmin rahaa olla jatkossakaan, jos se vähäkin tuhlataan miten sattuu...

Onneksi mieheni toistaiseksi vaikuttaa viisaammalta kuin sinä. Meillä oli ero lähellä jokin aika sitten, siis todella olin pistämässä miestä pihalle, en vain uhkaillut sillä. Mies sen jälkeen on ruvennut ajattelemaan käytöstään. Ja ensimmäistä kertaa ikinä myönsi, että alkoholia kuluu liikaa, sitä itseasiassa kuluu enemmän kuin tiesinkään. Hän kertoi nyt pari viikkoa tapahtumien jälkeen, että tuntuu kuin olisi herännyt jostain ihme unesta ja että jos pitää valita perhe tai kaljapullo, niin hän on valintansa tehnyt. Muutama viikko on nyt mennyt huomattavasti vähemmällä juomisella ja mies on heti paljon pirteämpi eikä väsynyt koko ajan kuten juodessaan enemmän (kuten totuus on, niin humaltuneen uni on paljon huonompaa kuin selvän, joten vaikka nukkuu kuinka, väsyttää. Ja onhan humalatila kehollekin aikamoinen rasite, mikä uuvuttaa). Samoin kehittymään alkanut kaljamaha on alakanut pienentyä heti. Eli mies, joka vuosia piti kuin köytettynä kiinni "harrastuksestaan" on ainakin toistaiseksi tokeentunut ja huomannut, että elämässä on tehtävä valintoja. Kun on vaimo ja perhe, kaikesta ei voi pitää kiinni. Myös sitä kommunikointitaitoa on alkanut löytyä, kun mies on tajunnut minun näkökantani ja tajunnut, kuinka pahoin voin -ihmetteli että miten jaksoin häntä näinkin kauan katsella.

No, niin onnea! Toivottavasti mies on tehnyt muutosta omasta halustaan, eikä sinun painostuksesta. Se on nimittäin silloin mahdollisesti vähän pysyvämpääkin tuo muutos, jos sitä itse haluaa. Joo, ja on varmasti viisaampi kuin minä...

En tietenkään oleta, että nyt taivaan portit on auki ja onni koittaa. Ei sinnepäinkään. Vieläkään en voi vannoa, että liittomme kestäisi elämämme loppuun saakka, koska näitä ongelmia tässä suhteessa riittää. Mutta ilman kaljaa ne tuntuvat mahdollisilta selvittää. Pysyykö mieheni nykyinen linja juopottelun suhteen? Se jää nähtäväksi. Kokonaan hän ei juomista aio kuulema jättää, enkä ole niin vaatinutkaan. Kuulema hän haluaa joskus ottaa kaatokännitkin. Ottakoot. Kunhan se ei ole asia, jota joutuu katselemaan JOKA IKINEN viikonloppu.

Minä toivotan hyvää jatkoa sinulle "mies myöskin". On hyvä, että sinä olet onnistunut löytämään rinnallesi vaimon, jonka mielestä juopotteluharrastus on ok- vai oletko kysynyt häneltä, mitä hän tykkäsi, jos joisit joka pe-su + keskiviikko-illat? Vieläkö vaimolta löytyisi ymmärtämystä miehen rentoutuskeinoille? Minä en ole vielä naista tavannut, joka hyväksyisi ja ymmärtäisi valittamatta miehen juopottelun ja sanoisi vain että meidän ukkokulta se taas harrastaa, on se hyvä kun on niin rentouttava harrastus! kun tämä ukkokulta makaa taju kankaalla sohvalla. Mummoni katseli elämänsä ajan kun pappa joi joka viikonloppu. Hän rakasti, ja suuri oli suru silmissä, kun pappa tuli perjantai-iltaisin kännissä kotiin ja kun lauantai-iltapäivä koitti, lähti takaisin rentoutumaan.

No, minun vaimoni ei hyväksy minun juopottelua vaikka joisin kerran kymmenessä vuodessa ja kun on ei pysty itselleen hankalista aiheista keskustelemaan kuin huutamalla ja riitelemällä, niin hyvin harvoin on kun viitsin aiheesta edes keskustella. Nykyisellään juon sellaisen kolme kertaa vuodessa ja jokaisesta kerrasta saan kuulla jo pari kuukautta etukäteen ja toiset mokomat jälkikäteen. Niin, sitä ihminen muuttuu kun hääkellot kilahtaa...

Toivotan niin hirveästi paljon jaksamista ja voimaa teille kaikille, jotka joudutte elämään juopottelevan miehen kanssa! Tunnen niin mieletöntä surua siitä, että täällä on niin paljon naisia, jotka tuntevat sitä samaa suunnatonta ahdistusta kuin minä. Niin paljon perheitä, jotka kärsivät siitä, että mies katsoo etuoikeudekseen harrastaa ja rentoutua tavalla, joka tekee #&%?$!* kaikkien elämästä. Itselläni toistaiseksi hiukan helpottaa, säkki olkapäillä on pari kiloa kevyempi. Mutta sen tiedän, että jos ei tämä nyt onnistu, niin ei ikinä. Ja silloin tämä loppuu. Minä haluan miehen, joka edes sen verran arvostaa itseään, minua ja lapsia, että osaa pitää pullon suun kiinni ja etsiä muita rentoutuskeinoja.

Puolusta mitä puolustat "mies myöskin" mutta sinä et ole tuntenut sitä pahaa oloa, jonka mieheni tavat ovat aiheuttanet, sinun ei ole tarvinut itkeä öisin kuunnellen ukon kaljanhuuruista mölinää, sinun ei ole tarvinut soittaa anopillesi, että voisitko tulla hakemaan meidät synttäreillesi, kun poikasi ei ole ajokunnossa- vaikka menosta hyvin tiesikin ja vannoi että joojoo, kyllä mennään yhdessä. Sinunlaistesi ajattelijoiden takia niin moni perhe ja lapsi kärsii.

Kiitos vaan! Minähän se ne kaikki ongelmat kaikkiin alkoholisti-perheisiin tuon! Toivottavasti sinun mielesi on hyvä kun edelleenkin (vaikka muuta jo väitit) saat laitettua kaikki ongelmat alkoholin syyksi ja et suostu myöntämään, että ongelmat on ihmisissä ja ongelmia on useita erillaisia (niin kuin oli teidänkin tapauksessa)ja niiden selvittämiseen olisi syytä paneutua, eikä ajatella, että kun loppuu viinan juonti niin loppuu ongelmat...

 

Ei ongelmat siihen lopu että viinan juonti loppuu ne vain muuttavat muotoaan. Mutta kaikesta selviää jos tahtoa löytyy. Mutta alkoholisteilta harvemmin löytyy tahdonvoimaa lopettaa. Itse olen lopettanut suhteen juuri siitä syystä kun en jaksanut juopottelua katsella.

 

Siis käsittämätöntä mä oon ihan raivon partaalla noihin "mies myöskin" juttuihin, nyt jaksoin lukee. Siis onx toi jotain pelleilyä ja provoo vai voix jollai olla noin paljo ku.sta päässä, siis ihan täys imbesilli jos todella tarkottaa mitä kirjottaa. Jos näin on, toivon todella ettei sul oo lapsia etkä koskaan oo hankkimassa... :kieh:

 

\

No, ei tosiaankaan ole keskenään verrattava tilanne. Ja tiedätkö miksi ei ole? Siksi, että (ilmeisesti tarkoituksellisesti) käänsit juopottelun krapuloineen kestämään lähes vuorokauden mittaiseksi projektiksi, joka sisältää kuorsaavan ja haisevan äijjän ja joka vetää unta vielä seuraavankin päivän.

Tätähän se juopottelu käytännössä on, vähintäänkin. Meillä tosin yleensä se perjantaina aloitettu juopottelu jatkuu jo lauantaiaamuna ja kestää sunnuntai-iltaan asti, lähes joka viikonloppu. Jos mies kävisi vaikka pari kertaa kuukaudessa baarissa (siis esim kahtena viikonloppuna yhtenä iltana), ei se haittaisi yhtään.
Olisi kiinnostava tietää mitä Mies myöskin tarkoittaa juopottelulla???

 

mies myöskin:
No, ei tosiaankaan ole keskenään verrattava tilanne. Ja tiedätkö miksi ei ole? Siksi, että (ilmeisesti tarkoituksellisesti) käänsit juopottelun krapuloineen kestämään lähes vuorokauden mittaiseksi projektiksi, joka sisältää kuorsaavan ja haisevan äijjän ja joka vetää unta vielä seuraavankin päivän.

No, ehkäpä sen takia, että se meillä usein tuota on.


Kun taas tämä parituntia lenkillä viettävä isä olikin lenkkinsä jälkeen pirteä ja hyvän tuulinen ja antoi kaikkensa perheelleen. No, niin etsit juopottelusta ne sinua kiinnostavat ikävät puolet ja muista harrastuksista maalailit ruusuisia kuvia...

Niin, no, jos minä käyn lenkillä, niin se on se tunnin lenkki, jonka jälkeen tullaan pirteänä kotiin. Eli oletetaan, että esimerkki oli meidän perheestä. Eikö se silloin ole aika epäreilu tilanne? Että mies saa harrastaa koko viikonlopun, kun minun harrastamiseni kestää sen tunnin pari kertaa viikossa. Ja auta armias jos lenkkeilisin ajallisesti yhtä paljon kun mies juo, silloin siitä kärhämä syttyisi (miehen puolelta) Että mitäs sinä päivät pitkät harrastelet ja minun pitää lapset yksin hoitaa jne.!


Kärjistit liikaa, ei noita kannata verrata toisiinsa. Jos tuon tyyppistä juopottelua haluaa verrata vaikkapa postimerkkeilyyn, niin silloin on syytä ottaa sen verran intohimoinen postimerkkeilijä vertailtavaksi, jolla menee myöskin perjantia yö liotellessa postimerkkejä ja sitten nukkuu lauantain ja toki on hikinen suuren uurastuksen päätteeksi ja tietysti vielä kuorsaakin, kun se toinenkin kaveri kuorsasi. Ja jos lenkkeilevään haluaa verrata, niin lenkkeilijän pitää juosta maratoonia, niin että siinä menee se perjantai ilta ja yö ja sitten nukkuu sen lauantain ja tietysti käymättä suihkussa ja kuorsaten. Se mikä tässä oli sanomana, että kyllä mikä tahansa harrastus voi häiritä perheen elämää, jos se hankalasti ja turhan innokkaasti hoidetaan.
----

No niinpä...Ongelma kuin ongelma. Alkoholi nyt on kuitenkin meidän perheessä ONGELMA. Tuntuu, kuin yrittäisit koko ajan kieltää, etteikö se olisi meillä ongelma. Se on. Yritä ymmärtää. Alkoholi, se jumalainen neste jolle sinä ylistystäsi täällä pidät, on meidän perheelle, koko perheelle, ongelma. Ehkä jos mieheni olisi tuollainen intohimoinen postimerkkeilijä joka käyttäisi siihen yhtä paljon aikaa ja rahaa, ja se häiritsisi yhtä paljon minun ja lasten elämää kuin juopottelu niin kyllä, olisihan se silloin yhtälailla ongelma!! Mutta nyt vain sattuu olemaan niin, että se ongelma on juopottelu. Voisihanse olla jokin muukin, mutta kun ei ole. Ei siinä auta mikään selittely ja vähättely, että no tämä on vain harrastus. Olkoot sitten harrastus, sovitaan niin, mutta hyvin paljon ONGELMIA ja PAHAA MIELTÄ aiheuttava harrastus! Ja se, että juopottelu saa harrastuksen tittelin, ei yhtään yhtään sen negatiivisia vaikutuksia koko perheeseen.

__
Rahan saa upotettua oikein näppärästi näihin muihinkin harrastuksiin, joten se ei ole mikään juopottelun oma ominaisuus. Se että miehesi ei osaa säännöstellä rahan käyttöään tulojen ja menojen mukaan kertoo siitä, että hänen olisi syytä perehtyä perheen talousasioihin vähän paremmin ja on alkoholista erillinen ongelma joka on kyllä syytä hoitaa, muuten ei taida teidän perheessä liiemmin rahaa olla jatkossakaan, jos se vähäkin tuhlataan miten sattuu...--

Kyllä. Kyllähän rahan saa menemään muihinkin harrastuksiin. En minä nyt sitä tainnut kieltääkään? Mutta ei meillä ole varaa "harrastukseen" joka vie n.100 euroa kuussa. Itseni ei tulisi mieleenikään laittaa sellaista rahasummaa mihinkään harrastukseen. Ja kyllä mieheni osaa säännöstellä rahan kulutustaan, joskus paremmin kuin minä. Mutta katsos kun sitä kaljaa on pakko saada, kun siitä on riippuvainen, niin ei siinä paljoa mietiskellä, että kuinka paljon siihen rahaa menee. ei se silloin ole alkoholismista erillinen ongelma, vaan HYVIN PALJON siihen liittyvä!!


---
No, niin onnea! Toivottavasti mies on tehnyt muutosta omasta halustaan, eikä sinun painostuksesta. Se on nimittäin silloin mahdollisesti vähän pysyvämpääkin tuo muutos, jos sitä itse haluaa. Joo, ja on varmasti viisaampi kuin minä...

No, mies on tehnyt muutoksen (Ainakin toistaiseksi), joko minun tai oman halunsa mukaan. Minä annoin tasan kaksi vaihtoehtoa, joko erotaan tai juopottelu loppuu. En minä häntä siihen pakottanut, sanoin vain miten asiat on, minä olin täysin valmis eroamaan. Itse hän siis päätöksensä teki, halusi pysyä yhdessä. Halusi yrittää vähentää juomista. Eikä siinä helpolla päästy, van poliisia sain soitella perään kun mies ensin vihoissaan ja kännipäissään lähti "tappamaan" itseään. Ei tappanut, vaan tuli takaisin ja sanoi miettineensä asioita ja todenneensa, että jotain on muutettava. Sitä tarkoitin myös sillä "viisaampi kuin sinä" lausahduksella. Että siinä vaiheessa kun oli seinä vastassa, niin hän pystyi tajuamaan, että valintoja on tehtävä, eikä jääräpäisesti pitänyt kiinni omasta näkökannastaan. Myönsi jopa, että liikaa alkoa menee. Jos hän haluaa minut, niin juopottelu loppuu/vähenee, oli se kuinka rakas ja rentouttava harrastus tahansa. Yhtälailla minun on pitänyt luopua elämässäni asioista avioliiton ja lasten takia.

---
No, minun vaimoni ei hyväksy minun juopottelua vaikka joisin kerran kymmenessä vuodessa ja kun on ei pysty itselleen hankalista aiheista keskustelemaan kuin huutamalla ja riitelemällä, niin hyvin harvoin on kun viitsin aiheesta edes keskustella. Nykyisellään juon sellaisen kolme kertaa vuodessa ja jokaisesta kerrasta saan kuulla jo pari kuukautta etukäteen ja toiset mokomat jälkikäteen. Niin, sitä ihminen muuttuu kun hääkellot kilahtaa...----

Minä siinä mielessä vähän ihmettelen tuota puolusteluvimmaasi tässä viestiketjussa, koska tilanteemme ovat ihan erilaiset, puhumme eri tilanteita- ilmeisesti? Että minä en esimerkiksi narisisi miehelle, jos tämä kävisi vain muutaman kerran vuodessa ryyppäämässä.
Käynhän itsekin baarissa, tosin harvemmin räkäkänniä juomassa mutta kuitenkin. En pistäisi pahakseni miehen saunailtoja kavereiden kanssa, koska silloin olisi poissa silmistä juomassa- jota ei oikein meinaa jaksaa katsella- ja jos niitäkin olisi vain silloin tällöin. En minä tuollaista "juopottelua" ,eli lähes suht normaalia käytöstä aikuiselle miehelle, pahana pidä. Eli koko ajan olemme väitelleet aika eri tilanteesta, vai koskeeko puolustuksesi myös näitä joka viikonlopun kännikaloja (kuten mieheni ja monien muiden miehet täällä)? Sillä se taas on asia, jota en ikinä hyväksy, että ne perskännit on joka viikonlopun ilo, tai vaikka se jäisi pelkkään tissutteluun komena päivänä viikossa, niin se on jo liian paljon perheelliselle ihmiselle.


-----
Puolusta mitä puolustat "mies myöskin" mutta sinä et ole tuntenut sitä pahaa oloa, jonka mieheni tavat ovat aiheuttanet, sinun ei ole tarvinut itkeä öisin kuunnellen ukon kaljanhuuruista mölinää, sinun ei ole tarvinut soittaa anopillesi, että voisitko tulla hakemaan meidät synttäreillesi, kun poikasi ei ole ajokunnossa- vaikka menosta hyvin tiesikin ja vannoi että joojoo, kyllä mennään yhdessä. Sinunlaistesi ajattelijoiden takia niin moni perhe ja lapsi kärsii.

Kiitos vaan! Minähän se ne kaikki ongelmat kaikkiin alkoholisti-perheisiin tuon! Toivottavasti sinun mielesi on hyvä kun edelleenkin (vaikka muuta jo väitit) saat laitettua kaikki ongelmat alkoholin syyksi ja et suostu myöntämään, että ongelmat on ihmisissä ja ongelmia on useita erillaisia (niin kuin oli teidänkin tapauksessa)ja niiden selvittämiseen olisi syytä paneutua, eikä ajatella, että kun loppuu viinan juonti niin loppuu ongelmat...-----


Ho hoijakkaa sun kanssas. No, ensinnäkin tarkoitin, että koska niin moni mies ajattelee kuten sinä, että juopottelu on vain rentouttava mukava pikku harrastus, niin sen takia moni perhe ja lapsi joutuu kärsimään mm. avioeron takia, kun vaimo ei jaksa sellaista peliä katsella. Että en nyt sinua sitten kirjaimellisesti syyttänyt. Joko älysit? Ja sitten toisekseen kirjoitin mielestäni aika selvästi tuossa aiemmin, että en usko, että kaikki ongelmat on nyt ratkaistu, koska niitä meillä riittää MUITAKIN kuin alkoholi, kuten sinäkin huomautit. Ja kirjoitin myös että Ilman kaljaa(/juopottelua) niiden ratkominen tuntuu mahdolliselta, helpommalta selvittää! Eli kun ukko pysyy tolkuissaan ja on hiukan alkanut ymmärtää minunkin näkökantaani, niin on helpompi puhua ja selvittää niitä muita ongelmia yhdessä!!! En kirjoittanut mitään tuon tyylistä, että nyt on kaikki hyvin, kun juominen vähenee. Kyllä tässä töitä saa tehdä ilman juopotteluakin, olisi vaan helpompi paneutua niihin muihin ongelmiin, kun on yksi vähemmän. Jos nyt tämän edes suostuisit tajuamaan?

 

Niin, no, jos minä käyn lenkillä, niin se on se tunnin lenkki, jonka jälkeen tullaan pirteänä kotiin. Eli oletetaan, että esimerkki oli meidän perheestä. Eikö se silloin ole aika epäreilu tilanne? Että mies saa harrastaa koko viikonlopun, kun minun harrastamiseni kestää sen tunnin pari kertaa viikossa. Ja auta armias jos lenkkeilisin ajallisesti yhtä paljon kun mies juo, silloin siitä kärhämä syttyisi (miehen puolelta) Että mitäs sinä päivät pitkät harrastelet ja minun pitää lapset yksin hoitaa jne.!

On epäreilu tilanne ehdottomasti, mutta ei alkoholin takia vaan ajankäytön takia. Kyllä kummallakin pitäisi olla jotakuinkin yhtä paljon aikaa omille harrastuksille/puuhailuille.

No niinpä...Ongelma kuin ongelma. Alkoholi nyt on kuitenkin meidän perheessä ONGELMA. Tuntuu, kuin yrittäisit koko ajan kieltää, etteikö se olisi meillä ongelma. Se on. Yritä ymmärtää. Alkoholi, se jumalainen neste jolle sinä ylistystäsi täällä pidät, on meidän perheelle, koko perheelle, ongelma. Ehkä jos mieheni olisi tuollainen intohimoinen postimerkkeilijä joka käyttäisi siihen yhtä paljon aikaa ja rahaa, ja se häiritsisi yhtä paljon minun ja lasten elämää kuin juopottelu niin kyllä, olisihan se silloin yhtälailla ongelma!! Mutta nyt vain sattuu olemaan niin, että se ongelma on juopottelu. Voisihanse olla jokin muukin, mutta kun ei ole. Ei siinä auta mikään selittely ja vähättely, että no tämä on vain harrastus. Olkoot sitten harrastus, sovitaan niin, mutta hyvin paljon ONGELMIA ja PAHAA MIELTÄ aiheuttava harrastus! Ja se, että juopottelu saa harrastuksen tittelin, ei yhtään yhtään sen negatiivisia vaikutuksia koko perheeseen.

Tässä tullaan juuri siihen kohtaan, että syytät edelleenkin alkoholia teidän ongelmista. Mutta kun se ei ole edelleenkään alkoholin (tässä tapauksessa etanolin C2H5OH) syy, vaan ongelma on siinä miehessä joka käyttää liikaa aikaa ja rahaa harrastaessaan alkoholin käyttöä. Ei ole pesäpallomailankaan vika, jos sillä hakataan joku hengiltä, vaan vika ja ongelma on siinä hakkaavassa ihmisessä. Tai verrattuna siihen postimerkkeilyyn, ei ole postimerkkien, pinsettien ja suurennuslasien vika jos joku perheen jäsen ostaa niitä puolen kuukauden ruokarahoilla ja viettää niitä lajitellessa niin paljon aikaa, että ei ehdi hoitaa kaikkia velvollisuuksiaan (esim. hoitaa lapsia, niin että puoliso pääsee lenkille).

Kyllä. Kyllähän rahan saa menemään muihinkin harrastuksiin. En minä nyt sitä tainnut kieltääkään? Mutta ei meillä ole varaa "harrastukseen" joka vie n.100 euroa kuussa. Itseni ei tulisi mieleenikään laittaa sellaista rahasummaa mihinkään harrastukseen. Ja kyllä mieheni osaa säännöstellä rahan kulutustaan, joskus paremmin kuin minä. Mutta katsos kun sitä kaljaa on pakko saada, kun siitä on riippuvainen, niin ei siinä paljoa mietiskellä, että kuinka paljon siihen rahaa menee. ei se silloin ole alkoholismista erillinen ongelma, vaan HYVIN PALJON siihen liittyvä!!

Miehesi osaa kyllä varmastikin säännöstellä rahankulutustaan joskus, mutta nimenomaan joskus. Sitä rahan kulutusta on osattava säännöstellä oli kyseessä arki tai viikonloppu, jos kerran raha on tiukalla. Ja alkoholia, nyt saa tehtyä vaikka itse ja se ei paljoa maksa, joten ei ole pakko ostaa kaljaa ja tuhlata siihen rahoja. Kyllä kyse on tällöin omaan rahatilanteeseen nähden tuhlailevasta rahan käytöstä.

No, mies on tehnyt muutoksen (Ainakin toistaiseksi), joko minun tai oman halunsa mukaan. Minä annoin tasan kaksi vaihtoehtoa, joko erotaan tai juopottelu loppuu. En minä häntä siihen pakottanut, sanoin vain miten asiat on, minä olin täysin valmis eroamaan. Itse hän siis päätöksensä teki, halusi pysyä yhdessä. Halusi yrittää vähentää juomista. Eikä siinä helpolla päästy, van poliisia sain soitella perään kun mies ensin vihoissaan ja kännipäissään lähti "tappamaan" itseään. Ei tappanut, vaan tuli takaisin ja sanoi miettineensä asioita ja todenneensa, että jotain on muutettava. Sitä tarkoitin myös sillä "viisaampi kuin sinä" lausahduksella. Että siinä vaiheessa kun oli seinä vastassa, niin hän pystyi tajuamaan, että valintoja on tehtävä, eikä jääräpäisesti pitänyt kiinni omasta näkökannastaan. Myönsi jopa, että liikaa alkoa menee. Jos hän haluaa minut, niin juopottelu loppuu/vähenee, oli se kuinka rakas ja rentouttava harrastus tahansa. Yhtälailla minun on pitänyt luopua elämässäni asioista avioliiton ja lasten takia.

Jos myönsi ihan tosissaan, että liikaa sitä alkoholia menee, niin sitten on selkeästikkin alkoholi-riippuvainen. Hyvä että on tiedostanut asian, nyt paraneminen voi alkaa. Toivottavasti pysyt tukena, se ei ole miehellesi varmastikkaan ihan helppo juttu.

Minä siinä mielessä vähän ihmettelen tuota puolusteluvimmaasi tässä viestiketjussa, koska tilanteemme ovat ihan erilaiset, puhumme eri tilanteita- ilmeisesti? Että minä en esimerkiksi narisisi miehelle, jos tämä kävisi vain muutaman kerran vuodessa ryyppäämässä.
Käynhän itsekin baarissa, tosin harvemmin räkäkänniä juomassa mutta kuitenkin. En pistäisi pahakseni miehen saunailtoja kavereiden kanssa, koska silloin olisi poissa silmistä juomassa- jota ei oikein meinaa jaksaa katsella- ja jos niitäkin olisi vain silloin tällöin. En minä tuollaista "juopottelua" ,eli lähes suht normaalia käytöstä aikuiselle miehelle, pahana pidä. Eli koko ajan olemme väitelleet aika eri tilanteesta, vai koskeeko puolustuksesi myös näitä joka viikonlopun kännikaloja (kuten mieheni ja monien muiden miehet täällä)? Sillä se taas on asia, jota en ikinä hyväksy, että ne perskännit on joka viikonlopun ilo, tai vaikka se jäisi pelkkään tissutteluun komena päivänä viikossa, niin se on jo liian paljon perheelliselle ihmiselle.

Minähän kerroin jo aiemmin, että minä puolustan miehiä (tosin samaa mieltä olen asiasta, vaikka se olisi nainen joka juopottelee). Eli puolustan sekä vähän että paljon alkoholia käyttäviä miehiä ja toin keskusteluun mukaan miesnäkökulman. Ja puolustuksen lisäksi, yritän saada sinut (ja mahdollisesti muutkin) ymmärtämään, että ongelma parisuhteissa ja perheissä ei ole alkoholi tai mikään muukaan harrastus(paitsi jos harrastaa ihmisten tappamista tai vieraissa käyntiä...), vaan ihmiset jotka eivät osaa säätää rahojensa käyttöä tai ajankäyttöä kohdalleen tai ovat kyvyttömiä kommunikoimaan tai ovat väkivaltaisia tai rakkaus on loppunut parisuhteesta yms. Ongelma ei siis ole viina vaan ihmiset ja ihmisten lukuisat ongelmat ja siksi ei saa viina siitä syyttää, kuten ei myöskään pesäpallo mailaa siitä, että joku välivaltainen ihminen on sillä toisen hakannut.

Ho hoijakkaa sun kanssas. No, ensinnäkin tarkoitin, että koska niin moni mies ajattelee kuten sinä, että juopottelu on vain rentouttava mukava pikku harrastus, niin sen takia moni perhe ja lapsi joutuu kärsimään mm. avioeron takia, kun vaimo ei jaksa sellaista peliä katsella. Että en nyt sinua sitten kirjaimellisesti syyttänyt. Joko älysit? Ja sitten toisekseen kirjoitin mielestäni aika selvästi tuossa aiemmin, että en usko, että kaikki ongelmat on nyt ratkaistu, koska niitä meillä riittää MUITAKIN kuin alkoholi, kuten sinäkin huomautit. Ja kirjoitin myös että Ilman kaljaa(/juopottelua) niiden ratkominen tuntuu mahdolliselta, helpommalta selvittää! Eli kun ukko pysyy tolkuissaan ja on hiukan alkanut ymmärtää minunkin näkökantaani, niin on helpompi puhua ja selvittää niitä muita ongelmia yhdessä!!! En kirjoittanut mitään tuon tyylistä, että nyt on kaikki hyvin, kun juominen vähenee. Kyllä tässä töitä saa tehdä ilman juopotteluakin, olisi vaan helpompi paneutua niihin muihin ongelmiin, kun on yksi vähemmän. Jos nyt tämän edes suostuisit tajuamaan?

Juopottelu on mukava harrastus. Sitä mieltä olen, mutta jos perheeseen kuuluu muitakin ihmisiä, niin silloin on syytä ottaa heitäkin huomioon ja huolehtia velvollisuuksistaan yms... Jep, ja onnea ongelmien selvittelyyn! Sitä onnea täällä pallolla tarvitaan.

 

\

On epäreilu tilanne ehdottomasti, mutta ei alkoholin takia vaan ajankäytön takia. Kyllä kummallakin pitäisi olla jotakuinkin yhtä paljon aikaa omille harrastuksille/puuhailuille.


Tässä tullaan juuri siihen kohtaan, että syytät edelleenkin alkoholia teidän ongelmista. Mutta kun se ei ole edelleenkään alkoholin (tässä tapauksessa etanolin C2H5OH) syy, vaan ongelma on siinä miehessä joka käyttää liikaa aikaa ja rahaa harrastaessaan alkoholin käyttöä. Ei ole pesäpallomailankaan vika, jos sillä hakataan joku hengiltä, vaan vika ja ongelma on siinä hakkaavassa ihmisessä. Tai verrattuna siihen postimerkkeilyyn, ei ole postimerkkien, pinsettien ja suurennuslasien vika jos joku perheen jäsen ostaa niitä puolen kuukauden ruokarahoilla ja viettää niitä lajitellessa niin paljon aikaa, että ei ehdi hoitaa kaikkia velvollisuuksiaan (esim. hoitaa lapsia, niin että puoliso pääsee lenkille).

Minähän kerroin jo aiemmin, että minä puolustan miehiä (tosin samaa mieltä olen asiasta, vaikka se olisi nainen joka juopottelee). Eli puolustan sekä vähän että paljon alkoholia käyttäviä miehiä ja toin keskusteluun mukaan miesnäkökulman. Ja puolustuksen lisäksi, yritän saada sinut (ja mahdollisesti muutkin) ymmärtämään, että ongelma parisuhteissa ja perheissä ei ole alkoholi tai mikään muukaan harrastus(paitsi jos harrastaa ihmisten tappamista tai vieraissa käyntiä...), vaan ihmiset jotka eivät osaa säätää rahojensa käyttöä tai ajankäyttöä kohdalleen tai ovat kyvyttömiä kommunikoimaan tai ovat väkivaltaisia tai rakkaus on loppunut parisuhteesta yms. Ongelma ei siis ole viina vaan ihmiset ja ihmisten lukuisat ongelmat ja siksi ei saa viina siitä syyttää, kuten ei myöskään pesäpallo mailaa siitä, että joku välivaltainen ihminen on sillä toisen hakannut.

Juopottelu on mukava harrastus. Sitä mieltä olen, mutta jos perheeseen kuuluu muitakin ihmisiä, niin silloin on syytä ottaa heitäkin huomioon ja huolehtia velvollisuuksistaan yms... Jep, ja onnea ongelmien selvittelyyn! Sitä onnea täällä pallolla tarvitaan.

Voi syvä huokaus sentään...Tässäkö tämän järkyttävän pitkän väittelyn ydin nyt sitten olikin? Että viinaa, alkoholia AINEENA ei saisi syyttää. Voi hitsi, minä kun olin jo pitkään suunnitellut, että vedän alkoholin oikeuteen monien ihmishenkien tuhoamisesta, soittelin jo parille lakimiehellekin, että voisivatko he hoitaa hommaa...

Olin kyllä itsekin tietoinen siitä tosiseikasta, että elotonta & sielutonta esinettä, ainetta, subjektia ei voi syyttää mistään. En ole vielä yhtäkään pesäpallomailaa tai puukkoa oikeussalissa nähnyt, syytettynä taposta. Niin, kysehän on aineen ja esineen KÄYTTÄJÄSTÄ. Mutta kun minä "syytän" alkoholia tarkoitan tietenkin sitä alkoholia käyttävää, juopottelevaa miestäni. Mutta minun aivoni yhdistävät asiat niin, että kun puhun/kirjoitan että alkoholi on ongelma, niin tietenkin tarkoitan sitä, että miehen ALKOHOLINKÄYTTÖ on ongelma. Ja uskon aika vakaasti, että tätä myös valtaosa täällä kirjoittavista tarkoittaa. Nyt kun tämä "pilkunviilaus" on suoritettu (ja alkoholi, etanoli C2H5OH on saanut synninpäästön), niin kysyn vielä yhtä asiaa:

Vaikka on nyt siis todistettu, ettei aine miehen suuhun itsestään kaadu, niin miten tuo selvitys nyt sitten tekee ongelmasta erilaisen? Mitä maata mullistavaa minun nyt olisi pitänyt tajuta, kun en syytä subjektia, vaan tekijää, miten se nyt auttaa ongelman ratkaisussa, miten se tekee ongelmasta pienemmän?

Olet pitänyt puolustuspuhettasi AINEELLE mutta et siis tekijöille (vaikka kirjoitit että puolustat juopottelevia miehiä mutta jotenkin tuo edellinen juttu sai sen kuulostamaan tuolta). Olet itsekin myöntänyt moneen kertaan, että miehessä tai naisessa (niin, onhan niitä juopottelevia äitejäkin) on se vika, että ei osaa rajoittaa juomistaan, ei osaa hallita ajankäyttöään niin että se olisi kaikille reilua, ei osaa käyttää rahaa oikein jne. silloin kun juopottelu menee toisia osapuolia häiritseväksi. No niin, selkisihän nyt sinullekin se ongelma, joka luultavasti oli itsestäänselvyys kaikille niille naisille (tai miehille) jotka muualla tai tällä sivustolla valittavat puolison juopottelusta/alkoholismista/harrastamisesta. Sehän se YDIN on, että mies katsoo etuoikeudekseen käyttää huomattavasti enemmän aikaa harrastukseensa/rentoutumiseensa kuin olisi kohtuullista. Ydin sekin, että siihen kuluu paljon rahaa (ja vaikka ei kuluisikaan vaan mies tekisi viinansa itse, niin so? Ei se silti poista itse ongelmaa, että alkoa kuluu liikaa), joka on pois ruoka-,vaate- ja perheen muiden jäsenten harrastusrahoista. Ydin on sekin, että jatkuva juopottelu on terveydellinen haitta, ja koska välitän miehestäni vielä , niin kannan huolta siitäkin. Ydin on sekin, että mies ei kunnioita minua, lapsia ja itseään vaan ajaa vain omaa etuaan juopottelemalla siitä huolimatta, että se aiheuttaa toisissa surua ja vihaakin.

Tässä on tämän keskustelun ydin, ei se, onko vika aineen vai miehen vaan, että mitä tehdä kun viina vie miestä, mitä pitäisi ajatella? Olet ollut puolustelevinasi juopottelevia miehiä puhumalla rentoutumistavoista, harrastamisesta. Mutta olet puolustellut vain ainetta. Kerro puolustus/miesnäkökulma miehelle, joka tekee kaiken sen, mistä sinäkin olet myöntänyt, että pitäisi tehdä toisin? Eli kun mies ei ota toisen tunteita huomioon, kun mies käyttää holtittomasta rahaa alkoon, kun mies rentoutuu tavallaan välittämättä hiukkaakaan siitä, mitä muut perheen jäsenet siitä ovat mieltä puhumattakaan että pystyisi hoitamaan velvollisuutensa? Sillä tätä on se juopotteleva mies, jota useimmat naiset tässä viestiketjussa tarkoittanevat. Mikä on näiden miesten puolustus?