Nyt siis oma tarinani.
Me olemme olleet miehen kanssa yli kymmenen vuotta yhdessä, mutta siitä ajasta ollaan asuttu saman katon alla 3,5 vuotta. Sitä ennen mies oli viikot reissuhommissa ja illat työkavereitten kanssa olivat viikollakin varmasti enemmän tai vähemmän kosteita. Nykyisin mies juo 1-3 kaljaa illassa viikolla ja viikonloppuisin sitten paljon enemmän, eli suurkulutuksen raja täyttyy selvästi.
Työnsä mies hoitaa moitteettomasti ja on hyvä isä lapselleen, ei ole humalassa väkivaltainen tms., joten olenkin miettinyt, että valitanko turhasta. Kuitenkin minua huolestuttaa kovasti miehen terveys ja se, että mikä on tilanne alkoholin kanssa esim. kymmenen vuoden kuluttua, kun mies on jo kolmikymppisenä selvästi alkoholiriippuvainen. Mietin myös, että millaisen kuvan poikamme saa alkoholin käytöstä ("jokailtainen tissuttelu on normaalia") ja kuinka se aikanaan vaikuttaa hänen juomiskäyttäytymiseen. Lisäksi minua sapettaa suunnattomasti se, kuinka paljon rahaa mies kuluttaa kaljaostoksiinsa - mitenkään leveää kun ei tämä meidän elämä ole ja olisi kiva, kun jäisi rahaa vaikka kodin remppaankin tai vaikka matkusteluun.
Itse otan alkoholia kotioloissa 1-2 siideriä 1-2 kertaa viikossa, mutta sitten kun lähden viihteelle (joitakin kertoja vuodessa), otan toki reippaammin. Jos miehen kanssa ollaan jossain yhdessä illanvietossa, niin hyvin usein mies juo itsensä älyttömään kuntoon. Oksentelee kotona ja makaa seuraavan päivän krapulassa, eli kohtuukäyttö esim. ravintolassa ei juuri häneltä onnistu.
Muutama päivä sitten, kun näin autotallissa tyhjien pullojen ja tölkkien määrän (mies tykkää lipitellä kaljaa autotallissa, poissa minun silmistäni), sanoin miehelle, että sinulla on kyllä jonkin sortin alkoholiongelma. "Niinhän minulla on", oli ivallinen vastaus. Jatkoin, että eiköhän asialle sitten pitäisi tehdä jotain, mutta siitä mies tapansa mukaisesti suuttui ja häipyi paikalta.
Itse en tosiaan tiedä, mitä tässä pitäisi tehdä. Rakastan miestäni ja kuten sanoin, hän on esim. hyvä isä pojalle - paitsi! Tuo juominen. Välillä mietin, että olenko vain liian pikkumainen asian suhteen, mutta toisaalta en haluaisi tilanteen jatkuvan tällaisena vuosikausia, kenties vuosikymmeniä.
Toivottavasti joku halauisi vaihtaa ajatuksia asiasta!