Alkoholistin kanssa elävät huhuu!

  • Viestiketjun aloittaja Tuhoonko tuomittu juttu?
  • Ensimmäinen viesti
[QUOTE="vieras";24417310]Niin tuo "elän omaa elämääni tässä sivussa" tarkoitti, että teen asioita joista nautin. Lenkkeilen, tapaan ystäviä ja sukulaisia, pidän itseni nättinä, laitan hyvää ruokaa, leivon, touhuan ja teen paljon lapsen kanssa. Ihan arkisia asoita jotka pitää mielen hyvänä.

Mulla on oma elämä ja elämä alkoholistin puolisona.[/QUOTE]
MIksi valitset kuitenkin elämän alkoholistin puolisona?
 
ei kannata tosiaankaan alkaa tuohon suhteeseen, ainakaan ennenkun mies tosissaan näyttää että aikoo lopettaa, kukaan ei voi nimittäin sitä hänen puolestaan tehdä. ja mun mielestä ei kauheesti kuulosta siltä että ois motivaatiota jos suoraan katkolta on lähtenyt ryyppäämään. onko sulla lapsia?
 
"vieras"
Alkuperäinen kirjoittaja Kotona Kirves Kädessä;24417337:
MIksi valitset kuitenkin elämän alkoholistin puolisona?
Hyvä kysymys. Kai se on sitä, kun on ihan riittävästi ollut vastoinkäymisiä elämän varrella, niin ei enää osaa kuvitella tilannetta jossa kaikki olisi hyvin. Että arki ja elämä muutenkin olisi normaalia. Tähän kaikkeen on jo niin tottunut, että en tiedä miten kokisin ihan tavallisen elämän. Pirun pelottavalta se ainakin tuntuisi!
 
En toivo tuota elämää kenellekkään. Ex-avokki oli huumeidenkäyttäjä, ja "raitistui" kamasta aloittamalla juomisen. Ironista kyllä, tykkäsin enemmän siitä kamapäästä, kun viinaahan saa joka kadunkulmalta ja kaupasta ja ihan laillisesti. Tiesi ne parhaimmat kuppilat, joihin pystyi ryömimään sisään ja silti riitti tarjoilua. Joi omat rahansa, lainasi kavereiltaan ja lopulta myös varasti multa, että sai rahoitettua itelleen harrastuksensa, kun "ei hänellä köyhällä yhteiskunnan pohjasakalla ole mitään muuta, häntä masentaa ja hän juo suruunsa.."

Hyi helvetti.
 
[QUOTE="vieras";24417391]Hyvä kysymys. Kai se on sitä, kun on ihan riittävästi ollut vastoinkäymisiä elämän varrella, niin ei enää osaa kuvitella tilannetta jossa kaikki olisi hyvin. Että arki ja elämä muutenkin olisi normaalia. Tähän kaikkeen on jo niin tottunut, että en tiedä miten kokisin ihan tavallisen elämän. Pirun pelottavalta se ainakin tuntuisi![/QUOTE]

Hmm... Surullista, suhde exääni oli ihan syvältä. Ja siinä meni tooooosi monta vuotta, että pääsin eron ja kaiken tapahtuneen yli. Enkä koskaan voinut kuvitellakaan, että elämä vois olla näin mukavasti, ja se on kyllä totta, että ajatus normaalista, ja tasaisesta elämästä oli pelottava. Toivottavasti löydät voimia lähteä, jos sinusta joskus siltä tuntuu.
 
"vieras"
Alkuperäinen kirjoittaja Kotona Kirves Kädessä;24417505:
Hmm... Surullista, suhde exääni oli ihan syvältä. Ja siinä meni tooooosi monta vuotta, että pääsin eron ja kaiken tapahtuneen yli. Enkä koskaan voinut kuvitellakaan, että elämä vois olla näin mukavasti, ja se on kyllä totta, että ajatus normaalista, ja tasaisesta elämästä oli pelottava. Toivottavasti löydät voimia lähteä, jos sinusta joskus siltä tuntuu.
Tuo mun avomies oli pari vuotta sitten puolisen vuotta juomatta. Ja mä en muista siitä ajasta kuin sen kamalan pelon mitä tunsin. Pelkäsin ihan kaikkea. Mun maailmaa horjutettiin pahemman kerran, kaikki oli hyvin! Mä en nauttinut mistään ja nukkuminenkin oli huonoa.
Voi sitä helpotuksen tunnetta kun mies taas tarttui pulloon! Silloin mä sain "elämäni takaisin".

Nyt jos pitäisi valita, otanko nuo pelot takaisin vai jatkanko näin, jatkaminen vetää pidemmän korren. Apua mä tarvisin, terapiaa tai jotain.
 
mietin vaan
[QUOTE="vieras";24417598]Tuo mun avomies oli pari vuotta sitten puolisen vuotta juomatta. Ja mä en muista siitä ajasta kuin sen kamalan pelon mitä tunsin. Pelkäsin ihan kaikkea. Mun maailmaa horjutettiin pahemman kerran, kaikki oli hyvin! Mä en nauttinut mistään ja nukkuminenkin oli huonoa.
Voi sitä helpotuksen tunnetta kun mies taas tarttui pulloon! Silloin mä sain "elämäni takaisin".

Nyt jos pitäisi valita, otanko nuo pelot takaisin vai jatkanko näin, jatkaminen vetää pidemmän korren. Apua mä tarvisin, terapiaa tai jotain.[/QUOTE]

Sekin on totta että jos alkoholisti raitistuu niin se toinen osa puoli voi joutua "hukkaan" kuten edellä on kerrottu. Alkoholi sairastuttaa koko perheen ja en tiedä onko ihan oikeesti järkevää sairastuttaa myös itseään, lapisiaan... kysyn vaan?

Alkoholistit ovat maailman itsekkäimpiä ihmisiä ja minä en ainakaan enää koskaan rupea samaan mitä oma elämä oli sen juopon rinnalla.
 
"vieras"
Nostanpa kun on itselle niin ajankohtainen aihe. Itse aloittelemassa suhdetta mutta pahoin pelkään että miehellä on ongelma alkoholin käytön kanssa. Kovasti yritän ymmärtää mutta en tiedä riittääkö pelkkä ymmärrys..
 
"Sekin on totta että jos alkoholisti raitistuu niin se toinen osa puoli voi joutua "hukkaan" kuten edellä on kerrottu. Alkoholi sairastuttaa koko perheen"

Juuri tässä tilanteessa ollaan meillä, mulla meni tosimonta kuukautta, jotta opin elään tuon juomattoman miehen kanssa ja vieläkin vähän vaikeuksia, tietty nyt vähän siksikin kun haalin itselleni liikaa harrastuksia, jotta tapaisin muita ihmisiä ja kenties itse voin sitten rentoutua toisaalla heidän seurassaa, kun kotiinhan en voi alkoholia tuoda miehen kiusaksi ja kun kotona ei olekaan enää sitä mukavaa juttuseuraa viinilasillisen ja hyvän leffan ääreen, kun mies raitistui. Yhtäkkiä meillä ei ole silleen mitään yhteistä tekemistä, tai en itse osaa oikein olla kun onhan toinen kummiksin niin erilainen täysin juomattomana sekä aluksi oli sellaista stressaavaa varpaillaan oloa, pelko perseessä etten omalla toiminnallani aiheuta uudelleen juomisen aloitusta tai milloin koittaa se aika jolloin hän on taas kännissä kuin käki oveni takana ja nurkissani. No nyt on parina viimeviikkona tosin tuntunut, jotta sitä yhteistäkin säveltä alkaa löytyä ja tulee mukavia leffahetkiä raittiin miehen seurassa. Mutta koskaan en olisi osannut kuvitella miten raskasta se voi olla juomattomalle tai vähemmän hallitusti satunnaisesti nauttineelle, pitkien ryyppyputkien harrastajan toipuminen - alkoholisti tosiaan sairastuttaa ympäristönsäkin.
 

Yhteistyössä