Alkoholistin vaimo?!

Hei!
Kaipaisin kipeästi saman kokeneiden kommentteja, kun ei enää oma "tieto-taito" riitä.
Mieheni kanssa naimisissa ollaan oltu kohta viisi vuotta, kaksi lasta (molemmat alle 3v.).
Mieheni on aina juonut enemmän alkoholia kuin minä, harrastaa viikonlopputissuttelua. Viime aikoina ja varsinkin kun nyt on taas työttömänä, niin kaljaa menee noin kori viikossa...

Olen jo vuosia asiasta puhunut, yrittänyt kertoa, kuinka pahalta se tuntuu ja etten haluaisi hänen antamaansa esimerkkiä näyttää lapsille. Mikään ei ole auttanut, ei nalkuttaminen, asiasta vaikeneminen (yritin näes kokeilla "käänteispsykologiaa"). Olen myös sanonut, että ikuisesti en tuollaista katsele. Pari viikkoa sitten yritin taas avata aiheesta keskustelua ja puhuin tosissani eron mahdollisuudesta. Puhuin asiasta myös neuvolassa, ja sieltä annettiin testi mukaan, minkä avulla voi määritellä, onko oma juominen jo riski (mies sai melkein täydet pisteet) ja sellaisen juomiskalenterin antoivat, mihin voi merkata juomisensa määrän. Mies suhtautui asiaan ensin ihan yllättävän vastaanottavaisesti, mutta sitten jälkeenpäin nurisikin tyyliin "levittelen asioitamme muille". Juomiskalenterin pisti vitsiksi, siihen kun pitäisi laittaa joka viikon kohdalle oma tavoite, minkä verran juo...Ekan vkon tavoite näkyi olevan 100 annosta, toisen vkon 99 jne. Tuntui, että meidän avioliittommekin on samanlainen vitsi hänelle, vaikka tiedän, ettei hän todellakaan eroa haluaisi. Eli onko minun tunteeni juomista kohtaan se vitsi?

Muuten asiat ovat kohtuullisesti, vaikka muitakin ongelmia on kuin tuo juominen. Voinko tehdä enää enempää? Olisiko vain odotettava, että mies itse tajuaa tilanteen (mihin en usko)? Onko lapsille/itselleni parempi elää YH-perheessä kuin näin? En halaisi vielä ainakaan erota, yksin lasten kanssa olokaan ei houkuttele, mutta tunnen olevani loukussa . Minun mielipidettäni ei arvosteta, tuntuu, että minun pitäisi yrittää hyväksyä asia jota en hyväksy. Toistaiseksi puheeni avioterapeutista eivät ole tuottaneet tulosta: puheen tasolla mies ei pannut hanttiin, mutta kun olisi pitänyt aikaa varata niin...

Olen kuullut monesti, että ei juominen keski-ikään mennessä yleensä vähene, päinvastoin...Mies on nyt 34, minä 25. Välillä ajattelen, että olisi parempi erota nyt kun on vielä nuori ja elämä edessä kuin sitten keski-ikäisenä ja todeta vuosien menneen hukkaan. Olen aina "halveksinut" alkoholistien vaimoja, jotka alistuvat rooliinsa, ja nyt kylmä hiki nousee pintaan kun ajattelen, ettäolen itse samassa tilassa...
:ashamed:

 

Onkohan miehelläs mitää mielekästä tekemistä?

 

No musta se kori viikossa ei mitenkään hirveesti ole. Pieni tissuttelu ei mielestäni haittaa, kunhan humalajuomista ei ole.. Jotkut tykkäävät rentoutua ottamalla pari olutta illalla - en näkisi siinä ongelmaa. Oma mies tissuttelee paljon ja olen siihen tottunut, toki itsekin välillä nalkutan asiasta.

 

Miten olisi jos keksisitte yhdessä tai miehelle uuden harrastuksen joka veisi juomiselta sit aikaa. Esim. uinti sinnehän voisi lapsetkin ottaa mukaan tai sulis, jääkiekko, hiihto...

En tiedä suuttuuko miehesi mut miten olisi jos ottaisi yhteyttä AA kerhoon. se varmaan helpottaisi ja sais puhua asiosta siellä.

Tsemppiä sulle ja jaksamista, toivon parasta. :flower:

 

\

No musta se kori viikossa ei mitenkään hirveesti ole. Pieni tissuttelu ei mielestäni haittaa, kunhan humalajuomista ei ole.. Jotkut tykkäävät rentoutua ottamalla pari olutta illalla - en näkisi siinä ongelmaa. Oma mies tissuttelee paljon ja olen siihen tottunut, toki itsekin välillä nalkutan asiasta.

Alkaa kyllä täyttää alkoholistin puitteet jos korin viikossa kittaa.

 

\

Miten olisi jos keksisitte yhdessä tai miehelle uuden harrastuksen joka veisi juomiselta sit aikaa. Esim. uinti sinnehän voisi lapsetkin ottaa mukaan tai sulis, jääkiekko, hiihto...

En tiedä suuttuuko miehesi mut miten olisi jos ottaisi yhteyttä AA kerhoon. se varmaan helpottaisi ja sais puhua asiosta siellä.

Tsemppiä sulle ja jaksamista, toivon parasta. :flower:

Niin, siinäpä yksi ongelman ydin: Ollaan kiinnostuttu hirveän eri asioista ja liikunta on yksi, minä tykäisin, mies ei OLLENKAAN. Olen yrittänyt houkutella puutyökurssille tms. mutta ei noteerausta, ja milläs toista pakottaa. Ymmärrän kyllä, että aika käy työttömänä pitkäksi ja saattaa mies olla masentunutkin, mutta kun ei osaa tuntojaan mulle selvittää, niin milläpä voisin sitten auttaa.
Ihmetellä vain...

 

"Mies on aina juonut enemmän alkoholia kuin minä"...Kuvittelitko oikeasti, että alkoholinkäyttö vähenee, kun perustatte perheen? Aika usein naiset tuntuvat kuvittelevan, että mies muuttuu...Jos sinua tosiaan häiritsee miehesi juominen, miksi olet hänet edes ottanut?

 

meillä kans oli samanlainen tilanne. Naimisissa 6 vuotta ja kaks alle 5v. lasta. Kun en enää tiennyt mitä tehdä miehen jokailtaiselle "parille pullolle" soitin Ensi - ja turvakotiin ja sieltä neuvottiin varaamaan ensin itselle keskusteluaika. Myöhemmin käytiin pari kertaa miehen kanssa erikseen keskustelemassa ja lopulta mentiin yhdessä keskustelemaan.
Meillä se auttoi ja saatiin paljon hyviä neuvoja. Nyt mies käy A-klinikalla omasta tahdosta. Omasta kokemukseta opin ettei mies lopeta juomista ellei se itse halua.
Voimia Sinulle!

 

\

"Mies on aina juonut enemmän alkoholia kuin minä"...Kuvittelitko oikeasti, että alkoholinkäyttö vähenee, kun perustatte perheen? Aika usein naiset tuntuvat kuvittelevan, että mies muuttuu...Jos sinua tosiaan häiritsee miehesi juominen, miksi olet hänet edes ottanut?

No tuostapa olikin kauheasti apua, kiitosta vaan. Jälkiviisaus on helppo laji...

 

\

"Mies on aina juonut enemmän alkoholia kuin minä"...Kuvittelitko oikeasti, että alkoholinkäyttö vähenee, kun perustatte perheen? Aika usein naiset tuntuvat kuvittelevan, että mies muuttuu...Jos sinua tosiaan häiritsee miehesi juominen, miksi olet hänet edes ottanut?

IDIOOTTI \|O

 

Jos sinusta tuntuu että olet kokeillut kaikki keinot ja toinen suurinpiirtein pitää suurena vitsinä sun huolta tosta juomisesta niin musta sun kannattas miettiä oisko teillä lasten kanssa parempi olla keskenään. Keneltäkään toiselta ei kannata kysyä mielipidettä siitä juoko toinen liikaa vaan kuunnella omaa itseään. Jos sua häiritsee jokaviikkonen tissuttelu niin se on silloin liikaa ja kyllä sun mielipidettä pitää siinä asiassa silloin kuunnella. Tissuttelua tai ei, sulle se on liikaa ja pistä lasten hyvinvointi etusijalle. Toisinaan se voi vaatia koviakin otteita - mutta ehkä sillon toinenkin voi herätä että hei, sehän onkin tosissaan. :hug: :hug: Voimia ja jaksamista!

 

Kiitos Vieno.
Itseasiassa eroajatus on pyörinyt mielessä jo jonkin aikaa, mutta kuten sanoit, voimia se vaatii. Todella lohduttava oli lauseesi, että muilta ei kannalta kysellä, mikä määrä alkoholia on liikaa- tai jotain sinne päin- se onkin ollut suurin mietinnän aiheeni, että olenko vain jotenkin "niuho".
Tuossa eräs ihmetteli, että miksi olen mieheni kanssa mennyt naimisiin. Typerä, mutta myös fiksu kysymys. Totta kai olen sitä itsekin miettinyt. Joskus vain ihminen tekee virheen, valitsee väärin. Raskasta se on itselleenkin myöntää, mutta toisaalta, ihmisiä me vain olemme. Ei aina voi tehdä oikein. Elämä on valintoja ja "riskisijoituksia" täynnä. Halusin sanoa tämän siksi, että parissakin keskustelussa täällä on tullut ilmi, kuinka toiset mollaavat jonkun ongelmia juuri tuohon tyyliin: "oletpa tyhmä, miksi olet tollasen miehen valinnut" jne. jne. Onhan se hyvä, että he ovat niin fiksuja ja ovat osanneet valintansa oikein tehdä. Minä uskallan kuitenkin tunnustaa, että minä en tainnut osata. Olen siitä pahoillani niin lasteni, mieheni kuin itsenikin puolesta. :'(

 

En todellakaan tarkoittanut loukata. Olen vain ollut itse samassa tilanteessa, jossa 11 vuoden ja kahden lapsen jälkeen oli todettava, että mies ei muutu. Ja kuinka otti päähän myöhemmin huomata, että olisi pitänyt jättää hänet jo paljon aikaisemmin, eikä uskoa muutokseen...
Voimia, teetpä mitä hyvänsä!

 

minä olin naimisissa alkoholistin kanssa 13v kunnes tajusin että mies ei lopeta juomista. minä otin eron ja lähdin 3 lapsen kanssa.yhtään en ole katunut,nyt minulla on uusi liitto ja olen onnellinen. ex mies juo edelleen ja paljon,erosta on kulunut 15v ei ole mies muuttunut.älä sinäkään pilaa elämääsi juopon miehen rinnalla.

 

\

En todellakaan tarkoittanut loukata. Olen vain ollut itse samassa tilanteessa, jossa 11 vuoden ja kahden lapsen jälkeen oli todettava, että mies ei muutu. Ja kuinka otti päähän myöhemmin huomata, että olisi pitänyt jättää hänet jo paljon aikaisemmin, eikä uskoa muutokseen...
Voimia, teetpä mitä hyvänsä!

Niinpä...Sitäkin olen ajatellut, että jos en nyt lähde ja sitten vuosien päästä huomaan tuhlanneeni eläämääni johonkin "turhaan". Kun vain tietäisi, mikä on oikea ratkaisu!! Vaan eihän sitä etukäteen tiedä. Harmi.

 

\

"Mies on aina juonut enemmän alkoholia kuin minä"...Kuvittelitko oikeasti, että alkoholinkäyttö vähenee, kun perustatte perheen? Aika usein naiset tuntuvat kuvittelevan, että mies muuttuu...Jos sinua tosiaan häiritsee miehesi juominen, miksi olet hänet edes ottanut?

Näinkin käy joskus, seurustelun alkuaikoina mieheni joi viikonloppuisin paljon ja poltti tupakkaa, ensin jätti tupakan pois, en painostanut enkä vaatinut sitä. Viinasta nalkutin kokoajan ja mies vain joi, mutta vain vko:n loppuisin, lomilla tosin viikollakin. Sitten mies kiinnostui urheilusta, tenniksestä, sulkapallosta, sählystä, jääkiekosta ja baarireissut vähenivät, urheilusta tuli intohimo ja alkoi ottamaan vain pakillisen viikonloppuisin, joskus jopa vähemmänkin. Saimme kaksi lasta ja miehen baarireissut jäivät kokonaan pois ja välillä oli pitkiäkin aikoja ettei ottanut viikonloppuna ollenkaan. Urheilu vei onneksi voiton. Viimeinen niitti oli se. että hänen työkaveri puhui, että on se kyllä tyhmää toi viinan kanssa läträäminen, kokeiltasko olla kokonaan ilman. Tästä toisestakaverista en tiedä, mutta mieheni on ollut jo puoli vuotta kokonaan ilman!!! Täytyy jollain konstilla saada miehesi kiinnostumaan elämästä, urheilusta tai jostain harrastuksesta. Onko miehelläsi sellaisia kavereita, jotka eivät käytä alkoholia juurikaan, saisivatko he miestäsi innostumaan jostain uudesta harrastuksesta?