Alkuraskaus - neuroottinen oireiden seuraaminen

Heips kaikille odottajille!

Olen ihan tuore plussaaja 5. viikolla. Minä sekoan tähän raskausoireideni neuroottiseen seuraamiseen! Pitkin päivää tunnustelen, onko rinnat enää yhtään kipeät, onko turvotus laskussa vai noususssa, onko tuntemuksia alavatsalla vai ei jne, jne, jne. Näiden 6 plussapäivän aikana olen jo tirauttanut monet epätoivoiset itkut, kun oireita ei ole ollut ja tämä kumminkin menee kesken... Eikä minulla ole edes yhtään keskenmenoa (eikä tosin raskauttakaan) takana! Järjellä ymmärrän, ettei tästä ole mitään hyötyä, eikä tässä ole mitään järkeä. On vain sinniteltävä viikon 7+ varhaisultraan... ja sama jatkunee senkin jälkeen, jos siitä selviän eteenpäin.

Onko teillä muilla samanlaisia ajatuksia? Onko ideoita, kuinka vakuuttaa ja perustella itselleen, ettei kannata miettiä turhia?

 

Ehkä yleisin ja rasittavin raskausoire on vainoharhaisuus Johtuu hormoneista eikä helpota ennen kuin vauva syntyy. Ja sitten voikin alkaa pelätä että lapselle tapahtuu jotain. Nyt ei auta muu kuin heittäytyä tähän seikkailuun, jota elämäksi kutsutaan! Tosi vaikeaa monille kontrollifriikeille, mutta niin palkitsevaa, kun sen oppii Ja usko pois, tiedän mistä puhun...

Onnea matkaa, nyt ei voi kuin ottaa vastaan sen mikä tulee!

PH 3.lapsi rv 15+4

 

Tuo kuuluu varmasti raskausoireisiin, hyvin monilla, tuo järjetön huolestuminen. Onhan siinä niin, elämää suuremmasta, kyse. Totta vaan on, että toisilla oireita on hyvin niukasti. Ja nekin niukat oireet vaihtelee päivien mittaan.

Itselläkin ensimmäinen raskaus oli hyvin vähä oireinen. Lähinnä siihen oli luotettava, että niin kauan kuin menkat pysyy poissa, kaikki on hyvin. Rinnat silloinkin aristivat, niimpä silloinkin joka aamu herätessään tuli paineltua, että vieläkö ne aristaa ja aristihan ne.

Kaikki ultrat helpottaa hetkeksi. Samoin kotikäyttöinen Angel Sound sydänäänien kuunteluun viikoilta 12 eteenpäin. Ja sitten kun tuntee sikiön liikkeet, on huomattavasti helpompaa.

Et kuitenkaan voi asiaan millään lailla vaikuttaa, siis siihen että meneekö kesken vai ei. Mutta siihen voit vaikuttaa, mitä ajattelet. Oletko seuraavat 9kk elämäsi onnellisimmillaan vai haluatko tehdä siitä kurjuutta ja piinaa. Itse ajattelen myös niin, että vauva kokee/saattaa kokea stressihormoonit haitallisina, joten toista pientäkin ajatellen, yritä löytää onni ja mielenrauha. Toivottavasti sinulla on joku jonka kanssa voit keskustella.

Itse olen tänä vuonna kokenut jo 2keskenmenoa ja nyt kolmatta kertaa raskaana. Melko valoisin mielin. Toki painelen rintojani... MUTTA, minä olen 41v ja on ymmärrettävää, että riski silloin on suurempi.

Suurin osa raskauksista kuitenkin menee hyvin, loppuun asti, niin sinullakin. Koita muistaa olla onnellinenkin asiasta!

Tyydeli ja 6+0

 

Vaikkei oireita olisikaan, raskaus voi edetä täysin normaalisti eli oireettomuus ei ole merkki mistään. Toisaalta myöskään oireet eivät valitettavasti kerro siitä jatkuuko raskaus normaalisti vai ei. Itsellä esim viime syksynä oli ns keskeytynyt keskenmeno, jossa alkio oli kuollut ihan alkuunsa, mutta oireet (oksentaminen, närästys jne) jatkuivat kunnes raskausmateriaali tuli ulos joskus viikon 12 tietämillä.
Eli ilman ultraa ei oikeastaan tuossa alkuvaiheessa voi mistään mitään varmasti tietää (ja esim itseäni ultra rauhoittaa ehkä kahdeksi päiväksi, sitten voi taas stressata). Kannattaa kuitenkin ehdottomasti yrittää nauttia, sillä kuten ylläkin on todettu, suurin osa raskauksista kuitenkin menee hyvin. Eikä tämä järjetön stressailu (mihin itse aina huomaan päätyväni) todellakaan ole mistään kotoisin.

Tsemppiä siis!

Mimmimiina 16+5

 

Kuulostaa tutulta Kävin tänään ostamassa neljännen raskaustestin "varmistaakseni" että olen yhä raskaana. Testi näytti positiivista, joten ehkä rauhotun taas hetkeksi. Itselläni ei ole juurikaan ollut oireita, joten raskautta on vaikea uskoa todeksi. Jospa se siitä

Annenna 6+0