Alkushokki

Tein tänään raskaustestin (kotona) ja sen mukaan olen raskaana. Menkat, jotka ovat säännölliset, ovat olleet yli viikon myöhässä. Minulla ei ole miestä, lapsen isä on yhden yön juttu. Olen ihan shokissa. Käytimme ihan oikeasti ehkäisyä, olen ollut aina tarkka siitä (kondomi) jo tautienkin varalta. Miehen puhelinnumero minulla on tiedossa.

Minulla on koulu kesken, tosin kerkeäisin valmistua ennen lapsen syntymää. Työtä ei siis ole. Äidilleni kerroin heti, hän on vahvasti sitä mieltä että abortti. Itse olen ollut kuitenkin aina sitä mieltä, että en tekisi aborttia ja nytkin ajatukseni sotivat aborttia vastaan. Kuitenkin pelottaa että miten pärjään. Pelottaa ilmoittaa miehelle, kannattaako edes? Kannattaisiko tehdä vielä uusi testi? Vai mitä ihmettä minä teen.

Pakko purkaa jonnekin tätä. En tiedä olenko nyt iloinen vai surullinen. Ja tosiaan, olen 23v.

 

Kyllä se testi varmaan oikeassa on.
Jos abortti sotii omaa moraaliasi vastaan, ei sitä missään tapauksessa kannata tehdä, uskallan väittää, että henkiset seuraukset voivat olla todella vakavat. En toki pelottele, mutta tiedän ystävän kohdalta niinkin voivan käydä.

Ja taloudellisesti kyllä pärjää suomessa, sitä ei kannata panikoida. Ja yksin pärjää myös, onhan se haasteellista ja ajoittain todella rankkaa, mutta apua tähänkin on tarjolla.

Miehelle kannattaa ilmoittaa, mutta vaikka painostaisi aborttiin, ei sinun tule päättää sen pohjalta tekemisiäsi. Painostukseen ei pidä suostua. Voit sanoa, että et vaadi häneltä isän roolia tai välttämättä edes isyyden tunnustusta, ei siis mitään rahallisia velvoitteita saati kasvatuksellisia. Elatus tuen saat siinä tapauksessa suoraan kelalta.
Lisään tähän kohtaan, että voihan olla, että mies ei ole pahastunut kuitenkaan, koskaanhan ei voi tietää. Annoin sellaisen kuvan ajatuksistani, että automaattisesti kuvittelen kaikkien ei parisuhteessa olevien miehien olevan abortin kannalla, ei aina tietystikkään.

Onhan tilanne vähän toisenlainen kuin unelmissa yleensä, mutta onhan sanontakin, että vaikeuksien kautta voittoon.

Sulattele asiaa ihan rauhassa ja tee vaikka uusi testi jos se konkretisoi asiaa paremmin, ei siitä haittaakaan ole.

Kaikkea hyvää sinulle. Toivottavasti se sinulle sopiva ratkaisu löytyy.

 

En osaa sanoa mitä teet. Itse se on päätettävä. Jos kuvittelisin itselleni saman tilanteen niin ottaisin ja soittaisin ihan ensimmäisenä sille miehelle ja keskustelisin hänen kanssaan asiasta.

 

En ole vielä uskaltautunut miehelle ilmoittamaan, kun on ollut itselläkin niin sekavat ajatukset. Mutta ilmoitan lähipäivinä. Neuvolaan soitin eilen ja mulla on sinne eka aika 20.8. Abortista en maininnut soittaessani sanallakaan.

Olen nyt kallistunut vahvasti sille suunnalle että pidän lapsen. Välillä osaan jopa tuntea jo iloa raskaudesta vaikka tämä "alkuasetelma" ei maailman paras olekaan. Moni asia askarruttaa ja pelottaa. Mutta kai se tästä..

Äitikin on jo alkanut sopeutumaan ajatukseen ja se on minulle tärkeää että hän kannustaa. Se tässä hirvittää että mitä "kaikki" sanovat tai ajattelevat kun yksin ryhdyn lasta odottamaan. Mutta muille sanon sitten kun aborttiraja on ylittynyt, etteivät ainakaan voi painostaa enää. Ja eihän sitä tiedä mitä se mieskin tästä tuumaa. Tiedä vaikka asia olisi hänelle ok kun on alkujärkytyksestä selvinnyt.

 

Itse sinun asemassasi ehdottomasti pitäisin lapsen. Ei sinun äitisi kuulu elämästäsi päättää. Olethan sentään jo 23-vuotias aikuinen nainen! Jos itse tunnet että olisit valmis kantamaan vastuun lapsesta, kuten täällä muutkin, niin sanon minäkin, että Suomessa pärjää kyllä taloudellisesti kun saa lapsen. Saat kuitenkin vielä yksinhuoltaja "lisää" yms., joten varmasti pärjäisit. On eriasia haluatko että lapsi kasvaa ilman isää vai oletko ajatellut että tulevaisuudessa olisit mennyt naimisiin ja alkanut sitten perustamaan perhettä.

Miehelle olisi hyvä kertoa asiasta ja kuulla hänen kantansa. Mutta hänelläkään myöskään ei ole oikeutta vaatia aborttia koska ette ole yhdessä. Ja voit halutessasi joko olla vaatimatta häntä osallistumaan lapsen elämään millään lailla tai keskustella hänen kanssaan josko hän haluaisi osallistua lapsen elämään.

Vaikea paikka, mutta kuuntele sisintäsi ja tee ratkaisu OMAN TAHTOSI mukaan. Ei kenenkään muun, sillä tulet kantamaan päätöstäsi lopun elämäsi, on se sitten suuntaan tai toiseen ja täytyypä tähän vielä mainita että siskoni teki abortin (hän oli silloin sinua vuotta vanhempi) ja hän oli aivan hajalla koko asiasta. Niin hajalla että se masensi häntä entisestään ja hän joutuu käyttämään lääkitystä siihen.

 

Et ainakaan anna äitisi tai muiden päättää sun puolesta pitääkö tehdä abortti vai eikö pidä. Harmittaa ja kaduttaa varmaan myöhemmin, jos annat muiden vaikuttaa sun päätökseen. Itse olen sen kannalla, että lapsi kannattaa pitää. En vastusta aborttia, mutta en myöskään puolla sitä. Jokainen tekee parhaakseen katsomalla tavalla =) Suomessa kyllä pärjää yksinhuoltajanakin ihan hyvin rahallisesti. Varmasti kaverit ja muut tutut auttaa sua vauvan kanssa. Mä kertoisin miehelle. Se miten se asiaan suhtautuu onkin sit jo toinen juttu. Jos slkaa vaatimaan aborttia, niin kannattaa edelleen tehdä niinkun susta itsestä parhaimmalta tuntuu. Se olet kuitenkin sinä, joka sun asioista päättää =) Voimia ja jaksamista vielä :hug:

 

Päätöshän on ainoastaan yksin sinun. Itse odotan lasta yksin, tosin alkutilanne oli että vuoden suhteen jälkeen mies päätti että ei ole valmis isäksi ja vaati aborttia, mikä ei itselle ollut vaihtoehto, hänelle se oli ainoa, eikä aio osallistua lapsen elämään.
Itsellä nyt viikkoja 15+3 :heart: enkä ole hetkeäkään katunut päätöstäni kasvattaa lapsi yksin, vaikka varmasti tulee olemaan rankkaa mutta onneksi lähipiiri on onnesta sekaisin kuten itsekin. =)

 

Kaivelinpa tämän vanhan keskustelun esiin Nyt olen 5kk ikäisen pojan onnellinen äiti, ja asiat ovat järjestyneet. Onneksi en kuunnellut muita, jotka aborttiin painostivat. Koko suku ja kaikki ovat olleet vauvasta ihan haltioissaan.

 

entä se lapsen isä?

 

On tunnustanut isyytensä, kerran tavannut lapsen. Tapaamissopimusta ei halunnut tehdä, eikä hänellä ole huoltajuutta. Väleissä ollaan muttei sen kummempaa

 

Kuulostaa ihanalta! Hyvä että kaikki asiat järjestyi! Eikä varmasti tällä hetkellä hetkeäkään kaduta että tähän päätökseen tulit! =)

 

Kuulostaa ihanalta! Hyvä että kaikki asiat järjestyi! Eikä varmasti tällä hetkellä hetkeäkään kaduta että tähän päätökseen tulit! =)

Ei todellakaan, elämäni paras päätös

 

Onnea vielä täältäkin Mikä onni ettet alkujärkytyksessä tehnyt aborttia