allergikon äiti on liian väsynyt...itkettää ja v*ttaa

Parin päivän aikana sattunut ja tapahtunut pientä joka kiusannut lasta ja siten äitiä ja nyt minulla mitta aivan yli. Onneksi ei miehellä ollut kiirettä töissä niin jaksoi rauhoittaa hysteeristä vaimoaan. En vaan enää jaksa tätä p**kaa!!!!

En ole ollut koskaan emo- tai hoivatyyppi ja odotusaikana vähän jännitti miten äitiys tulee sujumaan. Rakastuin pikkuiseemme heti kun hän syntyi, se oli ihmeellistä. Rakastan häntä edelleenkin, mutta uupumus alkaa saamaan vallan. Olen mm. miettinyt surisinko, jos hän kuolisikin sikainfluenssaan. Tällä hetkellä tuntuu, että suurin tunne silloin olisi vain helpotus. Se tuntuu niin pahalta. Tätä helvettiä on nyt eletty siis 10 kuukautta eikä mitään tietoa/toivoa paremmasta.

Poika syntyi 24.11. ja 20.12. tuli ensimmäiset ripulikakat. Aloitin imetysdieetin. Lopulta siirryttiin korvikkeelle toukokuussa. Vaihdettiin lääkäriä elokuussa ja samalla vaihtui korvike. Oireet helpotti, mutta poika aloitti nousemisen jaloilleen, joten korvike ei riittänyt ravinnoksi ja alkoi taas yösyötöt ja vaipanvaihdot. Pari viikkoa 1v synttäreihin, joita ei vietetä. Tarjolla olisi Soija Nutrilonia, tattaria ja vähän banaania. Itse syön nykyään eniten makeisia, kun ne eivät murusta eikä niistä tipu nestettä. (Kerran olen kaivanut ison paperipalan pojan suusta, kun olin syömässä leipää=> pojalle Ataraxia allergiaoireisiin)

Tiedän, että on lapsia/vauvoja, jotka ovat paljon huonommassa tilassa kuin meidän poika, mutta tiedän myös, että on perheitä joissa suurin murhe on jos lapsella on nuha.

Keittiö pitäisi saneerata ja miettiä miten meillä jatkossa syödään, kun poika kovasti jo opetteleen tuolille kiipeämistä eli ylettää joka paikkaan. Kaikki ruoat pitäisi saada ovien taakse piiloon. Voin syödä vain kun poika nukkuu, muuten tullaan repimään käsistä ja purraan jaloista, kun en annna sitä mitä olen itse syömässä.

Toisaalta en kaipaa kommentteja, mutta toisaalta haluaisin tietää onko muilla ollut tällaista ja miten tästä selvitään, niin että äiti ja lapsi pysyy hengissä.

 

Minusta on jo tosi "hienoa" että pystyt kirjoittamaan asiasta tänne ja puhumaan siitä miehellesi jne. Kaikki eivät uskalla tuomitsemisen pelossa tunteistaan puhua ja se varmasti vain pahentaa tilannetta.

Sä olet väsynyt ja se on tosi ymmärrettävää. Olen myös itse ollut joskus todellä väsynyt ja epätoivoinen ihan samasta syystä ja sua ei nyt kyllä helpota yhtään, mutta kyllä se siitä suttaantuu ajan kanssa. Mulla ei ole tarjota mitään erityistä selviytymismallia, ehkä tilanteeseen on vaan yritettävä sopeutua. Jotenkin mekin siitä selvittiin, en kyllä osaa sanoa miten...

Mä sanon ihan reilusti lapselle sanoin, että nyt et voi syödä tätä, koska se ei sovi sinulle ja ota sen sijaan tätä. Nyt muksulla on jo sen verran ikää, että tuon tajuaa ja siihen sopeutuu ja onneksi on jo paljon mitä voi antaa.

Meillä allerginen lapsi oli myös ainut lapsi ja pitkään meillä mentiin niin, että oli aikuisten ruoat ja lapsen ruoat. Ei varmaan edes tajunnut ekaan kahteen vuoteen, että muut lapset voi syödä niitä aikuistenkin ruokia.

Pidä vaan ne synttärit! Jos syömäpuoli tuntuu ylivoimaiselta, niin älä tarjoa kenellekään mitään. Kyllä silleinkin voi tehdä, sanot vaan ettei meillä nyt sattuneesta syystä ole kahvitusta ja piste.

Meillä on kyllä pidetty aina synttärit ja ekana vuotena synttärisankari voi korviketta sellaisesta pahvisesta pillimukista, joita myydään marketeissa. Muina tarjoamisina oli sokeritikkari ja hirssimuroja. Vieraille tarjosin normisti kakkua ja keksejä ja ihan ok meni. Meillä ei lapsi yleensä juhlissa edes kovin malta kahvipöydässä istuakaan, kun sählää uusien lahjojen kanssa ja leikkii muiden lasten mukana.

Yritä ajatella, että ruoka on vain pakollinen ravinto, jota tarvitaan elämiseen. Älä tee siitä liian keskeistä ja hallitsevaa osaa, niin että se alkaa rajoittaa ruokavalion lisäksi muuta elämää myös.

 

Tuli noista synttäreistä ja muista juhlista mieleen, että mä olen aika ennakkoluulottomasti leiponut melko arveluttaviakin tuotoksia lapselleni ja hyvin ovat kelvanneet. Vieraat ovat kyllä katselleet mun kökkösiä enkä hieman kauhun ja säälin sekaisin tuntein, mutta mä olen ne ihan pokkana pöytään laittanut ja lapselleni niitä suurena herkkuna tarjoillut. Yleensä muksu oli tosi innoissaan, kun oli jotain sinne päin mitä muutkin söivät.

Tattaripuurosta, tattarijauhoista ja banaanisurvoksesta saa kyllä jo tehnyt uunissa pellillä keksejä, jos lisää sekaan vaan sokeria. Jos myöhemmin on joku rasva, niin silloin voi leivinjauheen avulla tehdä jo ihan muffineja. Mä tein meillä 2v synttäreille banaanisoseesta ja riisijauhosta kakun, jossa oli rasvana maissiöljyä. Olihan se aika mielenkiintoisen näköinen ja makuinen, mutta kyllä tuo muksu sitä söi hyvillä mielin.

 

Olen mm. miettinyt surisinko, jos hän kuolisikin sikainfluenssaan. Tällä hetkellä tuntuu, että suurin tunne silloin olisi vain helpotus. Se tuntuu niin pahalta. Tätä helvettiä on nyt eletty siis 10 kuukautta eikä mitään tietoa/toivoa paremmasta.
kuulostaa niin tutulta.. meilläkin sellainen allerginen/astmaatikko muksu (reilu 3-vuotias) ja lisänä tuli refluksi.. jota ei vieläkään ole ihan täysin saatu hallintaan edes tiukalla ruokadieetillä, jossa jäljellä vain pari hassua ruoka-ainetta. vauvasta asti elämä ollut jaksamatonta. ja sitten sanotaan, että helpottaa kun muksu kasvaa..

 

Olen mm. miettinyt surisinko, jos hän kuolisikin sikainfluenssaan. Tällä hetkellä tuntuu, että suurin tunne silloin olisi vain helpotus. Se tuntuu niin pahalta. Tätä helvettiä on nyt eletty siis 10 kuukautta eikä mitään tietoa/toivoa paremmasta.
kuulostaa niin tutulta.. meilläkin sellainen allerginen/astmaatikko muksu (reilu 3-vuotias) ja lisänä tuli refluksi.. jota ei vieläkään ole ihan täysin saatu hallintaan edes tiukalla ruokadieetillä, jossa jäljellä vain pari hassua ruoka-ainetta. vauvasta asti elämä ollut jaksamatonta. ja sitten sanotaan, että helpottaa kun muksu kasvaa..

Tänään itsellä parempi päivä. Unta viime yönä kait 5h, kun murehdin asioita. Oma tilanne ei nyt itketä, mutta nyt alkoi itkettää teidän puolesta.

 

Tattaripuurosta, tattarijauhoista ja banaanisurvoksesta saa kyllä jo tehnyt uunissa pellillä keksejä, jos lisää sekaan vaan sokeria. Jos myöhemmin on joku rasva, niin silloin voi leivinjauheen avulla tehdä jo ihan muffineja.

Kiitos ideasta!
Rasvaa voisi seuraavaksi kokeilla, kunhan tuo hampaiden tulo rauhoittuu.

 

Hali. Voisin allekirjoittaa tekstisi mutta vuoden takaisella päiväyksellä. Itselläni on auttanut vertaistuki parhaiten ja siis ihan toisten äitien näkeminen. Olen kahta todella suppealla dieetillä olevan pojan äitiä tavannut ja näiden negatiivisten ja rajun kuuloisienkin tuntemusten jakaminen on helpottanut suuresti. Ja oman ajattelutavan sopeutuminen pikkuhiljaa tilanteeseen. Jos kaipaat vertaistukea, laita yv:tä, asun pk-seudulla.

Sen verran vielä jatkan Nallepuhin jo esittämiin hyviin vinkkeihin: meillä 2 v. synttärit vietettiin syöden samaa kaikki eli vieraat saivat niitä outoja kakkaroita myös. Sanoin etten ala kaksia ruokia väsäämään vaan kaikki saavat samaa. Tarjosin oikein ruuan ja yllätys yllätys kaikki söivät hyvällä halulla.

 

Tänään itsellä parempi päivä. Unta viime yönä kait 5h, kun murehdin asioita. Oma tilanne ei nyt itketä, mutta nyt alkoi itkettää teidän puolesta.
ja tänään täälläkin vähän parempi päivä ja oli lääkärissäkäynti. oli aikanaan "huono hoitava lääkäri" 1.5vuotta niin meni se aika hukkaan. sitten kun puhkesi tuo refluksi niin sitten vasta hakeuduttiin muualle hoitoon kun ei se lääkäri reagoinut mitenkään eikä muutenkaan pitänyt muksua kovin allergisena. saatiin seuraavalta vasta astmalausunto ja nykyään hoidetaan yksityisellä allergologilla. pyrkimys saada mahdollisimman oireettomaksi ja lisätä ruokia.

 

Kiitos kaikille. Torstai oli epätoivon syvin alho ja nyt "normaali" arki tuntuu taas jatkuvan sillä suomalaisella sisulla. Onko muuten allergialiiton kautta mahdollista tavata/löytää vertaistukea?

Seuraavaan kaivonpohjaan täytynee varautua, ettei sitä sinne ihan pää edellä putoaisi. Miestäkään kun ei aina puhelimella työpäivänä tavoita ja hän on ainoa, jolle oikeasti voin oloani purkaa. Äitini kyllä kuuntelisi, mutta hänellä ei muuten oikein riitä ymmärrys tähän tilanteeseen, jos käsitätte.