Aloittelevana koiraharrastajana otin tietämättömänä koirani väärältä kasvattajalta ja tuin

huonon kasvattajan toimintaa.

Olen alusta asti yrittänyt solmia jonkinlaisia kontakteja samanrotuisten koirien omistajiin. Osa tyypeistä ovat olleetkin kiinnostuneita alkuun, mutta kaikki yhteydenpito kaatuu siihen, kun ilmoitan koirani kennelnimen.

Mä en voinut kuvitellakaan, miten raadollista tää oikeasti on koirapiireissä. Luulin ostaneeni hyvän koiran, kun koira on rekisteröity ja siis ihan täysin paperillinen, oikeutettu osallistumaan ihan kaikkeen. Mutta kun koiran emän ja isän terveystiedoista puuttuu tietyt jutut, joista ensikertalaisena olin autuaan tietämätön, olen täysi paska, nolla, luuseri.

Kaikki tämä vain tietämättömyyttäni, kun kyseessä oli minulle ihan ensimmäinen koira. Netistä vielä yhdessä kaverin kanssa katsottiin näitä tämän rodun kenneleitä ja bongattiin omasta mielestämme sopiva yhdistelmä ja sopivaan aikaan syntynyt pentue. Vaan toisin kävi.

Tämä syö ihmistä! Koira on minulle äärettömän rakas, mutta kyllä minua silti harmittaa ihan täysiä, etteivät asiat menneet todellakaan niin kuin suunnittelin.

Haukkukaa vaan! Mä luulin, että rekisteröity koira = hyvän kasvattajan koira, jonka kanssa voi menestyä

 

Koirani aion terveystutkittaa myös niiltä puuttuvilta osilta ja myöskin kastroitan sen, mikäli tarve vaatii.

 

Siis koiranetistä etsit sopivan yhdistelmän, yhdistelmän jonka vanhemmilta puuttuu tuloksia ja terveystiedot... ja rotu oli tuntematon? Miten ihmeessä kaikista pentueista valitsit pentueen, jonka vanhempia ei ole tutkittu?

 

[QUOTE="jjjjj";25974577]Siis koiranetistä etsit sopivan yhdistelmän, yhdistelmän jonka vanhemmilta puuttuu tuloksia ja terveystiedot... ja rotu oli tuntematon? Miten ihmeessä kaikista pentueista valitsit pentueen, jonka vanhempia ei ole tutkittu?[/QUOTE]

Kuten sanoin, tietämättömyyttäni.

 

Kurjaahan tuo on, mutta kai rodun harrastajissa on muitakin kuin tiukkapipoisia pilkunviilaajia? Kuulostaa tosi kummalta touhu (luojan kiitos mulla ei ole mitään kiinnostusta rotukoiriin ja niden kanssa harrastuksiin, kun ilmapiri on tuommoinen) ja aika pikkusieluisilta ihmiset.

Ei sitä kuule ole kukaan seppäsyntyessään ja erehdyksistä oppii Pää pystyyn ja ole ylpeä koirastasi, vaikka nirppanokat sanoisivat mitä vaan ja armollinen itsellesi

 

"Valitettavaa" on, että valtaosa harrastajista (huom. harrastajista) on niin omistautuneita rodulleen, että sellainen ken tukee epämääräistä toimintaa (vaikkakin vain tietämättömyyttään, mutta mistäs muut sen tietäisi) jää kyllä aika helposti lehdelle soittelemaan.

 

Mulla on samantyyppinen kokemus koirapiireistä. Itse sain isältäni 24v syntymäpäivälahjaksi kauan haaveilemani koiran, joka "on" suomessa aika harvinaista rotua. Paitsi että tämä koira ei todennäköisesti ole puhdasrotuinen kun sillä ei olekaan papereita. Isäni ei kanssa ymmärrä mitään koirista, joten ei ollut tajunnut edes kysyä papereista jne.

Jokatapauksessa, aika pian koiran saamisen jälkeen rekisteröidyin rodun yhdistyksen keskustelupalstalle, ja ensimmäisenä päivänä sain kolme yksityisviestiä joissa kysyttiin koiran kennelnimeä ja papereita. Kun vastasien että sellaisia ei ole, kukaan ei halunnut enää vastata kirjoittamiini viesteihin mitään, ja koirapuistotapaamisissa saimme koiramme kanssa olla yksin kun muut eivät meille puhuneet. Sitten parin vuoden päästä otimme toisen koiran, samaa rotua, mutta tällä kertaa arvostetulta kasvattajalta. Ilmoitin asiasta ihan tutkimusmielessä keskustelufoorumilla, ja kas kummaa, yht' äkkiä olinkin kovinkin suosittu. Tutustuin nopeasti melkein kaikkiin suomalaisiin ko. rodun kasvattajiin ja sain paljon uusia kavereita koiran kanssa harrastaessa. Koira menestyi näyttelyissä ja sitä kyseltiin moneen paikkaan astutukseen, kunnes se yllättäen kuoli tapaturmaisesti 2-vuotiaana.

Saman tien koiramme poismenon jälkeen rotuyhdistyksen jäsenet lakkasivat puhumasta mulle, ja tilanne palasi taas siihen kun minulla oli vain tuo rekisteröimätön koira. Että näin pinnallisia koirapiirit ovat, sulla ei ole heille mitään merkitystä ihmisenä tai persoonana, vaan ihmiset ovat kavereitasi vain koiran takia. Seuraavan kerran kun meille tulee koira, otan suosiolla sekarotuisen.

 

Mä olen havainnut että noi tosissaan harrastavat on enemmän tai vähemmän mielisairaita. Milloin haukutaan toinen kasvattaja, naapurin koirat jne.

 

Koirapiireissä on todella omituisia ihmisiä. Ei tietenkään kaikki, mutta osa on. Siis ihan pimeitä. Eivät näe muuta kuin koiransa, niiden menestyksen jne. Itse olin pitkään Mejä-piireissä ja nuorena tyttönä harrastin Mejää ihan vaan huvikseni ja se oli mukavaa yhdessäoloa koiran kanssa ja isäni kanssa ( joka myös harrasti tätä ) meidän koirat sattuivat menestymään kokeissa ja voi sitä kateellisuuden ja katkeruuden määrää mitä puitiin siellä ja selän takana ja nuorelle tytölle tultiin päin naamaa irvimään jne. Meidän pihalle saatettiin tulla huutelemaan kaikkea älytöntä. Tämä jo 90-luvulla. Nyt en edes halua tietää mitä se on. Olen ollut 10v erossa tuosta toiminnasta.

 

Hmm. onkohan meillä ap samanrotuiset koirat! Olen meinaan havainnut ihan tuota samaa tuo minun toisen rodun piireissä. Mullakin löytyi parit yllärit vasta koiran oston jälkeen. Voit laittaa yyveetä, jos haluat, niin voidaan keskustella asiasta vähän lisää!

 

[QUOTE="höh";25975181]Saman tien koiramme poismenon jälkeen rotuyhdistyksen jäsenet lakkasivat puhumasta mulle, ja tilanne palasi taas siihen kun minulla oli vain tuo rekisteröimätön koira. Että näin pinnallisia koirapiirit ovat, sulla ei ole heille mitään merkitystä ihmisenä tai persoonana, vaan ihmiset ovat kavereitasi vain koiran takia. Seuraavan kerran kun meille tulee koira, otan suosiolla sekarotuisen.[/QUOTE]

Hyi että tuo kuulostaa kamalalta Mutta tuo on vain niin totta. Äitini oli pitkään kasvattaja, ja koko lapsuuden ja vieläkin olen kyllä ihmetellyt että miten porukka oikeasti jaksaa olla niin ilkeää ja ahdasmielistä. Tässä rodussa oli (ehkä on vieläkin) selvästi kaksi porukkaa. Kummassakin ihan terveitä, kauniita ja voitokkaita koiria omistajineen ja kasvattajineen. Mutta sellainen sääntö oli, että koiria EI SAA ostaa niiltä "vääriltä kasvattajilta" (toisesta porukasta), koska silloin oli petturi ja joutui oman porukan ulkopuolelle. Kunnon ala-astemeininkiä siis, mutta oikeasti näin oli!!

Sekarotuisia minäkin "harrastan" nykyään, paljon rennompaa menoa. Joskus kävin turistina kotikaupungin koiranäyttelyssä (ulkona) tuon sekarotuisen rakkineen kanssa, ja voi kuinka monet tulivat tosi kiinnostuneina kyselemään siitä koirasta. Sitten kun kerroin sen menneisyydestä (virosta, sekarotuinen rescue jne), niin tuli yhtäkkiä kaikille kiire pois

 

Ikävää tuollainen. Kyllä se pimeetä hommaa välillä on. Mulla yksi puolituttu (X) kasvattaja Suomessa vähän harvinaisemman rodun parissa ja kun tuo X saavutti koirillaan paljon menestystä erilaisissa näyttelyissä, niin eräs pidemmän linjan kasvattaja (Y, joka koki uuden tulokkaan pahaksi uhaksi) alkoi levitellä huhuja, että X hakkaa koiriaan. :O Täysin käsittämätöntä! Rodun parissa on kuulemma muutoinkin niin, että tuo Y on kieltänyt häneltä koiran ostaneita tyyppejä kommunikoimasta (jopa tervehtimästä) muiden kasvattajien kasvattien kanssa. Ja jos mä ostaisin koiran X:ltä ja haluaisin joskus myöhemmin toisen koiran, niin tuo Y todennäköisesti ei suostuisi myymään mulle koiraa, koska mulla on ennestään X:n koira.

Ja siis tässä tapauksessa kyse ei ole siitä, että X olisi huono kasvattaja, vaan kyse on siitä, että Y kokee X:n tulleen liian vahvasti hänen reviirilleen, on siis liian hyvä siinä, mitä tekee.

 

Valitettavaa Itse en ole moiseen törmännyt kertaakaan. Toivottavasti löydät vielä kunnon fiksuja ihmisiäkin harrastajien keskuudesta.