anopin poikaystävä

Olen aivan hukassa...antakaa neuvoja onnettomalle!
Minulla on sellainen perinteinen ärsyttävä anoppi. Minun ollessa paikalla hän pysyy aina juuri ja juuri kohtuuden rajoissa. On erittäin varovainen ettei astu varpailleni minkäänlaisissa asioissa. Kunnioitankin häntä siitä. Tietysti osaa anoppi joskus ylittää tuon rajan mutta suurimman osan ajasta tietää miten käyttäytyä. Mutta kun en ole paikalla niin anoppihan ottaa ohjat käsiin...onneksi en ole näkemässä!!!! Mutta kun suhde häneen on jo näin hiertävä niin asiaa ei auta anopin poikaystävä. En tiedä yhtään miten suhtautua kyseiseen mieheen. He ovat olleet yhdessä pari vuotta. Minä ja mieheni emme ole olleet sen suuremmin tekemisissä poikaystävän kanssa koska emme asu samalla paikkakunnalla. Mieheni isä poistui keskuudestamme yhtäkkiä viime keväänä. Hän oli tosi mukava ja rakastavainen mies joka aina pisti omat lapsensa ensisijalle. Miehen vanhempien erosta on useita vuosia ja ero sujui hyvissä merkeissä ilman riitoja. Pojat jäivät äidille asumaan. Nyt lapsemme synnyttyä anoppi ja poikaystävä ovat tietenkin lisänneet suhteita meihin. Mikä on sopiva suhde lapsemme ja anopin poikaystävän kanssa? Mies ei asu anopin luona mutta on toki siellä jatkuvasti. itse en tiedä yhtään mitä tehdä. Omat vanhempani eivät ole eronneet ja pelkäänkin olevani puolueellinen tämän asian suhteen. Hyväksyn eron ja poikaystävän mutta en halua poikaystävän olevan tekemisissä lapseni kanssa! Kerran mies on ottanut tyttäremme syliin ja päässäni alkoi kiehua. En sanonut asiasta mitään mutta jälkeenpäin mieheni kyllä sai kuulla. Mies ei reagoi tietenkään näin voimakkaasti. Hän tulee toimeen poikaystäävän kanssa ja tietenkin kun erosta on aikaa hän osaa käsitellä asiaa kenties paremmin kuin minä. Mieheni jutteli myös äitinsä kanssa hienovaraisesti asiasta....mutta mitään muutosta ei tapahtunut vaikka anoppi sanoi ymmärtävänsä tilanteeni. Usein kun menemme kylään anoppi ottaa tyttäremme ja menee suoraa poikaystävänsä luo leikkimään lapsemme kanssa. Olen myös huomannut että poikaystävä on hieman vaivaantunut lapsestamme. Hän huomaa kireyteni ja yrittää välttää kontaktia lapseeni...mutta anoppi vaan jatkaa leikkejä. Tarvisin vinkkejä ja mielipiteitä ja käytännön juttuja eli mikä on ok ja ei. En halua olla yli holhoava tämän asian suhteen ettei lapsestani tule yhtä ahdas mielinen kuin itse olen....mutta ajatuskin lapsesta sen miehen sylissä saa minut raivoamaan. Entä kun lapsi on isompi ja haluaa mennä nukkumaan mummunsa luo....voiko hän nukkua tuon poikakaverin kanssa samassa sängyssä...jos mies onkaan edes enää kuvioissa. Anopilla on ollut muitakin miehiä ennen kyseistä hyyppää. Minusta tuntuu että kukaan muu kuin minä ei kunnioita edesmennyttä pappaa tämän poikaystävän takia. En haluaisi korvata lapsemme pappaa tällä poikaystävällä. Olen myös ajatellut että anopin luona pidän pääni kiinni, mutta meidän taloon poikaystävä ei koske jalallakaan....olenko aivan täysin kohtuuton? Tämä todella vaikuttaa minun ja mieheni suhteisiin ja haluan vain tietää mitä kohtuudella voin pyytää ja mikä on jo liikaa!
 
sepäs siinä onkin että olen ylireagoiva. Poikaystävä ei ole minun tyyliin...mutta ihan rehti ja reilu tyyppi noin yleensä. Minusta vain tuntuu että hän vie oikean papan paikan ja lapseni näin ollen ei osaa arvostaa edesmennyttä pappaansa...voi kuulostaa hullulta mutta en vain osaa ajatella avoimemmin tätä asiaa. oletko sitä mieltä että olen ihan liian vaativa koko homman suhteen? Pitäisikö minun vaan antaa poikaystän tulla niin läheiseksi lapseni kanssa kuin vain häntä itseään huvittaa????
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 05.02.2006 klo 11:32 mami85 kirjoitti:
sepäs siinä onkin että olen ylireagoiva. Poikaystävä ei ole minun tyyliin...mutta ihan rehti ja reilu tyyppi noin yleensä. Minusta vain tuntuu että hän vie oikean papan paikan ja lapseni näin ollen ei osaa arvostaa edesmennyttä pappaansa...voi kuulostaa hullulta mutta en vain osaa ajatella avoimemmin tätä asiaa. oletko sitä mieltä että olen ihan liian vaativa koko homman suhteen? Pitäisikö minun vaan antaa poikaystän tulla niin läheiseksi lapseni kanssa kuin vain häntä itseään huvittaa????
Anna vain tutustua,sehän on lapselle vain uusi tuttavuus.Ymmärsinkö oikein että lapsesi on vielä pieni?
Eihän tämä mies varmaan halua viedä papan paikkaa,mutta vaistoaa myös sinun kireytesi.
Itse voit pitää huolen kun lapsi kasvaa että kerrot papasta jne.
Jos tämä mies nyt jostain syystä siinä tosiaan pysyy,juttele hänen kanssaan että häntä esim.kutsutaan nimellä eikä papaksi.
Uskoisin että ymmärtää,onhan aikuinen.
Minulla tuttavia joilla miesystävä ollut kuvioissa parikymmentä vuotta ja lapset aina tienneet kuka on isä/pappa.
 
Kiitos neuvosta...olisipa se vain yhtä helppoa toteuttaa miltä se kuulostaa...täytyy yrittää pikkuhiljaa saada edistystä aikaan. Olisi rohkaisevaa kuulla lisää varapapoista ja varamummoista...miten itse kullakin tilanteet hoituvat? Kyllä kyseessä on vielä pieni lapsi n8kk. Pelottaa vaan kun en itse ehtinyt nähdä äitini vanhempia ja he ovat tavallaan mysteeri minulle. Tosin heitä ei kyllä kukaan korvannutkaan. En vain halua lapsen aliarvostaa oikeaa pappaansa. Hän oli oikeasti yksi maailman ihmeellisimmistä ihmisistä. Hän olisi antanut varmasti mitä vain lapsenlapsensa hyväksi.
 
Sarianne
Vaikka sun lapsesi ei ikinä oikeaa pappaansa saanut tuntea niin älä vie siltä mahdollisuutta jonkinlaiseen "isoisään". Toi on todella typerää ja lapsellista! Jos sun lapsesi ei ikinä kyseisestä miehestä tule välittämään niin se on pelkästään sun syytä. Teet tommoisella käytöksellä karhunpalveluksen omalle lapselle. Todella itsekästä!
 
haluan hieman selventää...anopin poikaystävä ei siis tosiaan asu anopin luona. He eivät ole menossa kihloihin eikä naimisiin. Anoppi sanoi että yksi avioliitto riittää hänelle. Poikaysävä asuukin vielä eri paikkakunnalla että hän on paikalla aina kun voi viikonloppuisin koska käy töissä eri kaupungissa. Eli tällä hetkellä hän onkin tosiaan vaan poikaystävä. Eli ei vielä ole kovin syvästi mukana anopin puolen sukujutuissa jne. Itse kokisin että tällä hetkellä jos jokin suhde hänellä olisi lapseeni niin se olisi lähinnnä kaveri suhde...en vielä soisi antamaan hänelle nimitystä "varapapasta" tai muusta, koska hänen suhteensa anoppiin ei ainakaan ulkoisesti ole vielä mies-vaimo suhteeseen verrattavissa.
 
peuhu
Meillä miehen vaari on ollut kuolleena jo kauan ja isoäidillä on miesystävä ja vieläpä kymmenenvuotta nuorempi isoäitiä.Meillä lapset kutsuu tätä varavaaria nimeltä ja isänpäivänä aina viedään kortti ja muistetaan myös synttärit ja nimpparit.

En ole koskaan kokenut sitä uhkaavana ja meidän lapset kyllä tietää ettei hän ole oikea vaari kun välillä puhutaan isomummin poikaystävästä.Kyllä lapsella on tilaa useammalle vaarille ja papalle sydämmessään :flower:
 
peuhu
Meillä miehen vaari on ollut kuolleena jo kauan ja isoäidillä on miesystävä ja vieläpä kymmenenvuotta nuorempi isoäitiä.Meillä lapset kutsuu tätä varavaaria nimeltä ja isänpäivänä aina viedään kortti ja muistetaan myös synttärit ja nimpparit.

En ole koskaan kokenut sitä uhkaavana ja meidän lapset kyllä tietää ettei hän ole oikea vaari kun välillä puhutaan isomummin poikaystävästä.Kyllä lapsella on tilaa useammalle vaarille ja papalle sydämmessään :flower:
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 05.02.2006 klo 13:30 mami85 kirjoitti:
Itse kokisin että tällä hetkellä jos jokin suhde hänellä olisi lapseeni niin se olisi lähinnnä kaveri suhde...
Eihän tuossa mitään ongelmaa ole. Anna asian kehittyä omalla painollaan. Tuskin anoppisi poikaystävä on millään tavalla isoisän rooliin pyrkimässä.

Ei anoppisi poikaystävästä tule miehellesi isää eikä lapsellesi isoisää, mutta hyvä ihmissuhde saattaa tulla ja se ei loukkaa kenenkään muistoa.
 
mummupuoli
käyttäydyt juuri kuin mieheni tytär.. ja niinpä meillä ei ole minkäänlaista suhdetta tähän lapsenlapseen, ei siis myöskään vaarilla.... mutta kenelläkään ei ole hyvä olla :'(
 
onko sinulla tai lapsen isällä sisaruksia?
jos on niin kai kohtelet heidän seurustelukumppaneitaan samalla tavalla. siskon poikakaveri tai veljen tyttökaveri ei saa koskeakkaan lapseesi. tai oikeastaan edes vierailla teillä?
 
Äimän Käki
Mä en ymmärtänyt tästä yhtikäs mitään! Lapsen (ilmeisesti siis vauvan?) oikea, biologinen pappa on kuollut ja anopilla, joka oli jo miehestään eronnut, on miesystävä joka ei saa koskea naisystävänsä lapsenlapseen tikullakaan, koska lapsi ei siten opi arvostamaan oikeaa pappaansa? Ihan oikeestiko?

Lapsella ei voi olla liikaa häntä rakastavia ja arvostavia ihmisiä ympärillään! Viis siitä, ovatko nämä hänelle jotakin sukua tai ei. Kukaan ei voi himmentää hienon ihmisen muistoa. Tosin, jos lapsenne ei ole koskaan tätä henkilöä nähnytkään, hän ei voi oppia muistoon kiintymään mutta mielellään vanhempana kuulee ihanasta papastaan. Anopin miesystävä taas voi olla hänelle mieluinen leikkikaveri ja ystävä.

Äitini on kuollut jo ollessani nuori. Isälläni on uusi puoliso, jonka kanssa en ole aina tullut toimeen. Edelleen välillämme on varausta. Silti hän on lapsillemme ihana ihminen. Hän on miehensä kautta oppinut välittämään lapsistamme ja haluaa heille pelkkää hyvää. Hän ei koskaan ole ollut lapsille mummo, vaan hän on oma itsensä. Kutsumme häntä kaikki etunimellä. Pappa on tietty pappa. Olen ymmärtänyt, ettei tämä puoliso ole alunperin halunnut lapsiini mitään suhdetta luoda mutta isälleni tämä on ollut kipeä asia. Puoliso on erittäin mustasukkainen luonne (esim. äidistäni puhuminen on välillä hänelle tuskaa). Ilmeisesti hän on kuitenkin tajunnut, etteivät lapsemme suinkaan ole häneltä mitään ottamassa vain päinvastoin voivat hänellekin jotakin antaa. Emme missään nimessä halua lastemme ja isäni uuden puolison suhdetta häiritä. Hän on hän ja lapsillamme on mummo, joka "asuu taivaalla".

Varmasti lapsesi menettää enemmän, jos kiellät ystävyyden ja normaalin kanssakäymisen anoppisi miesystävän kanssa. Papan muiston pidätte te vanhemmat elossa tarinoillanne ja puheillanne!
 
Näinhän tämä meni. Kolme sisarustani ovat kukin naimisissa ja mieheni veli ei seurustele tällä hetkellä. Hänen edellinen tyttökaveri sattui olemaan paras kaverini ja lapsemme kummi.En halua vaikuttaa kamalalta ihmiseltä koska todellakin en haluaisi tuntea näin tätä asiaa kohtaan. Siksipä juuri kyselenkin neuvoja. Yritän nyt analysoida itseäni että mikä tässä loppujen lopuksi siis mättää...olenko todella kunnioittamassa papan muistoa vai kapinoinko vain anoppia vastaan. Tarinahan ulottuu tietenkin paljon kauemmas ja itse näen (omasta lähtökohdasta) että anoppi hieman mollaa ex-miestään. Mutta tiedä sitten olenko vain vainoharhainen. Eikä varmaan ole hyödyllistä kertoa joka yksityiskohtaa...ja onkohan tuolla merkitystäkään. Meidän suvussa ei ole avioeroa joten tuokin hieman vierastuttaa. Olenkin huomannut välillä tavallaan käyväni läpi tuota avioero prosessia niinkuin olisin itse ollut kokemassa sitä.Ehkä se pitäisikin käydä läpi...vai? Joka kerta kyläillessämme anopilla yritän olla rauhallinen mutta jotenkin vain mieleni muuttuu taas levottomaksi poikaystävän ilmaantuessa....säälittävää...ymmärrän. Koskaan en kyllä näytä tunteitani enkä kohtele anoppia enkä poikaystävää mitenkään epäkunnioittavasti.Tottakai haluan lapseni ympärille paljon rakastavia ihmisiä. Miten tämä tuntuu vaan niin väärältä? Olen huomannut karttavani myös visiittejä anoppilaan. Mieheni ja lapseni menevät sinne kahdestaan kun keksin jonkin tekosyyn....tämähän tuo tietenkin vain hetkellistä helpotusta, mutta eihän näin voi jatkua. En ymmärrä omaa toimintaani...tämä vain tuntuu niin pahalta...mitä minä tässä muka menettäisin?
 
Äimän Käki
\
Alkuperäinen kirjoittaja 08.02.2006 klo 13:01 mami85 kirjoitti:
Näinhän tämä meni. Kolme sisarustani ovat kukin naimisissa ja mieheni veli ei seurustele tällä hetkellä. Hänen edellinen tyttökaveri sattui olemaan paras kaverini ja lapsemme kummi.En halua vaikuttaa kamalalta ihmiseltä koska todellakin en haluaisi tuntea näin tätä asiaa kohtaan. Siksipä juuri kyselenkin neuvoja. Yritän nyt analysoida itseäni että mikä tässä loppujen lopuksi siis mättää...olenko todella kunnioittamassa papan muistoa vai kapinoinko vain anoppia vastaan. Tarinahan ulottuu tietenkin paljon kauemmas ja itse näen (omasta lähtökohdasta) että anoppi hieman mollaa ex-miestään. Mutta tiedä sitten olenko vain vainoharhainen. Eikä varmaan ole hyödyllistä kertoa joka yksityiskohtaa...ja onkohan tuolla merkitystäkään. Meidän suvussa ei ole avioeroa joten tuokin hieman vierastuttaa. Olenkin huomannut välillä tavallaan käyväni läpi tuota avioero prosessia niinkuin olisin itse ollut kokemassa sitä.Ehkä se pitäisikin käydä läpi...vai? Joka kerta kyläillessämme anopilla yritän olla rauhallinen mutta jotenkin vain mieleni muuttuu taas levottomaksi poikaystävän ilmaantuessa....säälittävää...ymmärrän. Koskaan en kyllä näytä tunteitani enkä kohtele anoppia enkä poikaystävää mitenkään epäkunnioittavasti.Tottakai haluan lapseni ympärille paljon rakastavia ihmisiä. Miten tämä tuntuu vaan niin väärältä? Olen huomannut karttavani myös visiittejä anoppilaan. Mieheni ja lapseni menevät sinne kahdestaan kun keksin jonkin tekosyyn....tämähän tuo tietenkin vain hetkellistä helpotusta, mutta eihän näin voi jatkua. En ymmärrä omaa toimintaani...tämä vain tuntuu niin pahalta...mitä minä tässä muka menettäisin?
Avioero. Anoppisi ja appesi ovat eronneet syystä tai toisesta toisistaan, ei teistä muista. Miehesi isä on voinut olla vaikka kuinka mahtava isä, appiukko ja isoisä, mutta ei välttämättä yhtä mahtava aviomies. Ja vaikka olisi ollutkin mahtava aviomies, ei välttämättä juuri anopillesi. Anoppisi on voinut olla mahtava vaimo tai sitten ei. Avioero ja sen syyt ovat heidän kahden välisiä asioita. Siinä ei tarvitse olla edes syyllistä. Kaikki avioliitot eivät vain kestä, mutta ympäristön asia ei ole rangaista eronneita ihmisiä loputtomiin. Vaikka ero olisi sopuisa, ei se tarkoita etteikö se voisi olla kipeä asia.

Et kai voi olettaa, että kun anoppisi on eronnut, hänen tulee ikuisesti olla yksin? Entä jos anoppisi suhtautuisi sinuun samoin? Et ole ollut ikuisesti hänen lapsensa elämässä, joten sinua ei tule hyväksyä? Et ole biologista sukua hänen perheeseensä (toivottavasti :D ), joten et saisi koskea hänen poikaansa? Suhtaudutko samoin miehesi veljen mahdolliseen tulevaan puolisoon?

Oletko koskaan keskustellut appivanhempiesi eron syistä kenenkään kanssa? Elämä ei ole koskaan mustavalkoista, yleensä harmaastakin löytyy paljon eri sävyjä. Mikä erossa sinua ahdistaa? Ilmeisesti sinun pitäisi päästä sinuiksi sen asian kanssa, että kaikki maailman avio/avoparit eivät kestä yhdessä elämänsä loppuun asti. Eikä se ole epäonnistumista elämässä, se on elämää.
 
nokkonen
Oletko "mustis" lapsestasi muidenkin ihmisten kohdalla, eli annatko esim. ottaa syliin?
Ja muistapas, että anoppisi on ollut naimisissa sen ihanan appesi kanssa - hän varmaan tunsi miehen aika hyvin. Kaikissa meissä on monta puolta ja monta roolia - ehkei appesi aviomiehenä ollut niin hyvä kuin ukkina.
 
Meillä on hieman samanlainen tilanne eli anopillani/tyttäremme mummilla uusi miesystävä. Henkilökohtaisesti en tästä miesystävästä juuri perusta (on omahyväinen ja "suurisuinen"), mutta ihan hyvillä mielillä annan mummin miesystävineen hoitaa lasta. Tätä siis tapahtuu kerran pari vuodessa, koska asuvat kaukana. "Ongelma" on kuitenkin se, anopilla on taipumusta vaihtaa miestä usein ja samankin kanssa lopettaa seurustelu ja aloittaa yhä uudelleen.. Nykyisen kanssa ovat olleet verisesti erossa jo viitisen kertaa ja taas yhdessä. Tätä en voi ymmärtää! Meillä on anoppini kanssa hyvät välit, mutta mielestäni hän purkaa sydäntään mulle liian paljon - miesystävistään. Enkä henno olla kuuntelematta.. Tämän vuoksi mun on tosi vaikea suhtautua näihin miesystäviin, myös nykyiseen, josta sain viimeisen eron aikana kuulla kaikkea pahaa ja nyt taas ovat onnellisesti yhdessä :( Eli anopilla menee lujaa.. PS. Mieheni ei suostu kuuntelemaan eikä äitinsä varmasti kertoisikaan.. Onko muita samassa tilanteessa olevia?
 
ehkä sun olisi aika löysätä pipoa!!! jos anoppisi on onnellinen anna hänen olla!! tuntuu että kostat nyt huoja välejäsi tähän mieheen!!! jos hän on kaikin puolin ok, niin en oikeen ymmärrä miksi häen voi olla lapsesi elämässä!! minä ainakin olen olen onnellinen kun anoppini löysi uuden miehen itselleen, ja on mukavaa kun pojallamme on nyt lisää mukavia aikuisa elämässään!!!
 
ehkä sun olisi aika löysätä pipoa!!! jos anoppisi on onnellinen anna hänen olla!! tuntuu että kostat nyt huoja välejäsi tähän mieheen!!! jos hän on kaikin puolin ok, niin en oikeen ymmärrä miksi häen voi olla lapsesi elämässä!! minä ainakin olen olen onnellinen kun anoppini löysi uuden miehen itselleen, ja on mukavaa kun pojallamme on nyt lisää mukavia aikuisa elämässään!!!
 
kiehuuko päässä kun menet esim.lääkärille lapsesi kanssa kun "vieras" nainen tai mies katselee ja ehkä myös koskettelee lastasi??
ehkä se vika ei aina ole toisissa.....siis missähän se vika silloin olisi?? :headwall:
 

Yhteistyössä