anoppi haluaisi syksyllä viedä lapsemme (3v) etelään..

En antaisi noin pientä anopin mukaan (no se ei edes lähtis mihinkään, eikä jaksa), mut en antais myöskään omalle äidilleni vaikka onkin päiväkodissa töissä. Kouluikäisen voisin ehkä antaakin jos isovanhempi sellainen että voi luottaa. Mutta tuo meidän 3v viikko ilman äitiä, ei onnistuis, ei todellakaan.
Nyt meidän esikoinen (menee kouluun, 7v) on lähdössä ekan kerran ilman äitiä tai isää reissuun, anopin ja tädin kans päivä tukholmassa risteilylle ja sinnekin mietin pitkään että päästänkö.
Ja sen tiedän että ei päästäis mieskään viikon reissuun alle kouluikäistä, tuota risteilyäkin mietti pitkään.

 

itsellä poika vast 8kk, et ei osaa viel hirveen realistisesti vastata. anopin ja apen mukaan luultavimmin antaisin, nyt pisin aika mitä he ovat pojan kanssa viettäneet on 5pv, et pari lisää siihen niin ei kai niin paha(?). omien vanhempien kanssa poika hieman vierastaa, asuvat toisessa kaupungissa niin ei nähdä yhtä usein. kyllä tälläsissä asioissa on monet asiat mietittävänä että kannattaa puntaroida lapsen ja anopin välejä ja ei kannata aina sitä pahinta odottaa, ja onhan se anoppi jo lapsia aiemmin hoitanut (miehesi!) että eiköhän sairasta lasta osaisi hoitaa jos näin sattuisi tapahtumaan.

tässä vaan tosiasia että 8kk ja 3v on eriasia, ei 8kk edes vielä tiedä missä oma nenänpää sijaitsee

 

itsellä poika vast 8kk, et ei osaa viel hirveen realistisesti vastata. anopin ja apen mukaan luultavimmin antaisin, nyt pisin aika mitä he ovat pojan kanssa viettäneet on 5pv, et pari lisää siihen niin ei kai niin paha(?). omien vanhempien kanssa poika hieman vierastaa, asuvat toisessa kaupungissa niin ei nähdä yhtä usein. kyllä tälläsissä asioissa on monet asiat mietittävänä että kannattaa puntaroida lapsen ja anopin välejä ja ei kannata aina sitä pahinta odottaa, ja onhan se anoppi jo lapsia aiemmin hoitanut (miehesi!) että eiköhän sairasta lasta osaisi hoitaa jos näin sattuisi tapahtumaan.

tässä vaan tosiasia että 8kk ja 3v on eriasia, ei 8kk edes vielä tiedä missä oma nenänpää sijaitsee

Sinulla on oikeasti fiksu suhtautuminen asiaan. Olet aivan oikeassa etta ei kannata aina sita pahinta odottaa ja ei ole myoskaan oikein etta aiti omii lapsensa.

 

Onko teidan miehilla asiaan sanomista ja mita jos han haluaa paastaa lapsensa matkalle? Tuntuu etta aidit nyt puhuvat vain itsestaan.

mies olis päästänyt mut mä en ja eikä lähtenyt. Mies sano et jos en halua päästää niin ei silloin lähde ja oli ihan hyvässä hengessä. Mies on huomattavasti huolettomampi mutta mä olen paaaljon varovaisempi ja mulla on siihen syyni ja onneks mies sen ymmärtää. Osaan rentoutua ehkä sitten kun tyttö on vanhempi.

Eikä kyse oli siitä olikoviejä anoppi vaiko mun vanhemmat. En olis päästäny kuitenkaan ja tosin äitini sanoi ettei olis ees uskaltanu ottaa noin pientä mukaan.

 

Tottakai antaisin. Varmasti elämys sekä isovanhemmalle että lapselle. 3-vuotias on kuitenkin jo senverran iso, että ymmärtää asioita ja osaa nauttiakin lämmöstä, uimisesta ja erilaisesta ympäristöstä. Niitä tynnyrissä kasvatettuja ja ylisuojeltuja on nykyisin aivan liikaa, kuten edellisistä mielipiteistäkin huomaa.

 

luultavasti en.

 

[QUOTE="jep";24220559]Tottakai antaisin. Varmasti elämys sekä isovanhemmalle että lapselle. 3-vuotias on kuitenkin jo senverran iso, että ymmärtää asioita ja osaa nauttiakin lämmöstä, uimisesta ja erilaisesta ympäristöstä. Niitä tynnyrissä kasvatettuja ja ylisuojeltuja on nykyisin aivan liikaa, kuten edellisistä mielipiteistäkin huomaa.[/QUOTE]

Ja en itse ymmarra ettei 3-vuotias muka parjaisi isovanhempiensa kanssa, onhan ne isovanhemmat kasvattaneet myos omat lapsensa ja heilla on nainollen jopa enemman kokemusta.

Luulen etta tassa on kyse aidin omista peloista, mutta harmittavaa etta lapsella jaa monta elamysta valiin.

 

[QUOTE="jep";24220559]Tottakai antaisin. Varmasti elämys sekä isovanhemmalle että lapselle. 3-vuotias on kuitenkin jo senverran iso, että ymmärtää asioita ja osaa nauttiakin lämmöstä, uimisesta ja erilaisesta ympäristöstä. Niitä tynnyrissä kasvatettuja ja ylisuojeltuja on nykyisin aivan liikaa, kuten edellisistä mielipiteistäkin huomaa.[/QUOTE]

3v jos ei ulkomaille pääse on tynnyrissä kasvatettu ja ylisuojeltu? jep jep!! Kävikö mielessä et se 3v voi perheensä kanssa saada muita upeita elämyksiä,nähdä uusia ympäristöjä, paikkoja jne... Mutta ei kai jos ei ulkomaille pääse

 

3v jos ei ulkomaille pääse on tynnyrissä kasvatettu ja ylisuojeltu? jep jep!! Kävikö mielessä et se 3v voi perheensä kanssa saada muita upeita elämyksiä,nähdä uusia ympäristöjä, paikkoja jne... Mutta ei kai jos ei ulkomaille pääse

Minusta ainakin on ylisuojelua jos lapsi ei paase oman isovanhempansa kanssa matkaan, vain koska aidilla on liikaa pelkoja ulkomaita kohtaan.

 

Minusta ainakin on ylisuojelua jos lapsi ei paase oman isovanhempansa kanssa matkaan, vain koska aidilla on liikaa pelkoja ulkomaita kohtaan.

no meidän laps on sitten ylisuojeltu kun en ulkomaille vielä olisi päästäny. Ulkomaat on mulle vain eriasia kuin kotimaa.

Onneks tyttö ei kuitenkaan ole ollut elämyksiä vailla vaikka ei olekkaan suomen rajojen yli päässy vielä. Kyllä se aika koittaa vielä.

 

no meidän laps on sitten ylisuojeltu kun en ulkomaille vielä olisi päästäny. Ulkomaat on mulle vain eriasia kuin kotimaa.

Onneks tyttö ei kuitenkaan ole ollut elämyksiä vailla vaikka ei olekkaan suomen rajojen yli päässy vielä. Kyllä se aika koittaa vielä.

Ok, en vain ymmarra miten ulkomaat on eriasia kuin kotimaa. Voihan kotimaassakin matkustaa vaikka Etela-Suomesta Lappiin asti, siina on valimatkaa...

 

alkuperänen kysyjä täällä myös toteaa, että anoppi ei kysynyt meiltä mitään vaan "lirkutteli" lapsellemme: että "lähtisitkö mummon kanssa syksyllä etelään?" Tietysti lapsemme siihen pian vastasi, että joo..
Tiedän itse etten päästä lasta vielä. Liian pieni ja liian ikävä tulee, varmaan sekä lapselle että meille vanhemmille.

 

alkuperänen kysyjä täällä myös toteaa, että anoppi ei kysynyt meiltä mitään vaan "lirkutteli" lapsellemme: että "lähtisitkö mummon kanssa syksyllä etelään?" Tietysti lapsemme siihen pian vastasi, että joo..
Tiedän itse etten päästä lasta vielä. Liian pieni ja liian ikävä tulee, varmaan sekä lapselle että meille vanhemmille.

 

Päästäisin, nuo muksut on muutenkin olleet pienistä asti paljon isovanhempiensa kanssa/luona. Hieno kokemus olis lapselle

 

Etelään? Eli Kanarialle pötköttämään ja pulikoimaan muiden suomalaisten kanssa vai reppureissaamaan ympäri Kolumbiaa? Kanarialle voisi mennä, Kolumbiaan ei

 

Päästäisin, ehtona vain, anoppi sitoutunut lapsen 24h.n valvontaan. Ei voeraita m iehiä alkoholia tai liian raskaita päiväreissuja bussilla. Jos sitoutuu , niin sitotuu..

 

Ja en itse ymmarra ettei 3-vuotias muka parjaisi isovanhempiensa kanssa, onhan ne isovanhemmat kasvattaneet myos omat lapsensa ja heilla on nainollen jopa enemman kokemusta.

Luulen etta tassa on kyse aidin omista peloista, mutta harmittavaa etta lapsella jaa monta elamysta valiin.

Outoa musta jos lapsen elämykset on vain ulkomaanmatkoista kiinni. Kyllä niitä elämyksiä tuonikäiselle, ja vanhemmallekin, riittää vähän lähempänäkin. Sitäpaitsi 3-vuotias ei vielä tajua olevansa ulkomailla, sille on ihan sama lähetäänkö kaupungille vai Kreetalle. Oma lapseni alkoi vasta lähempänä kouluikää "tajuta", että ulkomaille meno on jotain hienoa. Ja ei ole missään tynnyrissä kasvanu.

 

Taidan olla aika lepsu äiti, kun olen päästänyt pojan 2. vuotiaasta lähtien joka kesä anopin ja apen kanssa viikoksi reissaamaan ympäri Suomea. Poika nyt kuusi vuotta ja tietää jo odottaa kesän reissua! Ovat toki olleet aina ihan vaan Suomen rajojen sisällä, mutta kuitenkin viikon putkeen reissussa! Jos olisivat lähdössä johonkin pidemmälle, niin asiaan vaikuttaisi lähinnä vaan se että mihin maahan lähtisivät. Jos euroopan perus turistikohteisiin, niin miksi ei...??? Ainoa syy miksi saattaisin empiä, olisi kateellisuus kun en itse pääse matkaan mukaan

 

kysyin mun mieheltä tän ketjun innoittamana, että entä jos isovanhemmat pyytäisivät meidän 3-vuotiaita ulkomaanmatkalle mukaansa, hän pyöritteli silmiään ja totesi että ei kävisi mielessäkään. Ihmetteli vielä, että mitä ihmettä varten meidän lapset menisivät matkoille ilman meitä vanhempia. Kun joku tuolla mietti että kysytäänkö miehiltä mitään.. Itsekään en päästäisi.

 

Riippuu siitä, kuinka läheiset välit ovat, ja riippuu tietysti lapsestakin, toiset ovat reippaampia ja "menevämpiä" kuin toiset, eli kokevat reissaamisen ennemmin antoisana kuin stressaavana. Omani ovat todella läheisiä isovanhempiensa kanssa ja esikoinen oli jo 2-vuotiaana menestyksellä viikon heidän kanssaan kotimaan reissussa, toki sillä varauksella, että haetaan kesken viikon kotiin, jos tilanne siltä näyttää. Toki välit ovat varmaankin poikkeuksellisen läheiset ja yhden yön kyläilyä on harrastettu alle 1-vuotiaasta saakka satunnaisesti. Mummula on luottohoitopaikka ja isovanhempia nähdään 2-6 kertaa viikossa.

 

Mutta kai sita miestakin pitaa kuunnella? Ei kai aidin paatos ole se "viimeinen sana"?

Mies juottaa tavallista maitoa vauvalle korvikkeen sijaan, unohtaa antaa lapselle lämmintä ruokaa koko päivänä, päästää lapsen kalsareissa ihmisten ilmoille, on aamulla kännissä kotona, kun vaimon pitäisi jättää lapsi päiväksi isän seuraan... Yksittäisiä otoksia korkeasti koulutetun, toimivassa liitossa elävän, normaalisti selväpäisen isän tempauksista. Kyllä äiti voi päättää.

 

Jos yhtään epäilyttää niin en päästäisi. Anoppia tai muita olosuhteita tuntematta vaikea muutoin ottaa kantaa. Yleisesti ottaen en välttämättä antaisi 3-vuotiasta lasta viikoksi reissuun, varsinkaan Suomen rajojen ulkopuolelle.

 

Vastasit jo itse esittämääsi kysymykseen. "Itse en haluaisi lasta antaa..." Eli kuunte itseäsi ja älä anna lastasi vielä noin pitkille reissuille ilman omia vanhempia, koska jo itsekin epäilet asiaa. Liian pieni se minustakin on viikon reissulle sanoi kuka mitä hyvänsä. Olemme omien lastemme kanssa matkustelleet joka vuosi 1-2 krt ulkomailla mummojen kanssa tai ilman. Siellä on pienille niin paljon uutta ihmeteltävää, että vaikka päivä on mennyt mummon kanssa hyvin, niin viimeistään illalla vain oman äitin/isin syli on rauhoittanut päivän touhusta turvalliseen uneen. Mitäpä jos lapsi esim. sairastuu matkalla, joka on ainakin meidän perheessä ollut hyvin normaali käytäntö vieraiden bakteerikantojen takia.