anoppikiintiö täynnä

just joo olipa viikonloppu, anoppi kylässä...
on mulla taas mietittävää kaikista sen sanomisista, minkähän sitä ottas tosissaan ja minkä huumorilla.
En jaksa kertoa tarkemmin mutta yleensä tulen immeisten kanssa toimeen ja olen asiakaspalvelussa töissä mutta anopin kanssa ei onnistu, ei sitten vaikka kuinka yrittäsin...
Kertoi samalla että mieheni pikkusisko nippanappa 20vee odottaa vauvaa ja katteli läpi mitä meillä on vauvalla pinnasängysta,vaatteista ja leluista lähtien kun ne kuulemma sitten menee tälle nuorelle äidille.
En oikein osannu sanoa siihen mittään, miten niin menee siis esim.pinnasänkyhän on meillä vielä silloin käytössä omalla vauvalla..
Pieniä vaatteita lupasin jo että annan toki.Olen suurimman osan itte hamstrannu kirpuilta tai ostanu uutena, anoppi on ostanu yhden potkupuvun meille (on nimittäin pihi) eli jos oikein ois tyly(kuten hän) niin voisin sanoa että sen potkupuvun annan kun tullut sieltä miehen suvun puolelta...
En voi kuin onnitella teitä joilla on ne supermukavat anopit,onnea!!

 

Hei
minä olen myös hautoja, ja mietin ihmisten sanomisia jälkikäteen. Silloin tilanteessa en osaa kuin mykistyä toisten röyhkeydestä.

Ei kannatttaisi röyhkeiden ihmisten sanomisista välittää, ja tuollaisille kuin anoppisi, kannattaisi varmaan heti tehdä rajat selviksi. Nimittäin itse vaan kärsii, ja katkeroituu, kun antaa jonkun määrätä elämästään.

Siis onhan toki todella röyhkeää tulla määräilemään teidän tavaroista, jos olette ne itse ostaneet, eikä hän.

Meillä myös kaikki itse ostettua, käytettynä tai uutena, eikä niitä anneta kenellekään. Monillehan isovanhemmat ostelevat, mutta meillä myös pihin appivanhemmat ja omani köyhiä.

 

Heh heh, mulla kans aika eriskummallinen anoppi =) Miehen kanssa hehetellään sen selän takana enkä kanna minkäänlaista huolta rouvan omaperäisistä vinkeistä. Onhan se toki harmi kun ei ole sellaista mukavaa anoppia, jonka kanssa voisi vaikka vain jutella =) Kaikkien aikaisempien miesystävien äitit oli tosi mukavia. Yhtä niistä näin pari vuotta sitten ihan sattumoisin ja hän kertoi silloin harmitelleensa, ettei musta tullut hänelle miniää, olin kuulemma ollut hänen suosikkinsa, ihanasti sanottu =) Onneksi oman miehen kanssa ollaan samoilla linjoilla anopista =)

 

mun mielestä sun ei tartteis antaa mitään vauvakamojanne pois,entes tarviitte ite vielä?me lainattiin miehen veljen porukalle ja se "lempiminiä"palautti ne rikkinäisinä ja värjäytyneinä :headwall:
olen lainannu vain parhaille kamuilleni,kun tiedän että ne tulee takas hyväkuntosina.
kyllä se tuleva äiti varmaan ymmärtää yskän kun kerrot ja haluaahan hän varmaan itekin valita vauvalleen jotain.
meille appivanhemmat on tuonu leipomus rotinat ja ristiäisrahaa,ei muuta.hoitaavat kyllä mielellään kun ovat nyt isompia.mutta anoppi ei ole kertaakaan onnitellut,melkein päinvastoin....

 

Mulla ihan suht ok anoppi mutta on kyllä aika kova töksäyttelemään. Mutta hän töksäyttelee kaikille, ei vain minulle. Aika vähän mitään ostelee mutta en kyllä sitä niin odotakaan. Ristijäiset on molemmille muksuille järjestänyt (siis leiponut) meille kotiin ja se on ollut ihanasti tehty.Päästelen vain läpi niitä töksis juttuja niin hyvin menee. miehen kanssa juuri sitten aina perästä päin vähän näille jutuille naureskellaan. Joskus toki kuohuttaa enemmänkin mutta annan senkin mennä koska tunnen jo anoppini. Ei kuitenkaan paha ihminen, ajattelematon vain joissakin tilanteissa. Kuten ehkä myös minä itsekin...??? Saattaa niitä höpöjä meinaan karata tämänkin mamman suusta...

 

\

Mulla ihan suht ok anoppi mutta on kyllä aika kova töksäyttelemään. Mutta hän töksäyttelee kaikille, ei vain minulle. Aika vähän mitään ostelee mutta en kyllä sitä niin odotakaan. Ristijäiset on molemmille muksuille järjestänyt (siis leiponut) meille kotiin ja se on ollut ihanasti tehty.Päästelen vain läpi niitä töksis juttuja niin hyvin menee. miehen kanssa juuri sitten aina perästä päin vähän näille jutuille naureskellaan. Joskus toki kuohuttaa enemmänkin mutta annan senkin mennä koska tunnen jo anoppini. Ei kuitenkaan paha ihminen, ajattelematon vain joissakin tilanteissa. Kuten ehkä myös minä itsekin...??? Saattaa niitä höpöjä meinaan karata tämänkin mamman suusta...

Ihan kuin meidän äiti. Se on kans kamala töksäyttelemään =) mut ei se tosiaan ole mitään henkilökohtaista. Meidän äidilllä on yksi miniä ja ne kai tulee keskenään paremmin toimeen kuin me tyttäret hänen kanssaan =)

 

ja anopista vielä..et hän tuntuu arvostavan "lempiminiänsä"perhettä jotenki enempi.puhuu aina niistä ja niitten lapsista kun me mennään kylään.ei mene ees 10min kun kehut yms.heistä alkaa.ja nyt oli neuvonu meijän eskarilaiselle kalenterista,millon on lempiminiän lapsen nimpparit jne.ja jos meidä muksut kipeenä,niin heti se muistaa toiset mummotettavat ja heidän pahat lentsut,voi voi kun ne oli pipinä jne.ja kun ne lapset osaa sitä ja tätä jne...
kyllä mua ottaa päähän jo ihan mieheni puolesta,kun isoveli saa niin pajon hehkutusta äidiltään ja ihan avoimesti.ja tää isoveli on jo 50v.
mun pitäs vaan olla kiitollinen kaikesta avusta jne.mut ei sitä aina jaksa,kun tulee v-mäinen olo.

 

Mulla on ihan hyvä anoppi.On auttanut meitä kaikessa missä on apua tarvittu.Ja mikä parasta,hän ei ole ollut koskaan neuvomassa tai antamassa vinkkejään lastenkasvatukseen, kodinhoitoon tai mihinkään.Silti,joskus kun käydään tiheämmin mummolassa,tulee sellainen olo,että nyt anoppi kiintiö täynnä vähäksi aikaa!Kaikella kunnioituksella ja rakkaudella kuitenkin =)

 

Mulla on onneksi ihan ihana anoppi, vaikka kyllähän sieltäkin välillä tulee jotain höpöhöpö- juttuja (kun pikkukakkonen oppi syömään sormiruokaa, totesi että on se hyvä että lapsi saa muutakin kuin purkkikuokaa, imetys pitäisi jo lopettaa jne) ja joskus innostuu vähän liikaa puuttumaan/organisoimaan meidän elämää. Mutta auttaa kiitettävästi kun pyydetään (ja välillä pyytämättäkin ), tuo ruokaa+leipomuksia tullessaan jne. nyt kun on muutettu samaan kaupunkiin yms. Piti sanoa mää-määlle että toteapa iloisesti anopillesi, että esim. kirppariltahan hän saa ostettua edullisesti vaatetta ja tavaraa tälle tulevalle vauvalle, kun te tarvitsette vielä omianne

 

mulla on kiva anoppi mutta tunnen monta omasta suvusta tai työpaikalta jotka ovat kovin auliita opettamaan, neuvomaan ja antamaan käskyjä. olisin ihan sekaisin jos miettisin jokaista sanomista: suodatan ylimääräiset pois tyylillä korvasta sisään toisesta ulos ja sanon vastaan jos oikein kovasti olen eri mieltä.
joskus ei saa sanotuksi just silloin ja harmittaa jälkeenpäin mutta monesti olen huomanut etta onkin parempi sanoa kun suurin tuohtumus on jo hälvenyt. tehoaa ikäänkuin paremmin kun sanoo sanottavansa rauhallisesti.
monella on vaan niin kova pätemisen tarve ja joku muu vastaava mutta ei siihen kuole.

 

Vielä ennen toissa viikonloppua kuulutin anoppini olevan maailman ihanin anoppi, MUTTA......
Tilanne räjähti totaalisesti käsistä ja nyt ei edes mun mies ole missään tekemisissä omien porukoittensa kanssa!! Onneksi tallataan samaa polkua tässä asiassa.

 

Hei! Mä luuli et mä olen ainoa jolla on ongelmia anopin kans. Olen nyt ollut kuukauden puhelakossa. Mun anoppi on sellainen että hän määräilee meidän perheen tekemisiä. Esim. En päässyt viime vuonna hänen synttärwille kun olin viimeisilläni raskaana enkä voinut istua. Hän tuli sitten meille jä ripitti mua kuin jotain teiniä joka oli tehnyt jotain pahaa. Kuinka hän loukkaantui ja niin edelleen. Oli todella nolo paikka. Ukko ei saanut sanaa suustaan. Kamalaa täs on se että ukko on omiensa puolella. heidän suvussaan ei ole totuttu riitelemään. Mieheni siskolla on nyt myös perhe. Syksyllä oli papan 60-vuotissynttärit eivätkä
he tulleet sinne niin se oli ihan ok.Meil on ukon kans riitaa joka äitienpäivä ja isänpäivä kun pitää anoppilaan mennä. Anoppi ei ymmärrä et minä olen myös äiti. sit kun ollaan yhdessä isännän siskon kans niin
mulle ei juuri puhuta. että tällast. menis varmaan monta tuntia kun purkaisin tämän yhdeksän vuoden saldon

 

kohtalontovereiden löytyminen tsemppaa ja kiitos neuvoista!!
Jouku ehdotti että voisin sanoa anopille että kirpareilta löytyy lastenvaatteita mutta siitä vasta kohtaus tulisi, menisi kahvi ja pulla väärään kurkkuun!!Sillä hän ei ymmärrä koko kirppariajatusta, siellä "myydään rättejä ja lumppuja" kuten hän sanoo.Ei tiedäkkään että lapsenlapsensa kulkevat pääsääntöisesti kirppareilta ostamissani vaatteissa,heh!!
Ja arvatkaa mikä myös häntä harmittaa?No se kun ei ole päässyt minun vanhempieni mökille pohjoiseen.Me käymme siellä väh. kerran kesässä ja en todellakaan kutsu häntä sinne, never.Näen sieluni silmin kun hän katselisi joka nurkan ja arvostelisi mökin,saunan ja koko tontin.Ja hän kyselee aina "kuinka suuri tila teillä siellä pohjoisessa on" tai vihjailee että eihän meillä ole huolen häivää kun saadaan perinnöksi pohjoista metsää..Tuo on minusta tosi asiatonta, vanhempani ovat iäkkäät, seisemissäkymmenissä mutta en itse ole ajatellut koko perintöasiaa ollenkaan ja anoppi höpöttää siitäkin usein, aivan kuin se häntä koskisi jotenkin.
Nuorimman ristiäisistä lähti myös omaan tyyliinsä uskollisena.Sanoin vieraille että voivat ottaa leipiä, kakkuja, keksejä mukaansa kun tarjottavaa jäi yli ja osalla vieraista alkoi pitkä ajomatka tai junamatka kotio.No anoppi otti KAIKKI keksit ja hänellä lyhin kotimatka!!!!
Huomasimme tapahtuneen vasta kotona, mieheni soitti hälle perään ja sanoi oliko se pakko ottaa kaikki keksit hän kun ei ollut ehtinyt esim. maistaa leipomiani ässä keksejä laisinkaan..No vastaus oli ollu että enpähän MINÄ niitä syö kun olen kuulemma muutenkin pulskassa kunnossa, eli mullahan on personal traineri syömisten suhteen ihan omasta takaa

 

Herran jestas minkälaisia anopit ovat... On mullakin aika ikävä tapaus,alkuun yritin tulla toimeen mut nyt kun on lapsi niin empä jaksa yrittää.Hänen pitäis saaha sotkeutua joka asiaan,niin että pääsis sanomaan muille miten hän tekee kaiken hienosti.Ristiäisiin ei meinannu tulla kun ei saanu päättää ketä sinne tulee,en varmasti anna anopin päättää sellaisia asioita.Poikansa kuullen on ns. normaalisti,mutta meiän kesken päästelee ihme juttuja...kiintiö täynnä myös täällä!!!

 

Mulla on myös mahdoton anoppi, vaikkakaan ei määräilevä. Määräileville anopeille täytyy vaan laittaa kampoihin, jos pystyy. Sanoa vaan, että pinnasänkyä en kyllä anna, vaatteista voidaan keskustella...Minusta parhaiten toimii kun sanoo erivävän mielipiteensä heti, mutta mahdollisimman hyvän tuulisesti. Jos sanoo erivän mielipiteensä viikon päästä, niin siihen on jo ehtinyt kertyä paljon kiukkuista painolastia.

Mulla on taas anoppi joka ei määräile eikä sano mitään suoraan. Kursailu, kiertely ja asioiden välttely, jonka hän itse määrittelee kohteliaisuudeksi, saa minut välillä raivon partaalle. Miestäni hän pompottaa koko ajan, mutta ei koskaan pyydä mitään suoraan. Viimeksi esim. meidän "piti" hakea hänelle uusi sänky kaupasta. Ei niin, että hän olisi pyytänyt meitä vaan ilmoitti vaan, että sänky voidaan tuoda ja asentaa paikalleen sitten kun hän on lomamatkalla. Rahat ovat sitten keittiön pöydällä.Arvaatkaa vaan onko näin kopealta rouvalta mukava pyytää mitään palveluksia? Isompia lapsia hän kyllä hoitaa ihan mielellään, ja nyt lapset saavatkin aina itse soittaa ja kysyä, jos hänelle sopii. ITse vältän hänen kanssaan puhumistaan viimeiseen asti, sillä aina saa pahan mielen, se on taattu. Huh!

 

Mulla oiken "kiva" anoppi. Pitää lapsenlapsiansa eriarvoisena, meidän lapsi on huonompi kuin miehen veljen lapsi. Höpöttää ja häseltää koko ajan, ei kunnioita minun näkemystäni kasvatuksesta ym! Että te joilla on hyvä anoppi olkaa siitä kiitollisia :\|

 

Meillä anoppi on ihyana, mut appiukko... En yhtään ihmettele et ovat eronneet. koskaan ei tiedä onko tulossa neljännen asteen kuuolustelu vai luento ihmisten pahuudesta. Tässä syy et en ottanut mieheni sukunimeä ja oikeastaan olisi mukava muuttaa lähemmäs omia sukulaisia - joiden kanssa viihdyn erinomaisesta.

 

Ja minä olen anoppini mielestä ylivarovainen, kun ilmoitin paheksuntani viimekertaisella vierailulla. Oltiin syömässä, poika syöttötuolissa pöydän päässä eikä mitään hätää. Oli justiin syönyt ja katseli vatsa täynnä, kun me muut syötiin. Anoppi siinä pyörähti lusikkalaatikolle ja tempaisi pienen puisen kauhan pojan käteen. Pisti heti varren suuhunsa ja välillä kauhaosan. Sanoin, että näyttää pahalta ja silloin tuli kommentti ylivarovaisesta äidistä. Ei anoppi varmaan tiedä, että nassikka on kova nyökyttelemään päätään ja sitten olisi tullut vahinkoa, kun on kauhanvarsi syvällä kurkussa. Lattialla kotona ollessa heilutti päätään ja pamautti leukansa lattiaan sillä seurauksella, että veri lensi. Hammas teki reiän alahuuleen sisäpuolelle. Innostuu aina niin mahdottomasti. Toinen asia mistä sain kuulla oli porkkanan ja leivän antaminen. En ole antanut käteen moisia pureskeltavia, kun saa varmaan heti valtavan palan irti. Ei kiinnosta tonkia pojan kurkusta lohkareita. Hampaita on ollut jo monta kuukautta neljä ylhäällä ja neljä alhaalla. Puristusvoima on leukaperissä valtava ja ilme sen mukainen. Anoppi kysyi, että kuinka sitten vanhempana oppii syömään ja pureskelemaan kaikenlaista. Meinasin sanoa, että eihän meistä kukaan noin pienenä ole syönyt vielä paljon mitään ja nyt menee monenlaiset pöperöt, mutta se olisi ollut turhaa. Yhtä hyvin voisi hakata päätään mäntyyn... Koko ajan se hössötti, että mitä sille voisi antaa. Mieheni kanssa kuorossa todettiin, että sille ei tarvii antaa yhtään mitään!!! Kyllä saa taas mennä tovin aikaa kun suostun lähtemään kylään. Lähtiessä vielä sanoi, että kävisitte useammin. Pah. Olkoon, että olen jonkun mielestä ylivarovainen, mutta omaa lastani suojelen. Kaikkia kolhuja en voi estää, mutta jos näin alkutaipaleella saisi suojeltua edes joltakin, niin itselläni olisi parempi mieli. Tulipas pitkä sepustus, mutta kun on "niin" mukava aihe se avaa sanaisen arkun. Hyvää illanjatkoa.

 

toivottavasti miehesi on sun puolella. onneksi meillä ainakin, siksi jaksan pahimmatkin anoppien sanomiset, kun tiedän, että mies ajattelee jutuista samalla lailla.
ja tosta lainailusta - se on kyllä vihonviimistä puuhaa.
välillä vaan vaikeeta, kun emme halua itse lainata keneltäkään eikä kenellekään, sen verran huonoja kokemuksia. mutta myös meille on suututtu jos emme ole ottaneet mitään vastaan, eli niintainäinainaväärinpäin

 

Hei taas!!
JIHUU anoppi soitti eilen ja kertoi että tulevat apen kanssa yökylään huomenna...
Täällä sitä ittiään psyykataan, ole avomin mielin, elä välitä hänen sanomisista jne.jne.
Mies naurelee että toivottavasti tuovat keksipaketin tullessaan korvaukseksi ristäiskekseistä.
Tekis mieli livistää läheiseen kylpylään ensi yöksi ja sanoa että olin varannu poikien kanssa jo aikoja sitten sen keikan.
Nooh, kerron siten keskiviikkona tod,näk.anopin viimeisimmät sutkautukset teidän iloksenne :saint:
Appi on muuten sellainen kaksimielisyyksien laukoja ja aina sellanen seksiin viittaava puheen kääntötapa...Varmaan kyselee mitenkäs nuorenparin turkismuokkaamon puoli, hah hah tai miltäs se tuntuu toisen jälkeen jne.jne.

 

En saanuit minäkään anopilta ystävänpäiväkorttia, joten meillä myös vähän ongelmia tuon anopin määräilyn ja itsevarmuuden ja hänen paremmuutensa kanssa ollut. Johtuukohan noi ongelmat et hän kokee olevansa kokeneempi ja siksi aina neuvomassa. Varmasti tietääkin enemmän joistakin asioista, mutta ei se tarkoita et minä samoin teen. Minua saa kyllä neuvoa, mutta pitää varautua et sanon asiasat myös oman mielipiteeni. hyvän tai huonon. Hänen pätemisensä loppui siis lyhyeen, sillä minä en ole hautoja olen suoraan puhuja. Sanon suoraan mitä mieltä minä olen ja se ei hänelle tietenkään sovi. Mutta jos ei pysty tasavertaiseen suhteseen niin antaapi olla. en häntä tarvitse. Sääli lasten takia... Nyt ollaan vuosi oltu puhelakossa. Taustalla mm. hänen minun haukkumiset mieheni ja hänen kahden lapsensa kuullen, mieheni ja minun yhteisten lapsien jättäminen joululahjoitta ja koskaan ei siis lähettänyt edes syntymäpäiväkorttia saati lahjaa meidän lapsillemme. Yhtenä jouluna antoi esikoiselleni lahjaksi mökkinsä saunasta löytyneen vanhan aluspaidan samalla kun miehen lapset saivat hienot joululahjat..miettikää siitä mikä suhde...Mutta kuten sanottu en ole hautoja ja nämä hänen tempauksensa tietää kaikki ja ovat minun kanssani samaa mieltä hänestä. Kunon omassa talossaan ollut emäntä sitä yritti olla meilläkin...Mutta minun elämmäni hänen puuttumisensa ei haittaa ja tuskin lapsianikaan kun hän niin ilkeä on myös. Onhan lapsilla yhdet hyvät isovanhemmat. Tämä riita ei siis johdu tavaroista kosksa niitä on ihan tarpeeksi ja voidaan poiskin antaa , ei olla nuukia itse eikä sairaan omistavaisia tavaroistamme. Vaan hänen ilkeydestään ja halustaa todella olla se pomo meilläkin.

 

No, minulla ei anoppikiintiö ole ehtinyt täyttymään kunnolla, kun on tuota välimatkaa semmoiset 600 km. Eli toimeen tullaan. En tosin tiedä, minkälaiset välimme olisivat, jos asuisimme sadan kilometrin säteellä. Nyt on etäisyyttä silleen sopivasti.

Kai tämä 13 vuoden yhteiselo on pikkaisen alkanut pehmittämään meitä molempia. Sydänystäviä meistä tuskin koskaan tulee - olemme niiiin erilaisia ihmisiä.

Toivotan tsemppiä kaikille hankalien anoppien kanssa taisteleville! :hug:

 

Voi kuinka mukava kuulla, että on muitakin joilla anoppikiintiö on täynnä.
Meidän anoppi asuu sadan metrin päässä meidän kodista. Käy meillä "kylässä" 3-7 kertaa päivässä. Joskus tosissaan vain piipahtaa nuo mainitut kerrat, mutta joskus on tuntitolkulla. Mua ärsyttää se, että se tulee vaan meille niin kuin omaan kotiinsa. Etsii kaapeista tavaroita, siivoaa, katsoo telkkaria, lukee myös kaikki kortit jotka ovat jääneet esille tai alkaa leikkimään lapsenlapsensa kanssa vaikka meillä olisi itsellä jotakin yhteistä menossa. (Yleensä aloittaa jonku tosi kivan riehuntaleikin, kun olisi nukkumaanmenoaika). Mulle olisi ihan tarpeeksi, että se kävisi vaikka joka toinen päivä tai edes kerran kerran päivässä! \|O Meidän perheessä ei ole sellaista omaa rauhaa ollenkaan, mitä "normaaleissa" perheissä on. Jos jotakin olen tekemässä, niin se on heti olan takana kurkkimassa ja kyselemässä että mitä teen. Mua ei haittaisi vaikka soitteli sen seitsemän kertaa päivässä. Puheluihin ei tarvitsisi vastata. Mutta kun se melkein asuu meillä!!
Varsinkin nyt on hermot tosi kireellä, kun olen raskaana. Mieheni on onneksi kanssani samaa mieltä. Anopille vielä tulen kunnolla räjähtämään... mieheni on antanut siihen ihan virallisen luvankin... Joistakin asioista ollaan sille sanottu hienovaraisesti ja vähän kovemmallakin äänenpainolla. Mutta se ei vain tajua... :headwall:

 

\

Voi kuinka mukava kuulla, että on muitakin joilla anoppikiintiö on täynnä.
Meidän anoppi asuu sadan metrin päässä meidän kodista. Käy meillä "kylässä" 3-7 kertaa päivässä.

Huh, osanottoni, Susa! Tosi helppo sanoa näin ulkopuolisena, että minä heti huomenna lukitsisin oven enkä päästäis ollenkaan sisälle. En menis ovea avaamaan ja sulkisin verhotkin varalta, jos anoppi rupeis ikkunoista kurkkimaan. Ja odotettavissa oleviin ihmettelyihin myöhemmin vastaisin, että haluan(/haluamme) välillä olla ihan rauhassa omassa kodissamme. Tai jotain tyyliin intohimoisesta koko päivän kestäneestä kuhertelusta, jolle halusitte taata rauhan, kun se ei normaalisti onnistu, kun aina on "joku" kylässä...

 

:wave: hengissä ollaan..
Ja yllättävä käänne anopin aatoksissa!!!
Ei olekkaan ilahtunut parikymppisen tyttönsä äidiksi tulosta (kts.alotukseni) ja nyt kyytiä sai tuleva vävy!!!!
Ja selvisi vierailun perimmäinen syykin, nuoret tarvitsevat takuurahan uuteen asuntoonsa JOTEN oli lainaamassa meiltä rahaa johon pahoitellen sanoimme ei onnistu tai siis emme voi lainata kun ittekkin aika tiukilla ollaan.Siis se nainen on pihi...
No nyt hän virittää jotain sellasta niille nuorille että vain tyttö tulee asuntoon kirjoille jotta saa kaikenmaailman tuet sossusta etteivät hyppää hänen pussillaan, sanoin kyllä että huono homma jos jäävät huijaamisesta kiinni mutta ei se kuunnellut.
Hän sopi samalla että nuoret tulevat nyt viikonlopuksi meille vielä keskustelemaan raha-asioista.
Ainoa läksytys mitä minä sain osalleni oli kun laitoin hänen tuomansa karkkipussin kaappiin odottamaan lauantain karkkipäivää niin hän pöyristyi!!!
Mutta joku vaikutus sillä naisella minuun on kun ei imetyskään onnistunu ei tullu maitoa!!Nyt tuntuu jo tisseissä ovathan olleet pari tuntia poies eli mielikin alkaa mulla jo relaamaan
Ja hei tsemppiä sulle jonka luona anoppi käytännössä asuu, kamalaa!!